Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin paha ihmisten miellyttäjä, et oma elämä menee ihan pilalle. Miten oppii vetämään rajoja?
09.11.2024 |
Tämä on tosi paha ja nolo ongelma. En siis kertakaikkiaan kykene vetämään ihmisille mitään rajoja tai pitämään rajoistani kiinni ja joudun tämän vuoksi jatkuvasti ikäviin tilanteisiin. Hävettää ihan todella paljon edes myöntää, millaisiin asioihin olen suostunut ihan vain koska en ole uskaltanut sanoa ei.
Elämäni ensimmäinen "poikaystävä" 17-vuotiaana yllytti kaikenlaisiin seksuaalisiin tekoihin, joita en todellakaan halunnut. Suostuin, koska en kyennyt sanomaan ei. Mies tai no poika esimerkiksi halusi, että olen kontallani perse pystyssä ja hän istuu takanani, josta sormettaa, eli asento oli todella nöyryyttävä. Lisäksi tämä sormetus sattui todella paljon, enkä siis nauttinut ollenkaan. En silti uskaltanut pistää touhua poikki vaan suostuin tähän nöyryytykseen. Myöhemmin satuin näkemään erään keskustelun, jossa poikaystäväni kertoi toiselle naiselle sormettaneensa minulle oragasmin ja kertoi samalla, kuinka oksettava alapääni oli. Vastaavia tilanteita on paljon. Näiden vuoksi seksi ei kiinnosta enää ollenkaan.
Olen myös muiden miesten kanssa suostunut seksiin, vaikka mitään halua ei ole ollenkaan. Olen päästänyt kaikenmaailman puolituttuja kotiini, koska en ole uskaltanut kieltäytyä. Esim. siis ensimmäisellä tapaamiskerralla, mies on halunnut tulla luokseni. En olisi todellakaan halunnut päästää häntä kotiini, mutta olen päästänyt, koska en ole viitsinyt kieltäytyä.
Elämäni on täynnä vastaavia esimerkkejä ja näiden vuoksi olen nykyisin vain pääosin yksinään kotona. Välttelen tilanteita, joissa rajojani voidaan rikkoa, koska pelkään, etten pysty niistä kiinni pitämään. Haluan miellyttää ihmisiä kaikkialla ja käytän hirveästi ajatusta siihen, että mitä muut minusta ajattelevat. Uuvun töissä, koska mielessäni kaikki täytyy tehdä täydellisesti, jotten vaan saisi huonoa palautetta. Jos saan mitä tahansa negatiivista palautetta, otan sen todella henkilökohtaisesti ja romahdan täysin.
Olen käynyt terapiassa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi, mutta terapeutti oli ehkä itselleni väärä, koska tästä ei ollut mitään apua. En kehdannut kertoa terapeutille näitä asioita. Esimerkiksi tuo viestin alussa mainittu seksinöyryytys on sellainen, josta en ole kertonut tätä ennen kenellekään. Toivon, etten saisi hirveästi ilkeilyä, koska aihe on itselleni hyvin vaikea ja sisintäni kalvava. Miten pääsisin tästä suosta ylös ja oppimisin pitämään rajoistani kiinni?
Kommentit (103)
No ei kai kukaan sellaista listaa nyt ainakaan tarkoituksella tee itseensä tutustuessa jollaiseen ei olisi koskaan ollutkaan realistisia mahdollisuuksia. Moni asia myös on merkityksellinen ihan jo siksi, että sitä pääsee yrittämään vaikka ei siinä sitten onnistukaan. Elämässä harvemmin kenellekään ne kaikki uuden yrittämiset / aloittamiset johtaa menestykseen.
Eikä toisaalta tuossa vaiheessa kyllä ainakaan pidä alkaa suodattamaan ja sensuroimaan itseään millään tavalla, koska mitenkä sitä itseensä tutustuu vieläkään jos päättää skipata sellaiset osa-alueet, jotka jollain tavalla kuulostaa omaan korvaan utopistisilta tai muuten vääränlaisilta. Tai sellaisilta joita ei enää voi saavuttaa.
