Perintöä odotellessa
Kehtaako kukaan muu myöntää, että miettii tavaroita, joita tulee saamaan perinnöksi?
Esim. meillä on yksi ruma lipasto, enkä ole ostanut sen tilalle uutta, kun joskus siihen on tulossa tietty lipasto, joka on nyt isälläni. Äitini on jo kuollut, mutta hänen korunsa ovat edelleen isälläni. Joitain niistä haluan ottaa käyttöön, kun omaisuus siirtyy minulle ja lapsilleni (testamentti on). Jotkut taide-esineet löytävät myös meiltä paikan.
Kommentit (63)
Tavaroissa kiinnostaa ainoastaan miten niistä pääsisi eroon mahdollisimman pienellä vaivalla.
Omistus- ja kiinteistöasiat olisivat kiinnostavampia, mutta alkaa ikää olla jo sen verran itsellänikin että saatan jättää vuoroni väliin ja antaa perinnön mennä nuoremmille.
Kenenkään kuoleman ajankohtaa ei voi tietää. Minulla yli 90-v äiti, mutta onhan se ihan mahdollista, että kuolen itse ennen häntä vaikka onnettomuudessa tai syöpään. En uhraa ajatustakaan millekään perinnölle. Katellaan sitten, jos elossa ollaan.
En kyllä tavaroita miettinyt, mutta asuntoja, jotka perin, jonkin verran. Perin 3 asuntoa Kalliosta ja yhden Lauttasaaresta. Niistä kaksi oli kolmioita, muut pienempiä asuntoja.
Samoin osakesalkun osinkotuottoa mietin jonkin verran. Sen tuotto onkin ollut noin 10 000 euroa vuodessa.