Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tyrmää vuoroviikkovanhemmuiden ja pitää sitä itsekkäänä tapana

Vierailija kirjoitti:

Suurin murhe tosiaan monelle tuntuu olevan se, että eron jälkeen se toinen vanhempi voisi olla onnellinen jonkun toisen kanssa ja saa omaa aikaa. Se vaan verhotaan huoleen lapsesta. Samalla tapaa kuin paheksutaan abortteja muka niiden abortoitujen sikiöiden vuoksi, vaikka oikeasti halutaan vain kontrolloida naisia. 

 

Meillä viikko-viikko on eron jälkeen toiminut hyvin, koska se on kaikkein selkein malli, joka tuo lasten elämään rytmin, joka on ennakoitava. Molemmat lapset myös näkevät molempia vanhempia silloin yhtä paljon, koska se on tärkeää, jos molemmat vanhemmat ovat kutakuinkin järkipäisiä lasten kanssa. Mitään laukkuja heitä ei laiteta pakkaamaan vaan molemmissa kodeissa on omat huoneet ja kaikki tarvittavat tavarat. Onhan rikkaillakin kesä- ja talvikoteja, maaseutu ja kaupunkikoteja. Viikko-viikko-systeemi on nimittäin kyllä tosi kallis 😅 Paljon edullisemmin päästäisiin jos lapset vaan asuisi esim. minun luona ja vier

Tämäpä. Vanhempi elää kahta täysin erillistä elämää joilla ei liittymäpintoja lainkaan toisiinsa. Tasapainoinen malli lapsille? 

Kun lapsella on omat tavarat molemmissa kodeissa ja vanhemmat hoitavat logistiikan, kaksi kotia toimii ihan hyvin. 15- vuoden kokemus tästä, kodit lähekkäin ja joustavat aikataulut. Lapsi ei pakannut mitään kasseja. Tasapainoinen nuori aikuinen nyt, joka sai pitää molemmat vanhemmat ja kodit, lisäksi sai uusia turvallisia aikuisia sekä sisaruksia elämäänsä. Sellaset terkut Jarille. Mielestäni on haitallisempaa pitää vallassa yksinhuoltajakulttuuria, jossa isät heitetään etävanhemmiksi ja maksumiehiksi. Äidit sitten päättävät kaikesta yksin. Onko Jarilla itsellään joku mother- wound, joka kaipaisi parantamista?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on omat tavarat molemmissa kodeissa ja vanhemmat hoitavat logistiikan, kaksi kotia toimii ihan hyvin. 15- vuoden kokemus tästä, kodit lähekkäin ja joustavat aikataulut. Lapsi ei pakannut mitään kasseja. Tasapainoinen nuori aikuinen nyt, joka sai pitää molemmat vanhemmat ja kodit, lisäksi sai uusia turvallisia aikuisia sekä sisaruksia elämäänsä. Sellaset terkut Jarille. Mielestäni on haitallisempaa pitää vallassa yksinhuoltajakulttuuria, jossa isät heitetään etävanhemmiksi ja maksumiehiksi. Äidit sitten päättävät kaikesta yksin. Onko Jarilla itsellään joku mother- wound, joka kaipaisi parantamista?

Tämä vaatii vakaat ja mieleltään terveet vanhemmat. Kaikista siihen ei ole. 

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Jotenkin tuntuu, että tuo sinun ehdottama malli olisi vielä rankempi lapselle. Vuoroviikkosysteemissä molemmissa kodeissa eletään tavallista arkea ja vietetään vapaapäiviä. Sun ehdotuksessa on arkikoti, josta joka aamu lähdetään kouluun ja iltaisin tehdään läksyjä. Sitten viikonloppuisin, kun olisi mahdollista levätä, viettää aikaa kavereitten kanssa yms mitä arkena ei ehdi, täytyykin pakata reppu ja lähteä etävanhemman luo, mahdollisesti jopa toiseen kaupunkiin, kun lapsen koulun sijainti ei etävanhemman asuinpaikan valintaan vaikuta. Ja sama loma-aikoina, kun muut kaverit viettävät yhteistä vapaa-aikaa, joutuu yksi lähtemään etävanhemman luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän ei saisi sanoa, mutta ne psykiatriset lapsipotilaat ovat lähes 100% eronneista perheistä tai erilaisista perhevirityksistä. Ydinperheiden lapsia ei juurikaan ole.

