Lue keskustelun säännöt.
Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
Hahaa, hyvä kun tämä ketju mainittiin tuolla toisaalla, päätin sit tulla kertomaan tänne omasta äskettäisestä kommelluksestani.
Tilasin nettiliittymää uuteen kämppään (muutto ens vkonloppuna) ja siinä puhelun aikana kun asiakaspalvelija kysyi hetua, aloin sitä kertoa, mutta ajatukset harhaili ja jossain vaiheessa tajusinkin vaihtaneeni hetusta uuteen osoitteeseen. Vastasin siis tyyliin 12 - 03 - 20100 Turku. Muutenkin tämä muuttostressi on aiheuttanut hajamielisyyttä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.04.2011 klo 11:46"]Mitä häpeämistä tossa on?
-tk-lääkäri
[/quote]
Jos sanoo olevansa lääkäri vaikka ei ole? Onhan se aika hyvin lipsautettu?
No jokos tää ketju nyt loppui?
T. Eräs, joka luki hihitellen koko viime yön ja tuli nyt jatkamaan
Autokoulussa opettaja kysyi kuinka paljon Suomessa kuolee vuosittain liikenteessä. Vastasin 200 000, opettaja katsoi minua kuin idioottia ja huudahti että ei me nyt sentään missään Intiassa asuta. Kieltämättä hävetti kun tajusin itsekin vastaukseni järjettömyyden..
Hyvällä tuurilla se vastapuoli on yhtä pihalla kuin sä, toinen väsynyt kotiäiti. Väität vaan jatkossa pokkana että et oo ikinä sanonut olevasi lääkäri. Että hän on nyt kuullut/käsittänyt väärin. Ite oon joskus kännissä väittänyt yhdelle tyypille opiskelevani kauppatieteitä, vaikka oikeesti luin ihan muuta. Yliopistossa kylläkin. Oudointa oli että uskoin itsekin. Tajusin vasta seuraavana päivänä puhuneeni ihan puutaheinää. Hävettää vieläkin. Näen tyyppiä toisinaan, tapauksesta on kyllä jo vajaa 10 vuotta aikaa, oon jo valmistunut ym. Mutta jotenkin vain jäätävää miten oma suu joskus vaan käy ja sieltä tulee ties mitä soopaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olimme pieniä, meillä oli vieraita ja kahvipöydässä puhuttiin koirista. Lankapuhelin soi ja veljeni 7v. ehätti vastaamaan "Koiralassa xx puhelimessa", soittaja oli sanonut: "anteeksi väärä numero" :D
Itse näin lapsuudenkotini naapureita pitkästä aikaa ja siinä juteltiin. Väitin opiskelevani vielä, vaikka olin valmistunut vuosia aiemmin ja kävin töissä. "Opiskelin" ainoastaan saksaa kansalaisopistossa...vieläkin hävettää, kyllä varmaan vanhemmiltani olivat kuulleet kuulumisiani.
Välillä tulee puhuttua mitä sattuu, lasteni nimet sekoitan ja joskus jopa kutsun lastani kissamme nimellä etc.
Olin mieheni kanssa hänen tätinsä, vaikkapa nyt Rauhan hautajaisissa. Kun tuli meidän vuoro mennä laskemaan kukat arkulle, mieheni lausui "Lepää rauhassa Tuula" :D
Tuula on hänen toisen tätinsä nimi, joka on kyllä ihan elossa ja oli myös hautajaisissa :D pappi katsoi vähän pahasti kun ei meinannut pokka pitää :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin selitetään jotain juttua, kun yhtäkkiä tuli puskista ihmeellinen paniikkikohtaus enkä tiennyt enää mitä selitin joten lopuksi puhuin puuta heinää. Nolasin itseni täysin.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 11:40"]
Kateltiin lasten kanssa telkkaria vierekkäin sohvalla. Ovikello soi, eikä kukaan meistä noussut avaamaan. Ei odotettu ketään vieraita. Minä otin vielä koiraa kuonosta kiinni, ettei haukkuisi. Hetken kuluttua naapuri kurkistaa oviaukosta olohuoneeseemme, ja me kaikki möllötetään sohvalla. "Sotin ovikelloa kun teiltä oli unohtunut ovi auki". "Aha." Tuli vähän taukki olo.
[/quote]
Tämä oli kiva, sain nauraa ääneen ensimmäisen kerran pariin päivään. Viun niin kuvitella teidät sinne sohvanpohjalle pieruverkkareissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli teiniiässä paha akne. Käytin sitten sellaista äitin jauhetta mitä laitetaan pensselillä namaan joku maanantai ennen koulua... Se oli vähän ruskea ja luulin että se vain näyttää peremmalta ja peittää. Koulussa sitten jotkut alkoi kysellä minkä takia näytän tällaiselta ja olenko laittanut jotain naamalle kun olen niin ruskea. Ei tullut muuta mieleen kun sanoa että "kävin brasiliassa". Ongelma kyllä oli että varmasti en käynyt brasiliassa perjantai ja maanantai välisenä aikana. Tästä on nyt 25 vuotta. - Ai niin. olen mies, 38v.
Töissä muutaman ei-niin tutun ylemmän tason henkilön kanssa löpisimme small talkia ja puhe kääntyi liukkaaseen talvikeliin. Yksi nainen sitten kertoi, että bussiin juostessaan hänellä oli kierukka revennyt. Valahdin varmaan kalmankalpeaksi, mutta luojan kiitos en sanonut mitään. Pidemmälle juttua kuunnellessa selvisi nimittäin, että polvestahan ole kyse. Ihmettelinkin, miksi joku alkaa noin intiimejä juttuja työporukassa kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen lääkäri myös ja en sitä tuntemattomassa porukassa viitsi sanoa.
