Naiset, mitä te haluatte parisuhteelta? Vaimoni haluaa erota ja meillä ei kuulemma ole ollut parisuhdetta enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies menee myös täysin mykäksi, jos tuon esiin ongelmia. Sulkeutuu kuin simpukka ja muuttuu aivokuolleeksi koomapotilaaksi. Mikä luonnollisesti pahentaa tilannetta. 

On ollut pitkä tie hyväksyä, että se on hänelle joku puolustusmekamismi. Minulla oli 22 vuotta periaate, että en tule ikinä uhkailemaan erolla. Jouduin arvioimaan tämän uudelleen, kun huomasin, että ystävien liitot alkoivat hajoilla ja kuvio on aina sama. Toinen puhuu ja puhuu. Toinen on mykkä ja vilpittömän hämmästynyt, miten tästä ero tuli, kun kaikki oli hyvin.

Olen ihan rautalangasta vääntänyt, mitä odotan, minkä olen valmis hyväksymään, vaikka en tykkää ja mitä en tule katsomaan kovin pitkään. Piirsin prosessikartan. Yritin tehdä asiat niin konkreettisiksi kuin ikinä voin. Esim kolmena viikonloppu

Te naiset valitsette niitä kiviseinämiehiä.



Minä olen havainnut tässä selkeän kaavan. Naiset haluavat erilaisia miehiä eri elämänvaiheissa. Ja ei, se sama mies ei muutu erilaiseksi naisen elämänvaiheiden mukaan, varsinkin kun naisen elämänvaiheet voivat muuttua silmänräpäyksessä.



1. Menomies

- rohkea, menevä, itsevarma, mies joka ottaa minkä haluaa eikä ujostele naisen edessä.



2. Rakentajamies

- ahkera, jämerä, osaava, luotettava. Ei juokse ympäriinsä tai ole arvaamaton (vaiheessa 1 liian tylsä mies)



3. Filosofimies

- osaa puhua tunteista, käyttäytyä hyvin ja pitää sosiaalisista tilanteista (vaiheessa 1 liian nössö mies eli kamupoika, vaiheessa 2 liian epämiehekäs rakentajaksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen on nykynaisten elämäntapa....se kuuluu tiettyyn elämänvaiheeseen. Parisuhdebarometri kun tutki tätä ilmiötä niin totes että oikein hyvissäkin suhteissa naiset lakkaamatta ja koko ajan pohtivat eroa. Oikeesti suht sairasta. Nimittäin tämän takia naisten kaa ei voi tehdä lapsia, sitoutua pidemmälle koska tuuliviirejä ei voi ottaa vakavasti. Lapset talot kalliit menopelit....niiden hankinta vaatii edes jonkinlaista jatkuvuutta tai ennustettavuutta mitä naiset tutkimusten ja tilastojen mukaan ei pysty tarjoamaan.

Tämäpä. Siksi MGTOW

Luikkisivatkin nämä miehet sinne omille teilleen, eivätkä tulisi koskaan takaisin. Sen sijaan mölisevät katkeruuttaan joka keskustelupalstalla. Vähän niin kuin pikkulapsi, joka haluaisi itsenäistyä muttei uskalla, ja purkaa pettymystään sitten kiukuttelemalla äidille, mutta odottaa silti, että äiti ottaisi syliin ja lohduttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sanoin miehelle usein niistä asioista, jotka vaivasivat ja harmittivat, myös ihan niin, että asialle x pitäisi tehdä jotain tai asiaa x pitäisi muuttaa jotenkin. Mies näennäisesti kuunteli, mutta ei tarttunut mihinkään, eikä puhunut kunnolla kanssani mistään, usein vastaus oli hiljaisuus, kun ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Lopulta sanoin, etten jaksa enää. Ilmeisesti mies ajatteli, että huvikseni narisin. Yllättyi erosta, vaikka mielestäni asioita olin tuonut esiin kauan ja usein. Mies ei vaan ottanut sanomisiani vakavasti.

