Te äitiyslomalaiset, joiden esikoinen hoidossa, vastatkaa!
Mitä lapsenne saa siellä päiväkodissa niin erinomaista, mitä ei kotoa saa? Ettekö itse keksi esikoiselle mitään tekemistä? Onko vauva niiiiin aikaavievä, että ette ehdi? Mitähän lapsenne ajattelevat teistä sitten kun ovat isompia? Ja selitykseksi EIVÄT KELPAA tällä kertaa seuraavat syyt:
- no katos kun siellä on kavereita ja meidän lähimaillakaan ei ole kerhoja eikä ketään muitakaan kavereita ja lähipuistoonkin on matkaa 10 km....
- no kun tarhasta saa enemmän virikkeitä
Eli mitä syitä jää jäljelle? En usko, että kaikki asutte maalla, kaukana sivistyksestä ja virikkeistä. No niin mammat, selittämään!
Kommentit (58)
On autistinen. Ja terapiat yms. oli tarhassa.
Tosin nyt tällä hetkellä kukaan meidän lapsista ei ole tarhassa kun aloitti varhaisen eskarin mutta kohta taas on yksi lapsistamme.
Meillä esikoinen erityislapsi F.83 ja 47,xxx, oli päiväkodissa kuntoutuksen takia, sai siellä puhe-ja toimintaterapian.
Vauva heräilee yöllä tunnin välein ja huutaa vatsavaivojaan. Kaksoset tarvitsevat runsaasti ulkoilua, johon minä en pysty nyt venymään.
Kaksoset olivat toki hoidossa jo ennen vauvan syntymää ja ovat nyt osapäiväpaikoilla.
Eli syy: En vain yksinkertaisesti halua hoitaa heitä koko ajan kotona, koska helpommallakin pääsee. Näin myös hoidan omaa jaksamistani ja olen mielestäni parempi äiti näin. Masennusta ja mielenterveydenongelmia ei ole, väsymystä vain. Ja ihan tavallinen perhe ollaan.
Jokaisella lapsella kun on subjektiivinen oikeus laadukkaaseen päivähoitoon, ainakin lain tasolla. Valitettavasti vain kunnat eivät ota lakipykälää edelleenkään aina tosissaan, ei laadun eikä määrän suhteen... Eikä vanhemmatkaan jaksa aina ajatella lapsensa parasta, puoleen tai toiseen (moni jättää oikeuden käyttämättä myös ihan laiskuuttaan/pihiyttään/tietämättömyyttään, ei suinkaan aina lapsen parhaan vuoksi).
Äitiys- ja vanhempainvapaa on harvemmalle lomailua. Kielenkäyttösi on ala-arvoista.
Jos otan esikoisen pois hoidosta, hän menettää päiväkotipaikkansa, eikä takuulla pääse enää samaan päiväkotiin kun äitiyslomani loppuu ja palaan töihin. Siksi pidän hänet 10-11 kk ajan hoidossa 3 päivää viikossa (ei täyttä päivää kylläkään, vaan 4-6 h), ja tarhapaikka pysyy. Lisäksi saan kuopuksen helpommin samaan päiväkotiin, koska esikoinen on jo siellä. Siinä se tärkein syy.
Toinen tärkeä syy on virikkeet ja ikätovereiden seura. Niitä saisi kyllä kerhostakin, mutta emme kuulu kirkkoon, emmekä halua lapselle kristillistä opetusta. Siksi seurakunnan kerho ei ole meille vaihtoehto.
Lapsistahan on kiva leikkiä toisten lasten kanssa! Tiedät, jos sulla on lapsia...
Itse olin ensin kotona äidin ja 3v nuoremman pikkuveljen kanssa, ja sen jälkeen hoitotädillä (ihan kiva täti, mutta tylsää siellä oli kun ei ollut kuin muutama muu lapsi). Kuusivuotiaana pääsin esikouluun ja olin onneni kukkuloilla!
Vierailija:
Lapsistahan on kiva leikkiä toisten lasten kanssa! Tiedät, jos sulla on lapsia...
mutta kun oli, niin eipä ollut paljoa vaihtoehtoja.. tarhapaikka olsi mennyt jos olisi lapsen pois ottanut... nyt sitten sai pienemmänkin samaan hyvään tarhaan. Lapsi oli osapäiväisenä (3pv vko/ 5h) ja halusi itse mennä tarhaan. Tuomitkaa vaan mutta ko. tarha on lähellä ja hyvä.
koska on jo koulussa. Pitäis varmaan opettaa kotona, niin sais sitä kotihoitoa... Olen kyllä kotihoidon kannattaja, mutta rajansa kaikella.
3,5v. käy kahtena päivänä viikossa hoidossa. Ja siellä on niitä KAVEREITA joita ei muuten näkyisi.
Hajoa omahyväisyyteesi ap.
kaksi perhettä, joissa 2-vuotias esikoinen on n. 10-tuntisia päiviä hoidossa joka ikinen arkipäivä äidin ollessa kotona vauvan kanssa. Kummassakin tapauksessa vauvat ihan perushelppoja eikä taustalla kenenkään perhenjäsenen sairauksia, masennusta tms. Eli ei ole pelkkää urbaanilegendaa.
