Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikka kiusaaminen. En jaksa enää.
10.11.2024 |
Olen 25-vuotias nainen ja ollut nykyisessä työpaikassani vuoden verran. Alkuun tykkäsin tosi paljon ja työkaverit jne oli mukavia mutta viime kuukausien aikana olen huomannut miten mua vastaan on jostain syystä käännytty. Eli mulle ei puhuta mitään, kaikkia mun tekemiä minimaalisia virheitä kritisoidaan ja kenenkään muun samaisia virheitä ei koskaan oteta puheeksi eli olen täysin silmätikku.
Pari työkaveria myös vastaa mulle tiuskimalla jos en ole osannut jotain asiaa tehdä ja pyydän siihen apua. Tuntuu että itsekään ei uskalla varsinkaan parille työkaverille puhua mitään kun pelkään että sieltä saa taas vaan karjuntaa vastaukseksi.
En vaan käsitä mitä olen tehnyt että mua vihataan näin paljon. Mä en ole ikinä töykeä kenellekään ja oon tosi sydämellinen ja tunnollinen tyyppi. Jostain syystä oon nyt saanut vaan kaikki vihaamaan mua. Tuntuu tosi raskaalta enkä tiedä enää mitä tehdä. :(
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on ikäänkuin joku pakonomainen sisäänrakennettu tarve muodostaa yhteisöissään eräänlainen naistenvälinen 'ulkonäköhierarkia'.
Miesten silmissä haluttava/kysytty top priima n saa sitten tuta kylmää kyytiä kollegoiltaan - tämän korkeamman haluttavuustasonsa johdosta.
Miehet tuntuvat kohdentavan ja kanavoivan vastaavaa internal kilpailuviettiään terveemmin/laajemmalla skaalalla; mm. 'jahtaan liikkuvaa pyöreää kohdetta' - lajeihin työpäivän jälkeen penkkiurheilun muodossa.
Naistenkin ehkä pitäisi.. 🤔
Moi E, onko sun teksti? Hyvin kirjoitettu. 👍
.
Moi - kyllä sE mä olin [Og - E].
.
Kivat chillit illat +
tuloksekasta uutta vkoa.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet hyvä töissäsi ja ne kusipäät on sulle kateellisia.
Ja yleensä liittyy suorittavan sektorin työpaikkoihin. Yleensä äänestävät dem a rei ta.
Päivitystä tänne jos joku vielä lukee tätä.
Ensi viikolle sovittu työhaastattelu uuteen työpaikkaan😊
Vierailija kirjoitti:
Päivitystä tänne jos joku vielä lukee tätä.
Ensi viikolle sovittu työhaastattelu uuteen työpaikkaan😊
Hienoa 👏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erään kerran raivonnut takaisin eräälle tiuskijalle. "Mikä hemmetti nyt on vikana taas. Saa.. na, kun ei voi edes kysyä mitään, kun heti aletaan raivoo. Kykenetkö nyt vastaa asiallisesti asialliseen kysymykseen?". Sitten kävelin pois. Seuraavalla kerralka kysyin jotain, katsoin tiukasti silmiin. Ei äyskinyt sen koommin. Joskus vaan on rävähdettävä takaisin.
Muut ovat kyllästuneet paikkailemaansinun huonoa tai tekemätöntä työtä. Tee työsi hyvin niin loppuu kritiikki.
Ja se ei ole kiusaamista että kaikki ei toimi sinun ja sinun tunteiden ehdoilla vaikka nuorena naisena niin vaaditkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoimesti vihamielisiä kestää aina. Ongelmia tuo vaikeasti määriteltävät viholliset, joiden epämääräinen käytös on syytä kyseenalaistaa vaan siitä ei ota tolkkua. Kasvotusten hymyillään maireasti, vaan selän takana teroitetaan puukkoja ja lässytetään ties mitä. Vihollista voi kohdella vihollisena, vaan miten kohdella vihollista, joka esittää ystävää? Sitä ei kenenkään psyyke pidemmän päälle kestä.
Mielenkiintoinen pointti noussut esiin mitattaessa poliisien työhyvinvointia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työmailla sama juttu, itse en viitsi enää puhua mitään kysipäille. Turha nähdä vaivaa. Naama norsulla töihin, van on raskasta joo.
Ei jaksa itsekkään yrittää enää. Paikan saat kuitenkin...
Oksettavaa porukkaa.
Jos haluat että homma loppuu lähde pois!
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu niin tutulle kuvauksesi. Ikävä tilanne. Stressaavaa tehdä töitä jos on silmätikkuna. Jos ei ketään luottamuksen arvoista löydy jolle purkaa tilanne, lähde sairaslomalle. Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa sairaaseen työyhteisöön. Muuten stressitilan jäädessä päälle voi käydä niin et traumatisoituu ja asiat jää kehoon ja mieleen vaivaamaan pitkäksi aikaa. Minulla kävi niin et menetin työkyvyn lopullisesti. Ei siis kerrottavana menestystarinaa. Takaumia tulee väliin. Kärsin post-traumaattisesta stressihäiriöstä ( itse itseni diagnosoinut ).