Miksi huono-osaisuus periytyy?

Olipa typerä aloitus. Eikö tule mitään mieleen? 

Vaatii lapselta ja nuorelta tosi paljon energiaa ja voimavaroja jo pelkästään selviytymiseen arjesta, jos lapsuus on ollut traumaattista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteet on laadittu sellaisiksi että suurimmalla osalla huono-osaisia ei ole mitään mahdollisuutta rikkoa sitä betonikattoa, mikä nostaisi hyväosaisuteen. Tuurilla, älyllä ja kovalla työllä siinä voi onnistua, mutta tarvitaan molempia.

 

Miten niin? Vaikka ei ohjattaisi lukioon ja menisi amikseen ja lähihoitajaksi, niin töitä riittää ja voisi jo nuorena alkaa säästämään ja sijoittamaan. 

Tiedätkö mikä on lähihoitajan palkka? Osaako lähihoitaja sijoittaa ja säästää jos on lähtöisin huono-osainen?

Osaa. 

Se oli minunkin tarinani, että pienituloisesta perheestä. Mä oon jopa työkyvyttömyyseläkkeellä ja väittävät hulluksija mäkin osaan. Ei se ole rakettitiedettä.

T: Antti Lain.e

Ei huono-osaisuus periydy, vaan kunnianhimon puute.

Ja muiden odotuksista ja arvostuksesta vähät välittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Onpa asenteellisia kommentteja.

Huono-osaisella ei ole resursseja maksaa esim harrastuksia ja leirejä, joissa saisi taitoja ja positiivisia kokemuksia ja olisi toisten kanssa, joilla on resursseja panostaa itseensä. Kotona voi olla stressaantunut tunnelma kun on huolta laskuista ja menoista, sen sijaan että suunniteltaisiin lomatekemisiä ym. juttuja.

Mutta jännästi monessa tällaisessa perheessä rahaa löytyy lemmikkeihin, tatuointeihin, alkoholiin, tupakkaan. Satasen tatuointi on saatava, mutta lapsen harrastukseen tuo nähdään suurena summana.

Eräs exäni oli todella vähävaraisesta yh-perheestä. Kotona ei kuulemma ollut aina edes ruokaa kaapeissa, mutta äidillä oli kuitenkin aina rahaa tupakkaansa. Exäni halusi pois tuosta slummielämästä. Ei ollut hyvä koulussa, mutta löysi itselleen alan jolla menestyy ja on tuloiltaan keskiluokkaa.

Siten että lapsella ei ole sen enempää järkeä päässä kuin vanhemmillaan tai on jopa tyhmempi kuin vanhempansa. Tähän edesauttaa huono seura, johon lapsi väkisinkin joutuu idioottivanhempiensa tekemän asuinpaikka valinnan johdosta. 

Huono-osaisuutta voi pahimmillaan olla jo monessa sukupolvessa samassa sukuketjussa. Lapsilla ei välttämättä ole ympärillään ja läheisissään ketään aikuista ihmistä joka tukee ja kannustaa, johon voi luottaa, joka tarjoaisi tasapainoista vanhemmuutta tai pitäisi lapsesta huolta kaikilla tasoilla. Tällöin päiväkotien, koulujen ym. aikuisten tuki ja turvallisuus korostuvat ja sanotaankin, että yksi turvallinen aikuinen riittää.

Huono-osaisuus vaikuttaa elämään ihan kaikessa. Synnytään ja kasvetaan ympäristössä, joka on kaikin tavoin niukka (sosiaaliset-, taloudelliset, psyykkiset ym. olosuhteet). Asuinympäristössä voi olla paljon samanlaista huono-osaisuutta, jossa kertautuvat samanlaiset ongelmat. Ne voidaan kokea ns. normaalina olosuhteina, vaikkeivat sitä millään tasolla ole-ei tiedetä muustakaan. 

Ydinperhe voi olla kaikin puolin rikkinäinen ihmissuhteiden ja olosuhteiden osalta. Elämistä määrittävät monenlaiset eritasoiset ongelmat: köyhyys, työttömyys, huono-osaisuus, mielenterveys- ja päihdeongelmat, heikko ravitsemus jne. Perusteet opitaan niissä olosuhteissa. Voi olla ettei lasta herätä kukaan koskaan kouluun, kukaan aikuisista ei lähde koskaan lapsen kotona asumisen aikana töihin, ei ole koskaan lämmintä ruokaa tarjolla saati, että sitä syötäisiin yhdessä perheen kanssa saman pöydän ääressä. Elämän peruselementit jäävät puuttumaan kokonaan.

