Oletko kateellinen vapaaehtoisesti lapsettomille?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko mun parin vela kaverin (+40-50 v) elämä nyt sitten sen kummempaa. On terveyshuollia, ikuista rahapulaa ja Marimekko vaatteiden otstelua, jos pitäisi kiteyttää näiden elämänsisältöä.
En ole tosta kateellinen.
Jos noilla on terveyshuolia ja rahapulaa, niin ajattelapa mitä ne olisi lapsen kanssa kun molemmat kertoisi kolmella!?
Tuttu lapseton pariskunta nyt eläkeiässä reissaavat , tekevät ex tempore päätöksiä tekemisistään, yriittävät kuluttaa ansaitsemansa omaisuuden, kestitsevät ystäviään. Ei huolta lapsista, ei lastenlapsista. Olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan tuosta vapaudesta. Tässä äitiydessä ja isovanhemmuudessa joutuu laittamaan itsensä joskus taka-alalle, tinkimään omista menoista, huolehtimaan.
En ole kateellinen. Lapsia on kolme ikähaitarilla eskari-yläkoulu. Kaikenlaista on ollut, erilaisia vaiheita ja tapahtumia mutta en ole ikinä, edes vaikeimpina hetkinä katunut ketään lapsistani. Monesti olen kyllä toivonut itselleni mm. pidempää pinnaa, parempia unenlahjoja (no tätä olen toivonut myös lapselle), malttia ja viisautta. Vauvakuumetta ei ollut koskaan ennen esikoista, hänen syntymänsä jälkeen senkin edestä. Lapsia saisi olla puolestani enemmänkin. Ovat parasta elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lapseton pariskunta nyt eläkeiässä reissaavat , tekevät ex tempore päätöksiä tekemisistään, yriittävät kuluttaa ansaitsemansa omaisuuden, kestitsevät ystäviään. Ei huolta lapsista, ei lastenlapsista. Olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan tuosta vapaudesta. Tässä äitiydessä ja isovanhemmuudessa joutuu laittamaan itsensä joskus taka-alalle, tinkimään omista menoista, huolehtimaan.
Sinä tunnut ajattelevan hyvin tästä asiasta. Olet onnellinen tuttujesi puolesta kun selvästi ovat tehneet heille oikean valinnan vaikka se onkin eri kuin sinun.
Aika turhaahan sitä lasten hankkimista on katua, kun ei sitä päätöstä voi vaan peruuttaa. Pitää vaan elää sen soppansa kanssa minkä on keittänyt.
Kyllä ihan jokainen tietää, että lapset väsyttää, uuvuttaa, vie energiaa, tuovat huolta, ja oma aika, rahat ja kaikki menee sinne niihin lapsiin. Ihan jokainen tietää tämän, vaikka aina joku denialisti yrittää sössöttää että ihan mahtavaa on. Ehkä jonkun rusinat pullasta isän mielestä on pelkkää mahtavaa ja huippua, kun itse ei menetä omaa energiaansa.
En tiedä, vauva-aika oli helpointa, sitten on ollut ja on enemmän tai vähemmän vaikea- vaikka ovat jo aikuisia. Tähän maailmantilanteeseen ja tällä elämänkokemuksella en lapsia hankkisi.
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaahan sitä lasten hankkimista on katua, kun ei sitä päätöstä voi vaan peruuttaa. Pitää vaan elää sen soppansa kanssa minkä on keittänyt.
Kyllä ihan jokainen tietää, että lapset väsyttää, uuvuttaa, vie energiaa, tuovat huolta, ja oma aika, rahat ja kaikki menee sinne niihin lapsiin. Ihan jokainen tietää tämän, vaikka aina joku denialisti yrittää sössöttää että ihan mahtavaa on. Ehkä jonkun rusinat pullasta isän mielestä on pelkkää mahtavaa ja huippua, kun itse ei menetä omaa energiaansa.
Mitä ihmettä, aivan outoja puhut. Ei kaikkien lapset väsytä ja tuo huolia.
Suurin osa ei ole kateellisia, mutta ne jotka ovat ovat senkin edestä, jopa katkeria.
Harmillista etteivät kaikki ole tyytyväisiä omiin ratkaisuihinsa. Kuitenkin onnellisinta on olla onnellinen..
T. Lapseton sinkku
PS. Kyllä kannatti!
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaahan sitä lasten hankkimista on katua, kun ei sitä päätöstä voi vaan peruuttaa. Pitää vaan elää sen soppansa kanssa minkä on keittänyt.
Kyllä ihan jokainen tietää, että lapset väsyttää, uuvuttaa, vie energiaa, tuovat huolta, ja oma aika, rahat ja kaikki menee sinne niihin lapsiin. Ihan jokainen tietää tämän, vaikka aina joku denialisti yrittää sössöttää että ihan mahtavaa on. Ehkä jonkun rusinat pullasta isän mielestä on pelkkää mahtavaa ja huippua, kun itse ei menetä omaa energiaansa.