Se sitten on asia erikseen onko niiden tiedostamisesta apua varsinkaan sellaisenaan, koska elämää ei voi aloittaa uudelleen vaikka kuinka olisi jäänyt oma tahto ja halut aikanaan muiden mielipiteiden alle. Silti siitä mahdottomalta / myöhäistä toteuttaa -asiastakin oppii kuitenkin varmasti jotain itsestään, arvoistaan ja omista mielenkiinnonkohteista ym jotka vihdoin olisi tarpeen saada ainakin itselle esiin. Vaikka siitä ei sitten itselle elämänmittaiseksi työuraksi ollutkaan niin aina voi olla mahdollista opiskella asiaa ihan vaan omaksi huvikseen koska se kiinnostaa itseä. Niitä omia kiinnostuksenkohteitahan tuossa on just tarkoitus kartoittaa.
Joku nosti esiin huippukirurgian ja eihän tuollaisenkaan haaveen selviämisessä itselle ole mitään pahaa. Eikä sitä varsinkaan ole muilla ihmisillä oikeutta tulla lyttäämään tyhmänä tai kuinka sellainen on ollutta ja mennyttä ja kukapa ei haluaisi olla sitä tai tätä. Se on asia erikseen olisiko ihmisestä ikinä tullut edes tavallista terkkarilääkäriä vaikka tuon haaveensa olisi aikanaan tiedostanut ja/tai olisi sitä tavoitellut muiden miellyttämisen ja kuuntelemisen sijaan. Silti hän olisi saanut kuitenkin yrittää ja elää siltä(kin) osin omannäköistä elämää.
Ja on niitä huikean upeaa työuraa pienempiäkin haaveita ihmisillä. Niitä ihan sellaisia tavanomaisia ja normaaleita jotka nekin voi jäädä saavuttamatta kun vain miellyttää muita ja häivyttää oman identiteettinsä piiloon. Harvempi "täyspäinen" esim haluaa parisuhteeseen tuollaisen ihmisen kanssa eli ihan jo se onnellinen ja hyvä parisuhde jää monelta miellyttäjältä saavuttamatta. Sen tilalle saakin sitten suhteen / suhteita joita kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ja tuollaiseen ei monikaan halua lapsia tehdä vaikka perheen haluaisikin perustaa. Siinäkin on aikaraja nopeasti vastassa jos tuon itseensä tutustumisen jättää lähemmäs keski-ikää. Puhumattakaan sitten siitä millaista vahinkoa mielenterveydelle tuollaiset kokemukset ihmissuhteista aiheuttaa eli uskaltaako sitä enää ikinä edes yrittää vaikka haluaisikin?
Parasta mitä vanhempi voi lapselleen antaa on kasvattaa hänet niin että lapselle muodostuu terve itseluottamus, mutta harmillisesti liian moni vanhempi ei sitä halua eikä kykene antamaan vaan lapsen oma tahto halutaan nujertaa ja tehdä ennemmin lapsesta sellainen mini-me jolla ei ole omaa, ainutkertaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos jo nyt tulleista asiallista vastauksista!
Olin lapsenakin se kiltti tyttö ja se perheen hissukka. Pikkusiskoni meni kaikessa edelleni. Esimerkiksi, kun muutimme ja saimme omat huoneet, oli vanhemmille itsestäänselvää, että siskoni saa isomman huoneista, ihan vaan koska on nuorempi. Minun oli vaan hyväksyttävä tilanne. Lisäksi muistan paljon tilanteita, joissa minua verrattiin siskooni negatiivisessa mielessä. Esimerkiksi sukujuhlissa ihmeteltiin, että miten olen niin hiljainen, vaikka siskoni on niin reipas ja puhelias. Muuten vanhempani olivat kyllä ihan ns. normaaleita, eli ei mitään alkoholi-ongelmaa, väkivaltaa tms.
