Plussanneet sekundääriset,onko teitä?

Mukavaa kuulla että kaikilla mennyt hyvin ja toivotaan samanlaista jatkoa. Täällä hieman alkoi tuhruilla rv.15 ja kävin ultrassa,jossa kaikki oli onneksi hyvin. Istukka vain niin alhaalla joka hieman vuoteli päivän verran. Liikkeitä tuntuu jo paljon ja ihan pieniä potkujakin silloin tällöin...

Tulevalle isosiskolle on jo kerrottu ja ainakin vielä innoissaan odottelee malttamattomana. Saas nähdä sitten todellisuudessa... Kovasti jo laittaisi vauvakeinua omansa viereen kun syksyllä tulee se keinu kamu.

Meinaa pokka pettää neitin ajatusten kanssa....

Vielä ois 5 viikkoa töitä ennen kesälomaa ja saas nähdä kuinka käy työn teon sen jälkeen vai pukkaako jo saikkua. Viimeex jäin saikulle jo rv.27 kun ei jaksanut seisoa kokopäivää ja alko selkä jumittaa. Kokin hommia kun ei oikein tehdä istualteen... Mangnesiumit jo otettu käyttöön ja rautakuurikin menossa kun laski hemis 110.neen.

Painokin mennyt vaan alaspäin,eikä tartteis kyl noustakkan... Siitä huolimatta enää yhdet housut mahtuu kiinni ja maha alkaa näkyä...

Ilmankos nukuin neitin kanssa kolmen tunnin päikkäreitä ja aikasin taas illalla nukkumaan. Nyt onnex jo helpottanu kun pari viikkoa syöny rautaa. Alkaa olla taas ns.elämänsä kunnossa ja siivous vimma ollu kaamea. Kerkeshän sitä sotkua tullakkin kun aina vaan nukkui...

Onnex mieskin siivoilee kun huomaa etten jaksa.

Hyviä vointeja vaan kaikille ja koitetaan pistäytyä täällä hieman useammin,jooko?



Oonakamu ja sintti rv.17

Vointi ollut ihan hyvä, vieläkin väsyttää kovasti mutta jospa pian väistyisi.

Np-ultrassa käytiin ja turvotusta oli 1,2 eli hyvä tilanne, laskettuaika säilyi ennallaan eli marraskuun viimeinen päivä.

Me ajattelimme ottaa tälle pienokaiselle sen äippäpakkauksen kun näytti olevan niin kivan näköisiä vaatteita, mitäs muut olette ajatelleet et otatteko pakkausta?

Eipäs tässä tämän kummempia, kertoilkaahan kuulumisia!



K & Himpula rv13+0

Tulinpas teitäkin kiittämään seurasta ja toivottamaan turvallista loppu odotusta kaikille. Itse poistun palstalta koska pikkuisemme menehtyi kohtuun. Lauantaina vielä sydänäänet kuuluivat mutta sunnuntaina ei enää. Eilen menin asiaa varmistamaan neuvolaan ja siellä ultra paljasti sen mitä pelkäsinkin, sykettä ei enää löytynyt..=(



Eilen menin sitten päivystyksen kautta osastolle ja synnytys käynnistettiin eilen illalla klo22 aikana, silloin laitettiin 4kpl cytotecia kohdunsuulle ja alettiin synnytystä käynnistelemään. Sain levättyä mutta supistuksia ei juurikaan tullut, pientä juilintaa vain. Klo1 yöllä laitettiin 3kpl lisää tabletteja ja sen jälkeen sitten nukahdin, heräsin klo3 aikana siihen kun supistukset jo tuntuivat kovempina joten pyysin kipulääkettä. Klo3.30 menivät lapsivedet ja klo4.10 syntyi rakas enkeli-pienokaisemme. Hän oli niin kaunis ja niin valmiin ja oikean ihmisen näköinen...Saimme hetken olla kolmistaan.

Rankkaa on ollut koko perheellä ja lähisukulaisilla mutta elämä jatkuu hiljalleen..



K & Enkeli-vauva

Miten maailma voi olla näin julma:( Paljon voimia koko perheelle jaksaa eteenpäin.



En ole aikoihin kirjoitellut ,kun jotenkin ei ole jaksanut. Kaksi riiviötä pitää äidin melko kiireisenä.