Olet siinä ihan oikeassa, että oman soppansa kanssa pitää oppia elämään. Mutta mikä sen parempi käyttökohde energialle, ajalle ja resursseille kuin lapset? Minä itte, puoliso, lemmikki, työ? Mielestäni lapsissa on parasta ihan se lapsi itsessään, kasvu ja kehitys ja rakkauden antaminen ja saaminen. Saan paljon enemmän kuin menetän. Paljon on kiinni asenteesta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko mun parin vela kaverin (+40-50 v) elämä nyt sitten sen kummempaa. On terveyshuollia, ikuista rahapulaa ja Marimekko vaatteiden otstelua, jos pitäisi kiteyttää näiden elämänsisältöä.
En ole tosta kateellinen.
Miten nuo asiat liittyvät lapsettomuuteen?
No en todellakaan ole. Mä tiesin jo yläasteikäisenä, että haluan ison perheen. Yksi lapsi mulle suotiin eikä toiveista huolimatta lisää tullut. Nyt ikää jo 45v ja olen sinkku eli se siitä. Olisin katkera jos en olisi edes tuota yhtä lasta saanut. Kun luen juttuja isoista perheistä missä vanhemmilla holtitonta touhua niin suoraan sanottun veetuttaa kun tuollaiset kyllä sikiää tuosta noin vain, mutta tällaiselle kunnolliselle ihmiselle suotiin yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaahan sitä lasten hankkimista on katua, kun ei sitä päätöstä voi vaan peruuttaa. Pitää vaan elää sen soppansa kanssa minkä on keittänyt.
Kyllä ihan jokainen tietää, että lapset väsyttää, uuvuttaa, vie energiaa, tuovat huolta, ja oma aika, rahat ja kaikki menee sinne niihin lapsiin. Ihan jokainen tietää tämän, vaikka aina joku denialisti yrittää sössöttää että ihan mahtavaa on. Ehkä jonkun rusinat pullasta isän mielestä on pelkkää mahtavaa ja huippua, kun itse ei menetä omaa energiaansa.
Olet siinä ihan oikeassa, että oman soppansa kanssa pitää oppia elämään. Mutta mikä sen parempi käyttökohde energialle, ajalle ja resursseille kuin lapset? Minä itte, puoliso, lemmikki, työ? Mielestäni lapsissa on parasta ihan se lapsi itsessään, kasvu ja kehitys ja rakkauden antaminen ja saaminen. Saan paljon enemmän kuin menetän. Paljon on kiinni asent
Eikä niinkään asenteesta vaan jos haluaa sitä niin sitten haluaa ja jos ei niin sitten ei. Asennettaan voi aina parantaa ja muuttaa mutta kyllä tuo on sellainen joko tai asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä onko mun parin vela kaverin (+40-50 v) elämä nyt sitten sen kummempaa. On terveyshuollia, ikuista rahapulaa ja Marimekko vaatteiden otstelua, jos pitäisi kiteyttää näiden elämänsisältöä.
En ole tosta kateellinen.
Miten nuo asiat liittyvät lapsettomuuteen?
No kun lapsettoman elämä on niin pinnallista ja tyhjää eikä ne ymmärrä oikean elämän päälle yhtään mitään ja tärkeintä on saada vain se marimekon uusin rytky koska ovat niin minä minä minä
Jne mitä näitä nyt on
No en todellakaan! Mulla on maailman ihanimmat lapset!
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä mielessä, että he eivät ole tuhlanneet vuosia elämästään turhaan lapsen yrittämiseen kuten minä. Jos olisi vaan suosiolla jäänyt lapsettomaksi niin ei olisi tarvinnut joka kuukausi odottaa, toivoa ja pettyä eikä vuodattaa kyyneliä, ehkä jopa voisi olla vielä siinä parisuhteessa johon niitä lapsia ei koskaan kuulunut.
Sehän on hirveän suuri halu saada lapsi jos sellainen on eli valintasi on ymmärrettävää.
nim lapsia halunnut ja saanut, ekaa ei niin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun ikää jo päälle 50 ja omat lapset lenätneet pesästä on aivan karmeaa seurata lähipiirin velojen karmeita viidenkympin villityksiä. Osalla menee sekoilu tasolle, joka alkaa vaikuttaa mielenterveyden ongelmalta.
Jotenkin se, että on lapsia tai avioliitossa, pitää naiset maan pinnalla. Tulee vähän perspektiiviä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa aina tämä kun lapselliset koittavat uskotella itselleen velanaisten elämän olevan surkeaa. Nautin elämästäni :)
En usko, että toiset niin kauheasti miettivät sinun elämääsi, ei millään pahalla.
Tämä on totta. Joillekin lapsen katuminen on itselle niin arka paikka että sitä ei siedetä edes ajatella tai hyväksytä koko asian olemassaoloa. Jos joku esim yrittää purkaa ajatuksiaan anonyyminä ja kertoo katuvansa lapsiaan nämä hyökkäävät heti räyhäämään ja haukkumaan sekä väittävät kyseessä olevan trolli. Tottakai ihan mikä valinta vain maailmassa voi kaduttaa mutta niiden omien valintojen kanssa täytyy oppia elämään ja siksi niitä pitää miettiä tarkasti mikä on juuri itselle se paras vaihtoehto.