Koulussa mua kiusattiin koko yläasteen ajan ja lukiossa ajauduin ulos kaveriporukoista, eli jäin aikalailla yksin. Tuolloin tapasinkin tuon mainitsemani poikaystävän, joka muuten ajoittain jopa suoraan kertoi, ettei oikein pidä minusta. Pysyin tämän tyypin kanssa, koska en uskonut saavani parempaakaan.
Itsellä vähän samankaltaista: olin niin ujo pienenä, etten uskaltanut esimerkiksi tervehtiä kaupan kassaa, ja siitäkös äitini suuttui valittaen minun olevan epäkohtelias.
Yläasteella kaverit savustivat minut ulos porukasta. Yritin kovasti hankkia lukiossa uusia kavereita, mutta mihinkään porukkaan en oikein päässyt kunnolla mukaan. Tuttuja oli paljon, mutta kavereita tai todellisia ystäviä ei. Aloin olla niin yksinäinen, että etsin alaikäisenä Tinderistä ja muista vastaavista sovelluksista itseni seuraa koulun ulkopuolella. Päädyinkin tekemään miellyttämismielessä kaikenlaisia seksuaalisia tekoja, vaikken olisi halunnut. Vaikea muistella näitä asioita, yritän mennä eteenpäin. Edelleenkin on vaikeaa usein sanoa ei, mutta olen kehittynyt siinä, enkä enää suostuisi esimerkiksi seksiin, joka sattuu tai tuntuu muuten ikävältä, tai ainakin haluan uskoa osaavani nykyään kieltäytyä sellaisesta. Kunnon terapiaan en ole koskaan päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Tuo listojen tekeminen on hyvä vinkki, mutta se itseensä tutustuminen voi olla melko kivuliastakin. Siis siinä vaiheessa kun oikeasti tajuaa mitä elämältään haluaa ja muistaa, että no tätä mieltähän mä olin jo silloin ja tuohan se oikealta tuntui jo 15-vuotiaana ja tämä taas ei ole koskaan ollutkaan omien arvojeni mukaista jne. .
Etenkin jos (kun) käy niin, että tämä itseensä tutustuminen tapahtuu sillä tavalla liian myöhään ettei niitä oikeasti itselle merkityksellisiä ja tärkeitä asioita voi enää elämässään saavuttaa. Se satuttaa hurjasti ja myös katkeroittaa, ettei niitä saanut koskaan edes yrittää koska pisti muille mieliksi olemisen itsensä edelle.
Mikä pahinta, nämä ihmiset on olleet vielä pääsääntöisesti ihan yhdentekeviä ja täysin itselle vääränlaisia ja ainakin osin sen olen tiennyt jo aikanaankin, mutta en vain välittänyt vaan sopeuduin ja mukauduin ja olin vaan entistäkin avuliaampi aatu.
Ymmärrän. Mutta tämä asia kannattaa silti tehdä mieluummin nyt kuin vaikka 20 vuoden päästä, jolloin tilanne olisi paljon kamalampi.
Vierailija kirjoitti:
No ei kai kukaan sellaista listaa nyt ainakaan tarkoituksella tee itseensä tutustuessa jollaiseen ei olisi koskaan ollutkaan realistisia mahdollisuuksia. Moni asia myös on merkityksellinen ihan jo siksi, että sitä pääsee yrittämään vaikka ei siinä sitten onnistukaan. Elämässä harvemmin kenellekään ne kaikki uuden yrittämiset / aloittamiset johtaa menestykseen.
Eikä toisaalta tuossa vaiheessa kyllä ainakaan pidä alkaa suodattamaan ja sensuroimaan itseään millään tavalla, koska mitenkä sitä itseensä tutustuu vieläkään jos päättää skipata sellaiset osa-alueet, jotka jollain tavalla kuulostaa omaan korvaan utopistisilta tai muuten vääränlaisilta. Tai sellaisilta joita ei enää voi saavuttaa.
