Lue keskustelun säännöt.
Huonosti kasvatettujen lasten vanhemmat =(
20.02.2007 |
Hei,
Itseäni on ärsyttänyt usein se, että sellaiset vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan, tulevat tavallaan mitätöimään minun kasvatustyöni toteamalla, että " sulla on niin helpot lapset" . Ja kun sitten seuraa heidän touhujaan, niin olisi kovasti korjaamisen varaa heidän tyylissään kasvattaa.
Näiltä huonosti kasvatetettujen lasten vanhemmilta puuttuu pääsääntöisesti JOHDONMUKAISUUS. Se mikä tänään on sallittua ei huomenna ole. Ja jos kielletään, niin sitten ei valvota, että kieltoa totellaan. Minua myös huvittaa nämä " uhkailut" -tyyliin " jos et nyt, niin sitten et saa karkkipussia" . Ja kun lapsi vaan tekee ja sitten mennään kauppaan, niin joka tapauksessa lapsi tulee kaupasta ulos sen karkkipussin kanssa. Kun vanhemmat eivät halua saada aikaan kaupassa mahdollista " kohtausta" , olisihan se kamalan noloa, että joku vaikka näkisi.
Itse olen tiukka kasvattaja. Se mikä on tänään näin on myös huomenna. En uhkaile lapsiani. Tämä tarkoittaa sitä, että kun sanon jotain, niin asia on niin. Ja koska lapset tietävät, että huonolla käytöksellä on seuraamukset heidän ei tarvitse olla epävarmoja asiasta. Totta kai, lapseni koittavat välillä kovastikkin rajojaan. Todetakseen taas, että vanhempaan voi luottaa kuin kiviseinään. Minusta on paljon helpompaa kasvattaa, kuin jättää kasvattamatta. Mikään ei ole niin kamalaa, kun kuriton kakara =)
Huoh, johan helpotti.
Kommentit (135)
Olin tosiaankin aivan piipussa kolme ekaa vuotta mutta silti tiesin, että asiat menevät vaan entistä huonommalle tolalle, jos annan periksi uhmikselle tai en olisi johdonmukainen. Ja siitä olen ylpeä, miksi en saisi??
Ja siitä ystävästäni, joka myös on ollut erittäin väsynyt lastensa kanssa. Hän SUUTTUI verisesti hyvälle ystävälleen, joka erehtyi kertomaan oman mielipiteensä esikoisesta ja siitä, kuinka tyttö pompotti äitiään jo kahden vanhana. Sitä tämä äiti jaksoi purnata minulle enkä uskaltanut sanoa mitään. Nykyään, kun tavataan, yritän kautta rantain keskustella asiasta mutta en saa mitään vastakaikua. Ja niinpä minä joudun usein puuttumaan meidän lasten välisiin tilanteisiin, kun ystäväni ei tee mitään. En tiedä oikein mitä voisin tehdä...
Tiedän, että monet (kuten minäkin) ovat pikkulapsiaikana äärimmäisen väsyneitä eivätkä jaksa olla aina johdonmukaisia. Mutta, voi kun nämä muistaisivat sen, että mitä kylvää, sitä niittää. Eli, kun vielä jaksaisi hiukan yrittää, niin olisi sitten helpompaa myöhemmin.
t.118
Vierailija:
vaikka haluaisikin. Kun sinulla on vaativasta vauvasta kokemusta, niin on hyvin merkillistä, jos et yhtään ymmärrä toista samassa tilanteessa ollutta. Jos erona on vain se, että sinä et uupunut ja joku toinen äiti uupui, niin yritä edes kuvitella, miten se on mahdollista.Vierailija:
Minunkin lapsiani " syytetään" helpoiksi, kun ovat hyväkäytöksisiä, kohteliaita ja rauhallisia POIKIA! Mutta vauvana he huusivat molemmat ympäri vuorokauden ja esikoinen oli kitisijä ja takertuja kolmevuotiaaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse valvoin lasteni kanssa lähes kaksi ekaa vuotta (ovat kaksoset).
Sen minäkin ymmärrän, että lasten kanssa uupuu, mutta jos uupuu, niin pitää hakea apua!
ap, joka ymmärtää
Meillä on kolme lasta. Olen johdonmukainen kasvattaja, olen km ja luokanopettaja.
