Miksi annat lapsesi olla huono koulussa?

Kirjoitan korkean keskiarvorajan lukion lehtorina. Valtaosa ei viitsi tehdä läksyjä. Osaaminen on jo tullessa huolestuttavan heikkoa arvosanoista huolimatta. Kirjoitelmia tehdään tekoälyllä, onneksi kaikki eivät ole näin pöhköjä. Jos on, lasku maksetaan kirjoituksissa: todistuksessa komeilee arvosanoja B ja C ja tulos on jotain muuta kuin kaikkien aineiden keskiarvo. Niin makaa kuin petaa. 

Tekisin seuraavasti: lapsilisän edellytyksenä olisi läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen. Jo alkaisi opiskelu kiinnostaa. Tukiopetus maksettaisiin itse. 

Ei ollut osaaminen näin heikkoa Pisan huippuvuosina. Nykyisin vain 10% osaa Pisassa hyvin. Sama näkyy koulussa. 

Hei sinä itsekäs aloittaja. 

Sinulle ei tule mieleen, että monista eri syistä lapset oppivat eri tavalla, toiset eivät kykene ottamaan vastaan apua siinä muodossa kuin sitä voidaan tarjota, koulukiusaamisen takia koulussa oleminen ja oppiminen kärsii ja niin monta miljoonaa muuta syytä. Mutta ei, olet luultavasti omassa kuplassa elävä, joka ei ole elämässään joutunut kohtaamaan todellisia haasteita ja maailmasi on niin pieni, että kuvittelet kouluarvosanojen olevan mittari jostain, ja oma itsekäs keinosi nousta jalustalle ja yrittää syyllistää muita. 

Tässä sinulle oma todistuksesi elämän muutamista arvokkaista taidoista, 4-10:

Empatiakyky: 5/10

Erilaisuuden ymmärtäminen: 4/10

Nöyryys: 4/10

Hyväntahtoisuus 5/10

Itsekkyys: 9/10

Itsensä tarpeettomasti ja turhasta jalustalle nostaminen: 10/10

Toisten syyllistäminen turhasta: 10/10

Eipä mennyt sinullakaan kovin hyvin. Säälin lapsiasi siitä, millaisen arvomaailman mallin annat heille. 

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä itsekäs aloittaja. 

Sinulle ei tule mieleen, että monista eri syistä lapset oppivat eri tavalla, toiset eivät kykene ottamaan vastaan apua siinä muodossa kuin sitä voidaan tarjota, koulukiusaamisen takia koulussa oleminen ja oppiminen kärsii ja niin monta miljoonaa muuta syytä. Mutta ei, olet luultavasti omassa kuplassa elävä, joka ei ole elämässään joutunut kohtaamaan todellisia haasteita ja maailmasi on niin pieni, että kuvittelet kouluarvosanojen olevan mittari jostain, ja oma itsekäs keinosi nousta jalustalle ja yrittää syyllistää muita. 

 

Tässä sinulle oma todistuksesi elämän muutamista arvokkaista taidoista, 4-10:

 

Empatiakyky: 5/10

Erilaisuuden ymmärtäminen: 4/10

Nöyryys: 4/10

Hyväntahtoisuus 5/10

 

Itsekkyys: 9/10

Itsensä tarpeettomasti ja turhasta jalustalle nostaminen: 10/10

Toisten syyllistäminen turhasta: 10/10

 

Eipä mennyt sinullakaan kovin hyvin. Säälin lapsiasi siitä, millaisen arvomaailman mallin annat heille. 

Kylläpä sinä suutuit. Miksi otit itseesi jostain moukasta?

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin vajaa? Erityislasten, jotka noita numeroita saavat, vanhemmat tekevät läksyjä lastensa kanssa joka päivä ja näkevät paljon vaivaa kokeiden eteen. Silti on vaikeaa saada korkeita numeroita. Ap on nolo.

Noi "erityislapset" on käytöshäiriöisiä kehitys vammaisia. Ei heitä pitäisi päästää ollenkaan normaaleiden sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan korkean keskiarvorajan lukion lehtorina. Valtaosa ei viitsi tehdä läksyjä. Osaaminen on jo tullessa huolestuttavan heikkoa arvosanoista huolimatta. Kirjoitelmia tehdään tekoälyllä, onneksi kaikki eivät ole näin pöhköjä. Jos on, lasku maksetaan kirjoituksissa: todistuksessa komeilee arvosanoja B ja C ja tulos on jotain muuta kuin kaikkien aineiden keskiarvo. Niin makaa kuin petaa. 

