Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin paha ihmisten miellyttäjä, et oma elämä menee ihan pilalle. Miten oppii vetämään rajoja?
09.11.2024 |
Tämä on tosi paha ja nolo ongelma. En siis kertakaikkiaan kykene vetämään ihmisille mitään rajoja tai pitämään rajoistani kiinni ja joudun tämän vuoksi jatkuvasti ikäviin tilanteisiin. Hävettää ihan todella paljon edes myöntää, millaisiin asioihin olen suostunut ihan vain koska en ole uskaltanut sanoa ei.
Elämäni ensimmäinen "poikaystävä" 17-vuotiaana yllytti kaikenlaisiin seksuaalisiin tekoihin, joita en todellakaan halunnut. Suostuin, koska en kyennyt sanomaan ei. Mies tai no poika esimerkiksi halusi, että olen kontallani perse pystyssä ja hän istuu takanani, josta sormettaa, eli asento oli todella nöyryyttävä. Lisäksi tämä sormetus sattui todella paljon, enkä siis nauttinut ollenkaan. En silti uskaltanut pistää touhua poikki vaan suostuin tähän nöyryytykseen. Myöhemmin satuin näkemään erään keskustelun, jossa poikaystäväni kertoi toiselle naiselle sormettaneensa minulle oragasmin ja kertoi samalla, kuinka oksettava alapääni oli. Vastaavia tilanteita on paljon. Näiden vuoksi seksi ei kiinnosta enää ollenkaan.
Olen myös muiden miesten kanssa suostunut seksiin, vaikka mitään halua ei ole ollenkaan. Olen päästänyt kaikenmaailman puolituttuja kotiini, koska en ole uskaltanut kieltäytyä. Esim. siis ensimmäisellä tapaamiskerralla, mies on halunnut tulla luokseni. En olisi todellakaan halunnut päästää häntä kotiini, mutta olen päästänyt, koska en ole viitsinyt kieltäytyä.
Elämäni on täynnä vastaavia esimerkkejä ja näiden vuoksi olen nykyisin vain pääosin yksinään kotona. Välttelen tilanteita, joissa rajojani voidaan rikkoa, koska pelkään, etten pysty niistä kiinni pitämään. Haluan miellyttää ihmisiä kaikkialla ja käytän hirveästi ajatusta siihen, että mitä muut minusta ajattelevat. Uuvun töissä, koska mielessäni kaikki täytyy tehdä täydellisesti, jotten vaan saisi huonoa palautetta. Jos saan mitä tahansa negatiivista palautetta, otan sen todella henkilökohtaisesti ja romahdan täysin.
Olen käynyt terapiassa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi, mutta terapeutti oli ehkä itselleni väärä, koska tästä ei ollut mitään apua. En kehdannut kertoa terapeutille näitä asioita. Esimerkiksi tuo viestin alussa mainittu seksinöyryytys on sellainen, josta en ole kertonut tätä ennen kenellekään. Toivon, etten saisi hirveästi ilkeilyä, koska aihe on itselleni hyvin vaikea ja sisintäni kalvava. Miten pääsisin tästä suosta ylös ja oppimisin pitämään rajoistani kiinni?
Kommentit (103)
Henri Cloud: Rajat, taito hallita omaa elämää ja sanoa kyllä ja ei. Se on sen kirjan nimi, jota suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henri Cloud: Rajat, taito hallita omaa elämää ja sanoa kyllä ja ei. Se on sen kirjan nimi, jota suosittelen.
Ehdottomasti täytyykin tutustua tuohon!
En tiedä, voinko soittaa raiskauskriisikeskukseen, kun itsehän noihin olen suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henri Cloud: Rajat, taito hallita omaa elämää ja sanoa kyllä ja ei. Se on sen kirjan nimi, jota suosittelen.
Ehdottomasti täytyykin tutustua tuohon!
En tiedä, voinko soittaa raiskauskriisikeskukseen, kun itsehän noihin olen suostunut.
