Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Lensin Finnairilla pienen lapsen kanssa ja suomalainen lentoemäntä alkoi jostain syystä palvella minua englanniksi. Lento oli Helsingistä ja olen suomalaisen näköinen, tosin lennettiin ykkösluokassa. Hämäännnyin ja aloin kommunikoida myös englanniksi ja jatkoin sitä koko lennon, palvelutulanteita oli vielä tosi paljon kun oli ykkösluokan tarjoilut ja pyysin lapselle lisävilttiä tms. Lennon lopulla pienin lapseni kysyi kirkkaalla äänellä

miksi en puhu suomea ja emo katsoi myös ihmetellen. Poislähtiessä emo sanoi näkemiin ja tervetuloa uudelleen.

Ja minä raukka kun luulin, että olen ainoa, jolta välillä lipsahtaa hölmöjä juttuja suusta. Joskus käy vain niin, että se justiinsa päässä ollut ajatus tipahtaa suusta ulos totaalisen väärällä hetkellä. Onneksi niin ei käy usein kuitenkaan.

Menin äitiyslomalla morjenstamaan työkavereita työpaikalleni ja tuli siinä samalla vaihdettua kaikki puolen vuoden kuulumiset, lähdin sit sieltä suoraan yhden työkaverini lounasseuraksi. Lounaan jälkeen lähinkin sit suorinta tietä..

Heti kotiin saavuttuani sain puhelinsoiton duunipaikalta: olin  jätttänyt vauvani sinne :O :DD

Hävetti kyllä suuresti, onneks vastaavanlaisia mokia en ole tuon jälkeen toistanut..

usein henkilöt esiintyvät lääkäreinä koska ovat niin kateellisia :)

Mieheni ei vihkimishetkellä muistanut sanaa millä vastataan siihen "tahdotko sinä XXX jne". Sanoi sitten onneksi edes KYLLÄ :D.

Itse käytän usein termejä esim. OEJ (oikea etujalka) vaikka puhuisin käsistä. Tämä jäänyt siis eläinten kanssa työskentelystä.

Viimeksi Ruotsissa käydessä hämmennyin siitä että minulle puhuttiin ruotsia eikä englantia, kun piti kiittää suustani tuli jostain syystä ulos vain "Klak".

Vierailija kirjoitti:

Hei, ei kannata jättää tota juttua pelkän heiton asteelle vaan alkaa ihan aidosti valelääkäriksi. Useampi jo ennen Sinua on lipsautellut olevansa lääkäri ja alkanut rohkeasti töihin. Onnea uralle!

Sinäkö ja lapsesi haluatte tällaisen potilaaksi?

Juuri kun luin tätä ketjua, lapseni juoksi leikkiensä luo ja sanoi: - Mun piti vielä unohtaa tehdä tää yks asia...!

Yhdelle isäihmiselle kai kävi tämä ilmiö, kun hän kertoi lapsensa nimivalinnasta: ”Niin, pojasta tehtiin Valto, koska mun toinen nimi on Valto... Ei kun hetkinen, mitä mä puhun... Eihän mun toinen nimi ole Valto!”

Fiksuja lääkäreitä meillä ja kiva mennä potilaaksi, kun lääkärit itkevät somessa mitä tuli sanottua puistossa tädille.

... en kiroile..jos kiroilisin.. Huoooooh..!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Lensin Finnairilla pienen lapsen kanssa ja suomalainen lentoemäntä alkoi jostain syystä palvella minua englanniksi. Lento oli Helsingistä ja olen suomalaisen näköinen, tosin lennettiin ykkösluokassa. Hämäännnyin ja aloin kommunikoida myös englanniksi ja jatkoin sitä koko lennon, palvelutulanteita oli vielä tosi paljon kun oli ykkösluokan tarjoilut ja pyysin lapselle lisävilttiä tms. Lennon lopulla pienin lapseni kysyi kirkkaalla äänellä

miksi en puhu suomea ja emo katsoi myös ihmetellen. Poislähtiessä emo sanoi näkemiin ja tervetuloa uudelleen.

