Muita, jotka eivät ehkä tahdokaan kuin yhden lapsen?
Ainokaiseni on nyt 2v ja uskon, etten tahdo enää koskaa lisää lapsia. Tämän yhdenkin kanssa tuntuu raskaalta.
Kommentit (45)
mieheni on ainokainen. ja on siitä kärsinuyt, viimeksi viime vuonna, kun joutui yksin hautaamaan vanhempansa. ei läheisiä auttamassa. minä tietenkin, mutta se ei ole sama asia, en surrut samaa menetystä.
ainokainen on aikuisenakin " yksin" .
Itselläni sen verran kokemusta, että lapsena paras kaverini oli mua vuotta nuorempi serkkupoika. Yläasteella sitten ei enää kehdannut poikaserkun kanssa kaveerata:) Muutenkin leikin lapsena paljon muidenkin samaa ikäluokkaa olevien serkkujen kanssa, ainoana tyttönä porukassa:) Omat sisarukseni ovat 5 v vanhempi sisko ja vielä vanhempi veli. Siskosta tuli kaveri ja läheinen vasta kun itse olin jo teini-iässä. Sitä ennen häntä ei pikkusiskon seura kovasti kiinnostanut... Nyt aikuisena nuo serkut eivät ole enää läheisiä, sisarukset kyllä.
Luulin ennen pojan syntymää, että haluan suurperheen, viisi lasta ja talon maalta, mutta nyt olen ajatuksissani paljon itsekkäämpi, yksi riittäisi, voisi matkustella, asua kaupungissa, olisi paljon vapaampi siinä suhteessa, että yhden kanssa voi vielä tehdä kaikkea kivaa helpommin. Haluan antaa kaiken huomioni tälle ainokaiselle, enkä edes uskalla enää synnyttää, enkä halua sitä karmeaa raskausaikaa. Mies ei ymmärrä ajatuksiani, joten luulen, että meidän taru on tämän takia lopussa...
en tosiaan ole halunnut säästää vauvatavaroita, kun en tiedä, kelle niitä säästän. Meillä oli myöskään hirmuisesti tilaa, itselläni makukin aina muuttuu ja miltä näyttää 5 vuotta sitten muodissa ollut vaate päällä nyt... Ja entä jos mahdollinen pikkukakkonen on tyttö ja esikoinen poika: uusia vaatteita on joka tapauksessa ostettava.
Aikaa ei ole meilläkään hukattavaksi, jos kakkosta aiotaan :)
haluaisin tulevaisuudessa ottaa myös alkoholisti sisarukseni lapsen mukaamme lomamatkoille ainokaisemme seuraksi. haluiaisin heistä (serkuksista) tulevan läheiset toisilleen, tulevaisuus näyttää kauanko me vanhemmat pysymme väleissä.
ja vielä " parasta" tässä kaikessa on se, että kun meidän vanhemmistamme aika jättää " saan" alkaa äitini sijasta huolehtimaan alkkis-sisaruksesta. voi että on ihanaa!!!!!!
t. 34