Koulun käyntiin ei kannusteta, joten jää lapsen vastuulle, panostaako hän koulutukseensa vai ei (hyvin usein näissä lähtökohdissa ei, vaikka yksittäisiä poikkeuksiakin löytyy. Tällöin usein se yksi turvallinen aikuinen voi olla se, jonka ansiosta näin käy. Töissä käynti ei ole normi, eikä sitä tapahdu välttämättä lähiympäristössä koskaan. On opittu elämään ja toimimaan erilaisten tukien varassa, opettelemaan keinoja tukiviidakossa kaikista parhaiten hyötyäkseen yms. Nämä elementit opitaan myös jo lapsen taholta nuorena. Tärkeää olisikin päästä pureutumaan monisyisiin ongelmiin jo varhain, jotta ylisukupolvinen ketju voitaisiin katkaista.

Huono-osaisuuden ylisukupolvisuudesta on jo paljon tutkittua tietoa saatavilla, joten kyse on Suomessakin ihan todellisesta ilmiöstä. Siihen ja sen lainalaisuuksiin kannattaa ja on hyödyllistä tutustua, jotta ymmärtää, mitä todellinen ylisukupolvinen huono-osaisuus tarkoittaa. Alla esimerkkilinkkejä

https://tietotarjotin.fi/uutinen/2475734/miten-katkaista-ylisukupolvise…

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135433/YP1705_Vauhkonenym…

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/78004

Vierailija kirjoitti:

Ei huono-osaisuus periydy, vaan kunnianhimon puute.

Ja muiden odotuksista ja arvostuksesta vähät välittäminen.

Allekirjoitan tämän. Minäkin olen kunnianhimoinen, mutta se on helvetin vaikeaa, jos joutuu kiusatuksi, vainotuksi ja mielenterveyspalveluihin ja käy suljettujen kautta. Mä tosin näytän aina kynteni, jos mulle vaan annetaan  mahdollisuus.

T: Antti Lain.e 

Vierailija kirjoitti:

Koska omaisuus periytyy. Yhteiskunta tuhlaa resursseja perintöoikeuden myötä. Ei paskaakaan kannata jättää navetan taakse yhteen kasaan vaan levittää pellolle.

Kysymys ei ole ihan yksinkertainen. Sosio-ekonominen asema voi olla periytyvää, mutta Suomessa yksilöllä on mahdollista hakea korkeakouluihin taustasta huolimatta. Ehkä esim. pienituloisesta perheestä ja "duunariperheestä" saattaa olla seuraamuksena hakeutua ammattikoulun vaativiin käytännön töihin. Akateemisesta perheestä taas ehkä loogisemmin akateemiselle uralle. Toisaalta saattaa olla, ettei ole mahdollisuutta, mielenkiintoa, rahaa tai kapasiteettia opiskella pidemmälle. Jotkut haluavat tehdä enemmän käytännön töitä ja ehkei jaksa kouluttautua. Kasvuolosuhteet, ympäristö ja yksilön oma intentio määrittävät varmasti jonkun verran tulevia olosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii lapselta ja nuorelta tosi paljon energiaa ja voimavaroja jo pelkästään selviytymiseen arjesta, jos lapsuus on ollut traumaattista. 

Mitäs se vaatii, jos koko elämä on ollut sellainen? Pitääkö oikeasti ollakin sitkeä ja urheilumielinen. T: Antti Lain.e

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteet on laadittu sellaisiksi että suurimmalla osalla huono-osaisia ei ole mitään mahdollisuutta rikkoa sitä betonikattoa, mikä nostaisi hyväosaisuteen. Tuurilla, älyllä ja kovalla työllä siinä voi onnistua, mutta tarvitaan molempia.

 

Miten niin? Vaikka ei ohjattaisi lukioon ja menisi amikseen ja lähihoitajaksi, niin töitä riittää ja voisi jo nuorena alkaa säästämään ja sijoittamaan. 