Minua kiinnostaa tämä myös. Miksi mies ei sano mitään, kun kerron hänelle vakavista kokemistani ongelmistq suhteessamme? Olen puhunut niistä aina välillä, olen esim kertonut, että koen koko avioliittoamme uhkaavana tuntemuksena, että mies ei halua minua, ei ole ollut halukas seksiin, eikä siis pidä minua puoleensavetävänä. Mies ei sano ik

Ehdottomasti eroa. Et menetä tuossa mitään muuta kuin maanvaiva-kämppiksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sanoin miehelle usein niistä asioista, jotka vaivasivat ja harmittivat, myös ihan niin, että asialle x pitäisi tehdä jotain tai asiaa x pitäisi muuttaa jotenkin. Mies näennäisesti kuunteli, mutta ei tarttunut mihinkään, eikä puhunut kunnolla kanssani mistään, usein vastaus oli hiljaisuus, kun ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Lopulta sanoin, etten jaksa enää. Ilmeisesti mies ajatteli, että huvikseni narisin. Yllättyi erosta, vaikka mielestäni asioita olin tuonut esiin kauan ja usein. Mies ei vaan ottanut sanomisiani vakavasti.

Minua kiinnostaa tämä myös. Miksi mies ei sano mitään, kun kerron hänelle vakavista kokemistani ongelmistq suhteessamme? Olen puhunut niistä aina välillä, olen esim kertonut, että koen koko avioliittoamme uhkaavana tuntemuksena, että mies ei

Koska mies joko tietää olevansa laiska ja jäävänsä kiinni, joten on parempi vaan olla sanomatta mitään (hiljaisesti myöntää asian) tai hämmästyy, että miksi se äitinainen nyt tälleen häneltä vaatii asioita, äitinaisen tehtävä on hoivata häntä ja kotia, hänhän on vain teinimies eikä tasavertainen ja -kykyinen aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin sanoin miehelle usein niistä asioista, jotka vaivasivat ja harmittivat, myös ihan niin, että asialle x pitäisi tehdä jotain tai asiaa x pitäisi muuttaa jotenkin. Mies näennäisesti kuunteli, mutta ei tarttunut mihinkään, eikä puhunut kunnolla kanssani mistään, usein vastaus oli hiljaisuus, kun ei oikein tiennyt mitä sanoisi. Lopulta sanoin, etten jaksa enää. Ilmeisesti mies ajatteli, että huvikseni narisin. Yllättyi erosta, vaikka mielestäni asioita olin tuonut esiin kauan ja usein. Mies ei vaan ottanut sanomisiani vakavasti.

Omassa ex-suhteessa mies asetti aina työnsä ja harrastuksensa parisuhteen edelle ja oikeasti kuvitteli, että se mitä hän haluaa on se mitä me molemmat haluamme. Siitä huolimatta, että moneen kertaan kerroin mitä haluan ja mitä en. Hän silti oli sitä mieltä, että hänen tahtonsa ja haluamisensa on objektiivinen totuus ja sivuutti joka kerta minun toiveeni täysin.

Kun tuosta protestoin kerta toisensa jälkeen, tämä sankari vielä suuttui minulle, että aina valitan samoista asioista. No, lopulta lakkasin valittamasta ja lähdin vetämään.

Tässäkin tilanteessa miehelle ero tuli siis täysin yllätyksenä ja puskista. Miten itsekeskeinen sitä voi ihminen olla.

Minä olen havainnut tässä selkeän kaavan. Naiset haluavat erilaisia miehiä eri elämänvaiheissa. Ja ei, se sama mies ei muutu erilaiseksi naisen elämänvaiheiden mukaan, varsinkin kun naisen elämänvaiheet voivat muuttua silmänräpäyksessä.

Totta hemmetissä ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri elämäntilanteissa. Nuorena, vasta vanhempien luota poismuuttaneena aikuistuminen ja itsenäistyminen on vasta alussa. Silloin voi täysin keskittyä siihen, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Lasten myötä tärkeimmäksi asiaksi tulee lasten hyvinvointi ja heidän kasvattaminen pärjääviksi ihmisiksi. Lasten muutettua pois kotoa voi taas keskittyä omaan itseen, mutta tuossa vaiheessa ei tarvitse enää aikuistua, kun se on jo tehty. Aika tollukka on se mies, joka kuvittelee, että samoin voi elää koko elämän.