 

Tekisin seuraavasti: lapsilisän edellytyksenä olisi läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen. Jo alkaisi opiskelu kiinnostaa. Tukiopetus maksettaisiin itse. 

Kuinka paljon sinulla on osaamista/koulutusta tunnistaa toiminnanohjauksen vaikeuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan korkean keskiarvorajan lukion lehtorina. Valtaosa ei viitsi tehdä läksyjä. Osaaminen on jo tullessa huolestuttavan heikkoa arvosanoista huolimatta. Kirjoitelmia tehdään tekoälyllä, onneksi kaikki eivät ole näin pöhköjä. Jos on, lasku maksetaan kirjoituksissa: todistuksessa komeilee arvosanoja B ja C ja tulos on jotain muuta kuin kaikkien aineiden keskiarvo. Niin makaa kuin petaa. 

 

Tekisin seuraavasti: lapsilisän edellytyksenä olisi läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen. Jo alkaisi opiskelu kiinnostaa. Tukiopetus maksettaisiin itse. 

Kuinka paljon sinulla on osaamista/koulutusta tunnistaa toiminnanohjauksen vaikeuksia? 

Aina löytyy tekosyy ja diagnoosi, ettei kotona kannata edes yrittää mitään! Ei voi olla niin paljon nepsyhäiriöisiä oikeasti kuin esitetään! 

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin vajaa? Erityislasten, jotka noita numeroita saavat, vanhemmat tekevät läksyjä lastensa kanssa joka päivä ja näkevät paljon vaivaa kokeiden eteen. Silti on vaikeaa saada korkeita numeroita. Ap on nolo.

Meillä lapsen kanssa tehdään paljon töitä koulun eteen. Luetaan yhdessä kokeisiin. Mutta on vaikea lukivaikeus. Celia äänikirjat auttamassa lukemiseen, seuraa samalla kirjasta. Aina ei ole kyse siitä, että lapsi on laiska tai vanhemmat ei välitä.

Meitä on monenlaista oppijaa, toisille se on hankalampaa.

Onko teillä matikan kirjaa ja muita tehtäväkirjoja? Miten paljon tehtäviä on tehty koulussa ja annettu läksyksi? 

Onko paljon tehtäviä ja sivuja, joita ei ole koulussa käsitelty mitenkään? Aukeamia?

Onko koulujen ja luokkien välillä paljon vaihtelua näissä asioissa, vai vaaditaanko lapsilta koulussa yhtä paljon? Poislukien tähti-erityisoppilaat.

Minua ei koskaan ole lukeminen kiinnostanut tai ollut matikka tai kielipäätä, joten siinä suhteessa omena ei ole kauas puusta pudonnut. Tärkeintä eli sydämmen sivistystä ei opita koulussa tärkeileviltä opettajilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko jotenkin vajaa? Erityislasten, jotka noita numeroita saavat, vanhemmat tekevät läksyjä lastensa kanssa joka päivä ja näkevät paljon vaivaa kokeiden eteen. Silti on vaikeaa saada korkeita numeroita. Ap on nolo.

Meillä lapsen kanssa tehdään paljon töitä koulun eteen. Luetaan yhdessä kokeisiin. Mutta on vaikea lukivaikeus. Celia äänikirjat auttamassa lukemiseen, seuraa samalla kirjasta. Aina ei ole kyse siitä, että lapsi on laiska tai vanhemmat ei välitä.

Meitä on monenlaista oppijaa, toisille se on hankalampaa.

Kunnianhimoinen lukihäiriöinen kirjoitti 7 ällää ja yhden Eximian. Oli kyllä vaativa itseään kohtaan, välillä liiankin. Sisarus otti rennosti. 

Tilanne on nykypäivänä se, että liian suuri osa ei viitsi tehdä läksyjä. He keskittyvät viihtymään kännykällä. Sellaista elämää ei ole, missä ei tarvitse ponnistella. Tällä tyylillä ei selviydytä töissäkään. 

Minusta oli outoa, että oppilaalla, jolla oli erityisen tuen opetussuunnitelma, piti kyetä lukemaan ala-asteella sama määrä läksyjä ja opettelemaan samat asiat ulkoa kuin ns. normilapsen. En lähtisi syyllistämään vanhempia viitsimättömyydestä, jos koulu tukahduttaa lapsen läksyillä eikä vapaa-aikaa jää, kun illat menee läksyjen lukuun. Vaikka mikä tehtiin esim. englannin sanojen oppimiseen pistaria varten, niin illalla minkä oli osannut oli haihtunut aamulla päästä. Yläasteella ymmärrettiin erilaisia paremmin ja kaikki oppiminen tehtiin koulussa, panostettiin enemmän tiedon hakemiseen älylaitteilla kuin ulkoaopetteluun, ei ollut läksyjä vaan ne tehtiin koulussa, kokeita oli satunnaisia ja niissä sai käyttää älylaitettaapuna eli ennemminkin keskityttiin siihen, että ymmärretään kysymyksiä ja osataan hakea tietoa. Kun oppiminen on miellyttävää ja erituislapsen kykyihin sopivaa, niin silloin oppii enemmän kuin pakonomaisella ulkoaopettelulla. 