No kun pointti oli se, että ne esimerkit omassa kasvuympäristössä puuttuvat! Kukaan ei kannusta ja kerro hyvien arvosanojen tärkeydestä, kukaan ei opeta mitä on järkevää rahankäyttöä saati mitä sijoittaminen tarkoittaa, koska kukaan ei osaa neuvoa noissa asioissa. Siksi ei ole mahdollista rikkoa sitä betonikattoa, koska kukaan ei ole kertomassa eikä kannustamassa miten se tehdään!

On se kumma, kun jotkut naivisti uskovat tämän olevan tasa-arvon maa jossa on kaikilla samanlaiset mahdollisuudet. Suomi on aina ollut luokkayhteiskunta ja on vuosien varrella vain kasvattanut niitä eroja yhteiskuntaluokkien välillä. Kuilu alkaa olla jo suht valtava.

Hyväosainen kuplassa kasvanut omaa tuon naivin uskon kaikkien samanlaisiin mahdollisuuksiin, koska on itse aina lähipiirinsä kera ollut perusmenestyjä. Ei siis ole kokenut eikä nähnyt mitä on huono-osaisuus.

Kuinka paljon tätä asiaa täytyy vielä vääntää rautalangasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa asenteellisia kommentteja.

Huono-osaisella ei ole resursseja maksaa esim harrastuksia ja leirejä, joissa saisi taitoja ja positiivisia kokemuksia ja olisi toisten kanssa, joilla on resursseja panostaa itseensä. Kotona voi olla stressaantunut tunnelma kun on huolta laskuista ja menoista, sen sijaan että suunniteltaisiin lomatekemisiä ym. juttuja.

 

Mutta jännästi monessa tällaisessa perheessä rahaa löytyy lemmikkeihin, tatuointeihin, alkoholiin, tupakkaan. Satasen tatuointi on saatava, mutta lapsen harrastukseen tuo nähdään suurena summana.

Eräs exäni oli todella vähävaraisesta yh-perheestä. Kotona ei kuulemma ollut aina edes ruokaa kaapeissa, mutta äidillä oli kuitenkin aina rahaa tupakkaansa. Exäni halusi pois tuosta slummielämästä. Ei ollut hyvä koulussa, mutta löysi itselleen alan jolla menestyy ja on tuloiltaan keskiluokkaa.

Näin ei ole kaikissa perheissä. Omassa vähävaraisessa perheessäni ei ollut mitään noista. Ei ollut eläimiä, ei tatuointeja, ei tupakkaa eikä alkoholia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa asenteellisia kommentteja.

Huono-osaisella ei ole resursseja maksaa esim harrastuksia ja leirejä, joissa saisi taitoja ja positiivisia kokemuksia ja olisi toisten kanssa, joilla on resursseja panostaa itseensä. Kotona voi olla stressaantunut tunnelma kun on huolta laskuista ja menoista, sen sijaan että suunniteltaisiin lomatekemisiä ym. juttuja.

 

Mutta jännästi monessa tällaisessa perheessä rahaa löytyy lemmikkeihin, tatuointeihin, alkoholiin, tupakkaan. Satasen tatuointi on saatava, mutta lapsen harrastukseen tuo nähdään suurena summana.

Eräs exäni oli todella vähävaraisesta yh-perheestä. Kotona ei kuulemma ollut aina edes ruokaa kaapeissa, mutta äidillä oli kuitenkin aina rahaa tupakkaansa. Exäni halusi pois tuosta slummielämästä. Ei ollut hyvä koulussa, mutta löysi itselleen alan jolla menestyy ja on tuloiltaan keskiluokkaa.

Olen yksinhuoltajaperheestä, jossa vanhempi tavallisessa toimihenkilötyössä, ei akateeminen ja rahat meni elämiseen, ei jäänyt säästöön tai sitä vaan tehty kotona. Rahaa oli harvemmin kalliisiin harrastuksiin. Itse halusin lukioon, josta hain useamman kerran yliopistoon (olin vuoden ammattikorkeassa), tein lisäksi kaikenlaisia töitä opintojen ohella (siivousta ja myyntiä) eli kyllä se oma tahto määrittää ja kuinka sitkeästi jonnekin haluaa. Ilmaiseksi se ei tipu ja ilman töitä. Mahdollista on suunnan käännös elämässä, vaikka olosuhteet elämän alkuun eivät olisi täydelliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olosuhteet on laadittu sellaisiksi että suurimmalla osalla huono-osaisia ei ole mitään mahdollisuutta rikkoa sitä betonikattoa, mikä nostaisi hyväosaisuteen. Tuurilla, älyllä ja kovalla työllä siinä voi onnistua, mutta tarvitaan molempia.