Ja kyllä, sama mies voi muuttua erilaiseksi eri elämäntilanteiden mukaan. Muuttuvathan naisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen havainnut tässä selkeän kaavan. Naiset haluavat erilaisia miehiä eri elämänvaiheissa. Ja ei, se sama mies ei muutu erilaiseksi naisen elämänvaiheiden mukaan, varsinkin kun naisen elämänvaiheet voivat muuttua silmänräpäyksessä.

Totta hemmetissä ihmiset käyttäytyvät eri tavalla eri elämäntilanteissa. Nuorena, vasta vanhempien luota poismuuttaneena aikuistuminen ja itsenäistyminen on vasta alussa. Silloin voi täysin keskittyä siihen, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Lasten myötä tärkeimmäksi asiaksi tulee lasten hyvinvointi ja heidän kasvattaminen pärjääviksi ihmisiksi. Lasten muutettua pois kotoa voi taas keskittyä omaan itseen, mutta tuossa vaiheessa ei tarvitse enää aikuistua, kun se on jo tehty. Aika tollukka on se mies, joka kuvittelee, että samoin voi elää koko elämän.

Ja kyllä, sama mies voi muuttua erilaiseksi eri elämäntilanteiden mukaan. Muuttuvathan naisetkin.

 

Mutta vain epävakailla tai persoonallisuushäiriöisillä perusluonne muuttuu jopa täysin aikuisiän eri vaiheissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua parisuhdetta, ainakaan nyt. Mut jos haluaisin, niin sen takia että saa läheisyyttä (ennenkaikkea henkistä), se tuo turvaa, on kiva että on joku "partner in crime" pahaa maailmaa vastaan, joku jonka kanssa hassutella, ja jolle näyttää itsestään puolia, joita muut eivät näe. Olisi kiva jos olisi joku jota halata pitkään rankan työpäivän jälkeen, kenen kanssa naurettaisiin samoille huonoille vitseille ja jonka kanssa lähteä extempore reissuihin ilman määränpäätä. Joku jonka vierestä herätä ja vaihtaa hyvän huomenen pusut, joku kenelle tuoda aamukahvi sänkyyn ja jonka kanssa suunnitella kaikkea kivaa. Mutta sen aika ei oo omalla kohdalla nyt. Pitää ensin vielä tutustua itseeni enemmän. N32

En halua masentaa, mutta tuollaisen miehen löytyminen on jo lottovoiton luokkaa harvinaisuudessaan. Toivottavasti löydät kuite

Sama. Jos en saa sitä itselleni kaikkein parasta, joka parantaa elämäni laatua sinkkuuteeni verrattuna, olen sitten sinkku vaikka hautaan asti. Minulla ei ole mitään tarvetta parisuhteelle tai miehelle, joka huonontaa elämäni laatua. Lapsia en halua ja jos haluaisin, todennäköisesti hankkisin ne yksin kuin miehen kanssa, joka huonontaa sitä elämänlaatua. Mitä minä teen kahdella huolettavalla vauvalla, jos toiveissa on vain yksi lapsi ja vanhemmuus? Mitä minä teen miehellä, joka lisää taakkaa elämääni, jos tavoitteena on joku, jonka olemassaolo parantaa elämää?

Olen ollut tyytyväinen sinkku 15 vuotta, joten ei ole ongelmaa olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies menee myös täysin mykäksi, jos tuon esiin ongelmia. Sulkeutuu kuin simpukka ja muuttuu aivokuolleeksi koomapotilaaksi. Mikä luonnollisesti pahentaa tilannetta. 

On ollut pitkä tie hyväksyä, että se on hänelle joku puolustusmekamismi. Minulla oli 22 vuotta periaate, että en tule ikinä uhkailemaan erolla. Jouduin arvioimaan tämän uudelleen, kun huomasin, että ystävien liitot alkoivat hajoilla ja kuvio on aina sama. Toinen puhuu ja puhuu. Toinen on mykkä ja vilpittömän hämmästynyt, miten tästä ero tuli, kun kaikki oli hyvin.

