Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Hämmennykseni 10v. lapsena siitä mitä sanoin oli niin iso että kuulemma hiljenin vartiksi puhumattomaksi.
Tulin touhukkaasti äidin ja mummin väliin joku kouluvihko auki aikomuksena selittää jotain. Avasin suuni ja sieltä kului: Herne!
Ei muuta.
Ei liittynyt mihinkään.
En vielä 49v. tiedä mistä Herne suuhuni ilmestyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena opiskelijana pääsin mukaan yhteen isoon elokuvaan pieneen avustajatehtävään, ei edes oikeastaan mihinkään rooliin. Kaikki tapahtui kuitenkin jotenkin satumaisesti, minut pysäytettiin yliopistolla ja pyydettiin mukaan, koska olin sopivasti pääosan esittäjän näköinen ja siihen tarvittiin samankaltaisia nuoria naisia yhteen kohtaukseen. No, kävin siellä sitten kahtena päivänä hoitamassa oman osuuteni, ja kaverit tietysti vitsailivat että nyt vaihdan alaa ja muutan Hollywoodiin jne. Opiskelin siis todellakin kaikkea muuta kuin näyttelemistä enkä edes ole sellaista koskaan harrastanut. Elokuvan tekeminen oli kuitenkin aika paljolti odottelua eikä silloin ollut mitään somea, just ja just tekstiviestit, joten huvittelin sitten itsekseni ajatuksella, että minut löydetään ja tulen suureksi tähdeksi ja sitten vaatimattomasti kuitenkin kieltäytyisin kaikista lukuisista pyynnöistä ja palaisin maanläheisesti opintojeni pariin, ja antaisin selitystä janoavalle lehdistölle lausuntoja kuinka elokuvamaailma ei ole minua varten jne.
No, seuraavana päivänä sitten yliopiston ruokalassa joku kysäisi isossa porukassa että jokos olen hakenut teatterikorkeakouluun. Normaali vastaus olisi ollut naurahdus että toki toki, mutta mitä teki meikäläinen! Yhtäkkiä suustani pääsi se koko litania jonka olin viikonlopun aikana keksinyt sitä mukalehdistöä ja lukuisia faneja varten! Vuolaasti selitin, että arvostan kyllä kaikkia mahdollisuuksia, mutta pidän näyttelijän työtä liian ailahtelevaisena ja sydämeni sykkii hallintotieteelle, ja että totta kai tässä on pitänyt punnita kaikkien vaihtoehtojen välillä eikä se helppoa ole ollut, mutta pysyn tässä valinnassani.
Tästähän luonnollisesti seurasi vaivautunut hiljaisuus koko porukan kesken. Olen kyllä sittemmin vaihtanut hallintotieteet kasvatustieteisiin, mutta fanilaumaa ole viime vuosina näkynyt. ”Roolini” elokuvassa kestää kaikkiaan puolisen minuuttia, ja ainoa vuorosanaa muistuttava kohtani on leikattu pois. Elokuvakin oli huono.
Mulle kävi vähän käänteisesti: Asioin eräässä erikoisliikkeessä, joka on omaa alaanikin. Olin vain nopsaan poistumassa ostoteni kanssa, kun mut pysäytti (ilahduttavan) ammattitaitoinen ja asiakaspalveluhenkinen myyjä, joka alkoi neuvoa ja selittää ummet ja lammet. Menin aivan totaalisen lukkoon, yleensä kyllä saan vastaavassa tilanteessa suuni auki, mutta nyt vain kuuntelin. Tajusin, että tilaisuus sanoa jotain meni jo. Noh, päästiin kassalle ja sain siinä vielä viimeiset vinkit, jolloin mukana ollut lapseni kirkkaalla äänellä kysyi: "Äiti, miks se neuvoi sua, kun säähän oot itsekin xx?!" Naama punottaen ohjasin lapsen ja itseni ulos myymälästä. En edes katsonut mikä ilme myyjällä oli. 😄
Mikälie aivojumi iski.