Sinulle on tehty asioita vasten tahtoasi ja se vaivaa sinua. Voit soittaa.
Seksijututon vaan seksijuttuja, kenties olisit halunnut kokeilla muutenkin kuin miellyttääksesi. Nuo miehetkin oli noloja ja halusivat miellyttää kavereitaan. Mutta esim. työ ja muut ihmissuhteet, onko miellyttämisestä enemmän haittaa kuin hyötyä? Ties miten häijy olisit ilman tuota halua. Kun useimmitenhan odotetaan tiettyä sopeutumista kuitenkin.
Tunnen valtavaa myötätuntoa sua kohtaa. Olisin itse voinu nuorempana kirjottaa lähes samanlaisen tekstin.
Oon nyt yli viisikymppinen ja vihdoinkin elän niin kuin oikeesti tuntuu hyvältä.
Teen päätöksiä oma etu ja elämä edellä. Muiden loukkaantumisen uhallakin
Tähän tilanteeseen oon päässy pienin askelin.
Ekaks päätin etten sano enää mihinkään pyyntöön suoraa vastausta vaan sanon et sopiiks et mä mietin ja palaan asiaan. Kaikille on sopinu. Ja jos ei ois sopinu, ni se ois ollu selvä signaali mulle, et ei sovi sit mullekaan.
Toiseks, aloin miettiä suostumusta/osallistumista siitä näkökulmasta, että kutsuuko asia mua oikeesti vai teenkö sen miellyttääkseni.
Kolmanneks, mietin, et enhän mäkään suutu jos joku sanoo et tänään en jaksa bailaa kolmeen tai mitä ikinä. Vähän voin ärsyyntyä, mut mitä sitten. Et oo vastuussa toisen ihmisen tunteista. Ja jos sun ystävä suuttuu tosissaan ton tapaisista asioista, ni ei vaikuta kauheen hyvältä ystävältä.
Sun ei tarvi muuttua kovaksi tms. Voit edelleen olla oma itsesi ja uskon et löydät enemmän omaa itseäs ku alat laittaa rajoja.
Mä esim. välillä teen asioita muita miellyttääkseni, MUTTA mä olen tiedostanut asian ja PÄÄTTÄNYT itse, et tässä kohtaa haluan miellyttää.
Ihminen on pohjimmiltaan laumaeläin ja meidän suurin alitajuinen pelko on hylkäämisen pelko. Ryhmästä karkottaminen on ennenvanhaan merkinnyt kuolemaa ja siks se periytyy solutasolla.
Mä uskon et sä löydät itses ja rajas. Hengessä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret kiitokset näistä sanoista! Ihan tuli tippa linssiin tästä, että täällä saan näin empaattisia vastauksia. Kiitos, en osaa muuta sanoa
-ap
Ikävä kuulla kokemuksistasi. Sinua kohtaan on toimittu väärin noissa tilanteissa. Tuo kuulostaa läheisriippuvuudelta, ja siitä on mahdollista toipua. Olisiko sulla mahdollista päästä uudelleen terapiaan eri terapeutille? Sellaiselle, joka tuntuisi niin turvalliselta, että hänelle pystyisit avoimesti kertomaan näistä asioista. Kuulostaa, että aiempi terapeutti on tosiaan ollut vääränlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn todella eläytymään tähän. Itsekin olen ollut syrjitty isosisko, ja nelikymppiseksi asti olin hyvin kiinni lapsuuden perheessäni, joka sabotoi elämääni monin tavoin.
Hyvä, että olet ottanut aikaa itsellesi. Siitä se uusi elämä lähtee, kun rauhassa saa kuulostella, kuka minä olen ja mitä minä haluan.
