Lue keskustelun säännöt.
Oletko kateellinen vapaaehtoisesti lapsettomille?
Kommentit (164)
Kyllä olen, sillä olen itse vastentahtoisesti lapseton. En pysty saamaan lapsia, vaikka olenkin aina halunnut. Tavallaan olen kateellinen siis jopa niille, jotka eivät lapsia halua, ja ovat rauhassa asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan ole. Enemmänkin säälin heitä, ja olen vahingoniloinen niille jotka vanhempana ovatkin sitä mieltä että olisi pitänyt tehdä lapsi/a.
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
Pöh. Kyllähän täällä vauva palstallakin monen monta keskustelua lasten tuomista harmeista, varsinkin vauva-aika on oikeastaan 90% perseestä eikä mitään onnea ja iloa siinä ole, varsinkaan naisena. Siitä huolimatta lapsia tehdään koska halutaan se elämä kaikesta harmista huolimatta. Ja täysin luonnollista että välillä oma elämämvalinta saattaa joskus kaduttaa. Ei ihmisen mieli ole mikään pysyvä staattinen tila.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan ole. Enemmänkin säälin heitä, ja olen vahingoniloinen niille jotka vanhempana ovatkin sitä mieltä että olisi pitänyt tehdä lapsi/a.
Tämä. Minäminäminä. Mieluummin lasten kärsimys siitä että emänsä lisääntyi kuin emän kärsimys siitä ettei lisääntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velana ihmettelen miksi joku olisi kateellinen. En minäkään ole kateellinen niille joilla on lapsia, vaan olen vain huojentunut kun ei itsellä ole. Kaipa ne lapsia hankkineetkin ovat tehneet ihan tietoisen valinnan hankkia lapsia. Miksi siis olla kateellinen. Elämä on valintoja ja minä ainakin elän juuri niin kuin itse tahdon.
Totta kai ihminen voi katua tekemäänsä valintaa ja olla kateellinen niille jotka valitsivat eri tavoin. Mikä tässä on outoa? Vanhemmuuden katuminen on kohtuullisen yleistä, joskin vaiettua, ja tästä on tehty myös tieteellistä tutkimusta. Minusta on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, että vaikka kuinka lapset olisivat olleet tietoinen valinta, vanhemmuutta voi silti katua ja samalla kadehtia niitä joilla ei ole lapsia.
Hei, olisko sulla jotain faktaa pöytää tuosta "kohtuu yleistä joskin vaiettua?" Kuulostaa nyt just velahömpötykseltä, millä ei mitään oikeaa tietoa taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Meillä lapset nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
En ole. Ehdin elää omaa elämää ennen lapsia. Nyt elämä tuntuisi todella tyhjältä, jos en olisi saanut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kade, minulla on 5 lasta, joista kolmei on tum_mahi_piäisen. Nyt ei ole enää vientiä mihinkään suuntaan
Vierailija kirjoitti:
Kateus on kyllä väärä sana. Mutta kyllähän se hävettää, että omaa itsekkyyttäni pakotin oman lapseni kärsimään ja kuolemaan.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen. Lapseton kaveripariskunta käy joka toinen viikonloppu jossain viikonloppulomalla kylpylässä tai vastaavassa. Itse kokkaan tänään taas nistipataa ja veikkaan, että kohta tulee taas instaan kuvia jostain kivasta ravintolasta. Lisäksi vielä raivostuttaa, että olen näin kateellinen pska.
Mitä ihmettä siellä kylpylässä tekisi joka toinen viikonloppu? Ihmettelenpä vain. Mutta huvinsa kullakin.
Olin silloin, kun kärsin tahattomasta lapsettomuudesta. Olisin ollut äärettömän paljon onnellisempi, jos en olisi halunnut lapsia. Sitä halua ei kuitenkaan saanut millään pois päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, vaan säälin heitä. Toisaalta tietysti hyvä, että tiedostavat omat puutteensa potentiaalisina vanhempina.
Kaikilla on puutteita ja vikoja. Ihmisen koko ikä on oppimista ja ihan kaikki tekevät virheitä, toiset jopa toistaenkin aina niitä samoja virheitä. Onko säälisi sitä että pidät heitä vähempiarvoisina ihmisinä.
Empatia ei siis ole sääliä, johon se herkästi sekoittuu. Sääli on tunteiden hukkakauraa ja sellaisena petollista. Sääliminen ei tuota hyvää, sillä sääliä tunteva asettuu kohteensa yläpuolelle. Sääli on tuulahdus, se ei kestä.
https://maailmankuvalehti.fi/2017/6/pitkat/empatia-nykypaivana-kultaaki…
Olen, mutten usko että olisin voinut valita toisin. Ihminen on kuitenkin vain vaistojensa orjuuttama elukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kateus on kyllä väärä sana. Mutta kyllähän se hävettää, että omaa itsekkyyttäni pakotin oman lapseni kärsimään ja kuolemaan.
T. vela
En ole, ennätin olla kovasti kateellinen lapsia helposti saaneille, kun meillä ei tahtonut onnistua. Nyt omani ovat jo nuoria aikuisia.
Outo kysymys. Lapset ovat kaikki, mikä elämässä on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
On vähän rajallinen kuva rakkaudesta jos se yltää vain omiin jälkeläisiin. Inhimillistä toki mutta pientä.
Se on meillä geeneissä. Eläimiä ollaan siinä kuin muutkin, luonto on meidät tehnyt sellaiseksi, että jälkeläiset on se tärkein asia, ja se todellakin on elämän tarkoitus, koska kaikki elämä perustuu siihen lisääntymiseen, niin kasveilla, eläimillä kuin ihmisilläkin.
Osa ihmisistä on toki vielä puussa, mutta joillakin meistä aivot on jo kehittyneet siihen pisteeseen, että elämään löytyy muutakin sisältöä kuin lisääntyminen.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsilta
En todellakaan ole. Meillä on kaksi ihanaa lasta, jotka tuolla yläkerrassa nukkuvat. Huomenna menevät kouluun. Paljon olen saanut heiltä ja heidän kanssaan kokea. Elämä ei ole todellakaan ole ollut helppoa, mutta se on kasvattanut! Olen saanut perspektiiviä elämään. Lasten syntyminen ja kasvaminen on ollut elämässäni ihmeellisin ja onnellisin asia. Me ollaan tiimi.
Hmm. Olen nähnyt esim baareissa tai keikoilla aika pahassa kunnossa ja törkeästi käyttäytyviä keski-ikäisiä äitejä. Monet niistä vaikuttaa oikeesti tosi vihaisilta ja katkerilta. Vai onko se vaan sitä että jotku saa liian harvoin niitä vapaita iltoja vanhemmuudesta tai on kotona huono parisuhde/kuormittava yksinhuoltajuus. Juuri myös keskustelin kaverin kanssa joka kuulosti katuvaiselta ryhdyttyään äidiksi. Kertoi myös suoraan ettei ole oikein koskaan pitänyt lapsista ja haluaisi enemmän omaa aikaa.
Aidosti toivon että monella vanhemmalla nuo mahdolliset katumuksen tunteet helpottaa ja vanhemmuus kääntyy vielä iloksi viimeistään sitten kun lapset aikuisia.
Itse olen +30v ja vielä pohdin haluanko yrittää omia biologisia lapsia vai en. Omat vanhemmat ja suku kovasti painostaa vaikka ei mulla ole edes kumppania.