Te joilla ei ole yhtään säästöjä, miten teillä kestää pää?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli jonkinlainen puskurirahasto jonka kartuttaminen on pienipalkkaisella todella hidasta, koska niitä yllärimenoja tulee säännöllisen epäsäännöllisesti ja sitten on taas satasten vajaus joka pitää säästää takaisin plus tietty saada sitä puskuria kokonaisuutenakin isommaksi.

Sitten tuli korona ja rajoitukset, työtunnit väheni ja lopulta työ meni kokonaan ja siinäpä sitten alkoi ollakin puskurirahat mennyttä kun samaan aikaan kaiken pakollisen hinnat vaan nousi nousemistaan.

Mä en jotenkin enää jaksa edes välittää. Se on kyllä edelleen iso pettymys, ettei hyödyttänyt tässä elämässä pätkän vertaa, että on hyvä ihminen ja ns kiltti kympin tyttö joka kantaa vastuuta ja hoitaa omat asiansa sekä kartuttaa yhteistä pottia veroja maksamalla.

Sun virhe on ollu se, että oot uskonu lupauksiin yhteisestä hyvästä ja yhteispelistä. Sun ois kannattanu keskittyä vaan ittees ja vetää itekkin välistä sieltä mistä pystyt, todellisuudessa seuraamuksia ei ole. Mutta vielä ei oo liian myöhäistä unohtaa noi yhteisvastuuvalheet, ja keskittyä siihen mitä itse haluat

Vierailija kirjoitti:

Loppuu vaihtoehdot.

Elin normaalia elämää työtä tehden kymmenet vuodet. Uskaltauduin ottamaan pienen kulutusluoton ja sen avulla silmälasit, hammasremppaa ja lomareissin josta olin haaveillut 10v. Tuleva näytti valoisalta, työnäkymät hyvät. Kului toista vuotta tästä..

Äkkipysäytys, aivoinfarkti. Vuoden pian sairaslomalla. Pienet säästöt (n.1kk palkka) hupenivat äkkiä sairaalamaksuihin, lääkkeisiin, matkakuluihin (liikuntakyvytön alkuun ja nytkin toispuolihalvaus). Monenlaista menoa kuntoutuksiin, tapaamisiin, lääkärikäynneille, apteekkiin. Kauppa-avun tarve ym. Käsketään syömään monipuolisesti, nielemisvaikeuksia joten ruokaa pitäisi jaksaa työstää.Voimia siihen ei ole, silti pitää pärjätä.

Yhteiskunnan tuet - jäät kyllä melko yksin selviämään. Kaikkialla ruuhkautunutta, resurssien vähyys.

Laskut alkoivat kertyä, palkka pieneni, tiput sairaspäivärahalle. Toimeentulotukioikeutta ei ole, tulot

Voi ei. Kuulostaa todella raskaalta. Kumpa voisin auttaa. Tai joku auttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan ikäni, kun työttömyysjaksoni päättyi ja sain vihdoin vakituisen työpaikan. Sitä onnea, kun pesukone hajosi ja kävin tilipäivänä ostamassa uuden, maksoin koko summan kerralla, mitä kone maksoi, etukäteen olin tietysti jo käynyt sen valitsemassa. Pesukone oli minulle melkein kuin perheenjäsen, olihan se kokonaan omilla rahoilla ostettu, eikä kenenkään hylkäämä vanha risa 

Nyt kyseinen pesukone on jo päässyt pesukoneiden hautausmaalle, mutta vieläkin muistan sen tunteen, minkälaista oli mennä kauppaan ja ostaa se ilman osamaksua 

Mikään ei siis ole ikuista, ei myöskään työttömyys. 

Aivan ihana viesti, ja niin samaistuttava! Sama kokemus, muistan kun ostin petauspatjan sänkyyni suoraan käteisellä. Ei ollut kauhean kallis, mutta ei halvinkaan. Silloin olin ylpeä itsestäni, että vitsit, olen mä jotain oppinut raha-asioista!

