Lue keskustelun säännöt.
Perintöä odotellessa
09.11.2024 |
Kehtaako kukaan muu myöntää, että miettii tavaroita, joita tulee saamaan perinnöksi?
Esim. meillä on yksi ruma lipasto, enkä ole ostanut sen tilalle uutta, kun joskus siihen on tulossa tietty lipasto, joka on nyt isälläni. Äitini on jo kuollut, mutta hänen korunsa ovat edelleen isälläni. Joitain niistä haluan ottaa käyttöön, kun omaisuus siirtyy minulle ja lapsilleni (testamentti on). Jotkut taide-esineet löytävät myös meiltä paikan.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Miksi isäsi säilyttää äitisi koruja ap? Mikset pyydä niitä itsellesi? Siinä voi vielä muistisairauden tullessa käydä niin että isäsi lahjoittaa ne eteenpäin.
Äidin kuollessa isälle oli kova paikka, että edes paperilla perin äidin kokonaan. Onhan se outoa, kun yhdessä kerätystä omaisuusesta yhtäkkiä puolet onkin lapsen. En sitten alkanut tuota omaisuutta mitenkään vaatimaan. Perintöverot (isot) tietenkin maksoin. Ajattelin, että palaan myöhemmin asiaan. Eipä tullut mieleen, että isä nopeastikin lahjoitti eteenpäin esim. äidin polkupyörän,vaatteet yms. En sitten myöhemminkään viitsinyt alkaa asioista kysellä. Saan sitten myöhemmin sen, mitä saan. Ei ole kiirettä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mietin niitä tavaroita ilolla. Äitini on hamstraaja ja tavarat aiheuttavat lähinä tuskaa.
Vanhemmilla on reilusti rahaa, niille kyllä itsellä olisi ollut käyttöä (2 lapsen yh) vaikkapa asunnon ostossa eron jälkeen. Olen hyvä tuloinen ja toki itseni ja lapseni elätän mutta välillä käy mielessä että heidän varallisuudesta 10% olisi helpottanut minun elämääni paljon aikanaan koska lainaa ei olisi tarvinnut. Aikovat siis syrjäyttää minut perinnönjaossa ja laittaa kaiken lapsilleni (tiedän että voin vaatia lakiosaa halutessani, enemmän tämä vaan vanhempieni voimakas tahto pitää minut poissa varallisuutensa piiristä mietityttää). Itse olen auttanut lapsia, sijoituskämppää hankittu heille opiskelujen ajaksi jne.
Kun siskon miehen isä kuoli. Yllätys oli suuri, kun isällä ei ollut juuri mitään perittävää, vaikka oli menestynyt yksityisyrittäjä.
Selvisi, et asuivat miehen äidin perintöasunnossa, myös kesäasunto ja sijoitusasunnot oli ostettu miehen äidin nimeen.
Nyt miehen äiti on lahjoittanut kaikki sijoitusasunnot lapsenlapsilleen, mökin hän möi ja vaihtoi asunnon pienempään. Kertoi tehneensä testamentin lapsenlapsilleen, koska omat lapset ovat jo liki 60v ja heillä on kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Kun siskon miehen isä kuoli. Yllätys oli suuri, kun isällä ei ollut juuri mitään perittävää, vaikka oli menestynyt yksityisyrittäjä.
Selvisi, et asuivat miehen äidin perintöasunnossa, myös kesäasunto ja sijoitusasunnot oli ostettu miehen äidin nimeen.
Nyt miehen äiti on lahjoittanut kaikki sijoitusasunnot lapsenlapsilleen, mökin hän möi ja vaihtoi asunnon pienempään. Kertoi tehneensä testamentin lapsenlapsilleen, koska omat lapset ovat jo liki 60v ja heillä on kaikkea.
Järkevästi tehty!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä mietin ja sitä riitaa mikä siitä tulee siskon kanssa koska sen narsistin elämäntehtävä ei ole muuta tehdä kuin minulle paha olo.
Minun ja sisarusten tapauksessa vanhempi puhui kuinka kaikki muutetaan rahaksi että meille tulee helpoksi homma.
Kuoleman jälkeen selvisi että oli tehty kaikki päinvastoin. Kaikki irtovarat oli sidottu uusiin maaomaisuuksiin joiden realisointi on ollut käytännössä mahdotonta. Veljeni kieltäytyi perinnöstä tajuttuaan ettei pysty ottamaan vastaan suurta määrää vastahakattua metsää.
