Annetaanko lievään masennukseen lääkitys?

Minulla oli keskivaikea masennus, joka kesti kolme kuukautta. Olisiko ollut järkevää syödä siihen lääkkeitä? Mielestäni ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Masennusta ei olisi, jos tietäisi syyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Masennusta ei olisi, jos tietäisi syyn. 

Minä kyllä tiedän, miksi olen masentunut. Ja aiemmillakin kerroilla, kun olen ollut masentunut, olen tiennyt syyn.

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten lievän masennuksen hoitaa parhaiten luomukeinot ja kuormituksen vähentäminen. Kulunutta, mutta ulkoilma, lepo ja riittävä uni on ihan parhaita. Jos masennus pitkittyy niin lääkkeitä voi harkita ja aloitetaan mainituilla ssri-lääkkeillä, lapsille ja nuorille fluoksetiini. Mirtatsapiini on väsyttävä, astetta vahvempi ja sitä annetaan osastolla unen tueksi ja nostaa herkästi painoa. Rauhoittavat eivät ole masennuslääkkeitä vaikka niillä voidaan lyhytaikaisesti tukea hoitoa. 

Masennukseen kannattaa puuttua varhain koska edetessä se vaikeutuu ja pitenee :(

Ei masennus aina muutu pahemmaksi ajan myötä. Suunta voi olla päinvastainenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Usein ei. Usein myös syy voi olla syvemmällä kuin luulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Masennusta ei olisi, jos tietäisi syyn. 

Minä kyllä tiedän, miksi olen masentunut. Ja aiemmillakin kerroilla, kun olen ollut masentunut, olen tiennyt syyn.

Samoin, monta syytä. Esimerkkinä nyt vaikkapa kiusaaminen. Olen koulukiusattu, harrastuskiusattu, työpaikkakiusattu, nettikiusattu. Yksikään näistä ei ole ollut vähäistä. 

Suhteissa minua on käytetty, murskattu, alistettu ja mukiloitu. 

Miksi en olisi masentunut? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Masennusta ei olisi, jos tietäisi syyn. 

Minä kyllä tiedän, miksi olen masentunut. Ja aiemmillakin kerroilla, kun olen ollut masentunut, olen tiennyt syyn.

Kyllä minäkin tiedän syyn, jos mieliala painuu miinukselle. Ja koska tiedän, niin olen pystynyt asiaan vaikuttamaan, että blues oli muuttunut pitkäkestoiseksi masennukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Suhteissa minua on käytetty, murskattu, alistettu ja mukiloitu. 

Miksi en olisi masentunut? 

Et ole masentunut, jos pystyt vihan avulla asettamaan rajat ja olemaan itsesi puolella. Mutta jos et pysty siihen, tai käännät vihan itseesi päin, niin totta kai masennut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteissa minua on käytetty, murskattu, alistettu ja mukiloitu. 

Miksi en olisi masentunut? 

Et ole masentunut, jos pystyt vihan avulla asettamaan rajat ja olemaan itsesi puolella. Mutta jos et pysty siihen, tai käännät vihan itseesi päin, niin totta kai masennut.

Olen valinnut, että ei suhdetta, ei ongelmaa. En tiedä, onko tämä ratkaisu. Onko? Sama työpaikan kanssa. Ei työpaikkaa, ei ongelmaa. En ole enää edes pelissä mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteissa minua on käytetty, murskattu, alistettu ja mukiloitu. 

Miksi en olisi masentunut? 

Et ole masentunut, jos pystyt vihan avulla asettamaan rajat ja olemaan itsesi puolella. Mutta jos et pysty siihen, tai käännät vihan itseesi päin, niin totta kai masennut.

Mä en vaan osaa, enkä kykene. Liian vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteissa minua on käytetty, murskattu, alistettu ja mukiloitu. 

Miksi en olisi masentunut? 

Et ole masentunut, jos pystyt vihan avulla asettamaan rajat ja olemaan itsesi puolella. Mutta jos et pysty siihen, tai käännät vihan itseesi päin, niin totta kai masennut.

Mä en vaan osaa, enkä kykene. Liian vaikeaa. 

Sitä varten on terapeutteja, jotka auttavat tällaisissa asioissa.

Minulla on masentunut aikuinen poika. Tiesin, että hän selviää masennuksestaan, kun hän alkoi syyttämään minua. Hieno hetki!

Joo, ei sitä masennukseen muuta saakaan:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteissa minua on käytetty, murskattu, alistettu ja mukiloitu. 

Miksi en olisi masentunut? 

Et ole masentunut, jos pystyt vihan avulla asettamaan rajat ja olemaan itsesi puolella. Mutta jos et pysty siihen, tai käännät vihan itseesi päin, niin totta kai masennut.

Olen valinnut, että ei suhdetta, ei ongelmaa. En tiedä, onko tämä ratkaisu. Onko? Sama työpaikan kanssa. Ei työpaikkaa, ei ongelmaa. En ole enää edes pelissä mukana. 

Ei se ole ratkaisu, mitä vihaan tulee. Vihasi on yhä olemassa. Kun juoksee pakoon, ei sitä tarvitse kohdatakaan. Mutta onko se elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Usein ei. Usein myös syy voi olla syvemmällä kuin luulee.

