Yläkerran jäätävät kolistelut ja kantapääkävely
Toki asunnoista ja yläkerrasta saa mun puolesta kuulua kaappien luukutusta ja tavaroiden käyttämisestä ääntä, mutta tuo norsumainen tamppaaminen lattiaan liki aina kun yläkerran naapuri kävelee, ottaa kyllä hermoon pidemmän päälle.
Kyseessä ei siis ole mikään pieni ääni. Oli pakko pistää naapurille luukusta viestiä, että sopisiko klo 22:00 - 8:00 aikana hissukseen kävely, koska herääminen tuohon jytään ei ollut enää kovin mukavaa. 99% todennäköisyydellä työtön, joten tamppaamiseen ei ole säännöllistä aikaa. Itselläni yöunet alkoi menemään huonoksi tuon metelin takia, joten siksi oli pakko ottaa asia esille. Korvatulppia käytän, mutta revin ne aina pois korvista ko nukahdan, joten eipä niistä apua siinä vaiheessa kun herää tamppaamiseen.
Mikä määritellään "normaaliksi" elämisen ääneksi etenkin jos puhutaan äänekkäästä lattiaan tamppaamisesta eli ns. kantapääkävelijästä? Kysyin asiaa isännöitsijältä ja sanoivat, että kuuluu elämisen ääneksi eivätkä voi tehdä asialle mitään. Kävi mielessä hakea joku mittari tai nauhoittaa ääntä minkä perusteella voisivat tehdä tällekin määrityksen.
Varmasti tekemistä tämän asunnon/rakennuksen erityksillä ja rakenteilla, mutta äänien kantautumisesta päätellen yläkerrassa on suorastaan pakko paiskoo tavaroita ja hakkaa kantapäitä lattiaan.
Minulla on tämä asunto omistuksessa, ja huoli nousee nyt enemmänkin tulevaisuuden suhteen kun tulen tämän laittamaan vuokralle, että pysyykö vuokralaiset asunnossa yläkerran naapurin vuoksi. Aion kyllä ottaa asian heti ensitapaamisessa, että jos yläkerran naapurin metelöinnit häiritsee, tästä voi käydä mainitsemassa.
Kommentit (192)
Ääniyliherkkyyden saisi lisätä johonkin mielen häiriöihin.
Se että kerrostalossa kuuluu elämisen ääniä on ihan normaalia. Tuskin kävelemisen äänet mitään 100 dB luokkaa on? Se ettei kestä ääntä, kolinaa tms kertoo vain omasta pääkopasta.
Itse asunut vuosikymmenet alimmassa kerroksessa ja kerrostalojen elämisen äänet ovat minulle ihan luonnollinen asia.
Ap ja muut ääniyliherkät voivat muuttaa tyhjiöön tai avaruuteen.
Kerrostalossa suostuisin jatkossa asumaan vain ylimmässä kerroksessa. Tämä kokemus on tullut nyt kun väliaikaisesti asutaan kerrostalossa rakennusprojektin ajan. Ahdistaa kun yläkerrasta kuuluu yhtäkkiä ääniä ja juuri tuo töminä. Ylipäätään ajatus että sivulla alla ja päällä asuu muita on ahdistavaa.
En tajua miten ihmiset pystyy asumaan näissä säilytyskuutioissa läpi elämänsä, täytyy olla varmaan kuuro
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanta-astujat ovat huomattavan pitkiä ja painavia. Humppa ja valssi heiltä ei suju, polkka onnistuu, jos on rytmitaju. Armeijassa oli kulmamiehenä 2-metrinen. Oli se huvittavan näköistä, kun hän yritti kävellä kuin 170 senttinen.
Alakerran kanta-astuja tyttö on lyhyt ja anorektinen. Ei se katso painoa tai pituutta. Ja kyllä, kuuluu tänne ylös kun tamppailee.