Samaa touhua vanhempi harrasti koko elämänsä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on yksi lapsi ja jonkin verran arvokasta tavaraa. Ei rahaa. Olen tehnyt testamentin koska suku on jo valmiiksi jakanut mielessään vanhoja niteitä, tauluja yms. En ole vielä edes kuuttakymmentä.
Vierailija kirjoitti:
Kuolinpesän tyhjentäminen on kyllä aika hurja homma. Äitini jäämistössä oli kaikenlaista kolmelta sukupolvelta. Ei ollut mitään paikkaa minne laittaa tavaroita - huonekaluja - joten kaikesta piti vaan päästä eroon. Mulla on jokunen 'erityinen' astia, peili, kaksi jalkalamppua. Antiikkituolin ja kristalliset kattokruunut annoin kierrätyskeskukseen ihan vastikään. Jokusen 'jännän' vanhan kirjan jätin itselleni - muut panin menemään. 'Käytöksen kultainen kirja' on kuulema sukulaisemme kirjoittama. Kirja Albert Edelfeltin kirjeistä vuosisadan vaihteesta on sellainen, että sen sivuja ei edes oltu avattu veitsellä kuten ennen piti ja oletan että se on ehkä tullut meille lahjana, koska ei ole luettu ja on numeroitu kappale. Kun rupesin sitä avaamaan niin avautui mielenkiintoinen juttu, jossa pystyin yhdistämään isoäidiltäni 1970 perintönä saamani korun ja hienon, pienen puisen kirstun Aurora Karamziniin, joka on samaa sukua kuin isoäitini ja siis tietys
Kollegani tyhjentää tällä hetkellä lapsuudenkotiaan. Käy joks 2 viikonloppu siellä, samoin veljensä. Veljen näppärät lapset ovat kantaneet yläkerran alkakertaan, jota joka viikko pakataan. Huonekaluja yritetty myydä, autotalli, kellari ihan täynnä jne. Äiti on hyvässä kunnossa, muistin takia pääsi hoivakotiin. Asuntomarkkinat seis. Äidillä on säästöjä, eläke ei riitä pakollisiin kuluihin, kun valtaosa menee maksuihin.
Haluavat tehdä tämän itse, jotta näkevät mitä on ja jossain pitää nukkua, kun äitiä käy katsomassa. Sanoi ei ikinä aio ostaa yhtään tupperwaraa, niin paljon muovipurkkeja on tullut vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua suorastaan kuvottaa sellaiset ihmiset, jotka miettivät mahdollista perintöään ennenkuin ihminen on edes kuollut. Ei ole ne tavarat & rahat hänen omaisuuttaan, jotka toinen on hankkinut & tienannut elämänsä aikana. Tiedän yhdenkin tällaisen haaskan omasta suvusta.
Nimenomaan ne tavarat. Kymmeniä kuolinpesiä tyhjentäneenä kaikki pääsisi helpommalla, jos mietittäisiin jo elämän aikana.
Olen löytänyt kirjojen välistä markkaseteleitä, yöpöydän vetolaatikon alle tehty piilo, jossa on ollut kultakoruja.
Irtaimiston arvo on lähes aina hyvin pientä, vaivaa sitäkin enemmän
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja jonkin verran arvokasta tavaraa. Ei rahaa. Olen tehnyt testamentin koska suku on jo valmiiksi jakanut mielessään vanhoja niteitä, tauluja yms. En ole vielä edes kuuttakymmentä.
Jos sinulla on lapsi, ei niille sukulaisille mene yhtään mitään. Lapsesi perii kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni saa äitini omistaman talon irtaimistoineen kaikkineen. Minä otan tilillä olevat rahat. Menee aika tarkkaan puoliksi näin.
Vierailija kirjoitti:
Kun siskon miehen isä kuoli. Yllätys oli suuri, kun isällä ei ollut juuri mitään perittävää, vaikka oli menestynyt yksityisyrittäjä.
Selvisi, et asuivat miehen äidin perintöasunnossa, myös kesäasunto ja sijoitusasunnot oli ostettu miehen äidin nimeen.
Nyt miehen äiti on lahjoittanut kaikki sijoitusasunnot lapsenlapsilleen, mökin hän möi ja vaihtoi asunnon pienempään. Kertoi tehneensä testamentin lapsenlapsilleen, koska omat lapset ovat jo liki 60v ja heillä on kaikkea.