Totuus on ikävä tämän osalta.

Onko tästä joku vertaisarvioitu tutkimus vai heittelettekö vain oman elämänkatsomusoikeutuksen pohjalta?

Todista asia täysin vääräksi ensin.

Sinähän tässä väitteen esitit, minä kysymyksen siitä, mihin väittämäsi perustuu. Toki vastauksesi kertoi paljon  tietolähteestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on omat tavarat molemmissa kodeissa ja vanhemmat hoitavat logistiikan, kaksi kotia toimii ihan hyvin. 15- vuoden kokemus tästä, kodit lähekkäin ja joustavat aikataulut. Lapsi ei pakannut mitään kasseja. Tasapainoinen nuori aikuinen nyt, joka sai pitää molemmat vanhemmat ja kodit, lisäksi sai uusia turvallisia aikuisia sekä sisaruksia elämäänsä. Sellaset terkut Jarille. Mielestäni on haitallisempaa pitää vallassa yksinhuoltajakulttuuria, jossa isät heitetään etävanhemmiksi ja maksumiehiksi. Äidit sitten päättävät kaikesta yksin. Onko Jarilla itsellään joku mother- wound, joka kaipaisi parantamista?

Tämä vaatii vakaat ja mieleltään terveet vanhemmat. Kaikista siihen ei ole. 

 

ikävä kyllä- ne aikuiset tarvitsevat Jarin kaltaisia Psykologeja, mutta luottavat sitten sokeasti kaikkiin ohjeisiin ja mielipiteisiin. Kuka on sanonut, että äidit ovat parempia huoltajia lapsille? Maailmalla on riittävästi katkeroituneita exiä, jotka ottavat kaiken rahallisen irti ex miehistään, vierottavat lapset isistääm, muuttavat toiselle puolelle maata tai maapalloa, omivat lapset. Tää on enempi sääntö kuin poikkeus. Meidän ero taisi olla se poikkeus, jossa oikeasti mentiin lapsen etu edellä. 

Kritiikki ei tarkoita sitä, että en hyväksyisi vuoroviikkoasumista missään olosuhteissa tai että se on hirveän kauhean kamalaa lapselle, Sinkkonen painottaa.

Mekanistisen mallin sijaan hän kehottaa päättämään asumisratkaisuista perhekohtaisesti ja vanhempien kotipaikkakunnan mukaan. (viittaus artikkelista)

Sinkkonehan ei tuossa suoraan tyrmää vuoroviikkoasumista. Hänestä vaan muitakin vaihtoehtoja pitäisi miettiä. Mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ja olisihan se hienoa, jos vanhemmat vaan muuttaisi vuoroviikoin pois kodista ja lapsien niin ei tarvitsisi tehdä. Se ei vaan tosiaan rahallisesti ole yleensä mahdollista kovinkaan monelle. Ideaaliahan olisi jos kaikki perheet pysyisi aina yhdessä, eikä kukaan koskaan eroaisi. Elämä vain harvoin on ideaalia. Ja joskus se vuoroviikkoasuminen on se parhain vaihtoehto siihen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsella on omat tavarat molemmissa kodeissa ja vanhemmat hoitavat logistiikan, kaksi kotia toimii ihan hyvin. 15- vuoden kokemus tästä, kodit lähekkäin ja joustavat aikataulut. Lapsi ei pakannut mitään kasseja. Tasapainoinen nuori aikuinen nyt, joka sai pitää molemmat vanhemmat ja kodit, lisäksi sai uusia turvallisia aikuisia sekä sisaruksia elämäänsä. Sellaset terkut Jarille. Mielestäni on haitallisempaa pitää vallassa yksinhuoltajakulttuuria, jossa isät heitetään etävanhemmiksi ja maksumiehiksi. Äidit sitten päättävät kaikesta yksin. Onko Jarilla itsellään joku mother- wound, joka kaipaisi parantamista?