. Muuten hyvä mutta Finnairilla ei ole ykkösluokkaa. Ainoastaan business. Tietäisit jos olisit joskus siellä ollut

Minulla on paha tapa perhepiirissä puhellessa väännellä sanoja ihan oudoiksi ja lyhentelen yhdyssanoja näppärästi tiputtamalla toisen sanan kokonaan pois - ei niin paras tapa ymmärretyksi tulemisen kannalta... Niinpä tässä eräänä päivänä kehotin lapsia autossa laittamaan turvavyöt kiinni, ja hihkaisin ihan reippaalla äänellä, että takapenkilläkin kuullaan: ”Ja nyt turvat kiinni kaikki!” Onneksi kukaan ulkopuolinen ei kuullut, ja lapset tottuneina ymmärsivät mitä oikeasti tarkoitin XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Finnairilla pienen lapsen kanssa ja suomalainen lentoemäntä alkoi jostain syystä palvella minua englanniksi. Lento oli Helsingistä ja olen suomalaisen näköinen, tosin lennettiin ykkösluokassa. Hämäännnyin ja aloin kommunikoida myös englanniksi ja jatkoin sitä koko lennon, palvelutulanteita oli vielä tosi paljon kun oli ykkösluokan tarjoilut ja pyysin lapselle lisävilttiä tms. Lennon lopulla pienin lapseni kysyi kirkkaalla äänellä

miksi en puhu suomea ja emo katsoi myös ihmetellen. Poislähtiessä emo sanoi näkemiin ja tervetuloa uudelleen.

. Muuten hyvä mutta Finnairilla ei ole ykkösluokkaa. Ainoastaan business. Tietäisit jos olisit joskus siellä ollut

Mulle oli varattu businessluokasta verholla oma ykkösluokka.

Tulin kerran kaupasta ja menin pokkana autoon hantin paikalle istumaan. No ei siinä mitään, mutta olin yksin ja kas kummaa kun ei auto lähtenytkään liikkeelle 🙈 Parkkis täynnä ihmisiä, ja ne jotka olivat vielä onnistuneet missaamaan tapahtuman havahtuivat viimeistään siihen kun hysterianaurukohtauksessa nyyhkin eisaatanaa siirtyessäni kuskin paikalle (eipä tullut siinä kohti mieleen siirtyä ihan vaan penkiltä toiselle vaan kiersin tietty ulkokautta) 😂

Toisella kertaa ja vieläpä samalla parkkiksella: olin liikkeellä miehen autolla, ja kaupasta tullessa ei ovet auenneet. Painelin kaukosäätimen nappia mut ei. Oli kiire ja nälkä, rynkytin hantin ovea, heitin suurieleisesti kauppakassit maahan, kiersin kuskin puolelle josko se aukeaisi avaimella, nada. Juuri kun olin ryhtymässä potkimaan rengasta, tuli outo fläsäri keulamerkistä kun olin kiertänyt sinne kuskin puolelle... hitto ihan väärä logo! Viereisessä pakussa tilannetta seurannut mies varmaan raportoi tapahtumaa puhelukaverilleen, kun tyynesti keräsin kamani ja siirryin pari autoa eteenpäin.

Bookaberry kirjoitti:

Mieheni ei vihkimishetkellä muistanut sanaa millä vastataan siihen "tahdotko sinä XXX jne". Sanoi sitten onneksi edes KYLLÄ :D.

Itse käytän usein termejä esim. OEJ (oikea etujalka) vaikka puhuisin käsistä. Tämä jäänyt siis eläinten kanssa työskentelystä.

Viimeksi Ruotsissa käydessä hämmennyin siitä että minulle puhuttiin ruotsia eikä englantia, kun piti kiittää suustani tuli jostain syystä ulos vain "Klak".

