Lue keskustelun säännöt.
Oletko kateellinen vapaaehtoisesti lapsettomille?
Kommentit (164)
Velana ihmettelen miksi joku olisi kateellinen. En minäkään ole kateellinen niille joilla on lapsia, vaan olen vain huojentunut kun ei itsellä ole. Kaipa ne lapsia hankkineetkin ovat tehneet ihan tietoisen valinnan hankkia lapsia. Miksi siis olla kateellinen. Elämä on valintoja ja minä ainakin elän juuri niin kuin itse tahdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu olevan. Tässä about nelikymppisenä lapselliset kuvittelevat että koska en halunnut lapsia, minulla on loputtomasti aikaa toimia korvana, kuskina, käsinä, rahanlainaajana, varahoitopaikkana, you name it. Yleensä olisikin. Halua ei vaan ole. Jokainen sai itse valita miten asiak kanssa toimii. Mieluummin vietän aikaa ystävien kanssa jotka eivät aina kärtä mahdollisuutta hyötyä jotenkin
Älkääkä käsittäkö väärin. Pidän lapsista, nautin heidän seurastaan. Yleensä vanhempansa ovat ne tökeröt.
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
On vähän rajallinen kuva rakkaudesta jos se yltää vain omiin jälkeläisiin. Inhimillistä toki mutta pientä.
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
Mikä kenellekin tai miksi edes pitäisi olla välttämättä sen suurempaa tarkoitusta. Aitoa iloa ja rakkautta saa jokainen itselle tärkeistä asioista ja se mikä on jollekin maailman suurin ilo ja onni voi olla jollekin toiselle kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Lapsi (ja tuleva lapsi) tuli tehtyä reilusti yli 3-kymppisenä eli pitkän harkinnan jälkeen. Minulle omat lapset tuo iloa ja onnea, vaikka joskus väsyttääkin. Ne on mulla vain hetken.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu olevan. Tässä about nelikymppisenä lapselliset kuvittelevat että koska en halunnut lapsia, minulla on loputtomasti aikaa toimia korvana, kuskina, käsinä, rahanlainaajana, varahoitopaikkana, you name it. Yleensä olisikin. Halua ei vaan ole. Jokainen sai itse valita miten asiak kanssa toimii. Mieluummin vietän aikaa ystävien kanssa jotka eivät aina kärtä mahdollisuutta hyötyä jotenkin
Älkääkä käsittäkö väärin. Pidän lapsista, nautin heidän seurastaan. Yleensä vanhempansa ovat ne tökeröt.
Ei tuokaan kateutta välttämättä ole mutta sellaista ihme mitätöintiä. Eihän sulla nyt voi olla elämässä mitään kun ei ole lapsia. Rahaa ja aikaa on loputtomasti ja suurin ongelma on mihin sen kaiken saa kulumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks olla kateellinen? Lapsien tekeminen on vapaaehtoista
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
Joo sellainen joka väittää, että "lapsista ollut vain ja ainoastaan iloa" valehtelee silmät päästään tai on päässyt äärimmäisen helpolla käyttämällä isovanhempia jatkuvasti ilmaisina lapsenpiikoina tai jotain. Kyllä se vaan joka muksuun on kuulunut ne hetket, jolloin on ollut rättiväsynyt, hermot kireänä, todellakin kokenut tarvitsevansa sitä omaa aikaa, yms. Ja vaikka olisikin se lapsi itse sitten joku yksi miljoonasta täydellinen enkeli niin pelkästään raskausaika voi olla todella rankkaa. Ihmisen biologia on kyllä hauskasti hoitanut tämän. Esim. kaverini raskaus oli todella vaikea ja hän monen monta kertaa sanoi että "ei koskaan ikinä enää ei ei!!!"... mutta sitten se biologia tekee sen, että nainen tavallaan "unohtaa" nämä tuntemukset ja sitten se toisen lapsen hankinta onkin yhtäkkiä kortilla. Jooh, raskauden aikana hän sitten taas voivotteli, että "mitä veetua, tässä taas!!! Ei hemmetti apua!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on muutamia tabuaiheita. Lapsista kuuluu aina sanoa, että ei niistä ikinä ole harmitusta tuntenut, vaan pelkkää iloa. Sama kuin avioero. Ikinä ei kukaan saa sanoa, että katuisi eroaan. Ja on näitä muutamia muitakin.
