Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jotainko kriisiä pukkaa?
09.11.2024 |
Olen pitkässä liitossa oleva mies ja ilmeisesti keski-iän kriisiä pukkaa. Avioliitto ollut jo vuosia väljähtynyt. Koen ja annan rakkauden fyysisesti ja kun se on vuosien varrella vähentynyt paljon, niin välillä mikään ei tunnu enää miltään..
Olen jonkin aikaa selaillut Threadsia ja siellä olevien sinkkujen kokemukset aika naurettavan kuuloisia ja olen pohtinut onko minulla enää mitään markkina-arvoa;
ikä vähän päälle 40, pituutta 190cm, paino 110kg nurkilla, olemus iskäkroppa, mutta hiukan keskivartaloon painottuva ylipaino, kaksi alakouluikäistä lasta. Kavereita ei ole enää ja en oikeastaan käy missään vaikka haluaisin käydä konserteissa, matkoilla, teatterissa, parilla, viikonlopun vaellusreissulla Etelä-Suomen kansallispuistossa, jne.
Liikun päivittäin yli 10.000 askelta, salilla taas talvikaudella 2-3 kertaa viikossa. Kesällä käyn heittämässä frisbeetä. Alkoholin väärinkäyttäjä (korkkaamattomia viinapulloja n.30, joista useimmat vuosikerta rommia ja konjakkia) ja olutta joudun heittämään viemäriin, kun parasta ennen on mennyt kuukausia sitten. Paheena sokeri (varsinkin suklaa ja rasva).
Korkeakoulutettu (AMK) ja koulun jälkeen 40op syventäviä opintoja, asiantuntijahommissa palkka yli 5000€/kk.
Sairauksia; Diabetes2, uniapnea, metabolinen oireyhtymä, rasvamaksa, runsaasti virtsakiviä, ibs ja viimeisimpänä löytyi matala testosteroni. Erektion kanssa ei ongelmia ja molempia osapuolia tyydyttävä seksi hyvin tärkeää hyvinvointini kannalta.
Vaimon mielestä ongelmia ei ole ja jos onkin, niin kaikki ovat onnellisia, kun pidän ne omana tietonani ja olen vain onnellinen enkä surullinen tai kiukkuinen, koska hänellä tulee silloin kiukkuinen olo. Tuntuu, että tämä ainutkertainen elämä vain valuu hukkaan, kun roikun erilaisissa sovelluksissa tunnista toiseen nykyään jopa työajalla.
Jäädäkö vai eikö jäädä, kas siinä pulma
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
"Vähän iskäkroppaa" ja sitten päälle luetellaan liuta huonoista elintavoista johtuvia sairauksia ja ikää vasta 40 v.
Juu, ei ikinä.
Tämä sataa siihen laariin, jossa jatkan rämpimistä. Toki ymmärrän, että en tällä statistiikalla ole mikään saalis. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että tuo vihervassujenkin markkinoima "10000 askelta päivässä" ei perustu mihinkään tieteelliseen tosiasiaan?
Se on vain yhden askelmittarivalmistajan täysin hatustaan vetämä luku aikoinaan 60-luvulla.
Juu tämä tiedossa, kuten myös se että esim. verikokeiden tulokset ovat vain viitearvoja ja kaikki eivät näiden sisälle mahdu, mutta ovat silti terveitä.
Eläkeikä ei myöskään perustu siihen, että tämän jälkeen olet panoksesi antanut ja elämää on sen verran jäljellä, että ehdit käyttää sen mitä olet säästänyt. Eläkeikä on vain kovaa saksalaista perua olevaa matematiikkaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimosi on siis tyytyväinen, mutta sinä haikailet vaan jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Vaikuttaa siltä että olet jämähtänyt paikalleen. Ehkä jonkun uuden liikuntaharrastuksen aloittaminen tai muunkin harrastuksen aloittaminen toisi arkeen jotain uutta.
Vaimo on tyytyväinen, mutta minä en. Senkö pitäisi riittää?