Olen ihan rautalangasta vääntänyt, mitä odotan, minkä olen valmis hyväksymään, vaikka en tykkää ja mitä en tule katsomaan kovin pitkään. Piirsin prosessikartan. Yritin tehdä asiat niin konkre

Katsomossa oli mielenkiintoinen dokkari incelmiehistä ja mun mielestä se oli sekä surullista että tosiaankin mielenkiintoista, että kun yksi incelmies saatiin samaan kuin sinä uskova pihalle juttelemaan naisten kanssa, niin tää incelmies hämmästyi omista ajatuksistaan, että miten väärässä olikaan ollut. Tekiskö sullekaan pahitteeksi päästä oikeasti naisten kanssa juttelemaan, josko silmät avautuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset toivovat nykyään miehiltä tunne- ja keskustelutaitoja:

https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-state-of-our-unions/20220…

Suomalaisista miehistä 71% ei pidä tunnetaitoja niin tärkeänä asiana, että niiden rapautumisesta pitäisi olla huolissaan, eikä 61% keskustelutaitoja:

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010815942.html

https://peda.net/yhdistykset/vst/mediasivu-faktaa-vapaasta-sivistystyos…

Naiset kaipaa henkistä yhteyttä ja miehet on et mitä se ees on. Mistä syntyy näin iso kuilu sukupuolten välille? 

Min

Joillakin miehillä nämä tunnetaidot tulevat esiin ja kohdistuvat vain miespuolisiin kavereihin. Kehutaan sitä Makea ja Kakea, kun ne on niin reiluja. Aina ollaan valmiita auttamaan Makea ja Kakea ihan missä tahansa, kun tulee hätä. Saunassa kuunnellaan poikien huolet ja murheet ja lohdutetaan. Käydään yhdessä harrastuksissa ja tapahtumissa Maken ja Kaken kanssa. Kysellään Maken ja Kaken kuulumiset ja tulevaisuuden suunnitelmat, miten meni lomat ja pyhät, entäs töissä? Ollaan uskollisia Makelle ja Kakelle.

Vaimo on sitten, no, semmonen kodinjatke vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja olisi voinut edes muutamalla lauseella kertoa, millaista heidän elämä on ollut ja mitä he ovat yhdessä tehneet.

Ap tässä. Olin aina siinä uskossa että asiat on hyvin. Jokin aika sitten vaimo alkoi kieltäytyä lähtemästä yhteisille matkoille eikä hlunnut edes kauppaan lähteä yhdessä. Syyksi sanoi sen, että hän joutuu matkoilla aina huolehtimaan kaikesta eikä jaksa enää riidellä rahoista. Totta on että vaimolla rahaa paljon vähemmän, mutta halusin että hänkin maksaa edes jotain. Sitten kerran hän leväytti naamani eteen tulonsa ja perheen menoja joita oli maksanut, en tajunnut että häneltä kului niin paljon rahaa ruokaan ja muuhun. Hän oli todella vihainen ja huusi ettei hänelle itselleen jää mitään ja joutuu kulkemaan risoissa vaatteissa. Tässä on kyllä perää, olin jo jonkin aikaa kiinnittänyt huomiota hänen huonoihin vaatteisiinsa.

Tässähän sait uuden mahdollisuuden. Mitä muuttui parisuhteessa tämän jälkeen? Tämä oikeasti kiinnostaa. Ymmärräthän, että kirjoittamasi perusteella on aika varmat perusteet ajatella, että vaimosi on kokenut suhteessanne taloudellista hyväksikäyttöä ja taloudellista väkivaltaa.Vaimo on varmaan laskenut, että hänellä jää enemmän rahaa omista rahoista, kun ei maksa enää sun kuluja. 

Mikä siis muuttui? Pyysitkö anteeksi välinpitämättömyyttäsi? Lähetitkö vaimosi vaateostoksille sinun piikkiisi? Rupesitko käymään kaupassa ruokaostoksilla? Järjestitkö matkan, niin että sinä järjestit kaiken matka-apteekkia ja lasten tavaroiden pakkaamista myöten? Ja niin, että sinä purat tavarat reissun jälkeen, peset pyykit?

Kysyitkö vaimolta myös, että mitä muuta mahdollista et ole havainnut suhteen aikana?