Minun pää kestää erittäin huonosti rahattomuutta, siitä on kokemusta vuosien ajalta, kun elin toimeentulotuella. Sen jälkeen kun pääsin töihin, olen yrittänyt säästää kaikesta mahdollisesta ja lomallakin nuukaillut, jottei säästöt hupene. Nyt vasta alan saada jonkinlaista mielenrauhaa, kun säästössä on 3 vuoden nettopalkkaa vastaava summa.  Voin kuvitella miten ahdistava tilanne on monella muulla näinä aikoina.

Ainahan varattomuus ahdistaa. Kun jäin työttömäksi mulla oli vaatimattomasti säästössä pahan päivän varalle. Opiskelin uuden tutkinnon, eli työttömyyskorvauksella ja säästöillä. Opintojen jälkeen en edelleenkään työllistynyt ja silloin meni loputkin säästöt. Ainoa syy etten työllisty on ikä. Kyllä tää katkeraksi vetää. Mulla on noin 15v eläkeikään eli mitä tässä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Ostan luotolle tai osamaksulla. Niitä sitten lyhentelen. Palkka verojen jälkeen noin 2800 euroa. Hyvin on riittänyt rajat lainojen lyhennykseen.

Tuohan on tosi hyvä palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi noihin pitäisi ollajotain extraa ihan normaalin elämisen kuluja noi on jotka hoidetaan ihan palkkatuloilla.

Ei kaikilla ole niin hyvää palkkaa että pystyy pakollisten kulujen päälle ostamaan esim talvikengät. Osa voi joutua säästämään pitkäänkin. Ja ihan halpoja ei kannata ostaa, kun ne menevät heti rikki.

Tällä Suomen mielenkiintoisimmalla foorumilla on usein juttua, joissa rahan puute ja talvikengät liittyy toisiinsa. Jos on pulaa rahasta suuri murhe on talvikengät. Millaiset talvikengät ne on mitkä pitäisi saada ostettua ja paljonko sellaiset maksaa? Onko ne Kuomat vai Sorelit vai jotkut vuorelliset saapikkaat? 

Ehkä talvikengät ovat vaan hyvä esimerkki melko arvokkaasta välttämättömyystuotteesta, joka on päivit

Olen aikuisena ostanut yhdet talvikengät uutena.

Nyt on mm vinted. Itsestä kiinni miten asian ottaa. Olen 2 e ostanut kesällä kuomat. Sitä ennen piti käydä kirppiksillä yli 20 krt. 

Leikkuri mukaan ja häkkikopeista hakee parhaimmat renkaat.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan varattomuus ahdistaa. Kun jäin työttömäksi mulla oli vaatimattomasti säästössä pahan päivän varalle. Opiskelin uuden tutkinnon, eli työttömyyskorvauksella ja säästöillä. Opintojen jälkeen en edelleenkään työllistynyt ja silloin meni loputkin säästöt. Ainoa syy etten työllisty on ikä. Kyllä tää katkeraksi vetää. Mulla on noin 15v eläkeikään eli mitä tässä pitäisi tehdä?

Jos sote-ala sopii ja terveys kestää, niin monissa paikoissa tuon ikäiset saa pidemmän sijaisuuden jollei vakipaikan. Oppisopimuksella saisi opiskellessa palkkaakin.  Olen alalla ja viime vuosina oppisopimus on lisääntynyt. Aikuisia alanvaihtajia lähinnä.

Sinulle jonka mukaan talvikenkiä saa kätevästi käytettynä. Jos kirpparilla joutuu käymään 20 kertaa löytääkseen yhdet sopivat kengät ja yhteen käyntiin (matkat, kirpputorin läpikäynti) menee vaikka tunti, niin kenkien löytämiseen "halvalla" on kulunut jo 20 tuntia. 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää tällaisia aikoja shoppailuun, ja 2 euron kengät tuskin ovat kovin hyvässä kunnossa, joten sama rumba lienee edessä viimeistään seuraavana vuonna. Lisäksi edes se 20 tunnin etsintä ei takaa, että sopivat kengät löytyvät.

Jos kaikki kengät ja tavarat etsii samalla taktiikalla, ei muuta ehdi tekemäänkään kuin kiertämään kirpputoreja.

Jos on noin paljon vapaa-aikaa, kannattaisiko harkita tekevänsä vaikka jotain extratyötä?