Olisin kiinnostunut monestakin asiasta ja harrastuksesta, mutta perhetilanne ja vaimon vuorotyöt rajoittavat paljon yhteistä aikaa tai meidän molempien mahdollisuutta harrastaa ilman toista. -ap
Ettekö pärjää sinun tuloillasi, jos palkkasi on yli 5000 euroa kuussa? Vaimo jää kotiin ja alkaa panostaa enemmän perheen, omaansa ja sinun hyvinvointiin. Aloitatte yhdessä jonkun urheilulajin, vaikka kiipeily tai hiihto. Tai juoksu.
Ei pärjätä elämän huonojen ratkaisujen vuoksi. Vaimo tienaa n. 2200-2600€ (kummaltakin tietenkin verot pois) vuoroista riippuen. Kaikki menee, mitä tulee. Aina välillä yritän puuttua tämän kulutuksemme listaamalla mihin kaikkeen rahaa menee ja ehdottaa säästöjä, mutta riita tulee joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vähän iskäkroppaa" ja sitten päälle luetellaan liuta huonoista elintavoista johtuvia sairauksia ja ikää vasta 40 v.
Juu, ei ikinä.
Tämä sataa siihen laariin, jossa jatkan rämpimistä. Toki ymmärrän, että en tällä statistiikalla ole mikään saalis. -ap
Miksi pitää ajatella ero siltä kantilta, että löytyykö ketään uutta? Miksi ei voi vaan erota ihan itsensä takia, vaan "rämpiä". Tuohan on tavallaan pettämistä, et halua olla kumppanisi kanssa, mutta annat ymmärtää toista ainakin niin kauan kun mitään parempaa ei tule vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ole kyllä elämänhallinta kunnossa jos on noin paljon sairauksia. Tulee kyllä fiilis että olet vaan tylsistynyt, harvemmin se mitään onnelaa on seuraavassakaan suhteessa vaan arki astuu aina kuvioihin ennen pitkää. Voihan esim.konsertteihin mennä vailla yksin tai luontopolulle. Hanki koira, saat siitä kaverin luontoon mukaan.
Osa tulee perintönä, esim. diabetes molemmilla vanhemmilla ja eno kuoli ykköstyyppiin kolmikymppisenä. Lisäksi syöpiä ja MS-tautia.
Tylsistynyt on ehkä oikea sana. Parisuhteeseen ja elämään. Oltiin alle 20 kun tavattiin ja jotenkin on alkanut viimevuosina tuntua, että en tiedä kuka olen tai kuka olisin voinut olla ilman sitä kohtalokasta baari-iltaa.
Koiria meillä on ollut 17 vuotta ja nyt keskimmäisen menehdyttyä alle vuoden ikäinen vauhtipakkaus. 5km lenkki on hänelle alkulämpöä, kun minä tunnen sen luissani vielä pitk
Älä nyt jossittele millaista elämä olisi voinut olla, jos et olisi tavannut vaimoasi. Se ei johda mihinkään ja tuntuu että olet jotenkin katkera ja syyllistät vaimoasi omista valinnoistasi. Kukaan ei ole pakottanut sinua nykyiseeen elämääsi vaan se on varmaan silloin tuntunut sinusta oikealta ratkaisulta. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat ja välillä on hyvä pysähtyä miettimään mitä loppuelämältä haluaa. Älä silti syytä muita omista valinnoistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit siis, että eroat, jos mahdollisuus löytää joku uusi, mutta muuten tyydyt vaimoosi.
Ehkä kuitenkin ensin pistät vaimon heräämään että haluat oikeasti muutosta, ja yritätte sitä, ennen kuin lähdet. Haloo sinulla on kaksi lastakin. Ja kyllä vaimosikin ansaitsee sen. Ymmärrän että hankala tilanne jos vaimosi ei tajua tai halua puhua mutta ei kai sen takia ghostata PERHETTÄ. Olet varmasti ihan rehti mies ja kadut tuota vielä jos myöhemmin tajuat ettei ihan omienkaan arvojen mukaan mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tämä ketju vaimollesi, niin ei tavitse enää jossitella. Hän kyllä hoitaa eron puolestasi kun huomaa mitkä ovat motiivisi suhteeseenne.