Eli siis saako alakerrastakin resonoitua tamppaamisen ylös? Alakerrassa ei asu ketään (kellari) niin voisin hyvällä omatunnolla jyskyttää
Ei kai tamppaajat itse huomaa sitä tekevänsä. Marssivat reippaasti ja rytmikkäästi kotipuuhissaan. Lattia ei hajoa, mutta oven paiskomisista ihmettelen etteivät ovet hajoa kun reippaasti monta kertaa päivässä suljetaan ovi pam! Mäiskis!
Vierailija kirjoitti:
Ääniyliherkkyyden saisi lisätä johonkin mielen häiriöihin.
Se että kerrostalossa kuuluu elämisen ääniä on ihan normaalia. Tuskin kävelemisen äänet mitään 100 dB luokkaa on? Se ettei kestä ääntä, kolinaa tms kertoo vain omasta pääkopasta.
Itse asunut vuosikymmenet alimmassa kerroksessa ja kerrostalojen elämisen äänet ovat minulle ihan luonnollinen asia.
Ap ja muut ääniyliherkät voivat muuttaa tyhjiöön tai avaruuteen.
Kestäisitkö sinä elää omassa kodissasi niin, että naapuri hakkaisi koko ajan kotona ollessaan kumivasaralla lattiaan? Voi kuinka ääniherkkä oletkaan!
Se kantapäätöminä vastaa tasan tarkkaan sitä kumivasaralla hakkaamista, seinät ja ikkunat tärisee ja se töminä tulee rakenteiden kautta kuulokkeiden ja korvatulppien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ääniyliherkkyyden saisi lisätä johonkin mielen häiriöihin.
Se että kerrostalossa kuuluu elämisen ääniä on ihan normaalia. Tuskin kävelemisen äänet mitään 100 dB luokkaa on? Se ettei kestä ääntä, kolinaa tms kertoo vain omasta pääkopasta.
Itse asunut vuosikymmenet alimmassa kerroksessa ja kerrostalojen elämisen äänet ovat minulle ihan luonnollinen asia.
Ap ja muut ääniyliherkät voivat muuttaa tyhjiöön tai avaruuteen.
Jännä että mun ääniyliherkkyys parani sillä hetkellä, kun muutin toiseen taloon pois tömistelijän naapurista. Miten selität tämän?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tamppaajat itse huomaa sitä tekevänsä. Marssivat reippaasti ja rytmikkäästi kotipuuhissaan. Lattia ei hajoa, mutta oven paiskomisista ihmettelen etteivät ovet hajoa kun reippaasti monta kertaa päivässä suljetaan ovi pam! Mäiskis!
Tämä. Vähän rauhallisempi askellus auttaisi vähentämään töminän äänenvoimakkuutta, mutta eivät ilmeisesti kykene siivoamaan muuten kuin tuolla raivokkaalla tyylillä. Mun entinen naapuri teki jonkun puolen tunnin raivosiivouksen joka ilta klo 23.30 ja sellaisella töminällä, että heräsin meteliin jos olin sattunut nukahtamaan aikaisin.
Alakerran naapuri sanoi että oon kanta-astuja kun kysyin kuuluuko ääniä. Mummeli on itse huonosti kävelevä rollalla. En pahastunut. Sanoin etten oo hissuttelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä nyt vain on ääniyliherkkiä. Hanki korvatulpat tai kuulosuojamiet. Tai muuta omakotitaloon.
Hommaa sitten minulle omakotitalo niin muutan?
Miksi muiden pitäisi sulle kustantaa psyykesi vaatima asunto? Laita sukanvarteen ja hanki itse, ellet ole holhouksessa. Jos olet holhouksessa, pyydä varaamaan lääkäriaika lääkityksen säätämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska työtön hullu pystyy halutessaan tekemään naapurien elämästä helvettiä. Työssäkäyvän täytyy sentään keskittyä välillä työhönsä ja monen pitää myös raahautua työpaikalle. Suurin osa työllisistä myös nukkuu joskus.