Eli 4.6 kävin rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin. Paitsi kohdunsuulta löytyi tulehdus, johon nyt antipioottirasva menossa.

Suppareita ei hirveesti ole tullut ja muutenkin olo ollut nyt energisempi kuin aikoihin.

Vauvan liikkeet tuntuu vaihtelevasti,välillä muksii kunnolla ja välillä taas silleen et tuntuu vain makuulteen. Vissiin muksulla vielä tilaa liikkua kunnolla.

Mutta yritän nyt kirjoitella tännekkin useammin:))

Laittakaas muutkin kuulumisia tulemaan.

Tari rv 20+5

Laittakaa ihmeessä muutkin kuulumisia! Täällä on kaikki ennallaan,tuntuu et masun kasvu on pysähtynyt ihan kokonaan.Mutta onneksi vauva on hyvin aktiivinen ja potkiskelee kovasti. Kerkeehän tuo tuosta pullahtaa vielä. Juhannuksen jälkeen on vasta neuvola ja siellä mitataan vasta ekan kerran nyt SF-mitta joten pikkuisen jo kiinnostaisi kuinka masu on kasvanut. Mut kirjoitelkaa muutkin.

Tari rv 21+0

Kauris, pahoitteluni. Toivottavasti olette löytäneet suureen suruunne jo jyväsen lohtua.







Meillä menossa 17+1, massussa on kova melske (vaikkei massu vieläkään oikein näy). Pikkuneitimme tuntuu vuorotellen harjoittelevan karatepotkuja ja lambadaliikkeitä, meno kiihtyy eksponentiaalisesti iltaa kohti.



Kotirintamalla - päivitän ehtiessäni/jaksaessani omaa avaustani palstalla - tilanne on vihdoin rauhoittunut. Olen todella väsynyt (hemoglobiini 90 ...) sekä fyysisesti että ennenkaikkea alkuraskauden koettelemuksista. Mutta parempaan päin ollaan menossa, se on positiivista!



Lämpimin terveisin & innolla teidän muiden kuulumisia odotellen,

Elikkäs tänään on ultrassa käyty ja kaikki niinkun pitääkin. Siellä se sydän pomppaili ja nyt siis rv.9 täynnä. Seuraavana koitoksena se niskapoimu-ultra,aina saa pingotella jotain tiettyä rajapyykkiä....

Olo on hyvä,ei juurikaan oireita väsymystä lukuunottamatta.

Ollaan tänään kerrottu lähisukulaisille,muut tutut saavat vielä hieman odotella... Vaikkei enää pitäisi mitään käydä,mutta sitähän ei koskaan tiedä?????

Onkos täällä enää ketään vai haastelenko yksinäin??

Täällä ollaan ja minäkin eilen kävin ultrassa.Ja siellä se pienen sydän kovasti pamppaili ja niinhän siinä kävi, että tältä äipältä meinas päästä itku, kolmen keskenmenon jälkeen viimeinkin onnistuminen:))

Kaikki ok,mutta verenpainelääkityksen uhka on päällä,neuvolat n.2 viikon välein koko raskauden ja siihen äitipoli käynnit päälle. Nyt jos 2.4 on alapaine vielä yli 90 niin silloin alkaa välittömästi lääkitys. Nyt sit jännittää se et saako tässä popsia verenpaine lääkkeitä koko raskauden. Mekin kerrottiin molempien äideille eilen,omalla äidille poika paljasti että äidin masussa on vauva ja anopille laitoin tekstiviestin:). Mutta kirjoitellaan edelleen me, kun muita ei ole vieläkään joukkoon uskaltautunut mukaan.

Niin ja paljon onnea hyvistä ultra kuulumisista myös sinulle:)

Tänään tein positiivisen testin ja nyt pitäis 3vkoa malttaa odottaa ultraan ja toivoa parasta.

Taustaa: Tämä on kuudes raskauteni joista syntynyt kaksi lasta (-01 ja -04).

Esikoista " teimme" 2-vuotta kunnes sitten useamman clomikuurin jälkeen onnistuimme, poika syntyi 5/01. Kuopustamme ehdimme myös " tehdä" 2-vuotta ensin tuloksettomasti clomeilla kunnes sitten onnistuimme ensimmäisestä iui-hoidosta, poika syntyi 5/04. Esikoisen ja kuopuksen väliin mahtuu myös 3 keskenmenoa.

