Jotainko kriisiä pukkaa?
Olen pitkässä liitossa oleva mies ja ilmeisesti keski-iän kriisiä pukkaa. Avioliitto ollut jo vuosia väljähtynyt. Koen ja annan rakkauden fyysisesti ja kun se on vuosien varrella vähentynyt paljon, niin välillä mikään ei tunnu enää miltään..
Olen jonkin aikaa selaillut Threadsia ja siellä olevien sinkkujen kokemukset aika naurettavan kuuloisia ja olen pohtinut onko minulla enää mitään markkina-arvoa;
ikä vähän päälle 40, pituutta 190cm, paino 110kg nurkilla, olemus iskäkroppa, mutta hiukan keskivartaloon painottuva ylipaino, kaksi alakouluikäistä lasta. Kavereita ei ole enää ja en oikeastaan käy missään vaikka haluaisin käydä konserteissa, matkoilla, teatterissa, parilla, viikonlopun vaellusreissulla Etelä-Suomen kansallispuistossa, jne.
Liikun päivittäin yli 10.000 askelta, salilla taas talvikaudella 2-3 kertaa viikossa. Kesällä käyn heittämässä frisbeetä. Alkoholin väärinkäyttäjä (korkkaamattomia viinapulloja n.30, joista useimmat vuosikerta rommia ja konjakkia) ja olutta joudun heittämään viemäriin, kun parasta ennen on mennyt kuukausia sitten. Paheena sokeri (varsinkin suklaa ja rasva).
Korkeakoulutettu (AMK) ja koulun jälkeen 40op syventäviä opintoja, asiantuntijahommissa palkka yli 5000€/kk.
Sairauksia; Diabetes2, uniapnea, metabolinen oireyhtymä, rasvamaksa, runsaasti virtsakiviä, ibs ja viimeisimpänä löytyi matala testosteroni. Erektion kanssa ei ongelmia ja molempia osapuolia tyydyttävä seksi hyvin tärkeää hyvinvointini kannalta.
Vaimon mielestä ongelmia ei ole ja jos onkin, niin kaikki ovat onnellisia, kun pidän ne omana tietonani ja olen vain onnellinen enkä surullinen tai kiukkuinen, koska hänellä tulee silloin kiukkuinen olo. Tuntuu, että tämä ainutkertainen elämä vain valuu hukkaan, kun roikun erilaisissa sovelluksissa tunnista toiseen nykyään jopa työajalla.
Jäädäkö vai eikö jäädä, kas siinä pulma
Kommentit (33)
Sullahan on koko elämä ja kroppa ihan ok eli elämänhallinta ihan kunnossa jees.
Muista että se miltä elämä näyttää ja tuntuu näkyy ulkoisessa olemuksessasi. Jos näin on hyvä niin kaikki hyvin. Jos haluat näyttää toisenlaiselta niin joudut tekemään jotain. Onko se ero tai jotain muuta sitä ei kukaan voi sinulle neuvoa. Se on kasvun paikka lähteä etsimään jotain uutta elämään.
Mene suihkuun ja sitten teet pienen kävelylenkin, tai viet edes roskat. Ehkä se saisi aivosi toimimaan edes vähän paremmin seuraavaa sepustusta keksiessäsi.
No ei ole kyllä elämänhallinta kunnossa jos on noin paljon sairauksia. Tulee kyllä fiilis että olet vaan tylsistynyt, harvemmin se mitään onnelaa on seuraavassakaan suhteessa vaan arki astuu aina kuvioihin ennen pitkää. Voihan esim.konsertteihin mennä vailla yksin tai luontopolulle. Hanki koira, saat siitä kaverin luontoon mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi on siis tyytyväinen, mutta sinä haikailet vaan jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Vaikuttaa siltä että olet jämähtänyt paikalleen. Ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen tai muunkin harrastuksen aloittaminen toisi arkeen jotain uutta.
Vaimo on tyytyväinen, mutta minä en. Senkö pitäisi riittää?
Olisin kiinnostunut monestakin asiasta ja harrastuksesta, mutta perhetilanne ja vaimon vuorotyöt rajoittavat paljon yhteistä aikaa tai meidän molempien mahdollisuutta harrastaa ilman toista. -ap
"Vähän iskäkroppaa" ja sitten päälle luetellaan liuta huonoista elintavoista johtuvia sairauksia ja ikää vasta 40 v.