Tämä on sitä länsimaisen ihmisen ideologista kakkaa, missä mikään suuri päätös ei koskaan saa osoittautua virheeksi jälkeen päin. Aina kuuluu sanoa, että valinta on ollut oikea ja päivääkään en vaihtaisi.
Höpö höpö! Aina ihmiset valittaa lapsistaan, ei nuku, ei syö, ei pue jne, ja murrosiässä.. huh huh! Päinvastoin on tabu se, että lapsiperhearki ei ole ollut vaikeaa.
Pulkkisessa on hyvä se äiti joka sanoo pojastaan, että "surupukkuun pitäis pukeutua ku sinut näkkee" :) Kuten kaikki muutkin ihmiset, yleensä tuottavat niin iloa kuin surua ja murhettakin, kun rakastaa, ei voi olla murehtimatta, eikä kukaan ihminen ole täydellinen, et sinä, eikä sun lapsesi, eikä varsinkaan puolisosi tai vanhempasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
On vähän rajallinen kuva rakkaudesta jos se yltää vain omiin jälkeläisiin. Inhimillistä toki mutta pientä.
Se on meillä geeneissä. Eläimiä ollaan siinä kuin muutkin, luonto on meidät tehnyt sellaiseksi, että jälkeläiset on se tärkein asia, ja se todellakin on elämän tarkoitus, koska kaikki elämä perustuu siihen lisääntymiseen, niin kasveilla, eläimillä kuin ihmisilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Harmittelen vain sitä, ettei meillä ollut mahdollisuuksia enempään kuin kahteen lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
On vähän rajallinen kuva rakkaudesta jos se yltää vain omiin jälkeläisiin. Inhimillistä toki mutta pientä.
Ja vähän rajallinen kuva elämästä, jos ainoa syy elää on lapset. Eikö joillakin oikeasti ole mitään muuta kiinnostavaa elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
On vähän rajallinen kuva rakkaudesta jos se yltää vain omiin jälkeläisiin. Inhimillistä toki mutta pientä.
Ja vähän rajallinen kuva elämästä, jos ainoa syy elää on lapset. Eikö joillakin oikeasti ole mitään muuta kiinnostavaa elämässä?
Mulla ainakin on paljon kiinnostavia asioita elämässä, mutta ne lapset ovat se ydinasia elämässä, kaikkein tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
Elämän tarkoitus on elää Herran tahdon mukaista elämää. Siitä saa kaiken mitä ihminen tarvitsee tässä elämässä ja tuonpuoleisessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni jolla on lapsia tuntuu jotenkin halveksivan lapsettomia? Mistä se tunne tulee? Se on toki sääli jos joku ei lapsia saa vaikka haluaisi mutta monilla ei lapsia ole koska ovat itse valinneet niin. Mitä säälittävää siinä on tai miksi sitä toisen valintaa kohtaan pitää olla niin vihamielinen? Miksi pitää vertailla kumpi on parempi vaihtoehto kun kyseessä on eri ihmiset niin ei kaikki vain ole kaikille mieleistä.
Tai olisko niin, että se vaan tuntuu susta siltä? Ei oikeasti juuri ketään kiinnosta onko sulla lapsia vai ei, yhtä vähän kuin sua kiinnostaa onko jollain toisella lapsia vai ei. Voi olla että oma äiti on katkera kun ei saanut haluamiaan lapsenlapsia, tai joku vanhanaikainen uskovainen ikivanha täti-ihminen joka arvostelee kaikkia nuoria sukulaisia, siitä että on lapsia ja siitä että ei ole. Aina kun täällä kysytään veloista jotain, lapselliset sanoo, että ei kiinnosta pätkääkään, jokaisen oma valinta. Joten en usko että moni, jolla on lapsia, halveksisi lapsettomia. Veloilla vaan tuntuu joillakin olla kova tarve päästä korostamaan, että miten heitä kohdellaan jotenkin huonosti, että saisivat huomiota omalle hienolle elämäntyylilleen.
Vierailija kirjoitti:
Velana ihmettelen miksi joku olisi kateellinen. En minäkään ole kateellinen niille joilla on lapsia, vaan olen vain huojentunut kun ei itsellä ole. Kaipa ne lapsia hankkineetkin ovat tehneet ihan tietoisen valinnan hankkia lapsia. Miksi siis olla kateellinen. Elämä on valintoja ja minä ainakin elän juuri niin kuin itse tahdon.