Tuosta tulee sellainen ajatus että yrittäjällä on ollut ulosoton kanssa jotain tekemistä ja kaikki laitettu vaimon nimiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sinulle luvannut, ettäet isääsi pitempään? Tänään voi sattua onnettomuus ja sinö ja saastapensiasi olette illalla vainajia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin lähinnä kiinteistöä. Isä kovaan ääneen testamenttasi koko perintönsä vain yhdelle sisaruksista. Odottelen lähinnä ahdistavaa perinnönjakoa.
Perinnönjakotilaisuuteen ei ole pakko osallistua, itsekin aikoinaan jätin perunkirjoitustilaisuuden välistä ja silti sain sen pienen osuuden joka minulle kuului.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kyllähän näitä asioita miettii jos realisti on. Elämä menee valtavan nopeaa ja hyvä jos etukäteen olisi miettinyt edes jotain mahdollisen tulevan perinnön suhteen. Sekä tehnyt myös oman testamentin valmiiksi. Mutta onhan se aika surullista jos odottaa perintöä enemmän kuin sitä että saa pitää lähisukunsa elossa mahdollisimman pitkään. Toki on narsisteja ja muuten inhottavia ihmisiä joiden kuolema on kaikille helpotus. Ihmisyyteen kuuluu kaikki tuntemukset ja myös välillä se että odottaa perintöä ja että sillä oma elämä helpottuisi.
isäsi teki juuri uuden testamentin ja antaa omaisuutensa hylättyjen kissojen eläinkodille.
t: isäsi lakimies
Minulla on vanha äiti, mietin mikä urakka tyhjentää asuntonsa, paljon vaatteita, ei ole oikein mitään mitä haluaisin sieltä. Itselläni kaikki tarvittava on.
Olen ollut perijän roolissa jo useamman kerran (kaikki kun olin alle 30-v.) ja jokaisen kohdalla olisin halunnut kyllä olla olematta. Yhtä lukuunottamatta kaikki voisivat aivan hyvin olla vielä hengissäkin iän puolesta. Viimeinen isovanhempi on vielä hengissä, vanhempi siitä välistä kuollut ja ikävä kyllä ei varmaan montaa vuotta enää elä. Hänellä on suhteellisen paljon omaisuutta, siis tämmöisestä duunareiden näkökulmasta, oma perintöosuus n. 100 000 luokkaa - tämän tiedän, koska tuon toisen isovanhemman ikävä kyllä olen jo perinyt. Suunnilleen tiedän, mitä tuolla rahalla teen, kun se tulee, mutta mieluummin vasta niin myöhään kuin mahdollista. Tietäähän sitä muutenkin, mitä tekisi jollakin arpajaisvoitolla, jos sellainen tulisi. Onneksi isovanhempi on vielä hengissä ja toivottavasti jaksaisi sinne 100-vuoteen, se olisi mahtavaa.
Tätä miettiessä lähinnä tulee mieleen, että pitäisi tehdä itselle testamentti. Jos kuoltaisiin koko perheen kanssa yhtä aikaa, niin soisin omaisuuteni mieluummin sisaruksille/näiden lapsille kuin elossa olevalle vanhemmalle, hän ei sitä mihinkään tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Minua suorastaan kuvottaa sellaiset ihmiset, jotka miettivät mahdollista perintöään ennenkuin ihminen on edes kuollut. Ei ole ne tavarat & rahat hänen omaisuuttaan, jotka toinen on hankkinut & tienannut elämänsä aikana. Tiedän yhdenkin tällaisen haaskan omasta suvusta.
Minua taas kuvottaa verottaja, joka vähänkään isommasta perinnöstä tuumailee, että nämäpä eurot kuuluvatkin minulle eikä perillisille.
Ja ei ole oma lehmä ojassa, perintöjä ei ole tullut eikä ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastikko sä kuvittelet että jos sun potenttiaalinen sisar kuolis joka ois naimisissa et sä perisit sen eikä se puoliso? Tai jos sä oisit naimisissa ja puolisos kuolis et sen onaisuus menis sen sisarille eikä sulle? Höpsistä nyt
Esimerkkitapauksessa henkilö on vielä elossa ja luopumassa saamastaan perinnöstä. Silloin ei aviomies peri mitään.
Sinä et peri appeasi lain mukaan. Voisit periä häntä vain testamentilla.
En niinkään tavaroita, mutta rahaa kyllä. Vanhemmat täysiä kusipäitä, enkä koe heiltä muuta saaneeni.