Konkreettisesti minua on auttanut tämä:
Ostin semmoisen kunnollisen vihkon, jossa on kovat kannet ja johon on helppo kirjoittaa. Ja joka aamu aloitan päiväni kirjoittamalla listan asioista, joita haluan tehdä tänään. Ne voivat olla ihan pieniä, kuten pitkä kävelylenkki tai joku herkku. Mutta tärkeää on kuulostella heti päivän aluksi, mitä minä haluan. Mikä on minulle tärkeää. Viikonloppuna kun on aikaa, jatkan asioilla, joita haluan tehdä tässä kuussa, tänä syksynä, tänä vuonna. Ei haittaa, vaikka lista toistuu. Saa toistua tai saa muuttua. Tärkeää on rauhassa listata, mikä on juuri nyt minulle tärkeää.
Kummasti ne omat asiat saavat painoarvoa ja alkavat toteutumaan, ja on myös helpompi sanoa ei asioille, jotka eivät todellakaan minun listoillani pyöri.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka lihava olet? Paljonko painat? Kysyn koska roimasti ylipainoisilla naisilla on usein alhainen itsetunto ja siksi helposti päätyvät tällaiseen itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Tässäkin tilanteessa auttaa painon pudotus.
harvinaisen SIKA OLET, VIERAILIJA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brene Brown kirjoittaa haavoittuvuudesta, siitä, että uskaltautuu olemaan sitä mitä on, senkin uhalla, että se ei kaikkia miellytä. Brenen mukaan ihminen ei oikeastaan voi päästä yhteyteen toisten kanssa jos ei ole sitä mitä on. Miellyttäjä keskittyy miellyttämiseen, eikä persoona tule esiin ja muiden on vaikea kiintyä. Sellaisista ihmisistä pidetään enemmän, jotka ilmaisevat selkeästi omat toiveensa, eikä niitä tarvitse arvailla. Parasta kuitenkin on se, että mitä aidommin ihminen on oma itsensä, sitä enemmän hän myös itse pitää itsestään. Kyse ei ole itsekkyydestä. Maailmassa on aina vastakkain erilaisia intressejä, on ihan normaalia, että aina ei voi olla toisen kanssa samaa mieltä. Liian kilteillä on mahdollisesti lähipiirissä ollut ihmisiä, jotka ovat kävelleet rajojen läpi jatkuvasti ja siksi oma minä on jäänyt kehittymättömäksi.
Olen ollut samanlainen kuin sinä. Vasta viime vuosina olen yrittänyt karistaa tuota piirrettä pois. Olen sen vuoksi menettänyt pari kaveria, koska he eivät hyväksyneet sitä, että osaan sanoa joskus myös ei. Olen joutunut sanoman suoraan ihmisille, että heidän käytöksensä ei ole ok. Parempi jopa yksin kuin yli jyräävien ja epäarvostavien ihmisten kanssa. Itselläni on hyvät vanhemmat eikä kumpikaan ole narsisti. Pienestä pitäen olen ollut se joka miellyttää muita, enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Minua on myös kiusattu lapsuudesta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi aloitin keskustelun, vaikka luulin saavani pelkkää ilkeilyä vastaukseksi. Oon häkeltynyt tästä empatiasta ja siitä kuinka paljon kohtalotovereitakin on.
Minäkin olin samanlainen nuorempana. Perhe ja koulukiusaaminen sen on aiheuttanut. On iso trauma joutua lauman hylkäämäksi. En ole itse käynyt terapiassa mutta omalla kohdalla on auttanut esim narsismin ymmärtäminen. Siitä herää sellainen ärtymys ja se auttaa nostamaan halun pitää omista rajoista kiinni. Koita myös antaa anteeksi nuoruuden käytöksesi, sinä et vain voinut muuta, älä syytä itseäsi ja nolostele turhaan enää.