Luulin siinä vaiheessa, kun meillä oli kaksi lasta, että kaikki lapset tottelevat vanhempiaan, kun vain on tarpeeksi johdonmukainen. Ajattelen edelleen näin, MUTTA olen huomannut, että toiset lapset tarvitsevat sitä rajojen kokeilua ja johdonmukaisuutta kymmeniä, elleivät satoja kertoja. Meidän kuopus on nimittäin sellainen! Kaksi vanhinta lastamme ovat yleensä aina totelleet tosi helposti, kun asioista on sovittu ja annettu selkeät rajat. Nuorimmaisemme ei toimi näin. Hänelle vaikka selittäisi kuinka ja ennakoisi tilanteita, koskaan ei tiedä, koska " rajähtää" . ;) Olen raahannut hänet pois kaupasta, olen lähettänyt kotona jäähylle, kun meillä on ollut vieraita jne. Hän ei kerta kaikkiaan usko, ennen kuin on kokeillut asian useita kertoja. Hän on myös polttanut kätensä saunassa, takassa ja hellassa. Lisäksi hän on putoillut erilaisista paikoista, ihan vain kokeillessaan, pitävätkö varoitukset paikkansa.
Olisin kahden " helpon" lapseni jälkeen ollut ehdottomasti sitä mieltä, että kasvattamisesta kaikki johtuu. Edelleen olen tietenkin sitä mieltä, mutta nyt ymmärrän käytännössä, että luonne-erot todellakin vaikuttavat.
Mun terapeuttini sanoo aina, että jos lapsi kritiikittömästi tottelee, hänet on nujerrettu. Lapsi, joka kokeilee ja koettelee, sekä pitää oman päänsä, on taas saanut pitää luonteensa ja uteliaisuutensa. Hänen ei tarvitse aikuisena tilittää sitä, ettei hän tiedä kuka on, ja mitä haluaa. Kun ei ole omaa tahtoa, eikä enää sitä auktoriteettia, joka kertoisi mitä pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä alkuperäisessä viestissä oli kyse JOHDONMUKAISUUDESTA!
Vierailija:
Tässä alkuperäisessä viestissä oli kyse JOHDONMUKAISUUDESTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sellaista ihmistä, joka olisi aina johdonmukainen, koska ihminen ei pysty siihen. Toisinaan lapsen kokemus johdonmukaisuudesta on toinen kuin vanhemman. Silloin lapsi saa jokatapauksessa kokemuksen johdonmukaisuuden puutteesta.
Välillä tulee tilanteita, jossa johdonmukaisia ratkaisuja olisi useampia ja joissain tilanteissa johdonmukaiselle käytökselle ei ole tilannesidonnaista mahdollisuutta.
Et ole rehellinen itsellesi, jos väität olevasi aina johdonmukainen.
on kivempi kuin tottelematon.
Mutta entä totteleva aikuinen? Se ei olekaan enää mikään ihanne. Miten kasvatat lapsistasi kriittisesti ajattelvia aikuisia jos opetat heidät luottamaan sokeasti siihen mitä heille sanotaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että ei voida harkita kieltoa uudestaan. Eli jos vanhempi lipsauttaa jonkun typerän kiellon suustaan, vaikka se olisi tilanteeseen nähden oikeasti ihan sopimaton ja tyhmä, niin silti odotetaan että lapsen tulee totella tätä KUN NYT ÄITI SANOI näin. Miksi ihmeessä lapselle ei voi sanoa, että ok, tehdään nyt sitten toisella tavalla, koska..ja sitten perustelut. Oikeasti, eihän vanhemman tarvitse olla mikään jyrä. Kyllä lapset oppivat myös sen, miksi kielto toisissa tilanteissa pätee ja toisissa ei.
Vierailija:
Olin tosiaankin aivan piipussa kolme ekaa vuotta mutta silti tiesin, että asiat menevät vaan entistä huonommalle tolalle, jos annan periksi uhmikselle tai en olisi johdonmukainen. Ja siitä olen ylpeä, miksi en saisi??Ja siitä ystävästäni, joka myös on ollut erittäin väsynyt lastensa kanssa. Hän SUUTTUI verisesti hyvälle ystävälleen, joka erehtyi kertomaan oman mielipiteensä esikoisesta ja siitä, kuinka tyttö pompotti äitiään jo kahden vanhana. Sitä tämä äiti jaksoi purnata minulle enkä uskaltanut sanoa mitään. Nykyään, kun tavataan, yritän kautta rantain keskustella asiasta mutta en saa mitään vastakaikua. Ja niinpä minä joudun usein puuttumaan meidän lasten välisiin tilanteisiin, kun ystäväni ei tee mitään. En tiedä oikein mitä voisin tehdä...