Vierailija kirjoitti:

Sinulle jonka mukaan talvikenkiä saa kätevästi käytettynä. Jos kirpparilla joutuu käymään 20 kertaa löytääkseen yhdet sopivat kengät ja yhteen käyntiin (matkat, kirpputorin läpikäynti) menee vaikka tunti, niin kenkien löytämiseen "halvalla" on kulunut jo 20 tuntia. 

Kaikilla ei ole mahdollisuutta käyttää tällaisia aikoja shoppailuun, ja 2 euron kengät tuskin ovat kovin hyvässä kunnossa, joten sama rumba lienee edessä viimeistään seuraavana vuonna. Lisäksi edes se 20 tunnin etsintä ei takaa, että sopivat kengät löytyvät.

Jos kaikki kengät ja tavarat etsii samalla taktiikalla, ei muuta ehdi tekemäänkään kuin kiertämään kirpputoreja.

Jos on noin paljon vapaa-aikaa, kannattaisiko harkita tekevänsä vaikka jotain extratyötä?

Mä kun käyn kirppiksellä 20 kertaa bussilla, niin se maksaa 140 euroa. Kunto ei kyllä silti riitä sellaiseen, hyvä kun pystyn päivittäistavarat hankkimaan.

Kun korkokriisi oli pahimmillaan niin asuntolainan kulut söivät kaiken puskurin tililtä ja ensimmäistä kertaa työelämään siirtymisen jälkeen olin vähän pinteessä. Piti sitten kaikin konstein sopeuttaa talouttani että pääsin siitä yli, nyt onneksi helpottaa pikkuhiljaa. Taidettiin selvitä tästäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena kun oli tuo tilanne, ei tiennyt paremmasta joten ei häirinnyt.

Nyt vanhempana ahdistaa hirveästi kun pitäisi esim uudempaan autoon laittaa iso osa säästöistä.

Nuorena on eri juttu, kun kaikki on enemmän tai vähemmän köyhiä opiskeluaikana. Keski-iässä erot alkavat sitten näkyä kunnolla. Esim ammatinvalinta on yksi asoa mikä vaikuttaa. Humanisti, lääkäri, teologi ja juristi ovat samaa porukkaa opiskelijabileissä, mutta 20 vuoden päästä opiskellun alan seuraukset ja erot ovat selkeät.

Huomaan itse että esim vaatteita pitäisi päivittää joka vuosi, vaikka yrittääkin ostaa laadukasta. Muuten alkaa muuttua nuhjuisemmaksi ja nuhjuisemmaksi. Kengät myös kalliita ja niitä pitäisi uusia että näyttää siistiltä. Elämä on yhtä taistelua kaaosta ja

Kunnolliset talvikengät maksaa 200 eurosta ylöspäin. Oon iloinen että ostin vuosi pari sitten etukenossa uudet kengöt tarjouksesta vaikka vanhat meni vielä joten kuten. Nyt mulla on hyvät talvikengät taas ehkä 5 vuodeksi

Ei ihme,ettei rahat riitä, jos täytyy ostaa 200e kengät. En ole eläissäni ostanut niin kalliita kenkiä, en itselleni enkä lapsille. (Jotka ovat teinejä). 

Niin kengissä kuin takeissa ehdoton kipuraja on 100e, mutta todellisuudessa maksimi, mitä voin maksaa on 80-90 e, ja hyviä ja kestäviä vaatteita on silti. 

Ostan mahdollisuuksien mukaan alesta, jolloin hinta on vielä edullisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytti tänä vuonna 17, joten lapsilisäkin loppui.

Voihan itku. Tosi huono juttu että lapsilisä loppuu juuri kun lapsi on kalleimmillaan 😞

Eihän siinä ole ollut kuin 17 vuotta aikaa tehdä asial

Kaikilla ei ole sellaisia tuloja joista olisi mahdollista säästää. Lisäksi jos on yksinhuoltaja, elatusapu tai -tuki loppuu 18-vuotiaana, ja lapsi asuu usein kuitenkin kotona vielä tämän jälkeenkin useamman vuoden.

Kai sillä lapsella toinenkin vanhempi on? Lain mukaan hänen kuuluu edelleen osallistua kuluihin.