Eri, mutta mun kokemus on, että syiden löytäminen ei automaattisesti mitenkään paranna. Kävin siis itse terapiassa, ja kyllä niitä syitä löytyi mun lapsuudesta erityisesti, esim. vuorovaikutussuhteesta äitini kanssa ja meidän lapsuudenperheen dynamiikasta. Mutta syiden löytäminen ei parantanut. Joskus itkin kyllä terapiassa liikutuksesta, kun ymmärsin etten ole vaan epämääräisesti "huono",vaan oireilulleni on selkeä syy. Mutta ei se sitä oireilua poistanut mitenkään, että ymmärsin mistä lapsuudessa johtuu joku, mikä kiusaa minua nykyhetkessä. Lopulta terapiasta oli kyllä apua, mutta sellaisesta ratkaisukeskeisemmästä, jossa ei älyllisesti vatvottu menneitä, vaan opeteltiin pärjäämään tämän hetken olojen ja ajatusten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 

Usein ihminen tietää oikein hyvin miksi on masentunut.

Usein ei. Usein myös syy voi olla syvemmällä kuin luulee.

 

Eri, mutta mun kokemus on, että syiden löytäminen ei automaattisesti mitenkään paranna. Kävin siis itse terapiassa, ja kyllä niitä syitä löytyi mun lapsuudesta erityisesti, esim. vuorovaikutussuhteesta äitini kanssa ja meidän lapsuudenperheen dynamiikasta. Mutta syiden löytäminen ei parantanut. Joskus itkin kyllä terapiassa liikutuksesta, kun ymmärsin etten ole vaan epämääräisesti "huono",vaan oireilulleni on selkeä syy. Mutta ei se sitä oireilua poistanut mitenkään, että ymmärsin mistä lapsuudessa johtuu joku, mikä kiusaa minua nykyhetkessä

Mulle on tullut vain huono ratkaisukeskeisestä terapiasta. Aivan kuin hautoisi haavaa. Ongelmat on pinnan alla. Ei sitä auta iloisuus ja tulevaisuuden usko. 

Ehkä johonkin kevyeen ongelmaan siitä on apua. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli keskivaikea masennus, joka kesti kolme kuukautta. Olisiko ollut järkevää syödä siihen lääkkeitä? Mielestäni ei.

Minulla on koko elämän kestänyt keskivaikea masennus. Onko järkevää syödä siihen lääkkeitä? Pähkäilen tässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä lääke auta vaan syyn selvittäminen. 



 

Syytä, kun selvitellään on mahdollista, että diagnoosiharavointi on hyvin laajaa eli kirjauksiin voi tulla kaikenlaista lääkärin/lääkärien pohdintaa. Eli lääkäri voi käyttää, vaikka minkälaisia diagnoosi silmälaseja, joilla tarkkailla vanhoja tekstejäkin (jotka on tulkittu sen menneen aikaisen terveydenhuollon tiedon, opin ja ammattitaitojen tulkintoina) . Traumaperäisten oireilujen purkittaminen oikeiksi diagnooseiksi asti on haasteellista. Välillä ne osuu kohdalleen ja välillä ei ihan sinne päinkään syystä tai toisesta.

Lääkkeet voi olla hyvänä tukikeppinäkin (missä kohtaa riittää jopa pelkkä tarvittava lääke ja missä on välttämätöntä säännöllisesti käytettävä lääke) kuntoutumisessa, ellei ole riittävästi muita lääkkeettömiä keinoja asioiden käsittelyn tukena. (Miten paljon, tarkasti ihmisen on menneitä asioita käsiteltävä ennen kuin ihmisen on lupa elää eteen päin elämäänsä?) 

Vierailija kirjoitti:

Tuputetaan keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä lievään masennukseen missä vielä 10 vuotta sitten kehotettiin tekemään muutoksia ruokavalioon ja liikkumaan.

Vakavista, keskivaikeista masennuksen tiloista taas saatetaan päätyä jopa psykoosilääkkeitä kokeilemaan tai käyttämään. Onko asioita mahdollista saada enää oikealla tavalla kohdalleen, mikäli jotain ns. liioittelevaa tulkinta linjaakin on välillä terveydenhuollossa (resurssien käyttöhän pitäisi saada oikealla tavalla kohdalleen). Lievääkin voimakkaammassa masennuksessa liikunta on joillakin avuksi (ruokahalu voi olla niissä tilanteissa kadoksissa; toki voi olla syömishäiriö oirettakin mukana). Lääkityksen tarpeellisuus voi olla vasta siinä vaiheessa, kun liikunta ei enää hyvää oloa tuo. En tiedä onko tuo, miten yleinen, yksilöllinen piirre tunnistaa vointia, oloa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä henkilö on teini. Mitä lääkkeet tekevät 16-vuotiaan aivoille?

Ja toimintakykyinen ihminen on. 

ap

Vuosikymmeniä sitten on käytetty cipramil, seronil tuon ikäisen kokeiltavana jonkin aikaa (muista en tiedä). Ei tietoa onko tullut aivoihin häikkää. Eihän sellaisia asioita tutkita.