Lue keskustelun säännöt.
17-vuotias ei halua enää tulla toiseen vuoroviikkokotiin
13.11.2024 |
Vuoroviikkoja ollut nyt kuutisen vuotta, itse muutin vuosi sitten uuden miehen luokse. Täällä on lapselleni kaikki järjestetty, vanhan huoneen tavarat tuotiin tänne kaikki. Teini on mielestäni viihtynyt ja tulee oikein hyvin toimeen miesystäväni kanssa. Mitään riitoja ei ole ollut.
Nyt on käynyt niin, ettei tule tänne vaihtopäivänä, vaan vasta joskus keskellä viikkoa, jos silloinkaan. Tykkää olla itsekseen ja nyt kun ei ole taaskaan tulossa, sanoo ettei vaan jaksa tulla.
Pitäisikö huolestua? Pakottaa tulemaan? Teinin isän kanssa emme ole väleissä, joten asiasta ei voi keskustella, mutta toistaiseksi hänelle on ollut ok, että teini on siellä.
Muita lapsia ei ole mukana kummassakaan kodissa.
Äitinä olen huolestunut, eikö tämä nyt toimikaan.
Kommentit (114)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuule, ei pakotettu eikä velvoitettu teini iästä enää menemään.
EI silti estetty menemään.
On vissi ero siinä.
Lapsia ei ole etäännetetty etävanhemmasta
Etävanhempaakaan ei voi pakottaa ottaa lasta / lapsia, vain vahva suositus ja sopimus mutta ei se lakia riko, jos ei huolehdi.
Lähivanhempi taasen EI saa estää toista vanhempaa tapaamasta lasta. Tästäkään ei ollut kyse.
Kyllä jo yli 10 vuotiaalla tulee olla valinnanmahdollisuuksia.
Monilukuiset on ne etävanhemmat, jotka tuon taivaallista piittaa.
Kyse on lapsien oikeudesta vanhempiinsa.
Oli 12, 15 tai vaikka 17 v, niin pakottamisella ei sopua saa.
Joustavuus. Puolin ja toisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kysy siltä pojalta, haluaako hän lopettaa vuoroviikot. Jos haluaa, kysy kumman luona hän haluaa jatkossa asua, ja jos valinta osuu isään, hyväksyt sen. Ehdota myös, että jatkaisi toisen vanhemman luona käymistä vuoroviikonloppuina.
Viettääkö 17 v viikonloput vanhemmillaan vaikka heidän kanssaan asuisikin?
Missä muuallakaan?
Kavereilla tai kavereitten kanssa jossain. Hyvä kun yöksi tulevat kotiin.
No ei meillä ainakaan tuollaista ole. 17-vuotias on pääsääntöisesti kotona. Jos on joskus viikonloppuiltana kaverin luona käymässä niin viimeistään klo 23 haetaan kotiin.
Meillä 17 v asui jo itsenäisesti omassa kodissaan opiskelujen takia naapurikaupungissa
Pistäkää vanhemmat reppu selkään ja vaihtokoti-ruletti päälle vanhemmille eikä lapsille raskasta elämän alkutaivalta.
Kai ihmisellä on oikeus olla vähiten häiritsevän ihmisen luona, välttää nokkapokkaa, jota saattaa tulla ihan ohimennen.
Äitinä keskittyisin lapseeni, jonka lahjaksi olen saanut.
Vierailija kirjoitti:
Pistäkää vanhemmat reppu selkään ja vaihtokoti-ruletti päälle vanhemmille eikä lapsille raskasta elämän alkutaivalta.
Kai ihmisellä on oikeus olla vähiten häiritsevän ihmisen luona, välttää nokkapokkaa, jota saattaa tulla ihan ohimennen.
Äitinä keskittyisin lapseeni, jonka lahjaksi olen saanut.
Eikös se ole isän lapsi ollenkaan?