Juu, ei ikinä.
Tämä aloitus vahvistaa hyvin sitä väittämää, että mies eroaa vasta kun on löytänyt toisen. Eli ei osata olla yksin.
Kannattaisiko alkaa niin hyväksi seuraksi, että viihtyy jopa itse itsensä kanssa?
Ei näitä tekosivistyneeksi tarkoitettuja söpötyksiä jaksa erkkikään lukea.
Taitaa olla nuoren tytön kirjoittama. Kukaan mies, jolla ei ole varsinaisesti muuta "hätää" kuin tylsistyminen ei ryhdy kyselemään vauvapalstata tuommoisia.
Tiesitkö että tuo vihervassujenkin markkinoima "10000 askelta päivässä" ei perustu mihinkään tieteelliseen tosiasiaan?
Se on vain yhden askelmittarivalmistajan täysin hatustaan vetämä luku aikoinaan 60-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi on siis tyytyväinen, mutta sinä haikailet vaan jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Vaikuttaa siltä että olet jämähtänyt paikalleen. Ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen tai muunkin harrastuksen aloittaminen toisi arkeen jotain uutta.
Vaimo on tyytyväinen, mutta minä en. Senkö pitäisi riittää?
Olisin kiinnostunut monestakin asiasta ja harrastuksesta, mutta perhetilanne ja vaimon vuorotyöt rajoittavat paljon yhteistä aikaa tai meidän molempien mahdollisuutta harrastaa ilman toista. -ap
Ettekö pärjää sinun tuloillasi, jos palkkasi on yli 5000 euroa kuussa? Vaimo jää kotiin ja alkaa panostaa enemmän perheen, omaansa ja sinun hyvinvointiin. Aloitatte yhdessä jonkun urheilulajin, vaikka kiipeily tai hiihto. Tai juoksu.
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että tuo vihervassujenkin markkinoima "10000 askelta päivässä" ei perustu mihinkään tieteelliseen tosiasiaan?
Se on vain yhden askelmittarivalmistajan täysin hatustaan vetämä luku aikoinaan 60-luvulla.
Jep. Japanilaisten perua vuosikymmenten takaa. Kokonaisuus on tärkein.
Aloita testosteronikorvaushoito, hoida uniapnea kuntoon ja katso parin kuukauden päästä uudestaan mikä olo sitten on. Tämä on ehdottomasti paras vinkki mitä tulet täältä saamaan.
No kyllähän noilla sairauksilla varmasti jotain kriisiä alkaa pukkaamaan. Pitäisiköhän hoitaa ihan ensin itsensä kuntoon?
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kyllä elämänhallinta kunnossa jos on noin paljon sairauksia. Tulee kyllä fiilis että olet vaan tylsistynyt, harvemmin se mitään onnelaa on seuraavassakaan suhteessa vaan arki astuu aina kuvioihin ennen pitkää. Voihan esim.konsertteihin mennä vailla yksin tai luontopolulle. Hanki koira, saat siitä kaverin luontoon mukaan.
Osa tulee perintönä, esim. diabetes molemmilla vanhemmilla ja eno kuoli ykköstyyppiin kolmikymppisenä. Lisäksi syöpiä ja MS-tautia.
Tylsistynyt on ehkä oikea sana. Parisuhteeseen ja elämään. Oltiin alle 20 kun tavattiin ja jotenkin on alkanut viimevuosina tuntua, että en tiedä kuka olen tai kuka olisin voinut olla ilman sitä kohtalokasta baari-iltaa.
Koiria meillä on ollut 17 vuotta ja nyt keskimmäisen menehdyttyä alle vuoden ikäinen vauhtipakkaus. 5km lenkki on hänelle alkulämpöä, kun minä tunnen sen luissani vielä pitkään
Järkkäri ja läjä objektiiveja olisi. Harrastus on vain jälkikäsittelyineen liian aikaa vievä harrastus tällä hetkellä, jotta siihen voisi uppoutua niin paljon kuin haluaisin.
Toit ratkaisun tilanteeseen jo itse aloitusviestissäsi, kirjoitit: "en oikeastaan käy missään vaikka haluaisin käydä konserteissa, matkoilla, teatterissa, parilla, viikonlopun vaellusreissulla Etelä-Suomen kansallispuistossa, jne."