Meillä lapsilla ikäeroa vajaa 2 vuotta eikä ole kyllä tullut pieneen mieleenkään laittaa esikoista päivähoitoon, koko ajatuskin on aivan luonnoton. Meilläkin heräillään öisin pahimmillaan tunnin välein, hyvinä öinä vain 4-5 kertaa, joten tiedän kyllä mitä väsymys on, mutta tiesin toista lasta halutessani, mihin ryhdyin. En todellakaan ymmärrä, miksi hankkia useita lapsia, jos ei niitä jaksa itse hoitaa. Sairaudet, erityislapset ym. järkevät syyt poislukien luonnollisesti.
Iso osa nykyäideistä on uusavuttomia mukavuudenhaluisia laiskimuksia ja arvomaailma on keikahtanut muutenkin ihan päälaelleen: normaaleja, joustavia, väsymystä ja lapsiperheen rankkaakin arkea sietäviä ns. perusäitejä pidetään marttyyrinkruunuaan kiillottavina pätemisenhaluisina hölmöläisinä.
Miksi kavereiden ja kerhojen puute ei kelpaa syyksi?
Kolme ja puolivuotiaani käy puolipäivähoidossa, koska siellä on kavereita ja tekemistä. Hän on erittäin aktiivinen ja ikäisekseen kehittynyt lapsi, joka yksinkertaisesti pitkästyy kotona äidin ja vauvan kanssa. Lähistöllä ei päiväsaikaan ole samanikäistä leikkiseuraa eikä tällä alueella ole edes leikkipuistoa kävelymatkan päässä. Ja auton tarvii isi. Ihmisten ilmoille lähtö bussilla vaatii useamman vaihdon ja on aivan liian työlästä vilkkaan lapsen ja vauvan kanssa.
Jos täällä lähistöllä toimisi kerho, se ajaisi varmasti saman asian. Mutta kun sellaista ei ole, niin näemme parhaaksi turvautua tarhaan. Olen aivan vakuuttunut, ettei lapseni kärsi tästä ratkaisusta, päinvastoin. Tarhaan hän lähtee aina innostuneena. Toki on myös iloinen pois haettaessa. Näin koko perhe jaksaa paremmin. Minkähän takia se ärsyttää joitakin ventovieraita niin hirveästi?
Miksi ihmeessä ette kaikki tee niin kuin ne, joiden päälle hyökkäätte selvästi kateuden siivittäminä? Ei kukaan ihan oikeasti voi olla niiiiin huolissaan tuntemattomista lapsista, että muka vain siksi vaahtoaisi täällä toisten perheiden päivähoitokuvioista... Taustalla on joko tosi suurta kateutta/kaunaisuutta tai puhdasta ilkeyttä. Hävetkää!!
Olen itse hoitanut kaikki lapset kotona niin, että vasta viimeinen on päässyt päiväkotiin. Todellakin
päässyt
! Tajusin nopeasti, että ok kerholla ja hyvällä päiväkodilla on eroa kuin yöllä ja päivällä, toki aina ei näin ole. Oli miten oli, ei mua voisi vähempää kiinnostaa, miksi joku toinen valitsee toisin. Miten se minun lasteni onnellisuuteen heijastuu? Enempi olen huolissani todellisista ongelmista, esim. päihteistä ja siitä, ettei joillekin lapsille olla juuri koskaan
aidosti
läsnä (riippumatta paikallaolon tuntimääristä).
Vierailija:
Tarhaan hän lähtee aina innostuneena. Toki on myös iloinen pois haettaessa. Näin koko perhe jaksaa paremmin. Minkähän takia se ärsyttää joitakin ventovieraita niin hirveästi?
Luulen, että pohjimmiltaan kyse on arvostelijan (kuten tämän ketjun ap) omasta epävarmuudesta ihmisenä. Kun pohjimmiltaan oma jaksaminen ja kyvyt epäilyttävät, on helppoa luoda ulkoisesta toimintamallista turvakuori ympärilleen ja arvostella toisin toimivia.
Tulee mieleeni eräs fiktiivinen hahmo, joka aikoinaan herätti tälläkin palstalla keskustelua, ja hänen legendaarinen kommenttinsa " Kiitos Taivaan Isä, että me osataan elää oikein!"
viemisen, lapsen kehityksen tukemisen yms. syyt, mutta minua ärsyttää kun meidän naapuri vie 4v. lapsensa 2 päivänä viikossa perhepäivähoitajalle ihan omaa mukavuuttaan. Sanoi itse, että haluaa pitää pari päivää viikossa esikoisesta vapaata ja käydä esim. kaupungilla tms. - se kun onnistuu 6kk ikäisen kanssa niin paljon paremmin. No, tämä esikoinen vie meidän pojan hoitopaikan tästä läheltä. Me raahataan nyt 2v. lasta toiselle puolen kaupungia hoitoon. Päivähoitotoimistostakin pahoitteli, kun nämä osa-aikaiset vievät paikkoja.
Vierailija:
viemisen, lapsen kehityksen tukemisen yms. syyt, mutta minua ärsyttää kun meidän naapuri vie 4v. lapsensa 2 päivänä viikossa perhepäivähoitajalle ihan omaa mukavuuttaan. Sanoi itse, että haluaa pitää pari päivää viikossa esikoisesta vapaata ja käydä esim. kaupungilla tms. - se kun onnistuu 6kk ikäisen kanssa niin paljon paremmin. No, tämä esikoinen vie meidän pojan hoitopaikan tästä läheltä. Me raahataan nyt 2v. lasta toiselle puolen kaupungia hoitoon. Päivähoitotoimistostakin pahoitteli, kun nämä osa-aikaiset vievät paikkoja.
...Ja se oikea osoitehan on siis kunta, ei osa-aikahoitolaisten vanhemmat.
Vierailija: