Miten voi olla mahdollista, että käytännössä koko länsimainen kulttuuri pohjaa kristinuskoon ja Raamattuun, mutta...

Vauvakasteen pakanallinen alkuperä



https://downeycmbc.org/2015/09/29/pagan-origin-of-infant-baptism/

https://www.patheos.com/blogs/matauryn/2017/12/11/glossolalia-paganism/



Glossolalia pakanallisuudessa ja okkultismissa

George B. Cutten kirjoittaa teoksessaan An Ethnological Study of Glossalalia, että glossolaliaa harjoitetaan ei-kristillisissä uskonnoissa: Pohjois-Amerikan intiaanien Peyote-kultti, Tyynenmeren luoteisosan Haida-intiaanit, Sudanin shamaanit, Afrikan länsirannikon Shango-kultti, Trinidadin Shago-kultti, Haitin Voodoo-kultti, Etelä-Amerikan ja Australian aboriginaalit, Pohjois-Amerikan ja Aasian subarktisten alueiden eskimot, Grönlannin shamaanit, Borneon djakit, Etiopian zor-kultti, Siperian shamaanit, Etelä-Amerikan chaco-intiaanit, Andeilla asuvat curanderot, Afrikan Sudanin kinkat, Afrikan thonga-shamaanit ja Tiibetin munkit.

https://www.ucg.org/vertical-thought/paganism-in-christianity

Pakanallisuus kristinuskossa

https://www.ucg.org/bible-study-tools/bible-study-aids/is-god-a-trinity/how-ancient-trinitarian-gods-influenced-adoption-of-the-trinity



Kuinka muinaiset kolminaisuusjumalat vaikuttivat kolminaisuuden hyväksymiseen

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/01/10/paasiainen

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Vierailija kirjoitti:

Kirkko pakotti uskontoon kirveen ja rovioiden kanssa. Lue historiaa, nykyisin ihmiset uskaltavat jo ajatella omilla aivoilla, eikä mikä tahansa mene läpi. Ennen ihmiset uskoivat mitä ylhäältä sanottiin 

Tuollaisesta pakottamisesta on jo vaikka kuinka kauan aikaa. Kukaan siinä ajassa elänyt ei ole ollut hengissä enää pitkään pitkään aikaan, joten on aivan turha vedota sellaiseen.

Länsimainen kulttuuri perustuu erittäin vahvasti kristinuskon sanomaan ja oppeihin. Kristinusko ei millään muotoa ole ongelma Suomessa toisin kuin eräs toinen uskonto jota yritetään levittää maailmalle vaikka väkivaltaa käyttäen. Se uskonto on täysin jämähtänyt jonnekin vuosisatojen päähän.

Jos ei halua olla kuulla Jeesuksesta, Jumalasta tai Raamatusta niin se on jokaisen oma asia. Kukaan ei pakota. Vaikka joskus jossakin vahingossa sattuisi kuulemaan jotain kristinuskoon viittaavaa niin siitä ei kannata alkaa kiihkoilemaan ja öyhöttämään.

"Luonnonjuhlien uskonnollisuus on tieteellisesti todistettu. Esim. talvipäivänseisaus oli roomalaisten saturnalia-juhla, joka oli pyhitetty maanviljelyn jumalalle. "

Lunnonjuhlien alueelliset uskonnolliset elementit ovat totta mutta siitä että niiden perusteella olisi alettu juhlia auringon kiertoa ei ole mitään näyttöä eikä sille ole edes mitään järjellistä perustelua.

Siitä taas on näyttöä on että roomalaisetkin ovat laittaneet oman jumalan juhlan jo valmiiksi olemassa olevan luonnojuhlan päälle(kuten kristityt)onkin enemmän.

Stonehengessä on vietetty kesäpäivänseisaus ja talvipäivänseisaus juhlia jo tuhansia vuosia ennen Rooman valtakunnan perustamista. Eikä siellä näy mitään merkkejä mistään jumalista.

Aloitetaan ehkäpä mielikuvasta paratiisista, ja se eroaa hämmästyttävästi siitä, mitä kuvittelemme alkuperäisessä tekstissä. Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon, että Raamattu on muotoutunut monien vuosisatojen aikana ja heijastanut uskonnollisen vakaumuksen muuttuvia malleja. Näin ollen siinä kuvattu ei ole aina ollut johdonmukainen. Itse asiassa kaikki on vain typeriä stereotypioita.



Raamattua ei myöskään voi ottaa kirjaimellisesti -monen sanan merkitys oli alun perin vain allegoria tai metafora. Alkuperäisissä abrahamilaisissa uskonnoissa on erotettavissa kaksi virallista eskatologista käsitettä.

Kaksi virallista eskatologista käsitettä, jotka on erotettava toisistaan, ovat taivasten valtakunta ja Jumalan valtakunta. Jälkimmäistä kutsutaan myös maanpäälliseksi paratiisiksi tai tulevaksi maailmaksi, eikä tämä termi viittaa abstraktiin paikkaan, Jumalan hallitsemaan valtakuntaan, vaan siihen utopistiseen tilaan, jossa maailmamme on kristinuskon mukaan Kristuksen toisen tulemuksen ja viimeisen tuomion jälkeen.

Alkuperäisessä Raamatussa, jo 1. Mooseksen kirjassa, ei ollut paratiisia lainkaan - siinä mainitaan gan Elohim tai gan Eden, joka on käännetty hepreasta - Jumalan puutarha tai Eedenin puutarha. Ja se oli aivan todellinen paikka, joka sijaitsi maan päällä. Ja maailmankaikkeus on alkuperäisessä Toorassa yleensä jaettu kahteen valtakuntaan: taivas (shamayim) ja maa (eresh).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ateistin pitäisi tehdä joulupyhät töissä. 

Miksi ihmeessä. Joulu eli Yule on paljon kristinuskoa vanhempi juhla jolloin perinteisesti kukaan ei tehnyt töitä vaan juhlittiin.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yule

Mielestäni kristittyjen pitäisi tehdä jouluna töitä koska se on pakanajuhla ja Jeesus syntyi keväällä.

Pakanallinen juhla on eri kuin ateistinen, jos et tiennyt. 

Voin sanoa: ei tiennyt. Ateisti viettää mielestään ateistista juhlaa juhliessaan pakanajoulua. Mutta kun pakanauskonnotkin ovat uskontoja. Monelle ateismi on yhtä kuin kristinuskon vastustaminen, mutta todellisuudessa ateisti

Nuo ovat uskonnollisia juhlia, joihin liittyi luonnonjumalien palvotaa. Vai luulitko, että ennen kristinuskoa ei palvottu mitään? 

No niinhän se luulee, koska tyypillisen ateistin ÄO on n. keskimäärisen mustikkapiirakan luokkaa, kuten tämänkin keskustelun älypäät todistavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkko pakotti uskontoon kirveen ja rovioiden kanssa. Lue historiaa, nykyisin ihmiset uskaltavat jo ajatella omilla aivoilla, eikä mikä tahansa mene läpi. Ennen ihmiset uskoivat mitä ylhäältä sanottiin 

Tuollaisesta pakottamisesta on jo vaikka kuinka kauan aikaa. Kukaan siinä ajassa elänyt ei ole ollut hengissä enää pitkään pitkään aikaan, joten on aivan turha vedota sellaiseen.

Länsimainen kulttuuri perustuu erittäin vahvasti kristinuskon sanomaan ja oppeihin. Kristinusko ei millään muotoa ole ongelma Suomessa toisin kuin eräs toinen uskonto jota yritetään levittää maailmalle vaikka väkivaltaa käyttäen. Se uskonto on täysin jämähtänyt jonnekin vuosisatojen päähän.

Jos ei halua olla kuulla Jeesuksesta, Jumalasta tai Raamatusta niin se on jokaisen oma asia. Kukaan ei pakota. Vaikka joskus jossakin vahingossa sattuisi kuulemaan jotain kristinuskoon v

Miksi valehtelet? Kristinusko perustuu länsimaisiin arvoihin jotka ovat lähtöisin antiikin Kreikasta.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Eeden kuvataan neljän sivujoen ...lähteeksi. Tarkemmasta maantieteellisestä sijainnista on kuitenkin kiistaa - tutkijat sijoittavat Eedenin ensin Persianlahden alkupäähän, sitten Etelä-Mesopotamiaan (nykyiseen Irakiin) ja sitten Armeniaan. Jotkut tutkijat sijoittavat Eedenin jopa Jerusalemiin. Myös Raamatussa kuvattu maailmanpuun motiivi on mielenkiintoinen. Se näyttää jakautuvan elämän puuhun (hepreaksi ...) ja hyvän ja pahan tiedon puuhun (hepreaksi ....). Eedeniä ympäröivät joet saavat alkunsa nimenomaan puutarhasta ja liittyvät läheisesti kahteen puuhun, jotka olivat sopusoinnussa keskenään ennen kuvausta ensimmäisten ihmisten lankeemuksesta.

Tontti, jolla on puutarha ja jossa kasvaa Maailmanpuu, ei ole harvinainen muinaisten kansojen myyteissä. Puu ikään kuin jakaa planeetan kolmeen osaan, kuvaa metaforisesti alempaa maailmaa, joka koostuu ... kruunun kruunaa ylin jumaluus, oksat ovat joko alemman tason jumalia tai muita myyttisiä olentoja.



Tässä suhteessa Raamattu vetää rinnakkain skandinaavisen myytin tai sumerilaisen myytin puusta, jonka sodan jumalatar Inanna tuhosi.



Maailmanpuun kuolema merkitsee vanhan maailman kuolemaa. Raamattu kuitenkin korostaa, että tie elämän puuhun kiellettiin ihmiskunnalta, jotta se ei eläisi ikuisesti syntisessä tilassa ( 1. Moos. 3:22-24 ).

Eeden muistuttaa monin tavoin Mesopotamian Enkin ja Ninhursagin myytin Dilmunia - se on kuolemattomien asuinpaikka, jossa edes sairaudella ei ole sijaa.



Heprealaisessa Raamatussa Aatami ja Eeva kävelevät ensimmäistä kertaa alasti merkkinä synnittömyydestään.



Ensimmäisten ihmisten luomisessa savesta ja naisten luomisessa kylkiluusta on yhtäläisyyksiä: sumerilaisessa myytissä ...

Ensimmäisten ihmisten luomisessa savesta ja naisten luomisessa kylkiluusta on yhtäläisyyksiä: sumerilaisessa myytissä on jumalatar Nintu, kylkiluun hallitsija, ja toinen jumalatar - esiäiti nimeltä Nammu sanoo jumala Enkille: .... Tee lihastani ihmisiä. Tätä lihaa kutsutaan saveksi.



Tarina vedenpaisumuksesta ja jopa Baabelin tornista toistuu. Mutta meidän ei pitäisi olla yllättyneitä. Kyse on tässä tapauksessa historiallisesta tapahtumasta - israelilaiset kävivät kiivasta taistelua Mesopotamian kanssa, heidät voitettiin ja lopulta orjuutettiin. Tämä tapahtuma tuli tunnetuksi nimellä Babylonian vankeus, ja se on myös Raamatussa.



Näin ollen nämä kaksi kulttuuria sekoittuivat keskenään. Yrittäessään säilyttää uskontonsa jollakin tavalla, jotkut juutalaiset alkoivat kirjoittaa pyhiä kirjojaan: Tooraa ja Talmudia. Mutta miten Eedenistä tuli paratiisi? Ja sitten oli vielä muinaisten tekstien kääntämiseen liittyvät vaikeudet.

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Mistä Raamatun tekstit ovat kotoisin?

Juutalaisilla ja Kaksoisvirtojen maan kansoilla on ollut keskenään samanlaista aineistoa kirjoituksissaan. Useimmiten aiheet ovat olleet ensin juutalaisia vanhemmilla kulttuureilla (4400700 eKr.) heidän kirjallisissa lähteissään ja myöhemmin monet aihepiirit ja teemat ovat tulleet kirjatuiksi Vanhaan testamenttiin (n. 750160 eKr.). Vanha testamentti on heijastellut aiheitaan puolestaan Uuteen testamenttiin. Juutalaisilla oli ollut yhteyksiä akkulturaation (kulttuurisiirrosten) välityksellä Lähi-idän alueella vaikuttaneisiin kulttuureihin. Muun muassa Vanhan testamentin Abraman oli syntyisin Kaksoisvirtojen maasta, Kaldean Urista.

1. Maailman luominen.

Sekä sumerilaiset että heprealaiset uskoivat, että ennen maailman luomista oli olemassa alkumeri. Sumerilaisten mukaan alkumerestä syntyi yhtynyt taivas ja maa, jotka ilman Jumala Enlil todennäköisesti sama kuin Genesis-kirjassa (I Mooseksen kirja) esiintyvä rûah elôhim Jumalan henki erotti toisistaan.

2. Ihmisen luominen.

Sekä sumerilaisten että heprealaisten mukaan ihminen luotiin savesta, johon elämän henki puhallettiin. Ihminen luotiin palvelemaan jumalia heprealaisten mukaan Jahve-jumalaa. Miehen kylkiluusta luotu vaimo -teema on, Raamatun kanssa samansisältöisenä, kotoisin sumerilaisista paratiisimyyteistä.

3. Luomistapa.

Sekä Vanhan testamentin kertojat että sumerilaiset oppineet selittivät, että luominen tapahtui kahdella tavalla: jumalallisella käskyllä (sanalla) ja tekemällä.

4. Paratiisi.

Sumerilaisia paratiisi-kertomuksen aiheita oli monia. Paratiisin käärme oli saanut lähtökohtansa sumerilaisista teksteistä. Hyvän ja pahan tiedon puu ja sen hedelmän syöminen löytyivät myös sumerilaisten paratiisimytologiasta. Elämään puu oli Mesopotamian uskonnon tärkein symboli. Paratiisista karkottamisen yhteydessä määrättiin synnyttäjälle kivut (aikaisemmin synnytys olisi ollut kivutonta!), tämäkin aihe löytyi aikaisemmin sumereilta. Paratiisin portteja vartioimaan asetettiin kerubi-enkelit. (Katso liite 1)

Enkeleitä esiintyy jo kulttuurimme vanhimman tunnetun symbolin, elämänpuun, yhteydessä vartijoina. Alkujaan Indus-kulttuurissa syntynyt elämänpuu siirtyi myöhemmin Vanhaan testamenttiin, jossa se otti hyvän ja pahan tiedon puun muodon. Myös Paratiisia vartioi enkelilaji, kerubit, joiden johtaja Gabriel on paratiisin kuvernööri. Gabriel on sama enkeli, joka ilmestyi Marialle ilmoittamaan syntyvästä poikalapsesta.

https://mixontotta.wordpress.com/juuret/

Pari tuhatta vuotta sitten enkeleitä koskeva ajattelua siirtyi kristilliseen mystiikkaan. Sen piirissä oppia muotoili erityisesti Dionysios Areiopagita. Dionysios oli platonisti: hän ajatteli että kaikki oleva on muodostanut ketjun kaltaisen kokonaisuudeksi. Olevaisen suuressa ketjussa enemmän olevaa omaavat oliot ovat ylempänä kuin ne, joilla on vähemmän olevaa. Taivaallisten henkiolentojen Dionysios uskoi jakaantuvan yhdeksään hierarkiseen tasoon eli enkelikuoroon, joita ovat serafit, kerubit, valtaistuimet, herruudet, voimat, vallat, hallitukset, ylienkelit sekä enkelit. (Järveläinen Petri, Savon Sanomissa 2006)

5. Vedenpaisumus.

Vanhan testamentin vedenpaisumuskertomuksen sumerilainen esikuva oli hyvin samanlainen. Sumerilaisen tradition mukaan vedenpaisumusta edelsi kymmenen hallitsijaa, jotka kaikki elivät suunnattoman kauan samoin kuin Vanhan testamentin vedenpaisumusta edeltäneet patriarkat olivat myös pitkäikäisiä. Vedenpaisumuksen pelastukseksi tehty arkki oli sumerissa ja Vanhassa testamentissa malliltaan ja kooltaan lähes samanlaiset. Myös sumerilaisesta arkista lähetettiin lintuja etsimään merkkejä tulvan laskemisesta. Sittemmin Noan arkiksi väitetty kivettymälöytö (1900-luvun lopulla) todettiin tutkimuksissa yli 100 miljoonaa vuotta vanhaksi. Löydös oli aivan liian vanha ollakseen Nooan arkki. (Järvinen Risto K. 2005)

Raamatun mukaan tulvan mentyä Jumala antoi sateenkaaren merkiksi, ettei enää hukuttaisi maailmaa tulvaan (I Moos. 9:13, 14, 16. ). Vastako tuolloin luonnossa alkoi toimia valon spektri!

(Katso myös Päivällinen-palstalta 20.8.2015 postattu Antti Mannerin kirjoitus!)

6. Kain-Aabel -motiivi. Aihe oli hyvin suosittu myös sumerilaisessa kirjallisuudessa.

7. Baabelin torni.

Tämän kertomuksen pohjana olivat sumerilaisten rakentamat temppelitornit, zikkurat, (zikkurratu) jotka sumerilaisten mielestä olivat maan ja taivaan yhdyssiteenä lähentämässä ihmisiä heidän jumaliinsa. Heprealaiset, jätettyään Kaksoisvirranmaan, käsittivät ne ihmisten epävarmuuden tunteiden symboleiksi. Toisaalta ajatus siitä, että kerran kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi, mistä Jumala kuitenkin ihmisiin suuttuneena teki lopun, kuvastuu sumerilaisessa kertomuksessa Enmerkar ja Arattan herra, jossa kuvataan ihmiskunnan kultaista aikaa. (Facta, 10. osa. 1971)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ateistin pitäisi tehdä joulupyhät töissä. 

Miksi ihmeessä. Joulu eli Yule on paljon kristinuskoa vanhempi juhla jolloin perinteisesti kukaan ei tehnyt töitä vaan juhlittiin.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yule

Mielestäni kristittyjen pitäisi tehdä jouluna töitä koska se on pakanajuhla ja Jeesus syntyi keväällä.

Pakanallinen juhla on eri kuin ateistinen, jos et tiennyt. 

Voin sanoa: ei tiennyt. Ateisti viettää mielestään ateistista juhlaa juhliessaan pakanajoulua. Mutta kun pakanauskonnotkin ovat uskontoja. Monelle ateismi on yhtä kuin kristinuskon vastustaminen, mutta todellisuudessa ateisti ei harrasra mitään uskonnollisia juhlia riippumatta uskonnosta.

Ateisti on henkilö, joka ei ole vakuuttunut väitteen "jokin jumaluus on olemassa" totuudesta. Joku ateisti voi olla niin äärimmäisen antiteisti, että ei halua ikinä olla tekemisissä minkään vähänkään uskontoon viittaavan kanssa. Toisessa ääripäässä löytyy ateisteja, jotka osallistuvat ahkerasti uskonnollisiin menoihin ja rituaaleihin koska arvostavat uskontoa kulttuurisesti ja pitävät menoihin ja rituaaleihin liittyvästä yhteisöllisyydestä jne. Väite, että "todellisuudessa ateisti ei harrasta mitään uskonnollisia juhlia" on objektiivisesti todellisuuden vastainen.

Mooses tunnetaan lain antajana, kymmenen käskyn, Mooseksen lain, antajana.



Ajatus siitä, että laki annetaan Jumalalta profeetalle vuorella, on kuitenkin myös hyvin vanha motiivi.



Mooses on vain yksi lainsäätäjä Mytologisen historian Lainsäätäjien PITKÄSSÄ RIVISSÄ.

Egyptissä taas oli Mises, joka kantoi mukanaan kivitauluja, joihin oli kirjoitettu jumalan lait. Mitä tulee kymmeneen käskyyn, ne on otettu suoraan Egyptin kuolleiden kirjan loitsusta 125.

Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin En ole varastanut, muuttui muotoon Älä varasta. En ole tappanut muuttui muotoon Älä tapa. En ole valehdellut muuttui muotoon Älä anna väärää todistusta, ja niin edelleen.



Se, mitä Kuolleiden kirjassa sanottiin En ole varastanut, muuttui muotoon Älä varasta. En ole tappanut muuttui muotoon Älä tapa. En ole valehdellut muuttui muotoon Älä anna väärää todistusta, ja niin edelleen.



Itse asiassa egyptiläinen uskonto on todennäköisesti juutalais-kristillisen teologian ensisijainen perusta. Kaste, kuolemanjälkeinen elämä, lopullinen tuomio, neitseellinen syntymä ja ylösnousemus, ristiinnaulitseminen, liitonarkki, ympärileikkaus, pelastajat, pyhä ehtoollinen, suuri vedenpaisumus, pääsiäinen, joulu, pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja monet muut ovat kaikki egyptiläisten ajatusten piirteitä, jotka ovat kauan ennen kristinuskoa ja juutalaisuutta.

Kristinuskossa ei ole mitään uutta, raamatulliset kertomukset on otettu muinaisuskonnoista, "pakanuudesta", synkretismiä. Vedenpaisumuskertomus, kuolleiden henkiin herättämistarinat, ihmeteot jne. kaikki nämä asiat on otettu muualta, vain nimet ja paikannimet on muutettu. Tarinoissa on hämmästyttävää samankaltaisuutta. Tie, totuus ja elämä, ne kaikki olivat olemassa muinaisina aikoina, tuhansia vuosia sitten vanhoissa uskonnoissa, kauan ennen kristinuskoa.

Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.



Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.



Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.



Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.



Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.

 

Ristiriitaisiin tulkintoihin vaikuttavat muinaisen raamatullisen kirjallisuuden ja muinaisten tekstien kopioiden lisäykset, muokkaukset, muokkaukset ja useat käännökset. Asiaankuuluvien tekstien alkuperä on melko luotettava, mutta kopioitujen raamatunkäsikirjoitusten aikajanat ja alkuperäislähteet ovat usein hämärän peitossa. Kuolleenmeren kääröjen tekstit osoittivat, että ainakin osa Septuagintan (LXX) Raamatun versiosta on peräisin 4. vuosisadalta eaa. alkaen.



Raamatun kertomus Nooasta ja sumerilaiset tarinat Atrahasiksesta, Ziusudrasta ja Utnapishtimista

Monissa muinaisissa kulttuureissa on yliluonnollisia suuria vedenpaisumustarinoita, joissa ihmiskunnan jatkuvuuden takaa yksi vanhurskas sankari. Raamatun tarina kertoo Jumalan turhautumisesta ja vihasta tuhoisaa ja hallitsematonta ihmiskuntaa kohtaan. Jumala päättää sitten tuhota kaiken elämän maan päältä. Yhdelle hyvälle miehelle, Nooalle, kerrotaan tästä ja häntä kehotetaan rakentamaan ja varustamaan suuri alus - arkki. Jumala neuvoo häntä ottamaan mukaan vaimonsa, poikansa, miniänsä ja tarkan määrän kaikkia eläimiä, jotta elämä voitaisiin aloittaa uudelleen sen jälkeen. Sitten maa tuhoutuu ja Nooan jälkeläiset asuttavat sen uudelleen.



Samanlainen tarina kerrotaan myös säilyneissä sumerilaisissa ja vanhan Babylonian kiilakirjoitustauluissa. Jumalat ovat turhautuneita ja raivoissaan ihmisten jatkuvasta metelistä. Nooan vastineen nimi sumerilaisessa legendassa on Ziusudra (n. 2300 eaa.).



Myöhemmässä vanhassa babylonialaisessa versiossa n. 1646 eaa. hänen nimensä on Atrahasis. Vanhan Babylonian valtakunnan puolivälin tienoilla hän ja vedenpaisumuskertomus kudotaan Gilgameš-eepokseen nimellä Utnapishtim (myös Pir-Napishtim). Kaikki nämä tekstit edeltävät heprealaisia pyhiä tekstejä, joista myöhemmin tuli heprealainen Raamattu.



Oppilaat harjoittelivat taitojaan kopioimalla näitä tarinoita yhä uudelleen ja uudelleen. Mesopotamiasta on löydetty useita lähes kahden vuosituhannen ajalta peräisin olevia kopioita ja fragmentteja, muun muassa aikoinaan suuren palatsin ja kirjaston rauniot Ninivessä.



Mooses ja Sargon Akkadilainen

Raamatun kertomus Mooseksesta sijoittuu julman faraon aikaan. Faarao määräsi kaikki heprealaiset poikalapset tapettaviksi heti syntyessään, jotta israelilaisten määrä ei lisääntyisi ja heistä ei tulisi uhkaa. Farao pelkäsi, että runsaslukuinen heprealaiskansa voisi johtaa kapinaan ja kapinaan Egyptissä.



Raamatun tarinassa Mooseksen äiti valmistaa pajukorin, jonka hän sinetöi pikeillä tehdäkseen siitä vedenpitävän. Hän panee Mooseksen koriin ja kelluttaa sen Niiliä pitkin, jossa faraon tytär kylpee. Jälkimmäinen pelastaa lapsen ja kasvattaa hänet poikanaan - hänellä on etuoikeutettu ruhtinaallinen koulutus, johon kuuluu tähtitiedettä, uskontoa, matematiikkaa ja kirjoittamista, kuten Egyptin kirjeenvaihto ulkomaisten ruhtinaiden koulutuksesta heidän hovissaan todistaa.

Heprealaiset papit tarkistivat, muokkasivat ja lisäsivät olemassa olevia israelilaisten pyhiä tekstejä Babylonian vankeuden aikana. Skeptikot uskovat, että Raamatun Mooseksen tarina kehitettiin tuolloin muinaisista mesopotamialaisista sankaritarinoista.



Akkadin perustajalla Sargonilla oli samanlainen korimatka jokea pitkin pikkulapsena. Hänen äitinsä oli papitar, joka synnytti hänet salassa. Hän teki myös pajukorin, joka oli sinetöity pikeillä, ja laski pojan kellumaan Eufrat-jokeen. Hänet kuitenkin pelasti ja kasvatti nöyrä talonpoika, kunnes mahtava jumalatar Ishtar (entinen sumerien Inanna) kiinnostui hänestä. Nuorena hänestä tuli Kishin kuninkaan maljan kantaja, jonka hän myöhemmin syrjäytti, ennen kuin hän ryhtyi rakentamaan maailman ensimmäistä imperiumia.

Sargonin historiallisuudesta noin vuonna 2279 eaa. on todisteita useista kiilleliusketauluista, joita on löydetty muun muassa Amarnasta, Ashurista ja Ninivestä, sekä heettiläisistä katkelmista. Hänen syntymälegendansa on tallennettu Babyloniasta peräisin oleviin myöhempiin kopioihin. Raamatuntutkijat väittävät, että hajanaiset tekstit eivät ole ratkaisevia ja että suullisesti välitetyt Raamatun kertomukset ovat Sargonin syntymäkertomusta vanhempia.



Raamatun Job ja Mesopotamian vanhurskas kärsijä

Jobin kirja on kirjoitettu ainutlaatuisella tyylillä. Se eroaa muista Raamatun kirjoista asiayhteyden, tapojen, nimien ja kuvattujen tapahtumien osalta. Tutkijat ovat arvelleet, että se vastaa enemmän arabialaisia kuin israelilaisia kertomuksia.



Jobilla on varakas omaisuus ja perhe. Saatana, joka on tällä kertaa vielä enkeli, haastaa Jumalan siihen, että Job on hurskas vain siksi, että kaikki hänen elämässään on ihanaa. Jumala hyväksyy Saatanan haasteen, joka sitten tuhoaa Jobin omaisuuden, perheen ja lopulta Jobin terveyden. Job kieltäytyy kiroamasta Jumalaa. Hän ei ymmärrä, miksi hän kärsii, mutta hyväksyy, ettei hänellä ole oikeutta kyseenalaistaa Jumalaa. Raamatullinen kertomus päättyy siihen, että Jumala selittää Jobille kauniilla sanoilla maailmankaikkeuden laajuuden ja monimutkaisuuden. Jobin elämä päättyy siten, että hän on rikkaampi ja onnellisempi kuin ennen kärsimyksensä alkamista.



Mesopotamian tarinassa Ludlul-bēl-Numēqi eli Oikeudenmukainen kärsijä on samanlainen tausta, jossa hurskas mies noudattaa uskonnollisia sääntöjä tarkasti. Jobin tavoin hän ei ymmärrä onnensa muutosta. Hän kyseenalaistaa jumalansa, kun hän menettää kaiken, myös terveytensä. Toisin kuin Job, hän kuitenkin kuolee kurjuuteensa tarinan lopussa.



Jobin runolliset kuvaukset ovat samankaltaisia kuin monissa ennen Raamattua kirjoitetuissa muinaisissa teksteissä, kuten Enuma Elishissä.



Sananlaskut, saarnaaja ja egyptiläiset opetukset

Tutkijat ovat kiistelleet tekstien lainaamisesta Raamatun ja muinaisen egyptiläisen opetuskirjallisuuden välillä siitä lähtien, kun asiaa koskevat hieroglyfitekstit on tulkittu. Enemmistö on yhtä mieltä siitä, että suurin osa papyrus- ja ostrokateksteistä ja niiden katkelmista viittaa siihen, että heprealaiset kirjurit lainasivat vanhoja egyptiläisiä tekstejä.

On olemassa perusteluja sille, että molemmilla puolilla on juuret vielä vanhemmissa lähteissä, ja jotkut jopa näkevät muinaisten tietäjien keksimän universaalin tiedon ja maalaisjärjen.



Raamatun saarnaaja- ja sananlaskujen kirjat on omistettu israelilaiselle kuningas Salomolle, joka tutkii elämän tarkoitusta pohtimalla ihmistä, hänen motiivejaan ja tekojaan. Hän tekee monia viisaita johtopäätöksiä ponnistelujensa aikana.

Saarnaajain kirjan viimeisessä luvussa Salomo neuvoo nuoria nauttimaan elämästään niin kauan kuin he ovat nuoria. Hän kuvaa, miten ihmisen kyvyt vähenevät vähitellen iän myötä, kunnes lopulta mitään ei ole jäljellä. Kauniisti muotoilluilla vertauskuvilla hän havainnollistaa aistien rappeutumista, kunnes jäljelle jää vain pelko.



Osa Prissen papyruksen egyptiläisestä tekstistä valittaa samaa taantumaa samankaltaisella tyylillä. Papyrus alkaa Kagemnin ohjeen viimeisillä sivuilla. Sen jälkeen seuraa faarao Djedkaren visierin, nimeltä Ptahhotep, alkuperäisten opetusten eli sebaytin koko teksti, joka on peräisin 4. dynastian ajalta.



Prisse-papyrus on 12. tai 13. dynastian aikana tehty kopio, joka on peräisin noin vuodelta 2300 eaa. Nykyään se on Pariisin Biblioteque Nationale -kirjastossa. Tiedämme, että kyseessä on kopio, koska kirjoittaja toteaa lopussa, että nämä ovat täsmälleen samat sanat, jotka hän kopioi sellaisina kuin hän ne löysi.



Amenemopen ohjeen hieraattinen teksti, josta on löydetty useita sanontoja Tukholmasta, Pariisista ja Moskovasta sekä myöhäinen (noin 1000 eaa.) ostrakoni Kairosta, on Amenemopen laatima isän pojalleen antama ohje. Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:



Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:







"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20

"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus



On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä

"No niinhän se luulee, koska tyypillisen ateistin ÄO on n. keskimäärisen mustikkapiirakan luokkaa, kuten tämänkin keskustelun älypäät todistavat. "

Aina yhtä hauskaa kun kristitty tulee todistamaan että uskovaisilla on alhaisempi ÄO. Onhan siitä tosin muutakin näyttöä😅

https://www.psypost.org/meta-analysis-of-83-studies-produces-very-stron…

Pohjoismaihin kristinusko levisi about vuosien 800-1200 aikana.

Kuulostaa siltä että se on pohjaantunut johonkin muuhun.