Kolmatta lastamme aloimme yrittään iui-hoidolla elokuussa -05 ja nyt sitten yritys palkittiin kun tänään sain sen plussan tikkuun!!=) Tämä plussa tuli kolmannesta iuista. Nyt pitäis tosiaan jaksaa odottaa sitä ultraa niin selviää samalla että montako sieltä olisi tulossa koska silloin kun inssi tehtiin näkyi ultrassa 3kpl! 23mm kokoista munista! =) Toivottavasti tämä menisi hyvin loppuun asti, keskenmeno pelottaa takaraivossa..



Onnittelut teille molemmille hyvistä ultra kuulumisista!=)

Tervetuloa mukaan joukkoon Kauris 80 ja paljon onnea plussastasi:)

Ja Vauvalle paljon liimaa ja tarrasukkia mukaan matkaan:)

Meilläkin 6 raskaus joista 2 lasta syntynyt,ja nyt vihdoinkin 3 peräkkäisen keskenmenon jälkeen, ihan oikeat sykkeet nähtiin ja vauvan alku. Kyllä olen super onnellinen ,kun nyt lokakuulle päästään ja vauvan syliin saan.

Kivaa kun joukko kasvaa:)) Laittakaahan kuulumisia taas.

Tari rv 9+1

Ja onnittelut sinulle plussasta! Nyt alkaa se piinaava odotus,tiedän.

Sain juuri ajan np-ultraan 10.4 klo.7.30,pikkasen aikasee sanoisin ku sais nukkua,olen nimittäin silloin vielä lomalla... Meiltä vielä tunnin verran matkaa Koksiin. Missä päin te muut asustelette,mä asun Valkealassa. Tuli kans mieleen,minkä ikänen Tari olet? Mä olen jo 34 v. ja tunnen olevani jo vanha olemaan raskaana.... Tein tosin ekankin 30 v. ja tarkotus oli tehdä toinen heti perään. Olen vaan vuosien saatossa huomannut ettein niitä vauvoja niin vain tehdä. Tullut aika nöyräksi elämää kohtaan...Ja hyvä niin,enää ei pidä mitään itsestäänselvyytenä ja osaa arvostaa sitä mitä on.

Oireta edelleen kaamea väsy ja ajoittainen etominen ennen ja jälkeen ruuan. Kaikki kylmä on hyvää ja kuuma yäk!!! Ihan samat olot kuin edellisessä odotuksessakin,eli tyttöä edelleen veikkaan ja haluan sen selvittää ennen h-hetkeä.

Näin siis meillä ja 10+1 tai jotain sinnepäin,muista enää mis mennää...

Oonakamu: Olemme sitten saman ikäisiä,minäkin todellakin 34 vuotias ja välillä myöskin tunnen itseni jo vanhaksi,mutta loppujen lopuksi ollaan vielä ihan hyvässä lapsenteko iässä:))Minäkin tein esikoisen 30 vuotiaana,kerkesin täyttää just maaliskuussa, kun poika sit syntyi kesäkuun alussa,tyttö sit sai alkunsa ihan yllärinä,pojan ollessa 6kk vanha:) Mut tämä kolmas tosiaankin sit tiettänyt töitä ihan kunnolla.Täällä asustellaan pohjois-savossa eli iisalmen ja kuopion välissä.

Mulle tuli myös kysille jo kutsu np-ultraan ja verenpaineen seurantaan,eli luulempa että äippäpoli tulee jälleen melko tutuksi paikaksi.

Oireina edelleen kamala rintojen arkuus ja tämä väsymys,masua venyttää ihan kunnolla aina välillä,tai siis tulee sellainen tunne kuin joku venyttäis masua ja vihloo samalla tuohon navan kohdalle hassusti.

Mitäs kuuluu Kauriille?? Laitappas viestiä sinäkin mites menee raskaus ja jne...

Tari rv 10+0

Tänne kuuluu ihan hyvää, päivät hiljalleen kuluu ja odotettu ultra lähestyy vaikkakin 2vkoa pitää kuiteski vielä odottaa...huoh.