Jos toisella ei ole hyvä olla, niin miksi pitää asua yhdessä?

So simple.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emotionaalista yhteyttä, yhteistä aikaa, keskustelua. Olisi myös kiva, että mies ei oleta naisen jaksavan tehdä lähes kaikki kotityöt yksin sen lisäksi että hoitaa lapset ja käy itse töissä. 

Voitko selventää emotionaalista yhteyttä?

miehen pitää olla sponttaanisti samaa mieltä kaikesta.

Pitää olla niinku nainen miehen ruumiissa.

tehdä ydessä asiat ja löytää yhteisiä asoita muute

tulee ero. Iso kalu ja komea ulkonäkö + paksu lompakko ei

enää riitä naisille.

miehet oottais naiselta itsenäisyyttä, hyvää henkistä

ja fyysistä kuntoa ettei tarvi hävejä joka paikassa

semmosen käytöstä. överi lyllerö olemus ja huono hygieenia *oksennus*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän koko ketjun voisi tiivistää siihen, että nainen haluaa rakkautta, iloa, yhteistä aikaa ja hippusen romantiikkaa. Tulla nähdyksi ja kuulluksi, rakastetuksi ja arvostetuksi omana itsenään. Nainen haluaa rakentaa yhteisen elämän nimen omaan yhdessä, ei miestä perässään vetäen. 

Luulisi, että kaikki ihmiset haluavat juuri tuota suhteelta.

Niinhän sitä luulisi, mutta ilmeisesti miehet haluavat jotakin muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset toivovat nykyään miehiltä tunne- ja keskustelutaitoja:

https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-state-of-our-unions/20220…

Suomalaisista miehistä 71% ei pidä tunnetaitoja niin tärkeänä asiana, että niiden rapautumisesta pitäisi olla huolissaan, eikä 61% keskustelutaitoja:

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010815942.html

https://peda.net/yhdistykset/vst/mediasivu-faktaa-vapaasta-sivistystyos…

Naiset kaipaa henkistä yhteyttä ja miehet on et mitä se ees on. Mistä syntyy näin iso kuilu sukupuolten välille? 

Ole

Miehen tarpeet ovat tietysti ihan yhtä tärkeitä. Toimivassa parisuhteessa molemmat pyrkivät antamaan toiselle sen mitä toinen kaipaa. 

Usein se seksi loppuu, koska naisen tarpeet eivät täyty. Mies katsoo, että niin kauan kuin seksiä saa ja kodinhoito toimii, niin ei tarvitse piitata niistä naisen toiveista, koska parisuhdehan toimii ihan hyvin- miehen kannalta. Sitten se seksin loppuminen ja ero tulee yllätyksenä. 

Siis tää aikuiseksi mieheksi itseään tituleeraava henkilö teki omasta mielestään mahdottoman upean kädenojennuksen puolisolleen. Teki mitä pyydettiin, eikä silti ymmärtänyt itse omatoimisesti ruveta hoitamaan mitään osa-aluetta näistä tehtävistä, joita kertomansa mukaan teki runsaasti. Omasta mielestään ehkä melkeimpä kaiken. Yrittäkää edes ymmärtää, ettei puoliso ole kodissa työnjohtaja, vaan parisuhteessa molempien voidaan olettaa käyttävän silmiä/korvia/tuntosarvia jne. yhteisen kodin/lapsien/eläinten jne. päivittäisessä hoidossa. Jos toinen käyttäytyy kuin olisi työvoimatoimiston väkisin paikalle ohjaama ei hommista vähänkään kiinnostunut "työharjoittelija" niin on turha ihmetellä sitten jälkikäteen miksi ihmeessä ero tulikaan. Tai jos perheessä on taloudellisesti kahdenkerroksen väkeä, tai vielä pahempaa paremmin toimeentulevaa ei vois vähmepää kiinnostaa miten tiukoilla huonokuntoisissa vaatteissa kulkeva puoliso on esim. työttömyyden tai lastenkotihoidon aikana. 

En yhtään ihmettele, mikseivät nuoret naiset ole kovinkaan kiinnostuneita nykyään avioliitosta, lapsista. Nykyään kun voi vapaammin keskustella näistä asiosta kuin ennenvanhaan.

