Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(

Sanat menee mullakin usein sekaisin tervehdyksissä, "hoi" ja "moimenta" on yleisiä mokia täälläkin. :D Lisäksi sanon monesti "kiitto", kun en ilmeisesti osaa päättää pitäisikö sanoa kiitos vai kiitti.



Esikoisesta ekaan ultraan mennessä olin ihan hermona ja siinä ilmoittautumistiskillä sitten sanoin, että ultraan olen tulossa. Hoitaja siinä tiskillä kysyi "14.30?", siis että oliko aikani silloin. Jotenkin luulin että hän pyysi maksua ja vastasin "saako sen laskulle?" :D Hoitaja sitten ihan asiallisesti vastasi että juu, lasku tulee sitten perästä kotiin. :D Nolotti!

Eihän tuo mitään, mieheni sanoi nuorempana työpaikkahaastattelussa olevansa homo. Vahingossa. Tai siis seurustelevansa miehen kanssa.



Ymmärrän täysin sinua, olen itsekin outo, jolta saattaa lipsahtaa kaikenlaista.

:D

Vähän ihmettelin sun ilmettä sen jälkeen, kun kerroit ammattisi, olit niin noloa ja hädissäsi. Ok, mikä sä olet sitten oikeasti?

Kun minä olin lukion 2. luokalla (vaihtarivuoden takia olin vuotta jäljessä), joku tutun näköinen tyttö tuli kaupungilla kysymään, että mitenkäs kirjoitukset meni. Olin niin häkeltynyt, että sanoin "ihan hyvin"! Ja samalla hetkellä tajusin, etten ollut edes vielä kirjoittanut. :D

feel for you! Multa kysyttiin sairaalassa syntymäaikaa, katoin ihan tyhmistyneenä ja tokasin, että mistä helvetistä mä sen voin tietää???! :D hahah ei se pitkään kattonu joo...mä vain jotenkin käsitin, että oli kysynyt et "moneltako oot syntynyt"...hävetti...huah :P



sitten se pyys kela korttia ja tajusin mokani, aloin sitten selittään niin se vaan "jos nyt katotaan siitä kortista kuitenkin" :)

Pari vuotta sitten ollessani raskaana (jolloin olin aivan muissa maailmoissa suurimman osan ajasta enkä muistanut yhtään mitään yhtään mistään) menimme kahville Oulun Amarilloon, joka oli k21. Hädissäni huomasin unohtaneeni henkkarit kotiin ja kuiskasin miehelleni että enhän minä pääse sisään kun ei ole henkkareita ja olen muutenkin 19. Mies katsoi hölmistyneenä minua ja sanoi sitten: "Kulta rakas, ensinnäkin sinä olet 21, toiseksi me juomme kaikki vain kahvia, ja lisäksi sinä olet raskaana. Ehkä se tarjoilija ei kysy meidän henkkareita", ja oikeassahan hän toki oli :-).

Mitä häpeämistä tossa on?



-tk-lääkäri

Vauva oli n 5kk ja lääkäri kysyi että milloin pikkuinen on syntynyt niin menin ihan lukkoon ja vastasin että "Mä en todellakaan muista"

Menin ihan punaiseks ja olisin voinut vajota maan alle:)

Kuka nyt ei oman lapsen syntymäpäivää muista..



Tää oli meidän viiden lapsi.

enemmän tai vähemmän vakavasti.

Kerran yksi runoilijarenttu tuli mun luo jatkoille. Se katseli mun kirjahyllyssä olevia runokokoelmia ja kysyi "onko tässä sun omia".

Joo on, vastasin vähän hämmentyneenä, olihan siinä mun omia kirjoja. Ja sekunnin myöhemmin tajusin sen kysyneen, onko niissä mun omia runoja. No ei ollut, yhtäkään runoa en ollut koskaan kirjoittanut jollei jotain ala-asteen äikänharjoituksia lasketa...

En kehdannut alkaa selittelemään.

Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri". En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(

Minuakin lähes aina harmittaa, jos lipsautan keskusteluissa olevani lääkäri. Minä nimittäin OLEN lääkäri, ja jos vain mahdollista, pidän tiedon visusti itselläni.

Varaudu siihen, että seuraavalla kerralla kun tapaat tuon äidin, saat kuulla pitkän litanian kaikkkien tuttujen ja tuntemattomien sairauksista ja pääset tunnustelemaan keskustelukumppanin erilaisia patteja sekä tutkimaan luomia ym. Pidä hauskaa!

ja/tai vähän köyhäillä, ap.

Ei se vaadi mitään lipsautuksia.

Mut esiteltiin kaverini (joka on siis mies) sedälle (eli heillä on sama sukunimi, vaikka Makkonen). Esittelin itseni häntä kätellessäni "Minna Makkonen". Vieressä seisoi paitsi oma ja kanssani samanniminen aviomieheni ja tietysti tämä kaverini Makkonen ja hänen samannimisensä vaimo ja meidän kaikkien lapset. Huhhei, en todellakaan tajua, miksi suustani pulpahti tämän toisen perheen sukunimi oman etunimeni perään! Se setä oli ihmeissään, että oletko sinäkin tosiaan Makkonen (joo, kyseessä oli siis harvinainen nimi ja meillä ihan erityylinen ja myös harvinainen)!

Oletko tk-lääkäri vai et?

...ja/tai vähän köyhäillä, ap.



Vai mitä tällä tarkoitit?

joissa pappi kätteli meidät kaikki kirkon pihalla (hyvin pienimuotoiset häät). Kun tuli mieheni vuoro, antoi mies papille kätensä ja esitteli itsensä VAHINGOSSA väärällä nimellä. Esitteli siis itsensä veljensä nimellä, ja veli seisoi siinä vieressä ja oli juuri esitellyt itsensä. Kaikki revettiin nauruun, kun mies korjasi äkkiä tyyliin "eiku siis Mika Ropponen"..

minä nousin kerran taksiin aikeenani mennä kotiin. En vain osannut antaa omaa osoitettani sille taksikuskille... Aivot löivät täysin tyhjää.

esim. lääkäri vai ihan muissa ammateissa???



Jos oot esim kokki, niin tuo oli aika outoa...

tuttua on. En aina muista ikääni jos sitä kysytään, pitää hetkinen miettiä.



Vastaan usein puhelimeen sen henkilön nimellä joka soittaa. Eli jos luuri soi ja katson että näytölle lukee "Mirja soittaa" vastaan puhelimeen Mirja, vaikka piti vain sanoa haloo tai oma nimi.



Nopeisiin kysymyksiin vastaan usein päinvastaista kuin tarkoitan, esim. juotko kahvia vastaan kyllä vaikka en koskaan juo kahvia jne.