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhempi ei välitä eikä vaadi. Ihan käsittämätöntä, kun eräskin tuttava äiti vähän kuin naureskellen kertoi ettei 14v tyttö osaa viisarikelloa. Itse vaatisin opettelemaan kellon enkä kehtaisi ikinä sanoa kenellekään ettei tuon ikäinen osaa. 

Itseäni myös ärsyttää vanhemmat, jotka eivät ole kiinnostuneita jälkikasvunsa tulevaisuudessa pärjäämisestä. Esimerkiksi eräs tuttuni, joka ei vaadi teiniltään juuri mitään. Hänelle on se ja sama opiskeleeko lapsensa vai ei. Toki kouluun on mentävä, mutta teiniä ei kannusteta tavoittelemaan parempaa kuin mitä on lapsuuden perheessä. Tuttuni on pienipalkkainen yh, jolla itselläänkään ei ole koulutusta. On siis sitä mieltä, koska hänkin on pärjännyt elämässään, niin kyllä lapsensakin pärjää. Eli hänelle on ihan sama jättääkö lapsensa koulut käymättä. Ei kannusta mitenkään. Kyllä kuulemma aina pärjää, kun hänkin on pärjännyt.

Mutta tuo on oman kokemukseni ja havaintojeni perusteella aika yleistä pienipalkkaisissa työläisperheissä, että ei osata ajatella asioista ns. keskiluokkaisesti. Eli ei ole tavoitteellisuutta, kykyä ajatella laajemmin pitkällä tähtäimellä.

Valitettavasti synnyin itse tuollaiseen työläisperheeseen, mutta onnekseni kavereissani oli keskiluokkaisista perheistä olevia. Sitä kautta opin vähän erilaista ajattelumallia. Esimerkiksi talousajattelua kuinka säästäminen ja rahankäytön hallinta on tärkeää, kuinka tärkeää on huolehtia hampaistaan, opin käytöstapoja kuten tervehtimisen tärkeys, jne.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä matikan kirjaa ja muita tehtäväkirjoja? Miten paljon tehtäviä on tehty koulussa ja annettu läksyksi? 

Onko paljon tehtäviä ja sivuja, joita ei ole koulussa käsitelty mitenkään? Aukeamia?

Onko koulujen ja luokkien välillä paljon vaihtelua näissä asioissa, vai vaaditaanko lapsilta koulussa yhtä paljon? Poislukien tähti-erityisoppilaat.

Ilmeisesti kirjoja ei ole, ja vanhemmilla ei ole aavistustakaan mitä koulussa tehdään tai tehdäänkö siellä mitään.

yleensä tässä on taustalla vanhempien omat vaikeat tuntemukset omaa koulutaustaansa kohtaan. Häpeä omasta alisuoriutumisesta voi kantaa pitkälle ja sitä saatetaan aikuisiällä kompensoida esimerkiksi vähttelemällä koulun merkitystä lapselle. Monet vanhemmat eivät myöskään vain rehellisesti osaa auttaa lapsiaan koska eivät ole koskaan itse niinsanotusti oppineet opiskelemaan.

Vanhemmat ei pysty opiskelemaan koululaisen puolesta. Itse sain ala-asteella surkeita numeroita, vaikka äiti nalkutti raivokkaasti koko ajan. Vasta kun yläasteella tajusin, että hyvillä numeroilla pääsisi kiusaajia karkuun erikoislukioon, otin opiskelun erittäin tosissani ja nostin keskiarvon riittäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikillahan ei ole älliä opiskeluun. Tuo usein unohtuu. Ärsyttää ja loukkaa, kun lukee kirjoituksia joissa näsäviisastellaan kuinka koulutus kannattaa ja on vain laiskuutta huonot numerot todistuksessa.