Vierailija kirjoitti: Mieshenkilö tuolla aiemmin kehui kuinka oli puolenvuoden ajan tehnyt kaikki puolison käskemät työt ja silti ero tulossa..

Siis tää aikuiseksi mieheksi itseään tituleeraava henkilö teki omasta mielestään mahdottoman upean kädenojennuksen puolisolleen. Teki mitä pyydettiin, eikä silti ymmärtänyt itse omatoimisesti ruveta hoitamaan mitään osa-aluetta näistä tehtävistä, joita kertomansa mukaan teki runsaasti. Omasta mielestään ehkä melkeimpä kaiken. Yrittäkää edes ymmärtää, ettei puoliso ole kodissa työnjohtaja, vaan parisuhteessa molempien voidaan olettaa käyttävän silmiä/korvia/tuntosarvia jne. yhteisen kodin/lapsien/eläinten jne. päivittäisessä hoidossa. Jos toinen käyttäytyy kuin olisi työvoimatoimiston väkisin paikalle ohjaama ei hommista vähänkään kiinnostunut "työharjoittelija" niin on turha ihmetellä sitten jälkikäteen miksi ihmeessä ero tulikaan. Tai jos perheessä on taloudellisesti kahdenkerroksen väkeä, tai vielä pahempaa paremmin toimeentulevaa ei vois vähmepää kiinnostaa miten tiukoilla huonokuntoisissa vaatteissa kulkeva puoliso on esim

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pysty enää ihailemaan, kunnioittamaan, luottamaan. Mies ei tuo mitään lisäarvoa. Ei kivaa, ei yhteyttä. Turvattomuus ja luottamuksen puute. Mies ei pysty tarjoamaan mitään turvaa minulle. Minä hoidan kaiken ja kannattelen miestä kuin kolmatta lasta.

Sama täällä! Vain ja ainoastaan jos itse hyötyy, niin silloin tekee jotain tai huomioi minua, muutoin ei! Ja mikä pahinta, kun on vailla s e x niin kyllä kiehnää ja huomioi mutta se loppuu kuin seinään sen hetken jälkeen :(

Alkaa tosissaan ärsyttää. Puheet menee kuuroille korville vaikka selkeästi sanon: haluaisin että osoitat välittäväsi, haluaisin että olisit KIINNOSTUNUT minusta ja minun asioista. Mutta EI.

Ehket vaan ole kiinnostava ihminen. Voi se mies silti susta välittää.

Jaa, no en usko että siitä olisi kiinni. On kehunut että olen spontaani ja iloinen jne... Pysyy vasara ja lapio kädessä, ym...

Tunne-elämästä tai omista harrastuksista ym puhuessa, vastaus on häneltä ok ja siirtyy omiin työasioihin, ei siis ole vastavuoroista keskustelua. kysyn: kuinka päivä meni, jota hän ei useinkaan kysy. olen siis olemassa kuin huonekalu jonka ottaa esiin kun tarve vaatii?

t, se "ei kiinnostava " ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset toivovat nykyään miehiltä tunne- ja keskustelutaitoja:

https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-state-of-our-unions/20220…

Suomalaisista miehistä 71% ei pidä tunnetaitoja niin tärkeänä asiana, että niiden rapautumisesta pitäisi olla huolissaan, eikä 61% keskustelutaitoja:

https://www.hs.fi/suomi/art-2000010815942.html

https://peda.net/yhdistykset/vst/mediasivu-faktaa-vapaasta-sivistystyos…

Naiset kaipaa henkistä yhteyttä ja miehet on et mitä se ees on. Mistä syntyy näin iso kuilu suku

Tämä on kuin meiltä! Vihaan jo makea ja kakea! Huh kun itse saisi sen huomion, mitä miehen kaverit.....!!

No jos ei puolisona saa huomiota, niin ei siinä auta muut kuin ero, koska turha on itseään kiduttaa sellaisessa suhteessa, jossa omat tarpeet eivät tule kohdatuiksi. Ihan riippumatta siitä, saako ne kaverit huomiota vai ei.