Se sitten on asia erikseen onko niiden tiedostamisesta apua varsinkaan sellaisenaan, koska elämää ei voi aloittaa uudelleen vaikka kuinka olisi jäänyt oma tahto ja halut aikanaan muiden mielipiteiden alle. Silti siitä mahdottomalta
On tämäkin totta, mutta lähinnä vierastin siinä kommentoimassani viestissä semmoista tiettyä uhrimentaliteettia. Se taas johtuu siitä, että liiallisesta miellyttämistarpeesta kärsivää ihmistä sovitellaan ulkopuolelta muiden ihmisten toimesta syntipukin rooliin. Siihen tyyliin kuin tämä yksi, joka syytti miellyttäjiä itsekkäiksi siksi, että he voivat palaa loppuun eivätkä sitten enää palvelekaan muita entiseen tapaan, ja tästä on hänen mielestään haittaa näille ihmisille, ja miellyttäjä on syypää siihen haittaan. Tai jotain.
Samaan tapaan miellyttäjille sovitellaan semmoisia mitäs läksit -tyyppisiä viittoja päälle, että mitäs pilasit elämäsi, ja juuri miellyttäjähän helposti ottaa itselleen leimoja, joita joku muu on lyömässä.
Kyllä minustakin kannattaa avoimesti antaa ajatusten tulla ja tutkia mielessään menneitäkin asioita, mutta olisi hyvä yrittää pitää pohjavire sellaisena, että on oman itsensä paras ystävä eikä pahin kriitikko. Selitin varmaan tämän ajatukseni huonosti, mutta tätä kuitenkin tuossa hain.
Yliaktiiviset peilisolut tekevät muuten seksistä joko kamalaa tai todella ihanaa. Ihanaa silloin, kun on aidosti välittävä kumppani, joka nauttii ja haluaa sinunkin nauttivan. Silloin peilisolut pystyvät moninkertaistamaan kaiken sen hyväntahtoisuuden ja turvallisuuden ja nautinnon.
Ihan nuoret miehet ovat usein tosi itsekkäitä ja sitten kokemus on kamala, kun se itsekkyys tulee silmille joka suunnasta. Vanhemmissa miehissä on aidosti tosi empaattisia, huolehtivia ja ystävällisiä yksilöitä enemmän, ja he juuri hakevat ikäistään seuraa, joten aikuisella iällä on ihan hyvä mahdollisuus löytää jotain parempaa kuin nuorena naisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pitää mielessä, että pakonomainen muiden miellyttäminen ei edes ole kenestäkään miellyttävää. Pidetyimpiä ihmisiä ovat lopulta ne, joilla on terveet rajat. Mieti mitä haluat itsellesi, ja mitä et tahdo antaa muille.
Kerää kirjoitettu lista valmiita lauseita, joilla voit sanoa kohteliaan jämäkästi "ei". Opettele nämä ulkoa. Näin et joudu yllättävään tilanteeseen, vaan osaat vastata saman tien. Jos et ole varma kuinka reagoida, sano, että tarvitset aikaa miettiä.
Kokeile mennä peilin eteen ja testaa miltä tuntuu, kun katsoo toista suoraan silmiin, hymyilee ja sanoo "no ei todellakaan käy".
Kokeile aluksi jotain helpompaa kuin tiukkaa "ei":n sanomista. Sano vaikka että mietit huomiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa pitää mielessä, että pakonomainen muiden miellyttäminen ei edes ole kenestäkään miellyttävää. Pidetyimpiä ihmisiä ovat lopulta ne, joilla on terveet rajat. Mieti mitä haluat itsellesi, ja mitä et tahdo antaa muille.