Tiedän, että monet (kuten minäkin) ovat pikkulapsiaikana äärimmäisen väsyneitä eivätkä jaksa olla aina johdonmukaisia. Mutta, voi kun nämä muistaisivat sen, että mitä kylvää, sitä niittää. Eli, kun vielä jaksaisi hiukan yrittää, niin olisi sitten helpompaa myöhemmin.
t.118
Vierailija:
vaikka haluaisikin. Kun sinulla on vaativasta vauvasta kokemusta, niin on hyvin merkillistä, jos et yhtään ymmärrä toista samassa tilanteessa ollutta. Jos erona on vain se, että sinä et uupunut ja joku toinen äiti uupui, niin yritä edes kuvitella, miten se on mahdollista.Vierailija:
Minunkin lapsiani " syytetään" helpoiksi, kun ovat hyväkäytöksisiä, kohteliaita ja rauhallisia POIKIA! Mutta vauvana he huusivat molemmat ympäri vuorokauden ja esikoinen oli kitisijä ja takertuja kolmevuotiaaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka mittaa kasvatuksen onnistumisen tai epäonnistumisen. Tavoitteiden toteutuminen ei ole kiinni virheistä kunhan niitä ei tee jatkuvasti ts. on johdonmukainen. Vaikka muiden kasvatustapojen kritisoiminen onkin ehkä kivaa itsestä niin sen kautta harvoin päästään halutunlaisiin lopputuloksiin. Jokainen kasvattaja voi sanoa olevansa johdonmukainen AINA, mutta se ei pidä paikkaansa. Sitä paitsi, miksi johdonmukaisuus tarkoittaisi sitä, että toinen tekee juuri samallatavalla AINA kuin itse teet? Lasten lukumäärä, ikä, aika ja paikka jne. vaikuttavat siihen miten käyttäydytään. Eikä kaikki ole aina johdonmukaisia samoissa asioissa.
ttaa. Ja KOSKAAN sä et yleistä etkä päättele kasvatustyyliä lapsen satunnaisesta käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
epäilen vaan, ettet ehkä kuitenkaan ole kaikessa täydellinen joten pitäsit suusi supussa.
kyllä mustakin monesti tuntuu, että joku elää elämäänsä ihan väärin, mutta oletko ikinä ajatellut että se toinen saattaa ajatella niin SINUSTA? ehkä kaikki mitä teet onkin ihan VÄÄRIN???
Ihme kommentit näillä edellisillä. Mitä täydellisyyttä tuo nyt on jos osaa kasvattaa lapsensa johdonmukaisuudella? Musta noin nimenomaan pitää tehdäkin. Hienoa!
Sanotaan vaikka näin, että kyllä sen näkee =)
En sanonut, että olen täydellinen, ei kukaan ole. Mutta 95 % täydellinen.
Sitten he ihmettelevät " miten noi sun lapset tottelee sua" ...joopa, joo.
muuten mutta minä ainakin kolmen lapsen äitinä tiedän, että vaikka aina yritän olla johdonmukainen, joskus voi silti lipsahtaa enkä siten usko, että sinäkään olet täydellinen....
lisäksi tuosta uhkailusta...miksi sitten kutsut omaa toimintaasi???eikö aina ole uhkauksesta kyse, jos jotain ei saa rangaistuksen pelossa tehdä??
" kyllä sen näkee" voi luoja.. no sun tekstistäs näkee että olet itseriittonen idiootti...
vaikka haluaisikin. Kun sinulla on vaativasta vauvasta kokemusta, niin on hyvin merkillistä, jos et yhtään ymmärrä toista samassa tilanteessa ollutta. Jos erona on vain se, että sinä et uupunut ja joku toinen äiti uupui, niin yritä edes kuvitella, miten se on mahdollista.
Vierailija: