Te äitiyslomalaiset, joiden esikoinen hoidossa, vastatkaa!

Vauva on todella vaativa. Jaksamisen rajamailla tässä mennään, mutta jotenkin saan päivä kerrallaan vauvan hoidettua. Esikoisen hoidossa oleminen helpottaa paljon eikä minulle tule burn outia.



Tivaava sävysi vaikuttaa ilkeältä, mutta ehkä se on vain tietämättömyyttä. Jos et ole itse ollut koskaan todella väsynyt tms.

mikä mättää? anna olla, kaikilla lienee omat syynsä toimia niinkuin toimii. Hyväksy muutikin tavat toimia, suvaitsevuutta!!! Hanki elämä äläkä kysele tyhmiä!

Olen ollut todella väsynyt! Minulla on 2 erittäin allergista ja astmaattista lasta, joten tiedän takuuvarmasti mitä on olla TODELLA VÄSYNYT! Mutta en silti koe paremmaksi sitä, että yhteiskunta kasvattaa lapseni kuin minä itse. Onneksi näillä lapsilla on isäkin!

hoitaa, kun valvottavat öitäkin. Kolmoset sai alkunsa luomusti eikä tätä siis ole ennakoitu. Terveisiä tutuille!

Sama jos kysyisi kysymyksen, miksi teillä on auto, mutta ei saa vastata, että pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B-

n. 6 - 7 tuntia. Ja ihan kieltä oppimassa, ympäristö on täysin suomenkielinen, ja mieheni kieli on ruotsi. Sillä kielellä on tarkoitus mennä myös kouluun. Joten pelkästään isältä kuultu kieli ei riitä. Ja ruotsinkielisiä kerhoja ei löydy mailta eikä halmeilta.



Helpommalla olisin oikeasti päässyt, jos lapsi olisi ollut kotona, ei olisi tarvinnut viedä ja hakea hoitoon.



Mutta oikeasti, nämä ratkaisut ovat mielestäni jokaisen perheen oma asia, syyt eivät kuulu kenellekään toiselle!

jokaisen omia valintoja, mutta miksi se on niin arka paikka kertoa ihan niitä oikeita syitä? Nimettömänähän tässä saa vastata.

en edes tiennyt, että olen ollut hoidossa 9kk iästä lähtien, vaikka pikkuveli oli äidin kanssa kotona. En siis todellakaan muistanut lapsuudestani mitään tuollaista. Äidilläni ja minulla on loistavat välit. olen 30-vuotta ja sanomme äitini kanssa joka puhelun päätteeksi rakastavamme toisiamme. Välimme ovat todella todella läheiset, läheisemmät ei voisi olla. Että unohtakaa ainakin toi jauhaminen siitä kiintymys suhteen pilaamisesta, kun niin ei oikeasti käy.

Minä pitäisin esikon kotona, mutta käy esikoulua ja on sen jälkeenkin hoidossa. Viihtyy siellä niin hyvin ja pääsee hetkeksi pois tästä huutavan vauvan piinasta...

Ja lapsi (5v) on päiväkodissa 1-2krt vkossa ja niinä päivinä käytännössä vain nukun.



Ja hyvä tuuri sinänsä, että lapsi todella viihtyy päiväkodissa, oli siellä jo muutaman vuoden kokoaikaisena ennen vauvan syntymää. Vaikkei siitä niin pitäisikään, veisin silti. Sairastuin viimeksi synnytyksen jälkeiseen masennukseen kun vaadin itseltäni liikaa. Nyt en tee samaa virhettä.

Vierailija:

jokaisen omia valintoja, mutta miksi se on niin arka paikka kertoa ihan niitä oikeita syitä? Nimettömänähän tässä saa vastata.

Onhan tässä tullut paljonkin syitä. Mitä sinä nyt ajat takaa? Etkö hyväksy muita vastauksia kuin että " okei, laiskoja ollaan"

Vierailija:

Mitä lapsenne saa siellä päiväkodissa niin erinomaista, mitä ei kotoa saa? Ettekö itse keksi esikoiselle mitään tekemistä? Onko vauva niiiiin aikaavievä, että ette ehdi? Mitähän lapsenne ajattelevat teistä sitten kun ovat isompia? Ja selitykseksi EIVÄT KELPAA tällä kertaa seuraavat syyt:

- no katos kun siellä on kavereita ja meidän lähimaillakaan ei ole kerhoja eikä ketään muitakaan kavereita ja lähipuistoonkin on matkaa 10 km....

- no kun tarhasta saa enemmän virikkeitä

Eli mitä syitä jää jäljelle? En usko, että kaikki asutte maalla, kaukana sivistyksestä ja virikkeistä. No niin mammat, selittämään!

Siis jos lähimaillakaan ei ole kerhoja tms eikä samanikäisiä kavereitakaan, niin kyllä jonkun yli 3-vuotiaan (osapäiväinen) päiväkotihoito on mielestäni erittäin perusteltua ihan lapsen näkökulmasta.

Saa edes yhden lämpimän sapuskan, hih!