Totta kai ihminen voi katua tekemäänsä valintaa ja olla kateellinen niille jotka valitsivat eri tavoin. Mikä tässä on outoa? Vanhemmuuden katuminen on kohtuullisen yleistä, joskin vaiettua, ja tästä on tehty myös tieteellistä tutkimusta. Minusta on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää, että vaikka kuinka lapset olisivat olleet tietoinen valinta, vanhemmuutta voi silti katua ja samalla kadehtia niitä joilla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIkä on elämän tarkoitus? Jollei ole lapsia, mistä saa sisältöa ja aitoa iloa ja rakkautta? Niinpä. Sitä katuisin, jollen olisi lapsia tehnyt. Olisi pitänyt tehdä vielä useampi, nyt vain neljä.
On vähän rajallinen kuva rakkaudesta jos se yltää vain omiin jälkeläisiin. Inhimillistä toki mutta pientä.
Se on meillä geeneissä. Eläimiä ollaan siinä kuin muutkin, luonto on meidät tehnyt sellaiseksi, että jälkeläiset on se tärkein asia, ja se todellakin on elämän tarkoitus, koska kaikki elämä perustuu siihen lisääntymiseen, niin kasveilla, eläimillä kuin ihmisilläkin.
Jos se olisi geeneissä ja absoluuttinen totuus että lapset ovat kaikille tärkeintä tässä maailmassa ei olisi yhtäkään kaltoinkohdeltua tai hylättyä lasta.
Laiminlyöntiinkään ei tarvita mitään elämänhallinta tai päihdeongelmaista vanhempaa vaan siihen riittää että lapsi on tehty jostain muusta syystä kuin siitä että se on puhtaasti haluttu. Muusta syystä tehty lapsi on jotain tarkoitusta varten jolloin jotain jää puuttumaan ja sen saa se lapsikin tuntea nahoissaan. Näitä on ikävä kyllä maailma pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi moni jolla on lapsia tuntuu jotenkin halveksivan lapsettomia? Mistä se tunne tulee? Se on toki sääli jos joku ei lapsia saa vaikka haluaisi mutta monilla ei lapsia ole koska ovat itse valinneet niin. Mitä säälittävää siinä on tai miksi sitä toisen valintaa kohtaan pitää olla niin vihamielinen? Miksi pitää vertailla kumpi on parempi vaihtoehto kun kyseessä on eri ihmiset niin ei kaikki vain ole kaikille mieleistä.
Tai olisko niin, että se vaan tuntuu susta siltä? Ei oikeasti juuri ketään kiinnosta onko sulla lapsia vai ei, yhtä vähän kuin sua kiinnostaa onko jollain toisella lapsia vai ei. Voi olla että oma äiti on katkera kun ei saanut haluamiaan lapsenlapsia, tai joku vanhanaikainen uskovainen ikivanha täti-ihminen joka arvostelee kaikkia nuoria sukulaisia, siitä että on lapsia ja siitä että ei ole. Aina kun täällä kysytään veloista jotain, lapsell
En voisi tästä asiasta enempää olla eri mieltä kanssasi. Tuo loppu kertoo myös sinun ikävästä asenteestasi aihetta kohtaan.
Sitä vaikeaa lasta on myös helpompi katua. Jotkut ovat jo ihan pienistä asti hyvin hankalia. Mukavaa elämää on mukavan ihmisen kanssa helppo viettää oli kyseessä sitten vauva tai vaari mutta jotkut ovat ihmisinä sellaisia että repivät muut ympäriltään niin äärimmilleen että ihme on jos siinä voi vain hymyssä suin seisoa ja sanoa ettei kaduta yhtään.
Vaikeaa (laittaisin lainausmerkit, mutta ne eivät jostain syystä tule näkyviin) lasta voi myös rakastaa. Lapsi syntyy sellaisena kuin syntyy, toisilla voi olla itsesäätelyn ja tunne-elämän vaikeuksia ja vaikka mitä, mutta silti vanhemmat eivät välttämättä tällaista lasta kadu. Normaalia hankalampi (tähän taas ne lainausmerkit) lapsi myös voi kasvattaa vanhempaa mahdollisesti enemmänkin kuin helppo (lainausmerkeissä). Jos ei muuta niin ainakaan ei pidä itsestäänselvyytenä mitään. Itse kahden suht helpon ja yhden vaativamman lapsen äitinä pidän hyvin surullisena sitä, jos joku vanhempi katuu sitä, että on saanut lapsensa. Itseäni on auttanut jo se, että hankalina hetkinä olen päättänyt olla kiitollinen jokaisesta lapsestani. Olen olemassa heitä jokaista varten, en vain niitä helppoja.