Vierailija kirjoitti:
Mut esiteltiin kaverini (joka on siis mies) sedälle (eli heillä on sama sukunimi, vaikka Makkonen). Esittelin itseni häntä kätellessäni "Minna Makkonen". Vieressä seisoi paitsi oma ja kanssani samanniminen aviomieheni ja tietysti tämä kaverini Makkonen ja hänen samannimisensä vaimo ja meidän kaikkien lapset. Huhhei, en todellakaan tajua, miksi suustani pulpahti tämän toisen perheen sukunimi oman etunimeni perään! Se setä oli ihmeissään, että oletko sinäkin tosiaan Makkonen (joo, kyseessä oli siis harvinainen nimi ja meillä ihan erityylinen ja myös harvinainen)!
APUA en kestä :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni halusi jo mennä parkkihalliin hakemaan autoa. Itselläni oli vielä meikkaus ihan vähän vaiheessa, joten sovittiin, että hyppään kyytiin heti siinä parkkihallin edustalla, kuten niin monesti ennenkin. No, kiiruhdin paikalle ja sieltähän se mies jo huristeli pimeästä hallista punaisella autolla. Hetken mielijohteesta nostin hameeni korviin ja heiluttelin lanteitani samalla kun nostin peukun liftaamisen merkiksi. Auto pysähtyi ja kauhukseni tajusin, ettei se ollutkaan meidän auto. Siinä sitten änkytin, että odotan tässä vaan miestäni.
Piti täyttää lääkäriin esitietolomaketta. Kysyttiin ikää. Istuin pöydän ääressä varmaan 5 minuuttia muistellen, että minkä ikänen mä nyt olenkaan. Laskin jo sormilla, mutta unohdin syntymävuotenikin. Lopulta soitin äidilleni töihin ja kysyin ikääni. Oli hetken linjan päässä hiljaista. Terkuin 32 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin sanoin kerran olevani aivokirurgi ja en ole sitä viitsinyt oikaista.
Vahinkoja sattuu, älä suotta stressaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin Alkoon ja sanoin myyjälle ensimmäisenä:Kiitos! Mietin että pitikö minua putiikista kiitollisena alko-ongelmaisena tai humalaisena, myi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin fysioterapeutilla, joka oli ulkomaalainen, mutta asunut Suomessa useita vuosia, oli ollut naimisissa suomalaisen naisen kanssa vuosia. Hän puhui suomea murtaen. Minä aloin puhua ”selkosuomea” lyhyillä lauseilla ja kuulostin varmaan aika omituiselta. Poislähtiessäni fyssari katseli minua ihmeissään, mietti varmaan, että kuinka puhe muuttui normaalista kankeaksi hoidon aikana. Luikin äkkiä tiehen.
No miten sitten lopuksi vasta tajusit että hän ihmetteli asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän käänteisesti: Asioin eräässä erikoisliikkeessä, joka on omaa alaanikin. Olin vain nopsaan poistumassa ostoteni kanssa, kun mut pysäytti (ilahduttavan) ammattitaitoinen ja asiakaspalveluhenkinen myyjä, joka alkoi neuvoa ja selittää ummet ja lammet. Menin aivan totaalisen lukkoon, yleensä kyllä saan vastaavassa tilanteessa suuni auki, mutta nyt vain kuuntelin. Tajusin, että tilaisuus sanoa jotain meni jo. Noh, päästiin kassalle ja sain siinä vielä viimeiset vinkit, jolloin mukana ollut lapseni kirkkaalla äänellä kysyi: "Äiti, miks se neuvoi sua, kun säähän oot itsekin xx?!" Naama punottaen ohjasin lapsen ja itseni ulos myymälästä. En edes katsonut mikä ilme myyjällä oli. 😄
Mikälie aivojumi iski.
Unohdit olevasi apteekkari?
Kerran koulussa (taisin olla 6lk ja pienessä koulussa, jossa ei kukaan ollut paljoa matkustellut) opettaja kysyi onko joku käynyt thaimaassa. Minä innokkaana viittasin ja kaikki näytti jotenkin yllättyneiltä. Opettajakin ihmetteli ja kyseli sitten millaista oli. Siinä vaiheessa alkoi raksuttaa että puhutaan tosiaan Thaimaasta ei Saimaasta. Sen sijaan että olisin myöntänyt ajatusvirheeni ryhdyin sopertelemaan, että joo tai siis tavallaan oon käyny äidin mahassa olin sillon. Meni varmaan läpi.
Olimme äitini ja omien lasteni kanssa lähdössä yhdestä tapahtumasta pois ja sanoin lapsille "odotakkaas kun äiti hakee takit" oma äitini sitten kipitti hakemaan takkeja minun seistessä hämmentyneenä paikoillaan. Äitini toi takit ja alkoi nauramaan, että taisin tarkoittaa itseäni kun puhuin äidistä.
