Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin paha ihmisten miellyttäjä, et oma elämä menee ihan pilalle. Miten oppii vetämään rajoja?
09.11.2024 |
Tämä on tosi paha ja nolo ongelma. En siis kertakaikkiaan kykene vetämään ihmisille mitään rajoja tai pitämään rajoistani kiinni ja joudun tämän vuoksi jatkuvasti ikäviin tilanteisiin. Hävettää ihan todella paljon edes myöntää, millaisiin asioihin olen suostunut ihan vain koska en ole uskaltanut sanoa ei.
Elämäni ensimmäinen "poikaystävä" 17-vuotiaana yllytti kaikenlaisiin seksuaalisiin tekoihin, joita en todellakaan halunnut. Suostuin, koska en kyennyt sanomaan ei. Mies tai no poika esimerkiksi halusi, että olen kontallani perse pystyssä ja hän istuu takanani, josta sormettaa, eli asento oli todella nöyryyttävä. Lisäksi tämä sormetus sattui todella paljon, enkä siis nauttinut ollenkaan. En silti uskaltanut pistää touhua poikki vaan suostuin tähän nöyryytykseen. Myöhemmin satuin näkemään erään keskustelun, jossa poikaystäväni kertoi toiselle naiselle sormettaneensa minulle oragasmin ja kertoi samalla, kuinka oksettava alapääni oli. Vastaavia tilanteita on paljon. Näiden vuoksi seksi ei kiinnosta enää ollenkaan.
Olen myös muiden miesten kanssa suostunut seksiin, vaikka mitään halua ei ole ollenkaan. Olen päästänyt kaikenmaailman puolituttuja kotiini, koska en ole uskaltanut kieltäytyä. Esim. siis ensimmäisellä tapaamiskerralla, mies on halunnut tulla luokseni. En olisi todellakaan halunnut päästää häntä kotiini, mutta olen päästänyt, koska en ole viitsinyt kieltäytyä.
Elämäni on täynnä vastaavia esimerkkejä ja näiden vuoksi olen nykyisin vain pääosin yksinään kotona. Välttelen tilanteita, joissa rajojani voidaan rikkoa, koska pelkään, etten pysty niistä kiinni pitämään. Haluan miellyttää ihmisiä kaikkialla ja käytän hirveästi ajatusta siihen, että mitä muut minusta ajattelevat. Uuvun töissä, koska mielessäni kaikki täytyy tehdä täydellisesti, jotten vaan saisi huonoa palautetta. Jos saan mitä tahansa negatiivista palautetta, otan sen todella henkilökohtaisesti ja romahdan täysin.
Olen käynyt terapiassa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi, mutta terapeutti oli ehkä itselleni väärä, koska tästä ei ollut mitään apua. En kehdannut kertoa terapeutille näitä asioita. Esimerkiksi tuo viestin alussa mainittu seksinöyryytys on sellainen, josta en ole kertonut tätä ennen kenellekään. Toivon, etten saisi hirveästi ilkeilyä, koska aihe on itselleni hyvin vaikea ja sisintäni kalvava. Miten pääsisin tästä suosta ylös ja oppimisin pitämään rajoistani kiinni?
Kommentit (103)
Ala näkemään itsesi ihmisenä jota sinun kuuluu miellyttää kaikista eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmeessä te meette vastaan trollin aloituksiin? Ettekö osaa lukea, että tämä sepittelee omiaan?
Ottanut tuon miellyttäjäteeman jostain toisesta ketjusta.
yli 90 peukutusta trollille.
Millähän ihmeen perusteella olen trolli?
T: ap
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmeessä te meette vastaan trollin aloituksiin? Ettekö osaa lukea, että tämä sepittelee omiaan?
Ottanut tuon miellyttäjäteeman jostain toisesta ketjusta.
yli 90 peukutusta trollille.
Painu sinä helvettiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti, mitä pahaa siitä kieltäytymisestä voisi oikeasti sinulle koitua? Joku puolituttu on mökömökö pari päivää?
Mieti, kuinka mukavan elämän voisit saada, kun huolehtisit omasta hyvinvoinnistasi.
Mistä miellyttäminen johtuu? Oletko narsistin lapsi?
Jokatapauksessa paljon tsemppiä, olet joutunut kokemaan kovia, mutta kyllä sinä selviät.