Kerää kirjoitettu lista valmiita lauseita, joilla voit sanoa kohteliaan jämäkästi "ei". Opettele nämä ulkoa. Näin et joudu yllättävään tilanteeseen, vaan osaat vastata saman tien. Jos et ole varma kuinka reagoida, sano, että tarvitset aikaa miettiä.
Kokeile mennä peilin eteen ja testaa miltä tuntuu, kun katsoo toista suoraan silmiin, hymyilee ja sanoo "no ei todellakaan käy".
Tämä näkökulma on siitä ongelmallinen, että se keskittyy muiden kokemuksiin miellyttäjästä ja ohittaa taas kerran kokonaan hänet itsensä ihmisenä. Viestihän tuossa on, että miellyttäjän pitäisi muuttua, jotta olisi kivempi, ja että toisenlainen ihminen miellyttää paremmin.
Tämähän ei auta ollenkaan. Tavoitteena pitää olla, että pystyy välittämään vähemmän muiden mielipiteistä, ei se, että muuttaa itseään, jotta olisi pidetympi ihminen.
Yritin tehdä tuollaista listaa, et mitkä asiat on mulle tärkeitä ja huomasin jopa siinäkin miettiväni, et millaisia asioita mun "pitäisi" siihen kirjoittaa. On tää hullua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritin tehdä tuollaista listaa, et mitkä asiat on mulle tärkeitä ja huomasin jopa siinäkin miettiväni, et millaisia asioita mun "pitäisi" siihen kirjoittaa. On tää hullua
Se olikin vasta ensimmäinen yritys. Kun tuota harjoittelee aikansa, se alkaa sujua paremmin ja oma ääni alkaa löytyä. Tsemppiä!
Ota oppia Vladeslav Molotovilta ja Josef Stalinilta, he osasivat vetää rajoja. Tutki historiaa.
Myös Adolf Hitler oli tekijämiehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota oppia Vladeslav Molotovilta ja Josef Stalinilta, he osasivat vetää rajoja. Tutki historiaa.
Myös Adolf Hitler oli tekijämiehiä.
Erityisesti kannattaa tutustua Molotov-Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjaan: siinä vedeltiin rajoja oikein urakalla.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile aluksi jotain helpompaa kuin tiukkaa "ei":n sanomista. Sano vaikka että mietit huomiseen.
Näin. Itse en tosin osannut tehdä noin, silloin nuorena, vaan valehtelin (niitä pieniä valkoisia valheita): "Oon just lähdössä kauppaan/kirjastoon/kävelylenkille"; taisi muuten alkaa siitä, kun oikeasti olin lähdössä (siis kaveri soitti ja yritti tulla kylään - arvasin, mikä hänellä oli taka-ajatus).
Lopulta sanoin sen jyrkän ei'n (baarissa): Usko nyt, et sinä _et_ tule kylään hiljaisuuden aikana (klo. 22-7), koska talossa asuu vuorotyötä tekeviä (myös viikonloppuisin) ja heidän pitää saada nukkua. ... No, se (yksipuolinen) yya loppui sitten siihen - ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hemmettiä 😂😂 NÖYRYYTTÄVÄ ASENTO?!?!? Sinunlaisesi kaikesta ahdistuvat ihmiset ovat uskomattoman raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä hemmettiä 😂😂 NÖYRYYTTÄVÄ ASENTO?!?!? Sinunlaisesi kaikesta ahdistuvat ihmiset ovat uskomattoman raskaita.
Sinunlaisesti toisten seksuaalisuutta sheimaavat ihmiset ovat kyllä paljon raskaampia. Mikä tahansa asento on nöyryyttävä, jos siihen joutuu painostettuna, vaikkei haluaisi. Ja vaikka aloittaja tuossa ottaa syyt kiltisti niskoilleen, niin kyllähän monet miehet painostavat aika päättäväisesti naisia seksiin, ja seksin aikana erilaisiin asioihin, joita he haluavat, mutta nainen ei ehkä niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan fysiologian tasolla luulisin, että minulla on hyvin aktiiviset ja voimakkaat peilisolut. Automaattisesti peilaan ja havaitsen ympärillä olevien ihmisten tunnetilat, jopa ajatukset, jotka vilahtavat mikroilmeinä kasvoilla. Ja automaattisesti reagoin havaintoihin.
