Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Huudahti mulle (olin siis lapsi ja heppahullu) tohkeissaan, että "KATO LEHMÄ!" Se kuulee tuosta vieläkin ja aikaa tapahtuneesta on noin 20 vuotta :D

Satun olemaan lääkäri, siis ihan oikeasti :) Ja päivystysväsymyksessä sitä tekee kaikenlaista.

Olen kyllä töissäkin mokaillut, mm. kutsunut ovelta potilaita huudellen omaa nimeäni, lähetteen tehneen lääkärin nimeä ja jopa kollegani nimeä.

Tälle jutulle mä nauroin miehen kaa täällä ihan täysillä vedet silmissä

Olin menossa Kättärille muutama viikko ennen lapsen syntymää, sinnepäivystykseen. Kerroin, että vatsaan sattuu. Kätilö tokaisi oven suussa, että TÄMÄ paikka on raskaanaoleville. Silloin en osannut sanoa mitää.

tuota en ymmärtänyt

meillä oli opiskeluaikana yökylässä jotain vaihtareita tms. englannista. He puhuivat niin voimakkaalla aksentilla, etten saanut siitä puheesta mitään selvää. Selitin heille tohkeissani olevani menossa tupareihin, ja jotenkin se vääntyi mun mielessä warm housing- party - muotoon. Vaihtareista se oli hirveän hauskaa. Mitä enemmän mä jankkasin tuota lämpöistä asumista, sen enemmän noi hävyttömät nauroi ja yritti selittää mulle jotakin josta ei pirukaan ottanut selvää. Se homma meni ihan hervottomaksi, koska ei meistä kukaan ymmärtänyt toisiamme. Jossain vaiheessa sentään sen verran tajusin, että mulle selkeästi kuittaillaan tuosta warm housingista.Menin ihan lukkoon ja mun suusta pääsi vaan toi sana, uudelleen ja uudelleen vaikka yritin korjata sitä, ja sitten unohtu loppukin englanti ja itseäkin alkoi naurattaa. Myöhemmin sain heiltä terveisiä, että kivaa oli! Oli varmaan, mun kustannuksella..

Kolmas lapsi oli ihan pikkuinen ja väsymys oli melkoinen. Oltiin Jumbossa kaupassa ja otettiin kaksi ostoskärryä. Mies työnsi sitä mihin laitettiin ostokset ja minä sitä johon laitettiin vauva turvakaukalossaan.



Jossain vaiheessa sitten pysähdyin tutkimaan jotain hyllyä ja jatkoin matkaa ilman kärryä. Keräsin jotain ostoksia käsiini ja vein ne iloisena miehen työntämään kärryyn.



Kun mies kysyi missä vauva on ei mulla ollut harmainta aavistusta mihin hyllyväliin olin kärryn unohtanut. Ihan paniikissa etsin ja onneksi löysin vauvan nukkumasta autuaan tietämättömänä.



Kyllä hävetti.

kortilla, joskus harvoin kun maksankin käteisellä, jään aina odottelemaan allekirjoitettavaa kuittia, joskus otan jopa kynän valmiiksi käteen. Vielä nolommaksi tilanteen tekee jos minulla sattuu olemaan tasa-raha, kun myyjä katsoo hämmentyneenä että mitäs siinä vielä odotat ja minä odottelen että pääsen allekirjoittamaan, kunnes herään koomasta ja tajuan että tämä maksuhomma oli tässä.

kortilla, joskus harvoin kun maksankin käteisellä, jään aina odottelemaan allekirjoitettavaa kuittia, joskus otan jopa kynän valmiiksi käteen. Vielä nolommaksi tilanteen tekee jos minulla sattuu olemaan tasa-raha, kun myyjä katsoo hämmentyneenä että mitäs siinä vielä odotat ja minä odottelen että pääsen allekirjoittamaan, kunnes herään koomasta ja tajuan että tämä maksuhomma oli tässä.

viedä 3-vuotiaan lapseni päiväkotiin. Työmatkani on n. 30 km ja lapsen päiväkoti on n.5 km päässä kotoamme. Olin n.20 km päässä kotoa liikennevaloissa kun takapenkiltä kuului "miksi valo vaihtui punaiseksi?" Jotain taisi unohtua...

lastani pari kertaa puistossa: -Äiti!

On vähän nolottanut...

ja lukuisia pöllöjä tilanteita on takana, kun lääkärit haluavat tietää allergiani, sairauteni jne. vaikka ihan hyvin lapsesta ja papereista näkevät, että ei ole biolapseni.

Todella älykästä tilittää isän suvun lukihäiriöitä yms...

viedä 3-vuotiaan lapseni päiväkotiin. Työmatkani on n. 30 km ja lapsen päiväkoti on n.5 km päässä kotoamme. Olin n.20 km päässä kotoa liikennevaloissa kun takapenkiltä kuului "miksi valo vaihtui punaiseksi?" Jotain taisi unohtua...