Nyt ala toteuttamaan tätä! Varmasti tulee sata tekosyytä ensin mikset voi, mutta keksi niihin ratkaisut ja ala tekemään elämästäsi itsesi näköistä.
Takaan, että kannattaa!
Oma parisuhde- ja ikäkriisi helpotti, kun aloin tehdä kivoja asioita, itsekseni jos en seuraa saanut. Sitte kohta lähti oma puolisokin joihinkin mukaan, ja piristi molempia. Nykyään olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kyllä elämänhallinta kunnossa jos on noin paljon sairauksia. Tulee kyllä fiilis että olet vaan tylsistynyt, harvemmin se mitään onnelaa on seuraavassakaan suhteessa vaan arki astuu aina kuvioihin ennen pitkää. Voihan esim.konsertteihin mennä vailla yksin tai luontopolulle. Hanki koira, saat siitä kaverin luontoon mukaan.
Osa tulee perintönä, esim. diabetes molemmilla vanhemmilla ja eno kuoli ykköstyyppiin kolmikymppisenä. Lisäksi syöpiä ja MS-tautia.
Tylsistynyt on ehkä oikea sana. Parisuhteeseen ja elämään. Oltiin alle 20 kun tavattiin ja jotenkin on alkanut viimevuosina tuntua, että en tiedä kuka olen tai kuka olisin voinut olla ilman sitä kohtalokasta baari-iltaa.
Koiria meillä on ollut 17 vuotta ja nyt keskimmäisen menehdyttyä alle vuoden ikäinen vauhtipakkaus. 5km lenkki on hänelle alkulämpöä, kun minä tunnen sen luissani vielä pitk
5 km lenkki nelikymppiselle on normaali päivämatka, ei mitään sellaista minkä pitäisi tuntua luissa vielä pitkään.
Olet rapakunnossa ja siihen sairautesi ja painosikin viittaa, vaikka kuinka yrität väännellä asiaa. Ei kukaan terve nainen halua itselleen tuollaista elämäntapakatastrofia uusperheviritykseen.
Vierailija kirjoitti:
Sullahan on koko elämä ja kroppa ihan ok eli elämänhallinta ihan kunnossa jees.
Muista että se miltä elämä näyttää ja tuntuu näkyy ulkoisessa olemuksessasi. Jos näin on hyvä niin kaikki hyvin. Jos haluat näyttää toisenlaiselta niin joudut tekemään jotain. Onko se ero tai jotain muuta sitä ei kukaan voi sinulle neuvoa. Se on kasvun paikka lähteä etsimään jotain uutta elämään.
Paljon on ihmisiä, joilla asiat ovat varmasti paljon huonommin, kuin minulla. Riippuu miten elämää arvottaa/ mittaroi. Positiivista on toki, että ei ole vaikeita riippuvuuksia (lähisukulainen ryyppäsi itsensä hengiltä tänävuonna). Näillä sairauksilla ja kolotuksilla, en kyllä sanoisi, että kroppa on kunnossa, mutta kai tässä huonomminkin voisi mennä.
Töissä voin tehdä isojakin ratkaisuja, järkeen perustuvia, mutta kotona olen tunteeseen perustuvien päätösten tekoon hyvin varovainen. Tunne sanoo toista, mutta järki sanoo, että parisuhteesta lähteminen on elämäni suurimpia virheitä. -ap
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitus vahvistaa hyvin sitä väittämää, että mies eroaa vasta kun on löytänyt toisen. Eli ei osata olla yksin.
Kannattaisiko alkaa niin hyväksi seuraksi, että viihtyy jopa itse itsensä kanssa?
Koka tavattiin niin nuorena, kumpikaan meistä ei ole asunut yksin. Lasten tultua olen jämähtänyt kotiin.
Huonoon henkiseen ja fyysiseen oloon olen hakenut apua lääkäristä jo pitkään, mutta vain apnea on hoidossa. Diabetes myös ehkä, mutta huonon olon tyydyttäminen makealla vain jatkaa kierrettä edelleen.
Vaimosi on siis tyytyväinen, mutta sinä haikailet vaan jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Vaikuttaa siltä että olet jämähtänyt paikalleen. Ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen tai muunkin harrastuksen aloittaminen toisi arkeen jotain uutta.