En ole ap, mutta itsellänikin miellyttämisongelmaa vielä jokseenkin on.
Itselläni vanhempani ei hyväksyneet mitään normaalia uhmaamista, vaan kaikki uhmaaminen piti nujertaa heti. Olin hyvä ja rakas lapsi vain, jos tein täsmälleen kuten nämä käskivät.
Siitäpä tuo sitten ilmeisimmin itselläni alkanut. Jonkin verran olen siitä oppinut ulos, mutta edelleen sydän hakkaa jos asetan tilanteessa rajojani. Tulee automaattisesti tunne, kuin tekisin jotain väärää, ja on pidettävä itseni kanss
Lapsen uhmakaudet kannattaisi ottaa lahjana siinä mielessä, että se on lapsen tapa harjoitella oman tahtonsa käyttämistä. Lapselle tulee vain tarjota ne vaihtoehdot, joiden välillä valita eikä jättää lasta yksin runsaudenpulasta häkeltyneenä kärsimään. Sekään ei anna lapselle turvallisuudentunnetta jos lapsi saa kaiken haluamansa periksi jo hieman inahtaessan. Kuka suurempi silloin suojelee lasta pahalta jos oma vanhempikaan ei siltä tee? Lapsen pitää antaa harjoitella oman tahtonsa harjoittamista ikätasolleen sopivasti eli pukeeko sinä päivänä sinisen vaiko vihreän paidan päälleen jne.
Lapsen uhmakaudet voivat tuntua vanhemmista epämiellyttävältä siksi, että niissä lapsi harjoittelee sitä vanhempien kanssa symbioosista irroittautumista ja itsenäisyyttä. Viisas vanhempi tukee eikä muserra tai nöyryytä lasta. Jokaisen vanhemman kannattaa ajatellaesti sitä, että onko sitten hyvä jos lapsi on aikuisena maailmalla ja toisten ohjattavana ryhtymässä vaikka huumemuuliksi tai on toisten hyväksikäytettävänä, koska ei uskalla sanoa ei.
Monesti juuri sekä uhmassaan täysin jyrätyt ja jopa sekä psyykkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa kokeneet että myös vanhempien henkisesti hylkäämät ja sen vuoksi rajattomiksi kasvaneet lapset joutuvat todella herkästi manipuloivien ihmisten ja jopa sosiopaattien pelinappuloiksi. Edellämainituthan tavallaan haistelevat ilmaa ja löytävät ihmisten joukosta uhrinsa, jotka eivät pistä hanttiin tapahtuipa sitten mitä hyvänsä.
Siksi kannatan sitä, että lapsen ja nuoren uhma kannattaa ottaa aina kehityksen merkkinä. On todella tärkeää, että aikuinen pysyy turvallisena aikuisena lapsensa rinnalla ja että lapsi uskaltaa kertoa myös kun on valinnut väärin. Vanhemman pitää pystyä erottamaan siinä kaksi asiaa toisistaan: lapsi ja teko/valinta. Ei tyhmä tai väärä valinta tee lapsesta tyhmää tai väärää henkilönä.
Aikuiset tekevät lukemattomia pieniä vääriä valintoja viikoittain, ymmärtävät yleensä korjata käytöstään ja jatkaa eteenpäin. Terveitsetuntoinen aikuinen ei jää ruoskimaan itseään siitä, että osti vaikkapa uuden valmisruoka- annoksen, joka ei sitten maistunutkaan. Hän päättää huomaamattaan, ettei annos ole hänen juttunsa ja on vielä tyytyväinen ettei ostanut hyvästä tarjouksesta huolimatta useampaa samaa valmisruokapakkausta. Tässä esimerkissä voi jokainen vaihtaa valmisruokapakkauksen muihinkin asioihin. Valitsin neutraalin esimerkin ja jokainen voi sitten vaihtaa tilalle omaan mieleensä tulevan asian.
Kokeilepa tätä:
Rauhoitu ja ajattele, hyödyttääkö miellyttämisesi oikeasti sen toisen elämää pidemmällä aikavälillä.
KUN ajaudut lopulta siihen pisteeseen, ettet enää lopulta kykene jakamaan palaakaan rajallisista resursseistasi muille saamatta mitään takaisin - kuten olet kestämättömästi tähän saakka tehnyt- olet tavallaan huijannut ja hukannut toisen aikaa.
