Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Olin mennyt ns.salaa naimisiin ja tietysti sukunimi muuttui samassa. Noh, töihin palattuani vastasin osaston puhelimeen niinkuin kuului; osaston nimi ja tittelini, etunimikin vielä tuli mutta sitten löi tyhjää..

Mietin siinä hetken ja sitten tuskaisena huudahdin että "en muista sukunimeäni!".

Langan toisessa päässä oli esimieheni joka repesi nauramaan ja siitä lähtien minulle on ystävällisesti muistutettu mikä uusi sukunimeni on.

xD

[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 12:28"]Lapsen partiossa kaikki vanhemmat esittelivät itsenstä tyylin "hei, minä olen Minnan äiti" ja mieheni sanoi ensin että hei, minä olen Minnan isä ja niin minäkin sitten sanoin.

[/quote]

Tämä on muuten klassikko, tapahtuu aina jollekin vanhempainilloissa tms

Kirjoitin töissä massapostituksia varten tehdyn viestiluonnoksen omaa tiimiä varten, jotta he kommentoisivat ja täydentäisivät sitä. Koska se oli siis alustava luonnos, siinä oli sellaisia mukahumorisistia kohtia kuin esim. "Tähän tulee jotain liibalaabaa niistä esitteistä" ja "(HINNASTOJORINAA....). Harmi vaan se viesti lipsahti monelle muullekin henkilölle mm. asiakkaille. Noloa.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 11:46"]

Mitä häpeämistä tossa on?

-tk-lääkäri

[/quote]se on häpeällistä että valehteli olevansa tk-lääkäri, ei ammatissa tietenkään mitään vikaa ole kun siihen on ihan mahdoton päästä

Kerran yks mies tuli juttelemaan mulle baarissa ja kysyi ikääni. Vastasin kummemmin ajattelematta että "19". Ei tsiisus kun kaveri törkkäs kyynerpäällä, siitä on jo joitain vuosia kun olin 19... :) Sen onneks pysty vielä kääntämään vitsiks

mä oon oikeesti nauranut ääneen näille jutuille. KIITOS ! 

Ei tule nyt mitään mahtavan hauskaa mieleen, mutta olen kesätöissä huoltsikalla ja kiire ja niukat tauot saavat sanat välillä sekaisin.

Sanon asiakkaalle aina "kiitos" tai tuttavallisemmin "kiitti". Joskus aivot menee solmuun ja syntyy "kiitto". Saan joskus hassuja katseita ja joskus ihmiset eivät onneksi tajua.

Myymme myös tupakkaa, mutta ne pitää erikseen tietenkin pyytää tiskiltä. Joku pyysi kerran pastilli-askia ja kysyin "kova vai pehmeä ja minkä värinen ?", kun sellaisesta askista en ollut kuullukaan. Asiakas katsoi hetken silmät pyöreänä ja totesi että "ihan vaan jotain muumi-pastilleja tai muita makeisia kummipojalle halusin ostaa". Hihkaisin puoliksia nauraen että " AI ANTEEKSI KARKKIA te halusitte ! Kuulin ihan väärin, oijoi pikkuhetki" (Kuvittelin siis myyväni röökiä.)

Meillä on myös seisova pöytä, hintaan kuuluu salaattipöytä ja juomat. Seisovan pöydän maksaessaan, selostan asiakkaalle mitä siihen kuuluu ja samalla tarjoan kuittia ostoksesta. Kerran se meni näin "Eli seisovaan pöytään kuuluu kuitti ja saiskos olla tää salaattijuoma ?" *ojentaa kuittia*

[quote author="Vierailija" time="16.04.2011 klo 00:36"]

 Tänään illalla kaupassa näin hyvännäköisen miehen ja mun kädestä lennähti kori eteeni lattialle, ja vauhti ei pysähtynyt, joten olin kompastua siihen koriin ja päädyin seisomaan keskelle käytävää toinen jalka ostoskorissa.

[/quote]

Paras!  :))

Soitin äidilleni ja aloitin puhelun:"Hei, äiti täällä!"

Puimme mieheni kanssa pojallemme talvivaatteita. Yritin pukea pienokaisen kypärämyssyn mieheni päähän.

Selostin pokkana uudelle naapurillemme, että meillä on 17- ja 15 -vuotiaat lapset. Mieheni korjasi: Ei kun 7- ja 15 -vuotiaat.

Soitin äidilleni ja aloitin puhelun:"Hei, äiti täällä!"

Puimme mieheni kanssa pojallemme talvivaatteita. Yritin pukea pienokaisen kypärämyssyn mieheni päähän.

Selostin pokkana uudelle naapurillemme, että meillä on 17- ja 15 -vuotiaat lapset. Mieheni korjasi: Ei kun 7- ja 15 -vuotiaat.

