Kun yksinoloon tottuu niin haluaako enää ollenkaan kumppania?

Yksin jäädessä eron jälkeen on hankalinta seksin puute ja että on tiukempaa kun toisen rahat on taloudesta pois. Muuten helpompi hengittää.

kun yksinasumiseen tottuu niin siihen ei enää halua ketään muuta, parisuhde on eri asia. voihan sitä ihastua vanhallakin iällä.

Kun vaihtoehtona on vain kommenttipalstan kaltaisia miehiä,  ei houkuta parisuhde. Moittivat, että naiset haukkuvat, mutta kertovat huomaamattaan  itse, että syytä on.

Tapasin mun miehen kun olin jo pitkään asunut yksin. Nyt ollaan oltu jo kohta 15v yhdessä, ja edelleen asutaan erillämme. Hyvin menee. Tavataan joka 2-3. päivä keskimäärin, käydään ulkona, vietetään muuten vaan aikaa yhdessä, puuhastellaan jotain tai lojutaan vaan sohvalla - yhteistä aikaa on paljon, muttei liikaa. Näin jaksetaan keskittyä toisiimme täysillä, kunnes taas vetäydytään omiin oloihimme lataamaan pattereita ja tekemään kukin mitä lystää. Vapautta ja seuraa = toimii.

Lakkasin haaveilesmasta parisuhteesta 14 vuotiaana  kun sain samantasoiselta tavis tytöltä pakit koulun discosssa. Tyttö sanoi että "olen ruma sun kanssa en tanssi". Eipä ole sen jälkeenkään kukaan nainen halunnut tanssia tai tutustua minuun.

T: kiltti mies

Jos se oikea osuu sattumalta, etsimättä kohdalle, niin siinä tapauksessa 😍

Vierailija kirjoitti:

Tuskin nainen keski-iässä ylipainoisena haluaa välttämättä petipainia. Jotenkin iljettävä ajatus? Esitellä muille ylipainoa tai muita epäkohtia. Tottakai osa ihailee muita jossain kaukana, ei suomalaisia välttämättä. Ja voi pitää itsestään henkisesti.

Höpö höpö. Mulle 41v sopii samat vaatteet kuin teininä. Mutta en kaipaa kyllä ketään, ihanaa olla yksin ja keskittyä omiin projekteihin tai olla vaan.

Ei mun elämään enää eron jälkeen mahdu miestä. Sen on täyttänyt harrastukset, niin ei jää millekään parisuhteelle aikaa. Eikä kyllä ole edes halua. Pitkän parisuhteen jälkeen on parasta olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kieltämättä tosi outo ajatus ruveta yhtäkkiä tekemään kompromisseja ja sietämään toisen henkilön jatkuvaa läsnäoloa outoine tapoineen, ruokineen, sukulaisineen. Eikä mulla oikeastaan edes ole mitään sellaista tarjottavaa että tekisin kehenkään niin suuren vaikutuksen että edettäisiin edes vakituseen suhteeseen. Innostun itse helposti mutta tylsistyn vielä helpommin.

Hyi se miehen sukulaisten tapaaminen ja perhejuhlat oli kyllä semmosta sontaa ja pakkopullaa. Onneksi niistä pääsi eroon. 

Haluaa, mutta haluaa myös omaa aikaa ja tilaa. Eli asuttava erikseen tai hyvin isossa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Kun vaihtoehtona on vain kommenttipalstan kaltaisia miehiä,  ei houkuta parisuhde. Moittivat, että naiset haukkuvat, mutta kertovat huomaamattaan  itse, että syytä on.

Palstamiesten vaikutusvalta on aika massiivinen jos naisväki täällä tekee elämänpäätöksiä sen perusteella.

Olen viimeksi seurustellut vuonna 2011 ja mielelläni seurustelisin uudelleenkin, mutta tuntuisi kaukaiselta ajatukselta, että muuttaisin yhteen jonkun kanssa.