Ihmisellä voi olla oikeus kaikenlaiseen, joka on hänen oman etunsa vastaista. Vanhemman tehtävä on huolehtia jälkimmäisestäkin, ei vain oikeuspuolesta. Oma poika viihtyy paremmin isällä, mutta muistutin häntä siitä, että itse koen kärsineeni paljon vahinkoa kun en isäni kanssa ollut aikoinaan enemmän tekemisissä, ja siksi vaadin, että minunkin luonani yritetään hiukan viihtyä. Sen verran pitkiä pätkiä kerrallaan, että on pakko heittää vierastusvaihde pois ja yritettävä kotiutua sinne missä on. Isäni ei koskaan oppinut tuntemaan minua kunnolla, koska olin vieraskorea hänelle. Jouduin sitä sitten olemaan melkein koko hänen elinikänsä ajan, ja asiat menivät tavattoman vaikeiksi. Samaten moni expat kärsii aina, koska loputtomiin kapinoi faktoja vastaan. Se on yksinomaan tyhmää ja surullista, ja muiden olisi hyvä yrittää auttaa siitä ojasta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma että on näinkin kauan viitsinyt kahta kotia asua koska yleensä kyllästyminen tapahtuu jo aiemmin. Ap voi katsoa ihan peiliin tässä asiassa. Sinun mielestäsi hienompi koti ei ole poikasi koti vaan se on uuden miesystäväsi koti. Vanhat tavarat yms. ei paljoa paina koska edelleen, se ei ole poikasi koti. Jso olet rehellinen niin myönnät että miesystävälläsi on kaikenlaisia sääntöjä ja vaatimuksia siihen miten poikasi tulee käyttäytyä, saako tuoda kavereita ja mitä saa tehdä milloinkin. Ei teinit sen enempää kuin aikuisetkaan kuuntele sellaista vieraalta ihmiseltä. Jos haluat parantaa suhdetta poikaasi niin tee se jossain muualla kuin miesystäväsi talossa. Kysyitkö muuten pojaltasi kertaakaan onko muutto hänelle ok? Et tainnut kysyä. Ja jos kysyit, et kuunnellut vastausta.
Tässä ketjussa on aika moni kommentoinut että teini on kohta täysikänen. Täysikäsestä ei makseta elareita joten anna asian olla. Kuten todettu, pidä kontaktia yllä ja tapaile teiniä muualla kuin miesystäväsi luona. Älä ota miesystävää tapaamisiin äläkä mainitse häntä ollenkaan. Aikuistuminen ei ole helppoa teinille eli saattaa olla jotain tiedostamatonta reviirin merkkaamistakin tilanteessa.
Ehkä olisi hyvä aikuistua sen verran että saat edes jonkinlaisen keskusteluyhteyden aikaiseksi eksäsi kanssa. Yhteisen lapsen asioista pitää pystyä puhumaan ja jättää omat antipatiat sivummalle.
Ihan normaalia itsenäistymistä melkein täysikäiseltä. Ja on varmaan kypsä kahden kodin taktiikkaan. Anna tilaa, ja ota puheeksi asia, josko haluaa nyt jäädä yhteen paikkaan. Ei tuossa mitään dramaattista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos tilanne on toisinpäin ja lapsi haluaa jatkaa systeemiä vielä (reilusti) täysi-ikäisenä?
Miten esimerkiksi kun nuori on muuttanut muualle opiskelemaan, niin käykö hän vuoroviikonloput yhä isällä ja ädillä? Vai alkaako jompikumpi vanhempi painottua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa iässä olisin valinnut sen, missä saa enemmän omaa rauhaa.
No mitä hittoa? Hän viihtyy paremmin isänsä luona, ekan vuoden on yrittänyt esittää että mutsin uus hoito on ookoo vaikka ei ole.
Yritä ihmeessä pakottaa tulemaan teille, varmaan hyvä heiluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin olisin valinnut sen, jossa saa enemmän omaa rauhaa. Enkä myöskään opiskelupaikalta joka viikko rampannut muutenkaan kotiin. Nuorelle on tehty selväksi, että saa tehdä kuinka haluaa ja edelleen haluaa jatkaa vuoroviikonloppuja. Siksi tätä ketjua lukiessa tuli huomioitua, että aika moni nuori on alkanut itsenäistyä jo vuosia aiemmin.
Tää olikin jo puoltoista vuotta vanha juttu, eli teini onkin jo aikuinen. Tai ainakin täysikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lapset ovat olleet enemmän minun luonani. Kun kuopus täytti 15, heidän isä tapasi naisen, joka oli osakkaana hevostalleilla. Lapsi muutti isänsä kanssa ja minä en hennonnut sanoa ei.
Seuraavan 4 v aikana nähtiin tosi vähän.
Nyt on muuttanut opiskelemaan.
Pyhiä vietetään samassa osoitteessa
Jaa. No meillä poika tuon ikäisenä muutti tyttöystävän luo asumaan. Se oli sitä suurta rakkautta, ettei voi olla erossa hetkeäkään. Kävi kotona viikonloppuisin ehkä yhden päivän, Minä vaan annoin ruokarahaa, pari sataa kuussa tilille. Sanoin että osallistu siellä ruokakuluihin tai käykää kaupassa. Ja toki käytiin ostamassa vaatteita ja kenkiä ja muita tarpeellisia ostoksia yhdessä. Lukio tuli hoidettua loppuun, ei nyt parhaalla menestyksellä, mutta kuitenkin. Minusta tuntuu, että kun hän oli armeijassa, hän vietti enemmän aikaa kotona kuin lukion 2. ja 3. vuonna.