Isäni täytti 50 vuotta ja piti isot juhlat. Otin eteisessä vieraita vastaan. Olin sanonut monelle kymmenelle vieraalle : -Tervetuloa! Sitten sanoinkin yhdelle vieraalle: -Onneksi olkoon!

Oon kutsunut miestä useammankin kerran exän nimellä, etenkin puhuessani siitä muille.. Sanokaa pliis että tätä on tapahtunut muillekin..

Kaveri selitti juhlissa tohkeissaan isolle porukalle isänsä golf-harrastuksesta ja lisäsi lopuksi kovaan ääneen: "Se on kuitenkin vaan sellanen sutenööri" tarkoittaessaan sanaa amatööri :D

Tilannehauskuus oli huipussaan ja naurettiin pitkät tovit herran ammatin vaihdolle.. :)

Hahahahahahaha että nää on hauskoja. 

Mutta miten joku voi vahingossa sanoa olevansa tk-lääkäri? En tajua! 

Mulle ei ole sattunut ikinä mitään tällaista. Mun mokat ei ole sanallisia vaan ilmenee muuten. Minua vaan naurattaa sellaiset viattomat mutta fingerporilaiset kommentit, joita esim. myyjiltä tulee. 

Bonuskortista: Joo, mä sitä jo vilautin.

Joulun aikaan: Pannaanko lahjaksi? 

Kilisee kilisee kulkunen. 

Tuli mieleen. 

Olen aivan uskomattoman kaksimielinen. Kerran aloin nauraa aivan hillittömästi tilaisuudessa, jossa oli jotain lähetystyöntekijöitä kertomassa työstään ja puhuttiin LÄHETYSSAARNAAJASTA. 

Yhtään en pystynyt pidättämään naurua. Kirkon väki vähän oudoksui; eivät ehkä tajunneet. Oli pakko poistua paikalta, kun en pystynyt lopettamaan sitä naurua. Eli lähinnäö nolottaa oma reaktio muitten sanomisiin. Olen myös nauranut asiakkaalle päin naamaa. :( 

Olin ylitöissä ja toinen työntekijä tuli siihen kertomaan työtehtävästäni. Hän heilautti kättään jonka väsyneet aivoni tulkitsivat kättelyeleeksi. Heti kun olin nostanut oman käteni ylös, tajusin että mies muuten vaan heilutti kättään. Käteltiin siinä sitten vaivautuneesti ja jatkettiin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hävetti.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2011 klo 23:43"]

Joskus kauan sitten parikymppisenä kävin Ruotsissa risteilyllä. Tukholmassa ajattelin käväistä paikallisessa Alkossa katselemassa viinivalikoimaa ja kysyin joltain vastaantulijalta huonolla ruotsillani "anteeksi, mutta missä on lähin Aktiebolaget?"...

[/quote]

Mikä tässä on hauskaa? Eikö se ole alko ruottiksi?

Sotkin opettajan nimen nuorena harjoittelijana pyytäessäni puhelimeen. Sanotaan vaikka että nimi oli Minna Röttönen. Kiekaisin puhelimesta, että Röttös Minnasta kysytään. Kysyin vielä toistamiseen. Kaikki olivat hiljaa. Sitten osasin sanoa oikein..

ps. opettajilla ei ole huumorintajua

[quote author="Vierailija" time="22.10.2013 klo 13:24"]

Tää ei ole varsinaisesti mikään nolous, mutta vastaavanlainen aivoniksaus kuin muut tässä ketjussa: Olin toissapäivänä kävelylenkillä. Oli kaunis, aurinkoisen viileä sää. Yhtäkkiä en vaan kertakaikkiaan muistanut, onko nyt syksy vai kevät. Löi aivan tyhjää. Melkein hädissäni jo mietin, että onko joulu tulossa vai menikö se just, onko kesä tulossa vai loppunut juuri... Tätä kesti muutamia minuutteja, kunnes sain viimein kiinni siitä, että lokakuuhan se nyt.

[/quote]

Mulle käy itseasiassa oudon usein näin! Hetkittäin tulee pätkiä etten muista onko kevät vai syksy ja joudun hetken miettimään. :D

Kateltiin lasten kanssa telkkaria vierekkäin sohvalla. Ovikello soi, eikä kukaan meistä noussut avaamaan. Ei odotettu ketään vieraita. Minä otin vielä koiraa kuonosta kiinni, ettei haukkuisi. Hetken kuluttua naapuri kurkistaa oviaukosta olohuoneeseemme, ja me kaikki möllötetään sohvalla. "Sotin ovikelloa kun teiltä oli unohtunut ovi auki". "Aha." Tuli vähän taukki olo.