 

Miten niin? Vaikka ei ohjattaisi lukioon ja menisi amikseen ja lähihoitajaksi, niin töitä riittää ja voisi jo nuorena alkaa säästämään ja sijoittamaan. 

 

No kun pointti oli se, että ne esimerkit omassa kasvuympäristössä puuttuvat! Kukaan ei kannusta ja kerro hyvien arvosanojen tärkeydestä, kukaan ei opeta mitä on järkevää rahankäyttöä saati mitä sijoittaminen tarkoittaa, koska kukaan ei osaa neuvoa noissa asioissa. Siksi ei ole mahdollista rikkoa sitä betonikattoa, koska kukaan ei ole kertomassa eikä kannustamassa miten se

Ei suomalaiset muutenkaan ole perinteisesti mitään sijoittajakansaa, mutta nyt ihmisiä herätellään siihen ihan tavan mediassa ja palstoilla kun hyvinvointivaltio murenee alta.

Kirjastosta voi lainata maallikoille tarkoitettuja sijoittamisoppaita. Sitten kun jo sijoittaa, voi niitä myös ostaa ja vähentää verotuksessa.

Itse olen törmännyt joidenkin duunareiden vähättelevään asenteeseen säästämistä kohtaan. Joillakin on melkeinpä vihamielinen suhtautuminen säästeliäisiin ihmisiin. Perusteluna lähinnä se, että mieluummin elää (täysillä) kuin säästää. Onko heille siis eläminen sitä, että vähäkin ylimääräinen raha tuhlataan turhuuteen. Se krääsän ostaminen tai uusi tatuointi ei mielestäni saisi olla prioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen törmännyt joidenkin duunareiden vähättelevään asenteeseen säästämistä kohtaan. Joillakin on melkeinpä vihamielinen suhtautuminen säästeliäisiin ihmisiin. Perusteluna lähinnä se, että mieluummin elää (täysillä) kuin säästää. Onko heille siis eläminen sitä, että vähäkin ylimääräinen raha tuhlataan turhuuteen. Se krääsän ostaminen tai uusi tatuointi ei mielestäni saisi olla prioriteetti.

Mutta eiköhän me kaikki olla ainakin netissä törmätty hyvin toimeentulevilta vaikuttaviin ihmisiin jotka jaksaa selostaa mihin kaikkeen ovat taas saaneet rahansa kulutettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa asenteellisia kommentteja.

Huono-osaisella ei ole resursseja maksaa esim harrastuksia ja leirejä, joissa saisi taitoja ja positiivisia kokemuksia ja olisi toisten kanssa, joilla on resursseja panostaa itseensä. Kotona voi olla stressaantunut tunnelma kun on huolta laskuista ja menoista, sen sijaan että suunniteltaisiin lomatekemisiä ym. juttuja.

 

Mutta jännästi monessa tällaisessa perheessä rahaa löytyy lemmikkeihin, tatuointeihin, alkoholiin, tupakkaan. Satasen tatuointi on saatava, mutta lapsen harrastukseen tuo nähdään suurena summana.

Eräs exäni oli todella vähävaraisesta yh-perheestä. Kotona ei kuulemma ollut aina edes ruokaa kaapeissa, mutta äidillä oli kuitenkin aina rahaa tupakkaansa. Exäni halusi pois tuosta slummielämästä. Ei ollut hyvä koulussa, mutta löysi itselleen alan jolla me

Yksinhuoltajuus ei ole sama kuin huono-osaisuus. Ei myöskään esimerkiksi äidin tai isän toimihenkilöasema. Joskus tuntuu, ettei ihmiset ihan ymmärrä, mitä on huono-osaisuus. Siinä on useita päällekkäisiä tekijöitä.

Yksinhuoltajuus on yksi riskitekijä huono-osaisuudelle, sillä yksinhuoltajaperheissä on keskimäärin enemmän talousvaikeuksia ja muita ongelmia, mutta ei suinkaan lähtökohtaisesti. Kuitenkaan se, että on yksinhuoltajaperhe ei tarkoita, että perhe on huono-osainen.