Sanoisin, että ei niitä tuossa iässä pysty määräilemään, tekevät omia päätöksiään.
Vierailija kirjoitti:
Pistäkää vanhemmat reppu selkään ja vaihtokoti-ruletti päälle vanhemmille eikä lapsille raskasta elämän alkutaivalta.
Kai ihmisellä on oikeus olla vähiten häiritsevän ihmisen luona, välttää nokkapokkaa, jota saattaa tulla ihan ohimennen.
Äitinä keskittyisin lapseeni, jonka lahjaksi olen saanut.
Aika moni vuoroviikkovanhempi pakkaa lapsiviikon jälkeen sen oman reppunsa ja muuttaa seuraavaksi viikoksi uuden kumppanin luo.
Jospa hankkisitte nuorelle oman kodin ja voitte vanhemmat vuoroviikoin asua hänen sohvallaan.
Vierailija kirjoitti:
AP kommentoi
Teini on poika. Uuden mieheni hän on tuntenut viitisen vuotta, eli ei ole mikään uusi tuttavuus hänelle.
Tänne muuttoa mietittiin pitkään ja myös teiniltä kysyttiin, hänellä ei ollut mitään sitä vastaan. Vaikuttaa täällä ollessaan viihtyvän, vaikka tosiaan on aika paljon omissa oloissaan. Mitään kapinointia ei ole missään vaiheessa ollut ja on muutenkin kiltti lukiolainen.
Ymmärrän, että ikää on jo sen verran että saa itse päättää, mutta tuntuu pahalta ettei halua tänne tulla. Nytkin erikseen vielä kysyin, että onko jokin asia miksei tänne halua tulla niin vastasi, ettei ole. On näin sanonut ennenkin.
Ja täällä on hyvät olosuhteet, ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä ollaan. Ymmärrän pointin, ettei tämä välttämättä niin tunnu omalta kodilta kuin esim. isänsä koti jossa on sen reilu kuusi vuotta asunut.
Niin, se on haikea vaihe kun lapsi ei enää kaipaa eikä välitä nähdä. Vanhemmille lapsi on kuitenkin aina rakas ja tärkeä. Sinun täytyy vain koittaa tehdä tuo luopumisprosessi. Älä syyllistä tai painosta lasta, ajat sillä vain hänet kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos tilanne on toisinpäin ja lapsi haluaa jatkaa systeemiä vielä (reilusti) täysi-ikäisenä?
Miksi ei saisi jos haluaa? Mun lapset on 17 ja 18 ja edelleen asuvat vuoroviikoin mun ja isänsä kanssa. Olen jo vuosien ajan aika ajoin kysynyt että haluatteko olla pysyvämmin jommassa kummassa kodissa mutta eivät halua. Jatketaan siis näin.
"En koskaan pakottanut lapsia vuoro viikko tai vuoroviikonloppu systeemiin. Saivat itse valita lähtikö lomilla tai sovituilla vuoroilla toiselle vanhemmalle."
Ja minä en taas koskaan olisi lähtenyt tuolle linjalle, koska minusta suhde siihen toiseenkin vanhempaan on arvokas. Ihan arjessa luotu suhde. Lapsi, tai etenkään teini, ei aina itse juuri tässä hetkessä tiedä mikä hänelle on lopulta parasta. Anteeksi mutta halveksun vanhempia jotka palvelevat ja lahjovat lapsiaan kuin jotain pieniä kiinankeisareita ja sitten jalosti lausuvat: "ei sinun tarvitse mennä sinne isän/äidin luokse jos et itse halua". Ei se ole epäitsekkyyttä, se on itsekkyyttä mitä enimmissä määrin, kasvatustyön laiminlyöntiä ja oman vanhemmuuden korottamista yli toisen. Ihan turha kiillottaa omaa kruunuaan vanhempana "joka on sitoutunut lapsiinsa eliniäksi". Niin me ollaan muutkin, mutta me otetaan kasvatuksen vuoksi silti se riski, että lasta joskus ärsyttää minä ja minun säännöt. Ja päästetään se lapsi toisenkin vanhemman luokse vaikka ihanaahan se olisi pitää kokonaan itsellään.