Toinen osapuoli olisi voinut järjestää asiansa kestävästi sen sijaan, että olisi luottanut "huijaukseesi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Surullista, että meitä on enemmänkin. Onko teillä vastaavia kokemuksia omaavilla ajan myötä tilanne muuttunut yhtään paremmaksi?
No mun tilanne on se, että olen elänyt erakkona. Se on ainut mihin pystyn ja työssä käyntiin. Olen onneksi löytänyt itselleni sopivan työn, sillä en osannut pitää puoliani työelämässäkään.
Asiakaspalvelu oli ihan helvettiä itselleni, sitä kokeilin teininä ja pelästyin, onko minusta työelämään ollenkaan. Olin syrjäytyneenäkin jonkun aikaa. Onneksi äiti patisti töihin ja löysin itselleni sopivan työn, missä ei juurikaan tarvitse olla ihmisten kanssa.
Näin koko elämäni on mennyt. En ole sitten nuoruuden yrittänytkään pariutua, koska ei kukaan tervepäinen mies halua tällaista reppana naista. Enkä halua tuhota vähäistäkin jäljellä olevaa mielenterveyttäni olemalla jonkun alistavan hyväksikäyttäjän uhri. Hirveästi haluaisin parisuhteen, mutta siihenkin mua ajaa vain se miellyttämishalu. Mitään tervettä pohjaa siinä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon jo yli kolmekymppinen, eli tätä paskaa on jatkunut jo kauan. Ei ole ihmisiä, joille asiasta pystyisin puhumaan, joten siksi tein sen anonyymisti. Uskon että asiattomia kommentteja varmasti tulee, mutta en enää keksinyt muutakaan
Olen päälle nelikymppinen ja aloitus olisi voinut olla omasta kynästäni. Tämä on kamalaa.
Surullista, että meitä on enemmänkin. Onko teillä vastaavia kokemuksia omaavilla ajan myötä tilanne muuttunut yhtään paremmaksi?
No mun tilanne on se, että olen elänyt erakkona. Se on ainut mihin pystyn ja työssä käyntiin. Olen onneksi löytänyt itselleni sopivan työn, sillä en osannut pitää puoliani työelämässäkään.
Asiakaspalvelu oli ihan helvettiä itselleni, sit
Täällä yksi samanlainen, hei.
Olen 44v, Hakeuduin suorittavaan yksinkertaiseen rutiinityöhön josta pidän ja jossa ei ole vaaraa hajota henkisesti.
Loppuajat olen erakkona suuressa kaupungissa, katkaisin jo vuosia sitten pitkäaikaisen ystävyyssuhteeni, joka perustui yksisuuntaiseen "korvana" oloon ja vähättelyyn.
Minulla on pitkäaikainen hyvin läheinen miesystävä, jota näen viikonloppuisin ja lomilla. "Etäsuhde" on oma valintani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henri Cloud: Rajat, taito hallita omaa elämää ja sanoa kyllä ja ei. Se on sen kirjan nimi, jota suosittelen.
Ehdottomasti täytyykin tutustua tuohon!
En tiedä, voinko soittaa raiskauskriisikeskukseen, kun itsehän noihin olen suostunut.
No ihan samanlainen vahinko siitä sinulle on aiheutunut, koska et sinä sitä ole halunnut vaikket olekaan sanonut ei. Tuo tilannehan on paljolti sama kuin seksuaalisen hyväksikäytön uhreilla vaikka se toinen osapuoli ei (etenkään lain silmissä) ole hyväksikäyttöön syyllistynytkään.
Silti tuollaiset teot jättää samanlaisen jäljen. Oikeastaan jopa pahemman, koska se oikeasti rikoksen uhriksi joutunut on uhri / syytön ja sinä taas et voi tietenkään syyttää tapahtuneesta toista osapuolta vaan ainoastaan itseäsi vaikka sinulla ei ollutkaan keinoja toimia tilanteessa toisin ja suojella itseäsi, koska pistit toisen miellyttämisen ja haluamiset omiesi edelle.
Ei kroppa ja mieli sitä osaa erotella vaan ne reaktiot on samat.
Vierailija kirjoitti:
Ala näkemään itsesi ihmisenä jota sinun kuuluu miellyttää kaikista eniten.