Siksi nautin niin paljon yksinolosta. Peilisolut eivät häiritse silloin omaa olemista. En välttämättä ole edes kauhean introvertti ihminen, mutta yksinolo on silti välttämätöntä tämän takia.
Sitä en tiedä, tuleeko peilisoluista tuollaiset epävakaan lapsuuden ympäristön vuoksi vai onko se jotenkin geneettistä. On kuitenkin jotenkin lohduttava ajatus, ettei tämä ominaisuus ole minun oma valintani tai oma vikani. Sen kanssa pitää vaan oppia tulemaan toimeen.
Toimeen tulemisen kannalta on tärkeää, ettei vietä aikaa sellaisten ihmisten seurassa, jotka käyttävät ominaisuutta hyväksi tai peräti kiusaavat tai pompottelevat huvikseen muita. Sellaisen v
Tämä on muuten hieno oivallus! Ja sitä kautta aloin miettiä ilmiön kytkeytymistä hermostoon. Ja siitä taas ilmiöihin kuten CPTSD ja erilaiset neuroepätyypillisyydet.
Usein sanotaan, että esim. autistiset ihmiset joutuvat useammin hyväksikäytön kohteeksi, koska heille ei ole kovin selvää, mikä on ns. normaalia, kun koko elämänsä he yrittävät vain sulautua joukkoon. Kaikki tämä tapahtuu yleensä tiedostamatta. Sen vuoksi myös voi käydä niin, varsinkin naisille, että vasta myöhemmällä iällä oppii tuntemaan itseään ja ehkä saa tietää autismistaan. Toisaalta monet autistit tietävät varsin hyvin, mikä heitä kiinnostaa ja saattavat olla pienestä saakka oman tien kulkijoita. Jopa nuo molemmat voivat olla yhtäaikaa totta.
Itselläni on tässä silmät avautuneet, tai puolivälissä avautumassa tämän mahdollisuuden suhteen. Varmasti tässäkin ketjussa jonkun taustaa saattaakin selittää diagnosoimaton trauma tai autismi. Joskus niitä on ilmeisesti vaikea erottaa toisistaan. Youtubessa on paljon molemmista. Kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko AP olevasi todella empaattinen ihminen muita kohtaan ja siis puhun nimenomaan että tunnet vahvasti nämä tunteet? Onko sellaista piirrettä että sydäntä lämmittää kun pääsee auttamaan jotain ihmistä?
En ole ap, mutta tässä olikin hyvä kysymys. Ja vastaus on omaksi järkytykseksenikin se, että empaattisuutta ei ainakaan itselläni löydy ketään tai mitään muuta kuin eläimiä kohtaan. Itseasiassa taidan vihata suurinta osaa ihmisistä tunsin heidät sitten tai en ja etenkään enää en edes viihdy ihmisten seurassa vaan olen enemmänkin erakko. Eikä tuo miellyttäminen, mukautuminen, joustaminen, auttaminen jne ole koskaan ollut mitenkään kivaa tai mieluisaa vaan jotenkin vain "normaalia" eli ihan vaistomaisesti sitä on ollut valmis menemään vaikka solmuun, koska niin vaan pitää tehdä. Ei sitä edes ole ajatellut, että voisi toimia toisinkin. Sitä kyllä
Se johtuu luultavasti siitä, että et osaa vielä kunnolla tuntea myötätuntoa itseäsi kohtaan. Myös siitä, että olet auttanut itsesi uuvuksiin pakosta ja velvollisuudesta käsin, etkä auttamisen halusta. Sinussa varmasti on olemassa se myötätunto ja auttamisen halu, mutta sinun tulee ensin kohdistaa se itseesi ja sitten niihin, keihin itse haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Panitko sinäkin kaikkea mikä liikkui?