Klak! En kestä 😂😂😂

Itsekin sanoin eilen baarissa eräälle naiselle olevani ohjaamotarkkailija enkä aamulla lähtiessäni viitsinyt kertoa olevani autonkuljettaja, varsinkin kun lupasin esitellä hänelle joskus työpaikkani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lensin Finnairilla pienen lapsen kanssa ja suomalainen lentoemäntä alkoi jostain syystä palvella minua englanniksi. Lento oli Helsingistä ja olen suomalaisen näköinen, tosin lennettiin ykkösluokassa. Hämäännnyin ja aloin kommunikoida myös englanniksi ja jatkoin sitä koko lennon, palvelutulanteita oli vielä tosi paljon kun oli ykkösluokan tarjoilut ja pyysin lapselle lisävilttiä tms. Lennon lopulla pienin lapseni kysyi kirkkaalla äänellä

miksi en puhu suomea ja emo katsoi myös ihmetellen. Poislähtiessä emo sanoi näkemiin ja tervetuloa uudelleen.

. Muuten hyvä mutta Finnairilla ei ole ykkösluokkaa. Ainoastaan business. Tietäisit jos olisit joskus siellä ollut

No ne ekat penkit mitkä verholla erotettu. Missä emot hyysää enemmän ja saa vähän paremmat safkat. Olen ollut pari kertaa ja tämän yhden kerran lapsenkin kanssa. Ainoa järkevä tapa käyttää pisteitä kun ne palkintolennot on aina vääriin aikoihin. Sori kun en tiedä termejä.

Olin vuosia töissä kaupassa ja työtehtäviini kuului myös tavaroiden hyllytys ja hyllyjen siistiminen. No olin vapaalla ja ostoksilla ihan eri kaupassa kuin työpaikkani,niin reippaana ja ajatuksissani nappasin hyllystä kaakaota ja samalla järjestelin ne nätisti siihen. Samoin vieressä olevat,sitten mieheni kysyi nauraen että ajattelinko kauankin jatkaa...

"Klak" :D

Olin saanut kauan kaivatun esikoiseni ja lähtenyt kaupungille muistaakseni ekaa kertaa synnytyksen jälkeen .Imetin ja olin lypsänyt maitoa valmiiksi.

Ihan vain alennusmyynneissä kierrellessä UNOHDIN, että mulla on ylipäätään lapsi. Aikaa kului niin ,että maidot ehti loppua ja miehen piti hommata vastiketta. Vasta kotiovella muistin ,että hetkinen, mullahan on vauva! Olisiko valvomisella ollut tekemistä asian kanssa ....Tämä tapahtui aikana, jolloin kännyköitä ei vielä ollut kaikilla.

Olin asunut muutaman vuoden maassa, jossa on vasemmanpuoleinen liikenne. Tulin sitten Suomeen lomalle ja majoituin lapsuudenkotiini vanhempieni luokse. Olin väsynyt lennosta ja aikaerosta, mutta minun piti silti lähteä heti seuraavana päivänä hoitamaan erästä asiaa. Sain matkaa varten käyttöön äitini auton.

Lähdin pihasta itsevarmana pienelle kujalle, mutta kun parinsadan metrin päästä olin tulossa isommalle tielle, aivoni menivät aivan solmuun: kummalla kaistalla minun piti ajaa, kun olin kääntymässä vasemmalle? Suomessa oli oikeanpuoleinen liikenne, kyllä, mutta tarkoittiko se todella sitä, että minun pitäisi ajaa ensimmäisen kaistan yli ja ajaa kauimmaista kaistaa pitkin...? Ei kai sentään. Rattaat väsyneissä aivoissani louskuttivat ihan tyhjää. Tiellä ei ollut liikennettä, enkä löytänyt mitään vihjettä oikeasta kaistasta. Paniikki alkoi kasvaa ja takaakin oli tulossa auto, joten eteenpäin oli mentävä.

Sitten kuin taivaan lahjana oikealta lähestyi bussi, ja sillä oikealla kaistallahan se ajeli minua kohti. Samassa tajusin että olin koko ajan tuijottanut vastakkaisella puolella tietä olevaa pysäkkiä, jossa olin koko kouluaikani odottanut aamuisin bussia mennäkseni juuri siihen suuntaan, johon nytkin olin menossa. 

Kun aivojumi iskee, se iskee. Onneksi ei enää tarvitse vuorotella erikätisten liikennejärjestelmien välillä.