Itseä esim ihan ihmetyttää entisten kavereiden empatian puute. Jotain kotipaikkakunnan juomavedessä tai kulttuurissa on pielessä kun siellä on siistiä olla kylmä, vittuileva ja syrjivä. Jotain on pielessä tuossa eksässäsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen seksuaaliterapeuttia sulle, koska perus terapeutti on perehtynyt hieman erilaisiin ongelmiin. Mä epäilen että sulla on vielä haussa sun seksuaalisuus ja identiteetti, kaikesta päätellen voisin jopa epäillä että tykkäät oikeasti tytöistä, mutta et vaan ole vielä tutustunut itsessäsi siihen puoleen..
"Koita myös antaa anteeksi nuoruuden käytöksesi, sinä et vain voinut muuta, älä syytä itseäsi ja nolostele turhaan enää."
Tätä asiaa mä oon aatellu niin, et nyt minä aikuinen (mun etunimi) lohdutan, neuvon ja tuen sitä lasta/nuorta minää noissa tilanteissa. Olen siis se tuki ja turva itselleni, jota mulla ei ollut. Mielessäni halaan, tuen ja itken yhdessä nuoren minäni kanssa.
Tää ajatus on ollut mulle ihmeen lohduttava. Mä oisin todellakin kaivannut jonkun aikuisen auttamaan ja ohjaamaan.
Syyllisyys ja häpeä poistui pikkuhiljaa, ku aina häpeän aallon vyöryessä tuin nuorta itseäni ja pahoittelin ettei hänellä ollu sopivaa aikuista.
Nykyisin tunnen surua ja myötätuntoa nuorta itseäni kohtaan.
-se kolmen kohdan kirjoittaja-
Mäkin olin ihan kamala miellyttäjä. Ensisijaisesti pyrin miellyttämään hyvin hallitsevaa ja manipuloivaa äitiäni, mutta tottakai muitakin. Äitiäni miellyttääkseni olin jopa 10 vuotta epätyydyttävässä parisuhteessa, ettei vaan kattos hänelle tule paha mieli. Joskus kolmekymmenen kieppeillä aloin vähitellen kasvattaa selkärankaa ja asettamaan rajoja. Lähellä neljääkymppiä sain kaksi lasta, joten myötä lopultakin selkäranka luutui ja oli PAKKO pistää ne rajat. Haluan kasvattaa lapseni hyväitsetuntoisiksi ihmisiksi, enkä seinänvieriä kierteleviksi nössöiksi ja jotta näin voin tehdä, minun on oltava itsekin sellainen. Äitini kanssa mulla on nyt huonot välit, koska en anna hänen enää hallita mun elämää eikä sabotoida lasten kasvatusta.
Miks ihmeessä te meette vastaan trollin aloituksiin? Ettekö osaa lukea, että tämä sepittelee omiaan?
Ottanut tuon miellyttäjäteeman jostain toisesta ketjusta.
yli 90 peukutusta trollille.
Eikös tuo ole yhdentekevää onko trolli tai ei jos joku muu saa uusia ajatuksia ja vahvistuu.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole yhdentekevää onko trolli tai ei jos joku muu saa uusia ajatuksia ja vahvistuu.
No ei todellakaan ole. Sehän perustuu valheeseen.
Alue: Aihe vapaa
Minä soittaisin kyllä raiskauskriisikeskus Tukinaisen puhelimeen. Siellä voi puhua noista asioista, joita on väkisin tehty.
Muuten kannattaa paukuttaa omaan päähän, että tänäänkin olen oman rakkauteni arvoinen ja vaalin kehoani syömällä terveellisesti, hoitamalla kehoani sen kulloinkin vaatimalla tavalla sekä riittävällä levolla. Ei kannata tuntea syyllisyyttä siitä, ettei halua omaa ainutkertaista kehoaan antaa jokaisen kysyjän käyttöön.
Kirjastossa on kirja psykologian kirjojen joukossa, jossa neuvotaan kuinka pidetään kiinni omista rajoista. Sekin kannattaa lukea. Te ette ole muille millään tavalla sillä tavalla velkaa, että teidän pitäisi antaa muiden haavoittaa teitä hyvät ihmiset!