Oireita piisaa täälläkin edelleen: paleltaa,väsyttää, hetkellistä etomista ja rinnat todella kipeät joten eiköhän sieltä ainakin yksi kyytiläinen sitten löydy. Meillähän niitä munasoluja oli inssi päivänä 3kpl niin senkin takia ei malttaisi odottaa tota ultraa että näkisi montako olisi tulossa, mutta tärkeintä tietty että edes se yksi olisi tulossa =)



Me asustellaan täällä Oulun seudulla ja se alkuraskauden ultra on väestöliitossa kun siellä muutenkin hoidoissa olimme.

Elkääpäs nyt tytöt höpsikö!! Ette te kuulkaa vielä ole mitään vanhoja saamaan lapsia!=) Kirjoitelkaahan taas kuulumisia!=) Nyt täytyy hipsiä syömään kun etominen taas alkamassa..

Yhden sulottaren (kevät 2002) äiti ilmoittautuu mukaan. Esikoinen syntyi runsaan kahden vuoden luomuyrittämisen jälkeen.



Esikoisen jälkeen meillä on takana kolme sarjaa Clomeja, epätoivoa ja yritystä. Heitimme pyyhkeen kehään runsas vuosi sitten ja tuumasimme ettei meille ole jälkikasvua tarkoitettu ja sillä hyvä.



Viikko sitten tapahtui kauan odotettu ja järisyttävä ihme - plussasimme! Enpä koskaan ole nauttinut kuvotuksesta ja patologisesta väsymyksestä näin paljon.



Alkumetreillä toki ollaan menossa eikä sydän vielä oikein selvästi tykyttänyt ultrassa, 4/5-viikon rajamailla mennään eli laskettu aika marraskuun/joulukuun vaihteessa.



Nyt odottelemme, toivomme jne että kaikki sujuu mutkatta eteenpäin - parin viikon päästä uudestaan ultraamaan josko tykytys varmistuisi ja ultrassa näkynyt pikkupussukka olisi se kauan kaihottu pikkukakkonen.

Ja toivotaan että pikkuinen jaksaa ruveta kunnolla kasvamaan ja saatte viimein sen pikku kakkosen:))

Kauris-80 hienoa että kakki on mennyt mallikkaasti,toi ultran odottelu on kyllä rasittavaa,mutta äkkiä se 2 viikkoinen sit menee loppujen lopuksi:))

Tänne meinaa tulla välillä ihan kunnon kuvotus ja tuo ruoka määrä on hirvittävä ,mitä pitäis syödä kokoajan ,kun on ainainen nälkä.Täytyy ruveta hivenen hilletsemään halujaan jo:))

Maanantaina olisi taas neuvola ja pikkuisen jännittää et mitä sanoo verenpainemittari,joutuuko lääkitykselle vai ei.

Laittakaas vain lisää kuulumisia tulemaan:)

Tari rv 10+1

Ja toivotaan parasta että vihdoin saisitte sen pikkukakkosen =). Me taidetaan mennä aikalailla samoilla viikoilla, minäkin tein viikko sitten positiivisen testin ja laskettuaika on marras-joulukuun vaihteessa.

Ultra on myös meillä kahden viikon päästä joten nyt täytyy vain malttaa odottaa =)

Tari: Mulla meinaa olla sama homma että täytyy vähän väliä jotain syödä ettei etominen kovin pahene, huolettaa kyllä vähän tämä syöminen..=)



Kauris rv jotai 5+1

Ja tarroja mukaan kaikille.... Mulla on ihme siivous vimma kun loma alkoi. Tuli mieleen tosta verenpaineesta,mulla viime odotuksessakin normalisoitui paineet jotka yleensä aikast korkeat. Neuvolassa oli 124/85,enne raskautta jotaa 150/95 luokkaa.... Ihme homma tai ehkä sitä jotenkin relaa ku tietää pääsevänsä vähäksi aikaa pois työ kiireistä ja on onnellisesti vihdoinkin raskaana.

Mulla on ton syömisen kanssa vähän ongelmia kun en muista syödä vähän ja usein. Tottunu ahtaa mahan täyteen pari ikertaa päiväs ja muut ajat kahvia vaan... Muutenkin pitäis olla tarkka kun on tota ylipainoa jokunen kymmenen kiloa liikaa!!!! Hyvä puoli taas on että raskaus on mulle laihdutuskuuri,oli ainakin viimeksi. Lihoin odotusaikana 6 kg ja ristiäisissä oli 15 kg pois lähtöpainosta.