Kerran olin kaupassa kesätöissä, kun sinne tuli mies kysymään "Onko teillä vessaa tai edes paperia, että sais vähän pyyhittyä." Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen ja yritin olla nauramatta ja sopertaa mistä löytyy lähin wc. Mies tajusi siinä vaiheessa miltä oli kuulostanut ja korjasi että ihan käsienpesupaikkaa etsii. Alkoi sitten itsekin nauramaan, jolloin minäkin purskahdin nauruun. No onneksi käsienpesuallas löytyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran koulussa (taisin olla 6lk ja pienessä koulussa, jossa ei kukaan ollut paljoa matkustellut) opettaja kysyi onko joku käynyt thaimaassa. Minä innokkaana viittasin ja kaikki näytti jotenkin yllättyneiltä. Opettajakin ihmetteli ja kyseli sitten millaista oli. Siinä vaiheessa alkoi raksuttaa että puhutaan tosiaan Thaimaasta ei Saimaasta. Sen sijaan että olisin myöntänyt ajatusvirheeni ryhdyin sopertelemaan, että joo tai siis tavallaan oon käyny äidin mahassa olin sillon. Meni varmaan läpi.
Olimme äitini ja omien lasteni kanssa lähdössä yhdestä tapahtumasta pois ja sanoin lapsille "odotakkaas kun äiti hakee takit" oma äitini sitten kipitti hakemaan takkeja minun seistessä hämmentyneenä paikoillaan. Äitini toi takit ja alkoi nauramaan, että taisin tarkoittaa itseäni kun puhuin äidistä.
Kerran olin kaupassa kesätöissä, kun sinne tuli mies kysymään "Onko teillä vessaa tai edes paperia, että sais vähän pyyhittyä." Ilmeeni oli varmaan näkemisen arvoinen ja yritin olla nauramatta ja sopertaa mistä löytyy lähin wc. Mies tajusi siinä vaiheessa miltä oli kuulostanut ja korjasi että ihan käsienpesupaikkaa etsii. Alkoi sitten itsekin nauramaan, jolloin minäkin purskahdin nauruun. No onneksi käsienpesuallas löytyi.
Kuka nauroi ensimmäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Martta. kirjoitti:
Luin näitä ja ihmettelin, miten itselle ei ole juuri tämmöisiä kommelluksia käynyt kunnes muistin yhden viime pääsiäiseltä..
Anoppini (olimme tavanneet vasta muutaman kerran pikaisesti) muutti samaan kaupunkiin missä avomieheni kanssa asuimme ja olimme muutossa apuna. Luonnollisesti anopin jääkaappi ammotti tyhjyyttään illalla ja lupauduin käyttämään häntä seuraavana päivänä "isossa kaupassa".
Muutto oli todella raskas ja olin vielä seuraavanakin päivänä ihan poikki. Hain anopin kyytiin ja suuntasimme kauppaan. Yritin kovasti kaupassakin keksiä puheen aihetta ja kun tultiin pääsiäisherkkujen kohdalle ja anoppi alkoi ihmettelemään pashaa, kysyin sitten reippaana tyttönä, että "Tykkäätkö sinä mällistä?". Tarkoitin tietenkin perinneherkku mämmiä. Tajusin sillä sekunilla mokani ja menin ihan paniikkiin enkä edes yrittänyt korjata sanomaani.
Naurattaa vieläkin kun jälkeenpäin tätä mietin. 😁
Lasketaanko avopuolison äiti anopiksi?
-ohis
No ei kyllä lasketa, ei todellakaan.
Sitähän minäkin.
-ohis
NO, olisiko avoanoppi?
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi vähän käänteisesti: Asioin eräässä erikoisliikkeessä, joka on omaa alaanikin. Olin vain nopsaan poistumassa ostoteni kanssa, kun mut pysäytti (ilahduttavan) ammattitaitoinen ja asiakaspalveluhenkinen myyjä, joka alkoi neuvoa ja selittää ummet ja lammet. Menin aivan totaalisen lukkoon, yleensä kyllä saan vastaavassa tilanteessa suuni auki, mutta nyt vain kuuntelin. Tajusin, että tilaisuus sanoa jotain meni jo. Noh, päästiin kassalle ja sain siinä vielä viimeiset vinkit, jolloin mukana ollut lapseni kirkkaalla äänellä kysyi: "Äiti, miks se neuvoi sua, kun säähän oot itsekin xx?!" Naama punottaen ohjasin lapsen ja itseni ulos myymälästä. En edes katsonut mikä ilme myyjällä oli. 😄
Mikälie aivojumi iski.