Entisvanhaan diskossakin kävi parempi menekki, kun sanoi olevansa vaikka putkimies. Vokottelun kohde ei säikähtänyt.. Sellasta säikähtelyä nimittäin tapahtu aika usein. Mikä lie reaktio.
Nyt voit tosiaan alkaa pitämään puistovastaanottoa, tulijoita riittää..
ruokahalua ja minä vastaan, että kiitos samoin.
Ojennan lahjaa kaverilleni oven suussa saapuessani vierailulle ja sanon, että kiitos oikein paljon.
Olin Amerikassa ostoksilla ja kassaneiti kysyy, että paper or plastic tarkoittaen haluanko paperi- vai muovipussin ostoksilleni. Luulin hänen tarkoittavan maksanko seteleillä vai kortilla, joten näytän kolikoitani. Seuraavassa vaatekaupassa kassa kysyy zip code (haluten tietää postinumeroni jotakin kuluttajatutkimusta varten). Katson kädessäni roikkuvaa takkia ja vastaan, että "this is my own coat".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä meinaan aina työpaikalla, kun joku tulee vastaan käytävällä, huikata tälle, että "terve!" tai jopa "huomenta" keskellä päivää, vaikka olisinkin nähnyt tän ihmisen jo aiemmin ja tervehtinyt. Se on joku refleksi, kun toisaalta ei haluaisi vaan ohittaa sanomatta mitään, mutta olis kummallista tervehtiä monesti saman päivän aikana.
Tykkään nukkua pitkälle päivään, jos siihen on mahdollisuus. Niinpä saan iltavuoroon mennessä aina muistuttaa itselleni, etten vaan sano kaikille huomenta, vaikka oonkin ollut hereillä vasta pari tuntia.
mutta moni mokistani on aika samanlaisia kuin jo kerrotut. Kiitos kaikille hyvistä nauruista.
Tämä typerä sanavalinta kiusasi pitkään eikä ole minusta yhtään hauska, mutta sopii ketjun teemaan muuten: Tapasin pitkästä aikaa juutalaisen tuttuni. Vaihdoimme kuulumisia ja hän kertoi, olevansa menossa kesällä Auschwitziin jollekin opetusmatkalle. Nyökkäilin ymmärtäväisenä. Sitten oli oma vuoroni kertoa vähän kuulumisia ja siinä jotenkin tunnelma vaihtui, joten erotessa huikkasin iloisesti: "no niin, oikein hauskaa matkaa sitten!"
Jotain siinä sopertelin, että en siis tarkoittanut, että siis niinku hauskaa vaan niinku hyvää, siis turvallista...
esittäydyttiin kättelemällä ja kertomalla koko nimi, oli paljon ihmisiä. Kun eräs mies oli esittäytynyt nimellään, vastasin vahingossa "Kiitos", kun olisi pitänyt sanoa oma nimi.
Mies oli hyvännäköinen, taisin siitä hämmentyä :D
mulla samantyylinen. tapasin isäni silloisen tyttöystävän poikaa joka oli mua n.6vuotta vanhempi. hän sitte esittäytyi "marko"ja ojensi kättään. hän oli niin komea pikkutytön mielestä, että vastasin siinä vahigossa"mar....o, moro"
kyllä hävetti vaikken tiedä että huomasko kukaan kun korjasin noin:D
Lähestyn asiakasta iloisesti: "Hei, miten voin auttaa?" ja asiakas ei tarvitsekaan apua joten jatkan matkaani. Kunnes sitten hetken kuluttua lähestyn SAMAA ASIAKASTA uudestaan iloisesti hymyillen "Hei, miten voin auttaa?" ...
Oltiin poikaystävän kanssa sen kaverin yo-juhlissa ja esittelin itseni: Mä oon Liisa. Mä oon ton Pekan poikaystävä. :D
Olin vammaisten lasten koulussa harjoittelijana ja yritin esittää aluksi fiksua ja tietävää ja tokaisin työkaverilleni kuinka hyvä on että niinkin moni lapsi on saanut oman sähkötuolin(brutaalia meininkiä, sähköpyörätuoli olisi ehkä ollut parempi sana..)
Kysyinpä sitten yhdeltä lapseltakin että haluaisiko hän mennä takaisin sähkötuoliinsa :(
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 14:15"]
Hei, 61 (se jolla ADD). Mulle sattuu tosi usein tuontyyppistä sekoilua sanojen kanssa. Varsinkin väsyneenä ja stressaantuneena. Se nolottaa minua ihan hirveästi. Varsinkin, kun sitä sattuu töissä. Mietin, mitä työkaverit ajattelevat. Onko tuo siis jonkinlainen ADD-oire?
[/quote]
Käsittääkseni kyllä. Kun aivot käyvät ylikierroksilla, ajatukset lähtevät harhailemaan ja jos ei mieti mitä sanoo, sanat sekoittuvat ja unohtuvat.
Ainakin oma lääkärini sanoi, että tuo johtuu täysin aivojeni rakenteesta, joka siis on "normaalista" poikkeava, ADD:n takia. Käsittääkseni tuota ei ole laitettu virallisiin oireisiin, mutta vahva yhteys sillä on.