Itseään kannattaa aina muistuttaa siitä, että kenenkään muun ei tarvitse pystyä elämään niiden tekojen / valintojen kanssa kuin ainoastaan sinun itsesi.
Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi tuo vaatii monesti sitä, ettei tee spontaaneja valintoja vaan antaa itselleen aikaa harkita. Aina siihen ei ole mahdollisuutta mutta monet asiat voi kuitenkin miettiä ennakkoon eli punnita ne kuuluisat plussat ja miinukset jos tekee niin tai jos jättää tekemättä näin.
Tuota kannattaa miettiä monen ei-miellyttämisenhaluisenkin (ja varsinkin varatun) ihmisen ainakin siltä kannalta, että mitä siinä on pelissä ja vaarassa menettää jos / kun päätyy samaan sänkyyn vaikka pikkujoulujen jatkoilla sen kivan kollegan kanssa. Tuossa tilanteessa ollessaan sitä harvemmin enää miettii muuta kuin mitä siinä on saamassa joten tuo menettämis-osuus kannattaa miettiä ihan selvinpäin valmiiksi. Toki se useimmiten aikaan saa sen, ettei sitten edes päädy tuohon saamistilanteeseen, mutta parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos sinulle joka kirjoitit tuon pitkän viestin nro 46 lapsen/nuoren uhmakausista. Noin viisaita sanoja en muista milloin viimeksi olisin palstalta lukenut.
Se olisi ansainnut tulla lainatuksikin, mutta palstan lainaustoiminnot on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa tätä:
Rauhoitu ja ajattele, hyödyttääkö miellyttämisesi oikeasti sen toisen elämää pidemmällä aikavälillä.
KUN ajaudut lopulta siihen pisteeseen, ettet enää lopulta kykene jakamaan palaakaan rajallisista resursseistasi muille saamatta mitään takaisin - kuten olet kestämättömästi tähän saakka tehnyt- olet tavallaan huijannut ja hukannut toisen aikaa.
Toinen osapuoli olisi voinut järjestää asiansa kestävästi sen sijaan, että olisi luottanut "huijaukseesi"
Huh miten kieroutunutta. Tässähän neuvotaan, että sinulla itselläsi ei ole niinku mitään arvoa, kun miellyttämisyrityksesikin ovat vääränlaisia ja ihan haitallisia suorastaan. Ja sitten neuvotaan, että miellyttäjän pitää nyt muuttaa itseään, jotta saavuttaisi paremmin välinearvoa miellyttämisen kohteille. Sillee kestävästi ja pysyvästi ja enemmän, mutta vain välinearvoa.
Ei, älä ajattele näin, ethän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaisinpa auttaa kun itse samojen asioiden kanssa painin. Tiedostan nykyisin jo rajojani mutta en osaa pitää niistä kunnolla kiinni. Vaikka sanoisin ei niin olen silti helposti manipuloitavissa ja syyllistymässä ja sitten lipsun taas miellyttämään.
Nyt itsekin pysyn lähinnä kotona ja pidän vähän yhteyttä keneenkään etten aseta itseäni taas tilanteisiin joissa rajojani kyseenalaistetaan. Tästäkin on jo syyllistetty ja maalailtu katastrofeja ja epäilty mielenterveyttä ja olen joutunut taas puolustamaan ja perustelemaan rajojani. Tiedän itsekin ettei näin voi koko elämäänsä elää mutta nyt tarvitsen tämän.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin tsemppiä. Et ole yksin. Kyllä tästä opitaan ja noustaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin samanlainen nuorempana. Perhe ja koulukiusaaminen sen on aiheuttanut. On iso trauma joutua lauman hylkäämäksi. En ole itse käynyt terapiassa mutta omalla kohdalla on auttanut esim narsismin ymmärtäminen. Siitä herää sellainen ärtymys ja se auttaa nostamaan halun pitää omista rajoista kiinni. Koita myös antaa anteeksi nuoruuden käytöksesi, sinä et vain voinut muuta, älä syytä itseäsi ja nolostele turhaan enää.
Itseä esim ihan ihmetyttää entisten kavereiden empatian puute. Jotain kotipaikkakunnan juomavedessä tai kulttuurissa on pielessä kun siellä on siistiä olla kylmä, vittuileva ja syrjivä. Jotain on pielessä tuossa eksässäsikin.