:D :D

Mä sanoin vahingossa työkaverille olevani persujen kannattaja, vaikka en todellakaan ole. :D



Sit toinen työkaveri kysyi multa: "Onko autossa nastarenkaat?" Mietin hetken, että onkohan mun autossa vielä nastarenkaat ja vastasin: "On". Sit työkaveri sanoi: "Ai ei kukaan ole vaihtanut? No, saanpa sitten rapistella tiellä nastarenkailla. Onneksi ei ole oma auto". Meni hetki, ennen kuin tajusin työkaverin tarkoittaneen firman autoja, eikä minun omaa autoani. Jostain syystä nolostuin niin, etten kehdannut korjata. Enpä olisi kyllä tiennytkään, onko firman autoihin jo vaihdettu kesärenkaat.

Ja kerran tutustuin vasta uuteen luokkakaveriin, joka on lesbo. Tää kaveri sit keskustellessamme sanoi: "Mun äiti ei oikein hyväksynyt sitä, kun sanoin tykkääväni tytöistä."

Mä jotenkin eläydyin kaverin juttuun niin, että meinasin sanoa ääneen: "Joo, ei munkaan vanhemmat varmaan tuu hyväksymään mua". Onneksi ennätin vähän miettiä, ennen kuin aukaisin suuni. Ihan hetero siis olen, ja uskon, että vanhempani ovat ihan ok. sen asian kanssa. :D

Kaksi kertaa aloitin puhelinnumeroni väärin kunnes nolostuksesta punaisena nauraen menin kysymään mieheltäni mikä numeroni on, minulla ei ollut aavistustakaan...



Eilen mietin itsekseni pari sekunttia mikä poikani oikea nimi oikein on, kun kutsun häntä yleensä Vauvaksi tai lempinimellä (oikea nimi liian vaikea isoveljen sanottavaksi). Vähän tuntui tyhmältä saada ahaa-elämys kun keksii oman lapsen nimen eikä ollut edes mikään yllätys- tai jännitystilanne vaan vain istuin kotona poika sylissä. Ja on jo 1,5-vuotias eikä mikään vasta kastettu...

494 jatkaa

Niin ja kerran huomasin että isältäni oli jäänyt puhelin kotiin ja tiesin että hän tarvitsee sitä. Ajattelin että täytyy soittaa isälle että puhelin on kotona...

Mulla oli puhelin hukassa ja mietin että soitan siihen että kuulen missä se on. Sitten tajusin... Ja krrran olin tosissani soittamassa kaukosäätimeen kun en löytänyt sitä.

Etsin laukustani hanskoja, löysin yhden ja laitoin sen suuhuni. Löysin toisenkin. Enkä enää muistanut että toinen on suussani vaan jatkoin laukun tonkimista että missähän se toinen hanska... Avasin suuni kysyäkseni onko joku nähnyt hanskaani ja hanska tietty tippui eteeni lattialle.

Moippa, moimenta, kiitto (kiitti, kiitos) ja muut tuommoiset on myös tuttuja.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 10:56"]Oon kutsunut miestä useammankin kerran exän nimellä, etenkin puhuessani siitä muille.. Sanokaa pliis että tätä on tapahtunut muillekin..
[/quote]
Kyllä on ja kaveri kirjoitti exän nimeä jopa ajatuksissaan paperille.

Kaverilla oli pieni vauva. Hän lähti sitten omaa aikaa viettämään ostoksille. Meni autolla kaupungille. Meni sitten kotiin linja-autolla ja huomasi auton jääneen kaupungille vasta kun mies oli avaimia vailla.

Äitini pyysi mua laittamaan "teeveen kakkoselle". Kävin avaamassa telkkarin ja vaihdoin kanavaksi kakkosen. Samalla keittiössä liedellä ollut teevesi kiehui yli kattilasta. :) Hankala juttu, kun oma murre unohtuu.

Oli edellinen lama-aika ja sai olla todellakin onnellinen jos oli työpaikka. Olimme päättäneet tehdä toisen lapsen. Kävin gynellä ennen iltavuoroa poistattamassa kierukan. Kun lähdin lääkärin huoneesta sanoin oöhden tästä sitten hommiin. Heippa! Voi vitsi kun tajusin sanan kaksoismerkityksen kun astuin käytävälle.

Minä taas pelkään hirvittävästi soittaa mihinkään viralliseen paikkaan ja aina monta moninaista kertaa harjoittelen mitä pitää sanoa, mutta kun sieltä toisesta päästä vastataan niin suustani pääsee nimi jonka eka kirjaimet ovat vaihtuneet eli jos nimeni on jari Sillanpää esittelen itseni sari jillanpääksi..eikä nolota yhtään alkaa oikaseen, että eiku..