Niin, lain mukaan, mutta mitäpä luulet, osallistuuko. En ole tuo, kenelle vastasit, mutta jotta minä saisin lasteni isän osallistumaan, se pitäisi käydä oikeuden kautta. Siihen ei ole varaa. Elarit loppuivat kun lapsi täytti 18. Piste. Penniäkään hän ei maksa lapsesta sen jälkeen. Ja minulla on hänelle 3 lasta... 

Tämä on kuitenkin ollut se pienin ongelma hänen kanssaan, olen vuosien kiusanteon jälkeen niin väsynyt, että on helpotus, kun lapsi on täysi-ikäinen ja kiusanteko mahdollisuudet vähenevät. 

Osa miehistä vain on paskaa, joka ei välitä lapsistaan.

En ole kyllä varmaan ikinä löytänyt kunnollisia talvikenkiä alle satasella. Lapsen kenkiä toki löytyy edullisempia (onneksi, kun joka vuosi joutuu hankkimaan uudet). 

Olen tottunut ostamaan laadukkaita kenkiä. Kun näitä on useampi pari ja kenkiä huoltaa kunnolla ja käyttää suutarilla, yhdet kengät voivat kestää 10 vuotta. Ei toki kestä jos käyttää aina samoja kenkiä.

Toinen strategia on ostaa edullisempia useammin. Siinäkin on tietysti puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Ahdistaa koko ajan ja raha on mielessä jatkuvasti. Oot ensimmäinen aatoksissain, miete myös viimeinen. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja tätä sitten loppuelämä, jiihaa. Ei ole varaa uusiin kenkiin, ei takkiin, ei silmälaseihin, ei mihinkään. 

Ehkä sä vielä joskus löydät jotain osa-aikatyötä jota pystyt tekemään. Jonkin verran saa tienata ettei se vaikuta eläkkeeseen, se on mukava lisä talouteen niin ei ahista niin paljon..

Vierailija kirjoitti:

En ole kyllä varmaan ikinä löytänyt kunnollisia talvikenkiä alle satasella. Lapsen kenkiä toki löytyy edullisempia (onneksi, kun joka vuosi joutuu hankkimaan uudet). 

Olen tottunut ostamaan laadukkaita kenkiä. Kun näitä on useampi pari ja kenkiä huoltaa kunnolla ja käyttää suutarilla, yhdet kengät voivat kestää 10 vuotta. Ei toki kestä jos käyttää aina samoja kenkiä.

Toinen strategia on ostaa edullisempia useammin. Siinäkin on tietysti puolensa.

Minä taas en ikinä ostaisi yli satasen kenkiä vaikka olisin hyvätuloinenkin, se vaan tuntuu niin järjettömältä. Mutta ostan joka kesä uudet croksit, aidot, maksaa viis kymppiä. Talvella on pärjäillyt yksillä turvakengillä jotka ostin töissä ollessa työnantajan piikkiin, oisko ollut 2016, ja vieläkin näyttävät ihan uudelta. Ne kyllä oli vähän kalliimmat kun on Jalaksen.

Ei se rehellisesti sanottuna meinaakaan kestää. Raha ei tee onnelliseksi juu sanotaan, mutta kyllä se mielenrauhaa ja eräänlaista turvaa tuo. 

Vierailija kirjoitti:

Kun korkokriisi oli pahimmillaan niin asuntolainan kulut söivät kaiken puskurin tililtä ja ensimmäistä kertaa työelämään siirtymisen jälkeen olin vähän pinteessä. Piti sitten kaikin konstein sopeuttaa talouttani että pääsin siitä yli, nyt onneksi helpottaa pikkuhiljaa. Taidettiin selvitä tästäkin.

Kiva kuulla, että selvisit kuivilla 

Onhan tuo taloudellinen tilanne ahdistanut, kun palkasta ei ole jäänyt mitään säästöön, mutta vielä on jaksanut uskoa asioiden paranemiseen ja onhan siitä jo paljon merkkejä, kun inflaatio on taittumassa ja asuntolainan korot tulossa alas. Vielä jos ensi keväänä saataisiin kohtuulliset palkan korotukset neuvoteltua eikä tulisi sotaa, niin pahin taitaisi olla sitten takana. Toki täytyy pysyä työkykyisenä ja toivoa ettei potkuja tule. Ainakin tämän syksyn YT:stä vielä selvisin.