Seura tekee kaltaisekseen ja monilla varmasti on jos ei juts samanlaista traumataustaa niin ainakin omat mörkönsä. Yhtään jos pysähtyy miettimään niin tuntuu, että enemmistöllä suomalaisista on todella vinksahtanut perhedynamiikka ja siis jo sukupolvien ajalta eli kaikki sellainen lämminhenkisyys, empaattisuus ja tunnetaidot loistaa poissa olollaan. Ihan kuin ne omat perheenjäsenetkin olisi lähinnä vihollisia joiden elämä pitää saada jotenkin vitttumaiseksi. Saa sitä sitten ihmetellä, että niitä vieraampia ihmisiä kohdellaan ikävästi joko tarkoituksella tai vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaisinpa auttaa kun itse samojen asioiden kanssa painin. Tiedostan nykyisin jo rajojani mutta en osaa pitää niistä kunnolla kiinni. Vaikka sanoisin ei niin olen silti helposti manipuloitavissa ja syyllistymässä ja sitten lipsun taas miellyttämään.
Nyt itsekin pysyn lähinnä kotona ja pidän vähän yhteyttä keneenkään etten aseta itseäni taas tilanteisiin joissa rajojani kyseenalaistetaan. Tästäkin on jo syyllistetty ja maalailtu katastrofeja ja epäilty mielenterveyttä ja olen joutunut taas puolustamaan ja perustelemaan rajojani. Tiedän itsekin ettei näin voi koko elämäänsä elää mutta nyt tarvitsen tämän.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin tsemppiä. Et ole yksin. Kyllä tästä opitaan ja noustaan.
Sama juttu. Lisäksi olen huomannut olevani aivan täynnä raivoa eli en kestä enää oikeastaan mitään ohjeistamista tai neuvoja saati sitä ettei minua kuunnella vaan päälleni puhutaan ja / tai sanomaani ei noteerata. Ihan kaikki tuollainen nostaa heti pintaan tunteen, ettei minua arvosteta eikä kunnioiteta ja pidetään jotenkin tyhmänä joka ei osaa eikä ymmärrä mitään. Ja se reaktio ei tosiaan ole missään suhteessa siihen hetkeen ja tapahtumaan vaan siinä purkautuu sitten ihan kaikki kokemani ja myös itse itselleni aiheuttamat vahingot mitä se aiempi kynnysmattoilu on aiheuttanut.
Pysyttelen kyllä pääasiassa ihan yksinäni, mutta ihan erakoksi tässä ei pysty ryhtymään vaikka se kaikille parasta varmasti olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmeessä te meette vastaan trollin aloituksiin? Ettekö osaa lukea, että tämä sepittelee omiaan?
Ottanut tuon miellyttäjäteeman jostain toisesta ketjusta.
yli 90 peukutusta trollille.
Millähän ihmeen perusteella olen trolli?
T: ap
Tässä tullaan yhteen tärkeään juttuun. Sulla ei ole velvollisuutta oikaista epäilijää. Eikä tarvetta. Anna mennä vetenä hanhen selästä. Et ole selitysvelvollinen valtaosassa tilanteita, joissa koet syvää tarvetta alkaa selittää. Ala sen sijaan miettiä, mitä tarkoittaa omanarvontunto. Kyllä sitä oppii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaisinpa auttaa kun itse samojen asioiden kanssa painin. Tiedostan nykyisin jo rajojani mutta en osaa pitää niistä kunnolla kiinni. Vaikka sanoisin ei niin olen silti helposti manipuloitavissa ja syyllistymässä ja sitten lipsun taas miellyttämään.
Nyt itsekin pysyn lähinnä kotona ja pidän vähän yhteyttä keneenkään etten aseta itseäni taas tilanteisiin joissa rajojani kyseenalaistetaan. Tästäkin on jo syyllistetty ja maalailtu katastrofeja ja epäilty mielenterveyttä ja olen joutunut taas puolustamaan ja perustelemaan rajojani. Tiedän itsekin ettei näin voi koko elämäänsä elää mutta nyt tarvitsen tämän.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin tsemppiä. Et ole yksin. Kyllä tästä opitaan ja noustaan.