Tämä. Itse olen tehnyt viitisen vuotta nykyistä työtäni. Viime kesänä alle kuukauden töissä ollut kesätyöläinen alkoi avuliaasti selittämään minulle työmme yksityiskohtia. Olin ollut pitkään toisessa pisteessä töissä, joten hän ei ollut nähnyt minua kuin ohimennen, eikä sitten tiennyt, että olen jo vanha tekijä. Hämäännyin enkä tajunnut sanoa, että tiedän kyllä nämä jutut. Olin vain tyhmänä että juu juu, aijaa? Myöhemmin kyllä nolotti, kun tiesin että hän varmaan tajusi jossain vaiheessa että olen pitkäaikainen työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
Hämmennykseni 10v. lapsena siitä mitä sanoin oli niin iso että kuulemma hiljenin vartiksi puhumattomaksi.
Tulin touhukkaasti äidin ja mummin väliin joku kouluvihko auki aikomuksena selittää jotain. Avasin suuni ja sieltä kului: Herne!
Ei muuta.
Ei liittynyt mihinkään.
En vielä 49v. tiedä mistä Herne suuhuni ilmestyi.
Minäkin lapsena möläytin jotain enkä tiedä mistä sen silloin oikein keksin.
Olin varmaan jotain alle kouluikäinen ja äitini oli keittiössä anoppinsa ja joidenkin muiden sukulaisten kanssa. Minä sitten yhtäkkiä menin sinne keittiöön ja halusin sanoa jotain hauskaa ja sanoin iloisena että meidän äiti se on semmoinen lumppu-sofia.
Aika pian huomasin, että se ei ollut mitenkään kivasti sanottu kun äiti katsoi minua murhaavasti ja keittiöön tuli vaivaantunut ilmapiiri.
Minulla on vieläkin huono omatunto tuosta vaikka olen myöskin jo 49v.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni halusi jo mennä parkkihalliin hakemaan autoa. Itselläni oli vielä meikkaus ihan vähän vaiheessa, joten sovittiin, että hyppään kyytiin heti siinä parkkihallin edustalla, kuten niin monesti ennenkin. No, kiiruhdin paikalle ja sieltähän se mies jo huristeli pimeästä hallista punaisella autolla. Hetken mielijohteesta nostin hameeni korviin ja heiluttelin lanteitani samalla kun nostin peukun liftaamisen merkiksi. Auto pysähtyi ja kauhukseni tajusin, ettei se ollutkaan meidän auto. Siinä sitten änkytin, että odotan tässä vaan miestäni.
Ei herranen aika :'D tää oli varmaan paras!
Vierailija kirjoitti:
Piti täyttää lääkäriin esitietolomaketta. Kysyttiin ikää. Istuin pöydän ääressä varmaan 5 minuuttia muistellen, että minkä ikänen mä nyt olenkaan. Laskin jo sormilla, mutta unohdin syntymävuotenikin. Lopulta soitin äidilleni töihin ja kysyin ikääni. Oli hetken linjan päässä hiljaista. Terkuin 32 v
Tääkin ihan loistava :'D
Onneksi en muista pahimpia mokailujani, mutta tämä kyllä hymyilyttää vieläkin. :)
Olin aloittanut syksyllä lukion, ja paria kk myöhemmin huomasin eräällä bussiasemalle kaverini yläasteelta. Hän ei ollut vielä nähnyt minua, joten halusin keksiä jonkin yllättävän tervehtimistavan. Hiipparoin kaverini taakse, tuuppasi häntä kevyesti selkään ja hihkaisin kantavalla äänellä "TÖÖT!" Kuten varmaan arvata saattaa, kyseessä ei sitten ollutkaan kaverini. Tämä vieras tyttö oli vaatetukseltaan ja ulkonäöltään vain hyvin, hyvin samannäköinen.
En ikinä unohda sitä järkytyksen ja hämmennyksen ilmettä kyseisen tytön kasvoilla. :D