Esimerkiksi minä opin lukemaan vasta kahdeksan vuotiaana ja koulussa matematiikan numero oli aina viitonen. En vain ymmärtänyt matematiikkaa, vaikka kuinka yritin. Olin luokan hiljaisin oppilas, mutta samalla kärsin keskittymisvaikeuksista. Kotoa en saanut mitään tukea koulunkäyntiini. Syynä ehkä työläisperhe, jossa ei koulutuksen tärkeyttä ymmärretty. Vanhempiani ei kiinnostanut läksyni, koenumeroni, vanhempainillat ym. Jouduin sinnittelemään kaikesta läpi yksin.

 

Olen kuitenkin pärjännyt elämässäni ihan ok. Pääsin parikymppisenä vakituiseen työhön johon ei tarvinnut koulutusta. Koko työurani tienannut vain 2000 euron bruttopalkkaa, mutta olen säästänyt pahan päivän varalle koko työurani ajan ja nautin yksinkertaisesta elämästä. Olen nyt 40+ ikäinen ja toivon työpaikkani säilyvän eläkeikään asti. Sillä tiedostan täysin sen, jos työttömäksi jään, niin en enää työllisty. Olen keski-ikäinen kouluja käymätön ihminen ja uuden oppiminen ei niin vain onnistu, ellei kyse ole suht yksinkertaisesta työstä.

Tottakai olisin opiskellut, jos rahkeet pään sisällä olisi riittäneet. Mutta tämä nyt oli minun kohtaloni ja näillä aivoilla on täytynyt pärjätä ja hyväksyä se, että ylemmäksi ei ole ollut mahdollisuutta päästä. Ja tyytyväinen olen ollut ratkaisuuni jättää lapset tekemättä. En olisi pystynyt tarjoamaan heille sitä mitä he olisivat ansainneet.

Sinä olet vetänyt hienosti elämässäsi. Mutta ap osoitti kysymyksensä juuri vanhempiesi kaltaisille. Hehän jättivät sinut yksin ponnistelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan korkean keskiarvorajan lukion lehtorina. Valtaosa ei viitsi tehdä läksyjä. Osaaminen on jo tullessa huolestuttavan heikkoa arvosanoista huolimatta. Kirjoitelmia tehdään tekoälyllä, onneksi kaikki eivät ole näin pöhköjä. Jos on, lasku maksetaan kirjoituksissa: todistuksessa komeilee arvosanoja B ja C ja tulos on jotain muuta kuin kaikkien aineiden keskiarvo. Niin makaa kuin petaa. 

 

Tekisin seuraavasti: lapsilisän edellytyksenä olisi läksyjen teko ja kokeisiin lukeminen. Jo alkaisi opiskelu kiinnostaa. Tukiopetus maksettaisiin itse. 

Kuinka paljon sinulla on osaamista/koulutusta tunnistaa toiminnanohjauksen vaikeuksia? 

Aina löytyy tekosyy ja diagnoosi, ettei kotona kannata edes yrittää mitään! Ei voi olla niin paljon nepsyhäiriöisiä oikeasti kuin esitetään! 

Ja jos nepsy-häiriö oikeasti haittaa niin paljon oppimista ja opiskelua, niin ehkä kannattaisi silloin miettiä, että onkohan oppilaan paikka normaalissa luokassa.

Tämähän ei ole vanhemmista kiinni. Suurin osa on isossa normaalissa luokassa ”tavallisten” oppilaiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina on ollut laiskureita ja kapinallisia. 

Mutta miksi niiden annetaan olla laiskureita ja kapinallisia? Vanhemmilla olisi monta keinoa puuttua käytökseen. Myös monta positiivista keinoa. Ostetaan jotain naposteltavaa ja vietetään ilta sohvalla vilttien alla ja käydään yhdessä keskustellen historian koealuetta läpi. Etsitään dokumentteja tai tubevideoita tai pelejä aiheesta. Tingitään lapsen kotityövaatimuksista, jos käyttää saman ajan opiskeluun. Kiristetään, uhkaillaan ja lahjotaan.

Ihanko oikeasti luulet, että yläkoululainen poika, haluaa viettää illan vanhemman kanssa viltin alla napostellen ja kerraten historiaa. Takuuvarmasti ei yksikään normaali poika. 

Yllättävän moni yläkouluikäinen poika janoaa vaikka hartioiden hierontaa. Nehän ovat ihan lapsia, vaikka eivät syliin mahdukaan.

Ja todellakin juttelevat mielellään historiasta, jos ovat tottuneet ylipäätään juttelemaan vanhempiensa kanssa.

Tiesitkö muuten, että poikien koulumenestys on selvästi tyttöjä enemmän kiinni perheen sosioekonomisesta asemasta? Eli kärjistäen tytöt pärjäävät koulussa vaikka tulisivat vähän huonommistakin oloista.