Aikanaan kyllä koska en osannut sanoa ei, ja kadun valtavasti. Nykyään kaikki seksiin tai edes kosketukseen liittyvä etoo. Pysyttelen kotona omissa oloissa niin paljon kuin mahdollista etten joudu tilanteisiin jossa rajojani voisi joku rikkoa. Eikä näissä aina ole kyse seksistä, kesällä istuin esimerkiksi yökerhossa aamuyöhön asti kuoleman väsyneenä koska en kehdannut sanoa kavereille että haluan nyt lähteä kotiin ettei kenellekään vain tulisi paha mieli.
Onko sitten parempi, että sinulle itsellesi tulee paha mieli?
Kiitos hyvästä keskustelusta.Vahva lukusuositus: Juha Klaavun kirja Lapsuuden kehityksellinen trauma - syy arvottomuuteen, häpeään ja syyllisyyteen. Käsittelee aitoa minuutta, perusminuutta ja epäaitoja minätiloja, näiden kehittymisen varhaisvaiheita. Löytyy monista kirjastoista.
Alue: Aihe vapaa
Tuo eläimiä kohtaan empatian tunteminen on aika normi reaktio silloin kun kokemukset ihmisistä on olleet kurjia, ovathan eläimet viattomia ja avuttomia, tai ainakin sellaiseksi ne yleensä rinnastaa kun miettii esimerkiksi omia nykyisiä tai menneitä lemmikkejä. Kannattaa hakea jonkinlaista keskitietä tuossa ajattelussa, koska olet tällä hetkellä mennyt siihen toiseen ääripäähän mutta se ei sinänsä ole mikään ihme kun nuo kokemuksesi ihmisistä on olleet niin kurjia. Jos osaat lukea kehonkieltä tarkemmin, niin silloin niitä pettymyksiä tuppaa tulemaan vielä enemmän koska osaat sen tulkitsemasi perusteella joustaa toisen puolesta, mutta ongelma tuleekin sitten siinä kun se toinen osapuoli ei osaa arvostaa tai edes huomata sitä niin silloin et saa pyyteetöntä vastapalvelusta. Tämä sitten luo ihmisistä kylmän ja välinpitämättömän kuvan, sillä ajatuksella että sinä olet ainoa joka ajattelee muita. Olet siis sinänsä tehnyt oikein että olet vetäytynyt omiin oloihisi, mutta kaikkiin ihmisiin pettymisen sijaan suosittelisin että arvostat omaa aikaasi sekä rajojasi mutta samaan aikaan et kuitenkaan heittäisi kaikkia ihmisiä romukoppaan vaan arvioisit heitä yksilöinä, eli käytät omaa aikaasi vaan sellaisiin jotka arvostaa sinun aikaasi ja homma on vuorovaikutteista. Sellaisiakin ihmisiä kyllä on, mutta heilläkin usein on samalla tapaa alussa erilainen ulkokuori kun mitä he oikeasti ovat, luultavammin juurikin samanlaisten huonojen kokemusten muokkaamina. Tällaiset ihmiset kuitenkin usein erottaa paremman tuntemisen jälkeen avoimesta keskustelun kulttuurista, jossa vallitsevia ongelmia uskalletaan käsitellä ilman että ottaa ne henkilökohtaisesti. Ehkä tämäkin sulkeutuneisuus on sitä suomalaista kulttuuria kun häpeillään liikaa avautua omista tuntemuksistaan, juurikin peläten toisen osapuolen reaktiota siihen. Se reaktio kuitenkin kertoo jo paljon että oletko sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä johon haluat aikaasi käyttää.