Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin paha ihmisten miellyttäjä, et oma elämä menee ihan pilalle. Miten oppii vetämään rajoja?
09.11.2024 |
Tämä on tosi paha ja nolo ongelma. En siis kertakaikkiaan kykene vetämään ihmisille mitään rajoja tai pitämään rajoistani kiinni ja joudun tämän vuoksi jatkuvasti ikäviin tilanteisiin. Hävettää ihan todella paljon edes myöntää, millaisiin asioihin olen suostunut ihan vain koska en ole uskaltanut sanoa ei.
Elämäni ensimmäinen "poikaystävä" 17-vuotiaana yllytti kaikenlaisiin seksuaalisiin tekoihin, joita en todellakaan halunnut. Suostuin, koska en kyennyt sanomaan ei. Mies tai no poika esimerkiksi halusi, että olen kontallani perse pystyssä ja hän istuu takanani, josta sormettaa, eli asento oli todella nöyryyttävä. Lisäksi tämä sormetus sattui todella paljon, enkä siis nauttinut ollenkaan. En silti uskaltanut pistää touhua poikki vaan suostuin tähän nöyryytykseen. Myöhemmin satuin näkemään erään keskustelun, jossa poikaystäväni kertoi toiselle naiselle sormettaneensa minulle oragasmin ja kertoi samalla, kuinka oksettava alapääni oli. Vastaavia tilanteita on paljon. Näiden vuoksi seksi ei kiinnosta enää ollenkaan.
Olen myös muiden miesten kanssa suostunut seksiin, vaikka mitään halua ei ole ollenkaan. Olen päästänyt kaikenmaailman puolituttuja kotiini, koska en ole uskaltanut kieltäytyä. Esim. siis ensimmäisellä tapaamiskerralla, mies on halunnut tulla luokseni. En olisi todellakaan halunnut päästää häntä kotiini, mutta olen päästänyt, koska en ole viitsinyt kieltäytyä.
Elämäni on täynnä vastaavia esimerkkejä ja näiden vuoksi olen nykyisin vain pääosin yksinään kotona. Välttelen tilanteita, joissa rajojani voidaan rikkoa, koska pelkään, etten pysty niistä kiinni pitämään. Haluan miellyttää ihmisiä kaikkialla ja käytän hirveästi ajatusta siihen, että mitä muut minusta ajattelevat. Uuvun töissä, koska mielessäni kaikki täytyy tehdä täydellisesti, jotten vaan saisi huonoa palautetta. Jos saan mitä tahansa negatiivista palautetta, otan sen todella henkilökohtaisesti ja romahdan täysin.
Olen käynyt terapiassa ahdistuksen ja masennuksen vuoksi, mutta terapeutti oli ehkä itselleni väärä, koska tästä ei ollut mitään apua. En kehdannut kertoa terapeutille näitä asioita. Esimerkiksi tuo viestin alussa mainittu seksinöyryytys on sellainen, josta en ole kertonut tätä ennen kenellekään. Toivon, etten saisi hirveästi ilkeilyä, koska aihe on itselleni hyvin vaikea ja sisintäni kalvava. Miten pääsisin tästä suosta ylös ja oppimisin pitämään rajoistani kiinni?
Kommentit (103)
Joku tunnelukko tuolla taustalla varmasti on. Koet varmaan jotenkin, että sua ei rakasteta, jos olet "hankala" ja sanot ei.
Tunnistan itsestäni noita piirteitä myös. Tosin ei onneksi noin pahana. Meillä kyse oli siitä, että rakkaus piti kotona ansaita miellyttämällä vanhempia, etenkin äitiä. En ole koskaan tuntenut tulleeni hyväksytyksi omana itsenäni. Muutenkin kotona oli tunnekylmyyttä ja emotionaalista manipulointia. Kieroonhan siinä kasvaa väkisinkin.
Nykyään osaan jo ottaa oman tilani aika hyvin. Välillä joutuu muistuttamaan itseään, että mun eo tarvitse kutistaa itseäni muiden vuoksi tai miellyttää yhtään ketään. Jos en kelpaa tällaisena, niin se on voi voi.
Mut auttoi alkuun sellainen pikku juttu, että jos joku pyysi multa jotain, niin sanoin vaan, että ihan hyvä ehdotus. Mietin ja palaan asiaan. Sain aikaa miettiä, että onko se asia sellainen, että haluan itse sitä tehdä vai suostunko vaan toisen takia. Lisäksi kieltäytyminen oli alkuun helpompaa vaikka viestillä tyyliin hei mietin sun ehdotusta, mutta valitettavasti en nyt ehdi/jaksa tai on muuta menoa. Tai voi tehdä vastaehdotuksen muusta tekemisestä, sellaisesta mikä itseäkin kiinnostaa.
Tuo kääntyi hetkeksi päälaelleen, kun vihdoin oppi ajattelemaan ja tunnistamaan omia tarpeitaan (rajaton koti aiheuttaa tuon, että ei ole kosketuksissa omiin tarpeisiin). Ensimmäinen reaktio oli hetken aikaa vastata kaikkeen ei. Ikään kun kai siinä suojeli sitten itseään. Mutta siihen toimi onneksi tuo sama niksi, että antoi asialle hetken ja mietti vähän tarkemmin ennen reagointia. Ei ne kaverit kauaa sellaistakaan tyyppiä katso, joka ajattelee AINA vain itseään. Joku balanssi pitää löytyä tuohon hommaan.
Mua on auttanut Äitihaava - kirja ja Tunne lukkosi - kirjat. Jos ei ole rahasta kiinni, etsi terapeutti jolle uskallat avautua. Mua auttaa myös asioiden purkaminen paperille. Päiväkirja ei tuomitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ilmiselvä piilonarsisti, joka on pikkuhiljaa alkanut ymmärtää itseään.
Hän on todennäköisesti lapsena kasvanut ympäristössä, joka ei ole ollut " terve".
Oma puolisoni on juuri tälläinen ihminen, ja näitä asioita on tullut mietityä paljon.
Tärkeintä on ymmärtää, ettei ole kasvanut lapsena terveeseen itsekkyyteen. Tätä lapsuuden traumaa ei aikuisena voi enää poistaa, mutta sen kanssa pitää oppia tanssimaan.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos! Ehdottomasti hankintaan tämä!