Esikoinen on 3pv/vko päiväkodissa 8-15 tai 8-12, ja aina menee sinne mielellään. Meillä ei oikein lapsiperhetuttuja ole ja olen vähän epäsosiaalinen enkä osaa niitä kavereita edes hankkia. Lapsistani soisin kasvavan sosiaalisempia kuin minä. Toiseksi, mies tekee kahta työtä, toista harrastuspohjalta, toinen on pääsääntöisesti pitkiä ilta- ja yövuoroja ja se toinen homma vaatii pitkiäkin reissuja. En minä yksin jaksa. Minä nukun ne päivät, tai jos on koulussa jotain sopivaa menossa, luen tentteihin. Eikä tullut mieleenkään, että tässä järjestelyssä olis jotain pahaa, ennen kuin luin näitä vauvan juttuja. Ja pidän tätä järjestelyä kyllä edelleen todella hyvänä.

Eiköhän se äidin vointi, jaksaminen ja mielenterveyskin vaikuta asiaan aika paljon.

Vai väitätkö, että lapsen on silti parempi olla kotona, vaikka äiti kärsisi masennuksesta ja olisi niin kuoleman väsynyt yön valvottuaan koliikkivauvan kanssa.



En usko, että kukaan on siinä tilanteessa äiti- perfecto!



Lapsi saa olla tutussa paikassa, tuttujen hoitajien ja kavereiden kanssa. Syö säännöllisesti ja monipuolisesti, pääsee retkille, laulutunneille, liikuntatunneille, askartelemaan, pihalle pari kertaa päivässä ja ennenkuin huomaakaan on äiti / isi jo portin takana hakemassa kotiin.



Mikä vittu siinä on, että jotkut hullut äidit luulevat, että jos on kerran lapsia tehnyt, niin ne on hoidettava itse, yksin ilman ulkopuolisten apua??? Kaikki pitäisi jaksaa itse vaikka olisi mikä! EIkö loppupeleissä ole tärkeintä, etä koko perhe on tyytyväinen ja vanhemmilla säilyy mielenterveys!?!

Ennenvanhaan koko kylä oli auttamassa perhettä lasten hoidossa.



Itsellä on kaksosvauvat ja leikki-ikäinen esikoinen. Esikoinen nyt 3kk kotona kun isäkin on, mutta sitten menee takaisin päiväkotiin osa-aikaisesti ja itse olen tuplien kanssa kotona.

Onko tarpeeksi riittävä syy?

Esikoinen on kuulovammainen ja käy tästä syystä 3 tuntia tarhassa joka aamu kielellisen kehityksen ja ryhmässä toimimisen petraamiseksi. Kelpaako vai olenko vain laiska?

kun jo alustuksessasi asennevammaisesti kielsit kaikki todelliset syyt ja selitykset?!



Meillä vanhemmat lapset ovat hoidossa kaksi päivää viikossa (5-6 tuntia kerrallaan), KOSKA:



1. Täällä ei todellakaan ole yhtään ainoasta kerhoa tai vastaavaa lasten omalla äidinkielellä eli suomenkielisille ja lapset eivät puhu ruotsia.



2. Asumme todellakin keskellä metsää, jossa ainoassa naapurissa asuu 56-vuotias sairaseläkeläinen.



3. Suoritan itse opintoja samalla, jotta voisin olla kauemmin kotona. Ts. vien mielummin lapset nyt kahtena päivänä hoitoon ja opiskelen ja voin siten olla ajallisesti kauemmin kotona eli vuoden sijaan esim. kolme vuotta. Mielestäni se on lasten edun mukaista, jotta he saavat mahdollisimman pitkään nauttia leppoisasta rytmistä.



Siinä selitykset. Vauvan kanssa en todellakaan ehdi " makaamaan" tai lepäämään kotona. Kaikki ns. vapaa-aika menee opiskelujen parissa.

esikoinen 3v2kk kun vauva syntyi, ehtinyt olla p-kodissa siihen mennessä 1.5v (joo, katos, kun joillakin meistä on TYÖpaikka jonne mennä välillä, ansaitsemana rahaa ja maksamaan veroja jolla sunkin tietämättömyyttäs ylläpidetään). Kun vauva syntyi, päätin, että mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä esikoinen(kin) haluaa.. 2 viikkoa kotosalla (pakkastalvi, ulos ei päästy) rääpäleen kanssa, joka roikkui äitylin tississä n. 1½ tunnin välein 45 min kerrallaan, sai eikoisen päättämään, että hän haluaa p-kotiin kavereiden kanssa leikkimään ja ulkoilemaan ja " jumppaamaan ja laulamaan" (noi lainasmerkeissä pojan omat sanat). Eli niin sitten tehtiin: isi vei pojan aamulla töihin lähtiessään ja minä hain 4 maissa, että ehti vielä ip:lläkin ulos (tämäkin hänen oma tahto, viikon verran hain heti välipalan jälkeen JOKA kerran karsea huuto: " sä tuut liian aikaisin, mulla on leikki kesken!!!!). Tarhaviikko oli 3 päiväinen. Kasvatuskeskustelu on marraskuussa, jossa LTO totesi: " lapsi on selvästi onnellinen ja rakastettu ja osaa tuoda sitä esille täälläkin." Eli vissiin joku meni sitten meilläkin oikein, vaikka AP paremin tietääkin, miten meidän olisi pitänyt elämämme elää...