Hulluimpia on kuitenkin eläkeläiset juopot, joiden pakkomielle voi jatkua vuosia jos nuo päättää jollekin naapurilleen ruveta kostamaan. Johtunee siitä että aivot on rappeutuneet vuosien tai vuosikymmenten juomisesta dementoituvalle tasolle. Välillähän noista saa lehdistä lukea miten joku mummeli tai pappeli (mummelit on pitkäikäisempiä jopa juopotellessaan) saa päähänsä vainota eri tavoin jotakuta naapuriaan eikä tää lopu millään sanomisilla tai välttämättä edes oikeuden tuomioilla ilmeisesti kun ymmärrystä ei päässä enää ole.
Juopot saa sentään häädetyksi mutta raitista elefanttia ei. Ilmeisesti ap:n yläpuolella asuu joku sinkkumies, jonka pizza- ja sipsikaljavetoinen elämäntapa ei salli mattoja mutta runsaan elopainon ja sohvalla rapistuneen lihaksiston, joka ei sovellu liikkumiseen joustavasti ja äänettömästi.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa suostuisin jatkossa asumaan vain ylimmässä kerroksessa. Tämä kokemus on tullut nyt kun väliaikaisesti asutaan kerrostalossa rakennusprojektin ajan. Ahdistaa kun yläkerrasta kuuluu yhtäkkiä ääniä ja juuri tuo töminä. Ylipäätään ajatus että sivulla alla ja päällä asuu muita on ahdistavaa.
En tajua miten ihmiset pystyy asumaan näissä säilytyskuutioissa läpi elämänsä, täytyy olla varmaan kuuro
Asunylimmässä eli neloskerroksessa. Tää rappu on kyllä aika hiljainen. Pahin tupakoija muuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Ääniyliherkkyyden saisi lisätä johonkin mielen häiriöihin.
Se että kerrostalossa kuuluu elämisen ääniä on ihan normaalia. Tuskin kävelemisen äänet mitään 100 dB luokkaa on? Se ettei kestä ääntä, kolinaa tms kertoo vain omasta pääkopasta.
Itse asunut vuosikymmenet alimmassa kerroksessa ja kerrostalojen elämisen äänet ovat minulle ihan luonnollinen asia.
Ap ja muut ääniyliherkät voivat muuttaa tyhjiöön tai avaruuteen.
Valitettavasti eivät voi, mutta vastamelukuulokkeita ja korvatulppia saa kaupasta, psyykenlääkkeitä apteekista ja reseptin terveyskeskuksesta. Kirjoitan omasta kokemuksesta. Olin erittäin ääniherkkä nuorempana, mutta nykyään osaan sulkea korvani ja käyttää aivojani miellyttävän äänimaiseman rakentamiseen.
Tiiviisti asuessa kannattaa opetella moikkaamaan naapureita. Se helpottaa yhdessä elämisen tuskaa. Tietenkin vaikeaa, jos on maalta muuttanut eikä tajua, mikä elämisen ääni on normaalia ja mikä ei. Itse pidän tässä kerrostalossa asumista paljon miellyttävämpänä kuin omakotitaloani maalla. Siellä joutui kuuntelemaan ympärillä pärrääviä traktoreita ja puimureita sesonkiaikaan 24/7 ja pitämään lietelannan levitysaikana pyykkipoikaa nenässä viikon. Syksyllä sai väistellä hirvikiväärin luoteja ja silti huonosti ammuttu hirvi juoksi naapuritalon lohkotiiliseinän viereen kuolemaan ja suihkimaan siihen veret.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa suostuisin jatkossa asumaan vain ylimmässä kerroksessa. Tämä kokemus on tullut nyt kun väliaikaisesti asutaan kerrostalossa rakennusprojektin ajan. Ahdistaa kun yläkerrasta kuuluu yhtäkkiä ääniä ja juuri tuo töminä. Ylipäätään ajatus että sivulla alla ja päällä asuu muita on ahdistavaa.