Tämä vaatii vakaat ja mieleltään terveet vanhemmat. Kaikista siihen ei ole. 

 

ikävä kyllä- ne aikuiset tarvitsevat Jarin kaltaisia Psykologeja, mutta luottavat sitten sokeasti kaikkiin oh

 

Näinkin. Itse kritisoin epävakaita vanhempia jotka luovat turvattomuuteen ja valheellisuuteen pohjaavan mallin elämästä lapsilleen.

Hohhoijaa. 

I smell bullshit. Realiteetit tarkasteltavaksi. Ois joo ihanteellista, mutta Sinkkonen itsekään on tuskin täydellinen isä ollut. Niin se menee, että "Tehkää kuten minä sanon, älkääkä kuten minä teen!". Ei ihme, että ei enää kukaan uskalla lapsia täällä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. 

 

I smell bullshit. Realiteetit tarkasteltavaksi. Ois joo ihanteellista, mutta Sinkkonen itsekään on tuskin täydellinen isä ollut. Niin se menee, että "Tehkää kuten minä sanon, älkääkä kuten minä teen!". Ei ihme, että ei enää kukaan uskalla lapsia täällä tehdä. 

Jaahas. Menet sitten henkilöön kun triggeroiduit. Do not shoot the messenger!

Kerron oman kokemukseni bonusvanhemman näkökulmasta:

Miehelläni on 6-vuotias lapsi entisestä avioliitostaan. Eksänsä kanssa heillä on vko-vko -systeemi. 

Lapsen kannaltahan tuo ei ole missään nimessä ideaalein, mutta huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

Mieheni ja eksänsä välit olivat ennen eroa, erotilanteessa ja sen jälkeen huonot. Yksi koti lapsella, ja sen lisäksi molemmille erilliset pikkukämpät tai yhteinen minikämppä vuorotteluun lapsiviikkojen ulkopuolella, on suurimmalle osalle täysin todellisuudesta irtaantunut vaihtoehto. Ihan jo pelkästään taloudellisesti, käytännön asioiden kannalta, mutta myös oman elämän rakentamista ajatellen.

Jos mieheni jakaisi eksänsä kanssa lapsen lisäksi kodin/kaksi kotia, ei meidän suhteestamme olisi tullut mitään. Kuinka moni lähtisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa ei voi rakentaa yhteistä kotia ja elämää niin kauan, kun lapsi on alaikäinen? Epäilemättä mieheni olisi tällaisessa tilanteessa valinnut lapsensa, kuten kuuluukin, mutta kuinka se palvelee vanhemman hyvinvointia, että vakavat parisuhteet on käytännössä poissuljettu lapsen täysi-ikäistymiseen asti? (Ikään kuin eronneella vanhemmalla ei olisi muutenkin vaikeuksia parisuhdemarkkinoilla.)

Meillä vko-vko toimii niin hyvin, kuin mahdollista. Tietenkin jos se olisi minusta ja miehestä kiinni, lapsi olisi meillä täysaikaisesti. Mutta lapsella on äiti, joka myös ajattelee samoin omalle kohdalle. Tällöin ei ole muuta keinoa, kuin tehdä vanhempien välillä kompromissi lapsen ajasta.

Lapsi onneksi viihtyy molemmissa kodeissaan hyvin. Molemmissa kodeissa on lapselle omat vaatteet, lelut jne. Isommat hankinnat, kuten polkupyörä on toisen vanhemman hankkima ja sitä sitten tarvittaessa siirrellään lapsen mukana. Onneksi lapsen molemmat kodit sijaitsevat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan. Mutta minkäänlaista "matkalaukkuelämää" lapsi ei elä.

Lapsen kannalta toki surullista on, että vanhempiensa eron myötä lapsesta tulee "heittopussi". Mutta jos asiaa tarkastellaan täysin käytännöstä käsin, on ihmisen, joka periaatteessa tulee viiden tähden hotelliin täysihoitoon palveltavaksi (karkeasti karrikoiden aikuisen näkökulmasta tuotahan lapsen elämä on), paljon helpompi siirtyä paikasta toiseen, kuin ihmisen, joka on tämän kaiken operoinnin taustalla. 

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. 

