Harmittaa kaverin hullu mies :(

sääliksi käy kyllä ystävääsi. Mies ei parane ikinä vaan muuttuu aina vain hankalammaksi. Eikä lestadiolainen varmaankaan voi erota?

sanot kaverillesi, että tämä oli nyt tässä. Sano suoraan mitä miehestä ajattelet ja sano olevasi tukena sitten, jos joskus jotain pahaa tapahtuu. Ja olen aika varma, että tapahtuu. Eihän tuollainen toisen ihmisen täydellinen umpioiminen ihan normaalia ole.



Ei sinulla ole mitään velvoitetta taistella yksipuolisesti ystävyyssuhteessanne sekä miestä että ystävääsi vastaan.

ystäväni nimenomaan ei hae minulta enää mitään tukea eikä kerro enää mitään mulle koska on vihainen ja loukkaantunut kun en pidä hänen miehestään. Vaikka siis asia on niin, että se mies ei pidä minusta ja yrittää tuhota meidän ystävyyden. Ja pikkuhiljaa huomaan ystäväni alkavan uskoa miestään. Pitkään oli sitä mieltä, että haluaa jo asettua aloilleen eikä muuttaa enää mutta kas kun mies tarpeeksi puhui paskaa niin nyt sitä ollaan niin samaa mieltä miehen kanssa. Tiedän, että sisimmässään ystäväni tietää, että erota siitä miehestä pitäis mutta koska ei voi sitä tehdä (usko ja monta lasta ym.) niin on helpompaa vaan olla ajattelematta koko asiaa ja hylätä (??) sellaiset ihmiset jotka tuovat mieleen sen tosiasian, että mies ON omituinen ja kamala :(



Eli mua siis harmittaa se, että kohta meidän välit varmaan menee koska mies on saanut ystäväni uskomaan, että mun kanssa ei kannata olla ja tekee meidän tapaamisesta niin vaikeaa. Ja sitten muutetaan pois heti kun hänen vaimo ehtii vähän asettua. Harmittaa kun ystäväni ei suostu näkemään. Ja sitten vielä ihmettelee jos kauhistelen miehen käytöstä. Eli siis alan uskoa, että mies pilaa meidän välit. Enää emme voi oikein puhua mistään koska ystäväni välttelee puhumasta mistään mihin mies liittyy ja minäkin välttelen, ettei hän loukkaantuisi :( Mietin vaan, että mikä sillä miehellä voi olla?

Raskaampaa hänellä on ja pahinta jos ystävät kaikkoavat. Kaverisi ei vaan ehkä uskalla puhua miehestään pahaa. Hiljaa myötäilemällä päässee helpommalla. Nimimerkillä kokemusta on.

mutta kun huomasi miten järkyttynyt olin ja kuinka en hyväksynyt sen miehen juttuja kaveriani kohtaan niin käänsi kelkkansa ja alkoi väittämään, että minä haukun hänen ihanaa miestään ja että miksen minä voisi pitää hänen miehestään. Olen kyllä yrittänyt jutella sille miehelle ihan asiallisesti ja sanon hei yms. mutta kun se mies ei voi sietää minua (enkä minäkään häntä) niin voi voi?

(joita harvassa) niin et hylkää. Sinua tarvitaan ehkä myöhemmin .

Ihannemaailmassa näin onkin. Mutta pitäisikö ap:n jaksaa vuosikausia (esim. kymmeniä vuosia) olla ystävänsä tukena ja turvana ja ottaa haukut hänen mieheltään. Ei mikään ihmissuhde voi olla yksipuolinen vuodesta toiseen.

Asia on eri, jos pystytte ystäväsi kanssa puhumaan ja tekemään jotain kivaakin, mutta jos olet vain hänen olkapäänsä, johon kaataa huolet, kun mieheen ei voi sitä tehdä, niin et voi olla kenenkään kaatosäkki vuodesta toiseen.

kun oli lapsi, äidilläni oli ystävä jonka mies käyttäytyi juuri noin, ei hyväksynyt vaimonsa ystäviä ja pyrki muutenkin kontrolloimaan tämän elämää. Töissä oli kuulemma pidetty, mutta kotielämässään täysi tyranni. Tilanne paheni koko vuosien mittaan, mutta lopulta nainen tajusi erota. Kesti monta vuotta paikkailla itsetuntoa ja muuta.



Valitettavasti kyseessä taitaa olla persoonallisuushäiriö, ja tilanne tuskin paranee koska ko. henkilö ei varmstikaan huomaa käytöksessään olevan mitään vikaa. Neuvoisin pysymään ystäväsi tukena, muuta tuskin voit tehdä ennen kuin ystäväsi itse tajuaa tilanteensa.