En tajua miten ihmiset pystyy asumaan näissä säilytyskuutioissa läpi elämänsä, täytyy olla varmaan kuuro
Ei tarvitse, vaan asennemuutos riittää. Itse koen olevani hyvinkin turvassa ja tallessa täällä nejännessä kerroksessa naapurien ympäröimänä. Rappuun ei pääse kukaan ilman avainta, kaupustelijoita ja rahankerääjiä ei ole, murtovarkaat, tuhopolttajat ja kosteusvauriot iskevät omakotitaloihin.
Hiljaisuus 22-7.00 ei 8.00. Tehosekoitinta en käytä ihan aamusta en kuuden jälkeen illalla, samaten imuri. Pesukonetta ei enään 22 jälkeen ja astianpesukone voi olla päällä 22 jälkeen.
Huvittaa ajatus että alkaisin hiiviskellä omassa kodissani kuin intiaani konsanaan, ettei naapurikyylä ahdistu. :D Normaali kävely kuuluu elämisen ääniin. Ette te kitisijät sentään kaikkea voi kieltää.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa ajatus että alkaisin hiiviskellä omassa kodissani kuin intiaani konsanaan, ettei naapurikyylä ahdistu. :D Normaali kävely kuuluu elämisen ääniin. Ette te kitisijät sentään kaikkea voi kieltää.
Mun ei tarpii hiipiä kotonani, vaan kävelen normaalilla askeleella paukuttamatta. Siihen riittää vaan ihan hyvä motoriikka, joka on kehittynyt siitä, kun on pienestä pitäen liikkunut paljon. Kantapäätampparit tarvitsisivat kipeästi fyysistä harjoitusta ja mielellään myös fyssarin katsomaan, että missä kaikkialla kropassa prakaa, jos ei kävely onnistu muuten kuin tamppaamalla. Siitäkös kitinä ja ulina alkaisi, kun tamppari joutuisi kävelemään tamppaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa ajatus että alkaisin hiiviskellä omassa kodissani kuin intiaani konsanaan, ettei naapurikyylä ahdistu. :D Normaali kävely kuuluu elämisen ääniin. Ette te kitisijät sentään kaikkea voi kieltää.
Mun ei tarpii hiipiä kotonani, vaan kävelen normaalilla askeleella paukuttamatta. Siihen riittää vaan ihan hyvä motoriikka, joka on kehittynyt siitä, kun on pienestä pitäen liikkunut paljon. Kantapäätampparit tarvitsisivat kipeästi fyysistä harjoitusta ja mielellään myös fyssarin katsomaan, että missä kaikkialla kropassa prakaa, jos ei kävely onnistu muuten kuin tamppaamalla. Siitäkös kitinä ja ulina alkaisi, kun tamppari joutuisi kävelemään tamppaamatta.
Ne liikkumattomat, huonokuntoiset möllykät liikkuvat poikkeuksetta laahaamalla jalkojaan lattiaa pitkin, eivät tamppaamalla.
Menkää te askellusvammaiset tanssikurssille. Helena Ahti-Hallberg opettaa.
Katsoin omaa kävelyäni. Lyhyt askel eteen, pitkä työntö taakse. Kantapää tulee hiukan ennen päkiää maahan. Rullaava askel, pitkä taaksetyöntö. Työkaveri sanoi," perkele kun tuli hiljaa selän taakse, sinusta tulis hyvä pomo"
Hulluimpia on kuitenkin eläkeläiset juopot, joiden pakkomielle voi jatkua vuosia jos nuo päättää jollekin naapurilleen ruveta kostamaan. Johtunee siitä että aivot on rappeutuneet vuosien tai vuosikymmenten juomisesta dementoituvalle tasolle. Välillähän noista saa lehdistä lukea miten joku mummeli tai pappeli (mummelit on pitkäikäisempiä jopa juopotellessaan) saa päähänsä vainota eri tavoin jotakuta naapuriaan eikä tää lopu millään sanomisilla tai välttämättä edes oikeuden tuomioilla ilmeisesti kun ymmärrystä ei päässä enää ole.