 

I smell bullshit. Realiteetit tarkasteltavaksi. Ois joo ihanteellista, mutta Sinkkonen itsekään on tuskin täydellinen isä ollut. Niin se menee, että "Tehkää kuten minä sanon, älkääkä kuten minä teen!". Ei ihme, että ei enää kukaan uskalla lapsia täällä tehdä. 

Lapsen teko on riski epävakaiden ja epärehellisten kanssa.

Miksi sen pitää olla viikko viikko? Miksi ei voi olla kuukausi kuukausi tai vuosi vuosi? 

Kuten tässä jo 15- vuoden ja meidän kokemuksella kirjoitin. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa mallia. Ero on ero, eikä ehkä ideaalia. Mutta onko väkisin avioliitossa sinnitteleminen sitten hyvä vaihtoehto, voidaan keskustella myös tästä. Petetään, eletään ehkä kaksoiselämää, kulissiliittoa jne. Millaisen kuvan tämä antaa lapsille? Onko siis se lasten fyysinen ympäristö eli yksi koti nyt tässä joku onnellisuuden ja tasapainoisuuden tae? Mielestäni on hämmästyttävää, että Sinkkonen psykologina on sitä mieltä! Eihän ne ole ne yhden talon seinät, mitkä luovat lapsen henkisen ympäristön vai? Kyllä ne ovat ne vanhemmat, jotka sen luovat, joten keskeistä on kuinka ero hoidetaan, miten turvallinen on lasten ympäristö eron jälkeen ja osaavatko aikuiset oikeasti ajatella lasten etua. Ikävä kyllä usein keskitytään kuitenkin omaan napaan- riitelyyn, kostamiseen, katkeruuteen, omaan suruun ja eroprosessiin ja käytetään lapsia pelinappuloina omissa prosesseissa. Vedotaan sitten tällasiin Sinkkosiin kyllä lapselle on parasta olla äidin luona kyllä isän pitää maksaa 1000€ kuulaudessa lapsen äidille jne. Siksi tilanteita on yhtä erilaisia, kuin on erojakin. Kukaan Sinkkonen ei siis voi taata parasta mallia. Vain sinä itse voit tehdä kaikkesi oman lapsesi etua ajatellen. Narsistiset aikuiset, joita on paljon, ajattelevat usein olevansa parempi vanhempi lapselleen, kuin se toinen vanhempi. Näitä tilanteita puidaan oikeudessa jatkuvasti. 

Minulle ei olisi lapsena sopinut olla vuoroviikoin toisella vanhemmalla. Tarvitsin yhden vakituisen kodin, jossa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin murhe tosiaan monelle tuntuu olevan se, että eron jälkeen se toinen vanhempi voisi olla onnellinen jonkun toisen kanssa ja saa omaa aikaa. Se vaan verhotaan huoleen lapsesta. Samalla tapaa kuin paheksutaan abortteja muka niiden abortoitujen sikiöiden vuoksi, vaikka oikeasti halutaan vain kontrolloida naisia. 

 

Meillä viikko-viikko on eron jälkeen toiminut hyvin, koska se on kaikkein selkein malli, joka tuo lasten elämään rytmin, joka on ennakoitava. Molemmat lapset myös näkevät molempia vanhempia silloin yhtä paljon, koska se on tärkeää, jos molemmat vanhemmat ovat kutakuinkin järkipäisiä lasten kanssa. Mitään laukkuja heitä ei laiteta pakkaamaan vaan molemmissa kodeissa on omat huoneet ja kaikki tarvittavat tavarat. Onhan rikkaillakin kesä- ja talvikoteja, maaseutu ja kaupunkikoteja. Viikko-viikko-systeemi on nimittäin kyllä tosi kallis 😅 Paljon edullisemmin päästäis

Tämäpä. Vanhempi elää kahta täysin erillistä elämää joilla ei liittymäpintoja lainkaan toisiinsa. Tasapainoinen malli lapsille? 

En ole tuo jota lainasit, mutta mikä malli? Eihän lapsi tuossa näe sitä vanhempansa toista elämää. 