"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20

"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus



On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä





"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."

Myös Egyptistä, Mesopotamiasta, Babylonista.



Useat tutkijat ovat lainanneet vertailussa nimenomaan Sananlaskujen 22:17-23:10 sanoja, esimerkiksi sanoja:







"Enkö minä ole kirjoittanut sinulle kolmekymmentä neuvon ja tiedon sanontaa?" Sananlaskut 22:20

"Katsokaa näitä kolmeakymmentä lukua; ne tiedottavat, ne kasvattavat." Amenemopen opetus



On huomionarvoista, että vuonna 1986 uudistettu katolinen Raamattu - New American Bible - mainitsee Sananlaskujen 22:19:ssä Amenemopen jopa nimeltä





"Minä annan teille tiedoksi Amen-em-Open sanat."



Anin opetus Anin papyruksesta, noin 18. dynastian ajalta, sisältää samoja opetuksia kuin edellä mainitut esimerkit. Sebayt (opetukset) käsittelevät samoja aiheita. Niissä korostetaan rehellisyyttä, oikeudenmukaisuutta, itsehillintää, rauhalliseen elämään pyrkimisen tärkeyttä ilman riitoja ja ahneutta ja korostetaan jumalten lopullista valtaa. Tämä ja heprealainen Raamattu ovat saaneet tutkijat arvelemaan, että kaikki opetukset saattavat olla peräisin yhdestä ainoasta, vanhemmasta lähteestä. Egyptiläiset viisaudenopettajat juontavat juurensa Imhotepiin, joka oli faarao Djoserin (3. dynastia n. 2686-2636 eaa.) visioitsija, rakennusmestari, lääkäri, tähtitieteilijä ja opettaja.



Raamatun psalmi 104 ja Akhenatenin Aten-hymni.



Psalmin 104 ja farao Atenin virren (1300-luvulta eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta ei voi kiistää.



Psalmin 104 ja faarao Atenin virren (14. vuosisata eaa.) tyyli-, ilmaisu- ja sävymaailman samankaltaisuutta psalmin 104 ja farao Akenatenin virren (14. vuosisata eaa.) välillä ei voi kiistää.



Muita samankaltaisia kielellisiä ylistys- ja kunnioituskuvioita, jotka liittyvät Atenin palvomiseen Atenin ainoana jumalana, esiintyy Amarnan rajakivien sanamuodoissa.

Laulujen laulu ja sumerilainen kirjallisuus

Raamatun Laulujen laulussa on yhtäläisyyksiä sumerilaisten temppelihymnien ja akkadilaisten hymnien sekä rakkauslaulujen kanssa.



Se säesti vuosittain vietettävää Dumuzi-Inanna-kultin ja myöhemmän Tammuz-Ishtar-kultin avioliittoliturgiaa sumerien ja akkadien aikakausilla.



Ensimmäinen runoilija, jonka nimen tunnemme, oli akkadilainen ylipapitar, Sargonin tytär Enheduanna. Useat hänen runoistaan ja virsistään ovat säilyneet.





Tietyt Raamatun kertomukset ja käytännöt kasvoivat jo vakiintuneista juurista käsin



 

On vain luonnollista, että Raamatun kertomuksia värittävät ympäröivät vaikutteet, jotka ovat vaikuttaneet heidän yhteisöllisen elämänsä ja kehittyvän kulttuurinsa jatkuvasti muuttuviin aikoihin. Meidän tarvitsee vain katsoa, miten israelilaisten uskonnolliset riitit ja rituaalit muuttuivat ja mukautuivat koko Raamatun aikajanan aikana, jotta ymmärrämme, miten maallisia ja vieraita käytäntöjä omaksuttiin.



Useat Tanakhin osat ovat suullisesti periytyneet yhteiskunnan toimesta, joka oli muuttumassa kansakunnaksi ja joka oli toisinaan paimentolaisuutta ja toisinaan eleli muukalaisten parissa maanpaossa. Pyhät tekstit kirjattiin lopulta vuosisatojen kuluessa erillisiin kääröihin, ja eri kirjoittajat, joilla oli erilaiset tavoitteet ja tyylit, pyrkivät tekemään viestinsä selväksi omassa nyky-yhteiskunnassaan.



Voidaan myös kysyä, eivätkö samankaltaisuudet, joissa on kullekin ihmiskunnan kulttuurin vaiheelle ja ajalle ominaisia käänteitä ja kaunistuksia, perustu esi-isiin vaikuttaneisiin historiallisiin tapahtumiin. Ehkä ihmisen syvään juurtuneessa muistissa ja genetiikassa oli tapahtumia ja viisautta, jotka tapahtuivat ennen kuin ihmiset jakautuivat kulttuuriryhmiin.