Sama juttu. Lisäksi olen huomannut olevani aivan täynnä raivoa eli en kestä enää oikeastaan mitään ohjeistamista
Pystyn niin samaistumaan tähän! Oon itsekin aivan täynnä raivoa, jos minua ei esimerkiksi kuunnella. En myös voi sietää yhtään, jos töissä saan käskymuotoisia pyyntöjä, tyyliin "soita pekalle" vs "soittaisitko pekalle"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks ihmeessä te meette vastaan trollin aloituksiin? Ettekö osaa lukea, että tämä sepittelee omiaan?
Ottanut tuon miellyttäjäteeman jostain toisesta ketjusta.
yli 90 peukutusta trollille.
Millähän ihmeen perusteella olen trolli?
T: ap
Tässä tullaan yhteen tärkeään juttuun. Sulla ei ole velvollisuutta oikaista epäilijää. Eikä tarvetta. Anna mennä vetenä hanhen selästä. Et ole selitysvelvollinen valtaosassa tilanteita, joissa koet syvää tarvetta alkaa selittää. Ala sen sijaan miettiä, mitä tarkoittaa omanarvontunto. Kyllä sitä oppii.
Totta, tässä taas huomaan itsekin tämän miellyttämistaipumukseni. Jopa anonyymilla palstalla mietin mitä minusta ajatellaan. En halua, että minua luullaan trolliksi, vaikka eihän järjellä ajateltuna tällä pitäisi olla mitään merkitystä.
-ap
Pystyn niin samaistumaan. Miellytän jopa kissojani ja annan aina pientä herkkua kun kerjäävät, etteivät joudu pettymään. En voi koskaan hankkia lasta tästä syystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeilepa tätä:
Rauhoitu ja ajattele, hyödyttääkö miellyttämisesi oikeasti sen toisen elämää pidemmällä aikavälillä.
KUN ajaudut lopulta siihen pisteeseen, ettet enää lopulta kykene jakamaan palaakaan rajallisista resursseistasi muille saamatta mitään takaisin - kuten olet kestämättömästi tähän saakka tehnyt- olet tavallaan huijannut ja hukannut toisen aikaa.
Toinen osapuoli olisi voinut järjestää asiansa kestävästi sen sijaan, että olisi luottanut "huijaukseesi"
Huh miten kieroutunutta. Tässähän neuvotaan, että sinulla itselläsi ei ole niinku mitään arvoa, kun miellyttämisyrityksesikin ovat vääränlaisia ja ihan haitallisia suorastaan. Ja sitten neuvotaan, että miellyttäjän pitää nyt muuttaa itseään, jotta saavuttaisi paremmin välinearvoa miellyttämisen kohteille. Sillee kestävästi ja pysyvästi ja enemm
No näinhän se on.
Miellyttäjällä on minäkuvan vääristymä ja hän on omassa sulkeutuneessa, ahtaassa, pohjimmiltaan hyvin oman minänsä ympärille kietoutuneessa vankilassaan, jossa hän kuvittelee olevansa korvaamattomampi kuin onkaan.
Kunnes romahtaa. Ravistelua miellyttäjä tarvitsee eikä hyssyttelyä.
Alue: Aihe vapaa
En ole ap, mutta itsellänikin miellyttämisongelmaa vielä jokseenkin on.
Itselläni vanhempani ei hyväksyneet mitään normaalia uhmaamista, vaan kaikki uhmaaminen piti nujertaa heti. Olin hyvä ja rakas lapsi vain, jos tein täsmälleen kuten nämä käskivät.
Siitäpä tuo sitten ilmeisimmin itselläni alkanut. Jonkin verran olen siitä oppinut ulos, mutta edelleen sydän hakkaa jos asetan tilanteessa rajojani. Tulee automaattisesti tunne, kuin tekisin jotain väärää, ja on pidettävä itseni kanssa vuoropuhelua siitä, ettei omien rajojen kiinnipitäminen ole millään tasolla väärin.
Viimeisimmäksi olin parisuhteessa matkalla kohti kodinhoitajan roolia, joka tekee ruoat, huolehtii toisenkin asiat, suunnittelee ja toteuttaa kaikki treffit, ja on toiselle täysi itsestäänselvyys. Onneksi tunnistin rajani ennen yhteenmuuttoja tms, erotessa tunsin niin valtavaa helpotusta, että on tehnyt erittäin hyvää olla nyt muutamia vuosia ihan yksikseen itsetutkiskelun merkeissä.