Oma lapseni joskus mielenkiinnosta kysyi, mitä teen kun hän on isällään. Vastasin, että lenkkeilen, siivoan, katson jonkun hyvän leffan jne. Vaikka jotakuta tapailisinkin, niin en sitä tuossa rehellisesti kertoisi, jos ajatuksena ei ole näitä kahta eri elämää yhdistää.

Vuodessa on 52 viikkoa. Miksi lapsen pitäisi muuttaa 26 kertaa? Miksi asioita ei voi katsoa lapsen kannalta? 

Me sovimme exän kanssa, että se on 10 viikkoa ja 10 viikkoa. Ja se sen vuoron etävanhempi tapaa lasta joka toinen viikonloppu. Asumme 10km päässä toisistamme, minä jäin vanhaan asuntoomme. Lapsi käy samaa koulua kuin mihin olisi mennyt ilman eroa, kun siellä on tarhakaveritkin. Ja hän pääsee junalla tähän lähiön asemalle iskäviikoilla. Ja koulun jälkeen on voinut pyörähtää mua moikkaamassa, jos haluaa. Etätöissä kun olen kotona, konttorilla kerran viikossa. Eli käytännössä näen lasta harva se päivä, kun ei ole minun viikot.

Silloin kun hän oli tarhassa, ei vaihdettu tarhaakaan vaan hän jäi siihen ja iskäviikolla isä hoiti viennit ja minä hain tänne odottelemaan isän töistä pääsyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin murhe tosiaan monelle tuntuu olevan se, että eron jälkeen se toinen vanhempi voisi olla onnellinen jonkun toisen kanssa ja saa omaa aikaa. Se vaan verhotaan huoleen lapsesta. Samalla tapaa kuin paheksutaan abortteja muka niiden abortoitujen sikiöiden vuoksi, vaikka oikeasti halutaan vain kontrolloida naisia. 

 

Meillä viikko-viikko on eron jälkeen toiminut hyvin, koska se on kaikkein selkein malli, joka tuo lasten elämään rytmin, joka on ennakoitava. Molemmat lapset myös näkevät molempia vanhempia silloin yhtä paljon, koska se on tärkeää, jos molemmat vanhemmat ovat kutakuinkin järkipäisiä lasten kanssa. Mitään laukkuja heitä ei laiteta pakkaamaan vaan molemmissa kodeissa on omat huoneet ja kaikki tarvittavat tavarat. Onhan rikkaillakin kesä- ja talvikoteja, maaseutu ja kaupunkikoteja. Viikko-viikko-systeemi on nimittäin kyl

 

Rehellisyys läheisilleen on joillekin vaikea asia.

Turhaahan se on. Mutta siihen tämä "isien oikeuksien" jankkaaminen on mennyt.

Lapsi alkaa kiinnostaa isää vasta erotessa, kun hänestä saa lyömäaseen eksää vastaan. Sitten pitää saada 50/50 kun lapsi on muka maailman tärkein yhtäkkiä.

Lapset äidille kuten ennenkin ja isät suut suppuun.

Niissä harvoissa tapauksissa, joissa kelvoton vanhempi on äiti, isä saa lapset.

Tämä on ainoa järkevä kehityskulku.

Vierailija kirjoitti:

LouLou kirjoitti:

Harmittaa sanoa, mutta se on ihan totta. En ikinä itse haluaisi asua vuoroviikoin eri asunnoissa. Voihan lapsella olla yksi vakituinen koti ja tavata etävanhempaa lähes jokainen viikonloppu ja koulujen loma-aikoina enemmänkin, niin siitä tulee melkein 50/50.

Suosittelen lämpimästi että etä on lastensa ARJESSA mukana eikä vain lähin viikonloppunanny. Eli 1. Viikon vkl 3. Viikolla ma-ke 5. Viikko vkl jne. Lomat puoliksi, sinne kun ne rahatkin menee kuitenkin. Tiedän useita äitejä jotka hoidattavat lapset koko kesän exällä js tämän sukulaisilla, ja itse vedetään joka kuu kuitenkin reilu 500€ omaan taskuun.

Aika surullista, että oma isä ei halua viettää aikaa lapsensa kanssa, vaan kokee sen "hoidattamisena".