Tällästä tänään,mut nyt takasin siivouksien pariin....Niin ihana ilmakin!!

Oonakamu 10+3

Kiitokset kaikille tervetulotoivotuksista!



Täällä Helsingin keskustassa piinaileva perheemme on jostain saanut armottoman flunssan ja viikonloppu vierähti erityisesti minulta vaakatasossa - pahoinvointi, kuume, siitepölyallergia ja keuhkoputkentulehdus, siinä vasta cocktail.



Yökötys siis jatkuu mutta hallittavissa määrin. Väsymys ja uskomattoman kipeät rinnat ovat sitkeitä seuralaisia mutta pitenevät päivät antavat mainiosti potkua. Positiivisessa vaakakupissa on se että paino on jopa laskenut terveellisen ruokavalion myötä (olen kai muutenkin hoikassa kunnossa) eikä edellisen odotuksen turvotusta ole ilmestynyt ollenkaan.



Olo on kuin kusiaispesässä istuisi kun odottelen ultraa, en muista milloin olisin ollut näin onnellisen malttamaton. Mielessä vilistävät kaikenlaiset ajatukset ja yritän kovasti laittaa jäitä hattuun, en vielä uskalla iloita - vaikka tekisi mieli heittää kärrynpyöriä kadulla ;->.



Korkeasta verenpaineesta aloin kärsiä ensimmäisen odotuksen aikana - tai ainakin silloin se huomattiin. Oma tutina on että verenpainetta oli varmasti jo aikaisemminkin mutten vaan arjen vauhdissa ehtinyt sitä huomaamaan. Raskausaikana sitä ei lääkitty muuten kuin vuodelevolla ja tyttäremme syntyi potrana yliaikaisena pikkubuddhana vaikka raskausmyrkytyksen ja sen mukaisen ennenaikaisen käynnistyksen vaara leijuikin ilmassa.



Nyt olen nauttinut useamman vuoden verenpainelääkkeitä (ne kun tulivat loppuelämäksi) ja merkki on Albetol, beetasalpaaja-pohjainen ja odottajille sopiva. Gynegologini tulkinta tästä verenpaineasiasta on että edellisestä raskaudesta verenpaine ja jotenkin " päälle" , tämä on kuulemma tavallista. No, turvallisin mielin mennään eteenpäin.



Vuosimallini on 68 - pikkuisemme tullessa maailmaan mittaritaulussa on jo komeat 39. Olen kai sen verran optimisti että kuvittelen iänkin olevan vain numeroita (toki näissä vauva-asioissa raja tulee vastaan) ... ja mitä suuremmat numerot, sen enemmän elämänkokemusta! Ystäväpiirissämme on paljon samanikäisiä sekä vanhempia odottajia ja kaikenlisäksi ihan ensikertalaisia.



Tässäpä ajatuksia huhtikuun alkupuolelta, mukava tutustua teihin kaikkiin näin " virtuaalisti" - raportoin aivan varmasti ultrakuulumisemme ensi viikolta. Pitäkäähän meidät ajatuksissamme!



Lämpimin terveisin,

Toivottavasti kanssasiskot voitte hyvin ja massu-asukkinne myös. Minä kävin tänään ultrassa ja viikkoja 7+2, sydän sykki kauniisti ja voimakkaasti ... kaikki kunnossa massussa! Laskettu aika näillä näkymin 27.11.2007



Pahoinvointi ja väsymys jatkuvat, varsin massiivisina. Onnea on himmentänyt kovasti puolison shokkireaktio - löydät kipeitä tuntojani tilitettynä tällä palstalla, avauksella: onnellinen sekundääri plussasi ja puolisolla shokkireaktio ja aborttipuheet.



Lämpimin terveisin,

Ja massusta löytyi yksi vauvan alku ja kauniisti sykkivä sydän!!! =) Voi tätä onnen päivää!=) Laskettuaika säilyi ennallaan eli se on 30.11 ja nyt siis rv7+0.

Pahaolo vaivaa täälläkin ympäri vuorokauden sekä älytön paleltaminen ja nenän tukkoisuus. Toivotaan vain että kaikki menisi hyvin loppuun asti, meillä kaikilla! =)



Onnittelut mammulille hyvistä ultra kuulumisista!



K & Himpula rv7+0