Olen saman ikäinen, lapseton nainen, enkä huolisi A) miestä, jolla on lapsia tai B) ylipainoista, kuorsaavaa diabeetikkoa, enkä varsinkaan molempia samassa paketissa mistään hinnasta. Joku yh-äiskä, jolla myös on vähän vatsaa ja joku elintasosairaus voisi sinut kuitenkin hyvinkin kelpuuttaa, joten siitä vain markkina-arvoa testaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti vaimosi on kanssasi vain siksi, että osallistut lasten ja koiran hoitoon ja sinulla on parempi palkka kuin hänellä.
Olisiko hänellä edes kiinnostusta harrastaa tai matkustella kanssasi?
Tee elämäntapamuutos. Korjaa ruokatottumuksia ja lisää liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vähän iskäkroppaa" ja sitten päälle luetellaan liuta huonoista elintavoista johtuvia sairauksia ja ikää vasta 40 v.
Juu, ei ikinä.
Tämä sataa siihen laariin, jossa jatkan rämpimistä. Toki ymmärrän, että en tällä statistiikalla ole mikään saalis. -ap
Miksi pitää ajatella ero siltä kantilta, että löytyykö ketään uutta? Miksi ei voi vaan erota ihan itsensä takia, vaan "rämpiä". Tuohan on tavallaan pettämistä, et halua olla kumppanisi kanssa, mutta annat ymmärtää toista ainakin niin kauan kun mitään parempaa ei tule vastaan.
Hyvä kysymys. Ehkä tässä on se takana, että muutimme kummatkin kotoa yhteen ensimmäiseen asuntoomme. Jotenkin siihen on tottunut, että joku on rinnalla. Aikoinaan oli pari vuotta reissuhommissa, jolloin asuin hetken viikot yksin ja loput ajasta kaverin kanssa kimppakämpässä, mutta ei se ole sama. Silloin tein paljon töitä ja kämpässä kävin vain nukkumassa, elämä oli kuitenkin muualla.
Vaikka osaan laittaa ruokaa, pitää kodin siistinä ja pestä pyykit, niin jotenkin en osaa ajatella olevani yksin, vaikka kyllä se voisi tehdä hyvääkin. Jotenkin on vain se pelko, että aika ajaa ohitse ja kukaan muu ei minua kelpuutakkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti vaimosi on kanssasi vain siksi, että osallistut lasten ja koiran hoitoon ja sinulla on parempi palkka kuin hänellä.
Olisiko hänellä edes kiinnostusta harrastaa tai matkustella kanssasi?
Tee elämäntapamuutos. Korjaa ruokatottumuksia ja lisää liikuntaa.
Välillä tuntuu, että olen hänelle helppo lastenhoitaja, jolla mahdollistaa omat harrastukset ja kavereiden kanssa menemiset.
Ainakin aikoinaan oli kiinnostusta, kun matkustimme kerran vuodessa johonkin pidemmälle ja 3-4 pienempää reissua päälle.
Elämäntapamuutos olisi todella tarpeen, jos haluan elää eläkeikään asti. Vielä kuitenkin täytyy katsoa lasten perään, kun vaimo ei sitä työpäivänsä jälkeen halua/jaksa tai menee omiin menoihinsa. Nyt on liian helpo tukeutua kaikkeen makeaan, mistä saa endorfiininsa
Alue: Aihe vapaa
Käyty, hampaaton pesty. Seuraavaksi koiran ja ainakin yhden muksun kanssa lenkille ja sitten saavat mennä purkamaan energiaansa yhteiseen harrastukseen pariksi tunniksi. Roskat täytyy muistaa ottaa, kun lähdetään pihalle, kiitos muistutuksesta. -ap