Annetaanko lievään masennukseen lääkitys?
Ei kai?
Eräs sanoi saaneensa, ettei masennus pahenisi.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeitä tuputetaan joka vaivaan. Se tuntuu olevan yleislääkäreillä oikeastaan ainut valikoimissa oleva hoitokeino. Omaa harkintaa kannattaa käyttää. Minulle yritettiin väkisin masennuslääkettä uupumukseen, vaikka psyykkisiä oireita ei ollut. Keho oli vain niin ylivireessä elämässä tapahtuneiden kuormittavien asioiden vuoksi (rytmihäiriöt ym.) ja tarvitsi lepoa. En ottanut lääkitystä lääkäreiden harmiksi, lepo ja elämänrytmin rauhoittaminen auttoivat. Sitä lääkäreiden tuntui olevan vaikea ymmärtää, että uupumukseen auttaa lepo ja elämän rauhoittaminen, ja tarvitaan pidempi sairausloma. Liekö syynä tehokkuusajattelu: Mahdollisimman pian vaan lääkitys, jotta ei sairausloma pitkity ja on tuottava kansalainen 😞
Nykyään saatetaan ehdottaa dopamiini tasoa nostavaa lääkettä, kun ei terveydenhuolto välttämättä hoksaa uupumisen mahdollisuutta. Voiko silloin fyysiset oireet ns. kiehahtamaan yli lääkityksen voimasta. Eihän mihinkään maanisuuden suuntaankaan pitäisi ihmisten oloja tieten tahtoen lääkkeillä ajaa. Saako tässä kohtaa jo kädet yhteen liittää, että asioiden kulkuihin tulisi jotain tolkkua.
Minä ainakin sain työterveydestä yleislääkäriltä jo ensimmäisellä käynnillä, kun oli väsymystä ja alakuloa, ja työpäivä loppui itkukohtaukseen kesken kaiken. Muuta apua ei sitten haluttu antaakaan, kun en halunnut lääkkeitä apteekista hakea.
Mä kuulin että yhdelle olisi annettu vaikka ei ollut mitenkään diagnosoitu edes masentuneeksi. Itseasiassa ei oltu diagnosoitu miksikään, mutta väärennettiin papereita ja laitettiin jotain lääkeainetta vapauttavaa kapseli tai muuta elimistön sisään lun oli ihan rutiinileikkauksessa.
Tuohan on kovin rikollista?
Niinpä, siksi tuon henkikön asioussa ei näyttänyt ihan kaikki annetut tiedot mitenkään stemmaavan ja paljastuo valheita jopa.
Eikö tuo ole oksettavan vastenmielistä jo siinäkin mielessä, että on todella vaarallista jos henkilö ei edes itse tiedä mitä lääkettä mahdollisesti ottaa. Samoin lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia joita ei osata edes tulkita lääkkeen haitavsikutukseksi tuollaisessa tilanteessa.
Tuohan olisi oksettavan sairasta ja ihmisoikeuksien rikkomista törkeimmillään.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatri sen kai päättää tapauskohtaisesti, pakko ei ole ottaa. Itselleni on ehdotettu ihan pikku kipuihinkin.
Harvoin kai psykiatri ensimmäisiä masennuslääkkeitä kirjoittaa, vaan yleislääkärit yleensä. Psykiatrikin voi niin tehdä, mutta hoitavat enemmän jo pidempään diagnoosin ommanneita. Esim. tavalliset työterveyslääkärithän näitä useammin käytännössä kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten lievän masennuksen hoitaa parhaiten luomukeinot ja kuormituksen vähentäminen. Kulunutta, mutta ulkoilma, lepo ja riittävä uni on ihan parhaita. Jos masennus pitkittyy niin lääkkeitä voi harkita ja aloitetaan mainituilla ssri-lääkkeillä, lapsille ja nuorille fluoksetiini. Mirtatsapiini on väsyttävä, astetta vahvempi ja sitä annetaan osastolla unen tueksi ja nostaa herkästi painoa. Rauhoittavat eivät ole masennuslääkkeitä vaikka niillä voidaan lyhytaikaisesti tukea hoitoa.
Masennukseen kannattaa puuttua varhain koska edetessä se vaikeutuu ja pitenee :(
Sanoisin, että lievä masennus on valtaosassa tapauksia hoidettavissa nimenomaan ruokavaliolla, sopivalla määrällä sosiaalisuutta ja liikunnalla. Mutta koska masennus nykyään todella usein johtuu tosiasiassa uupumuksesta ja loppuunpalamisesta, on tällaisten elämänmuutosten tekeminen todella hankalaa. Siihen sitten tarjoillaan lääkkeitä, koska harva lääkäri uskaltaa antaa esimerkiksi pitkän sairasloman. Yhteiskunta vain vaatii ihmisiltä nykyään enemmän kuin on sietokykyä.
Jos se aiheuttaa aggressiivisuutta (alaikäiselle, jolla ei sitä väkivaltaista käyttäytymistä muutoin ole ollut) lääkkeen vaikutuksen loppuessa niin adhd lääke lopetetaan ainakin joiltakin lääkkeen kokeilijoilta. Terveydenhuollolle sekin on ollut ok jokunen vuosi sitten. Nykytilannetta en tiedä.