Hävettää! Sanoin puistossa eräälle äidille VAHINGOSSA olevani tk-lääkäri. :(
Juttelimme kaikenlaista ja tämä äiti kysyi, mitä teen työkseni. Jotenkin yllätyin kysymyksestä, ja suustani lipsahti "olen terveyskeskuslääkäri".
En tajua mistä tuo tuli! Enkä tietenkään voinut korjata virhettä enää, se vasta olisi ollut noloa. :(
Kommentit (1235)
No, minä laitoin kerran varmaan 30 työhakemusta ja laitoin vahingossa jokaiseen synytymäajaksi lapseni syntymäajan, joka on syntynyt vuonna 2010 :DDD
Ei tullut soittoa ei
Kerran kesken työpäivän hammastani alkoi särkemään älyttömästi, joten jouduin lähtemään päivystykseen. En vaan muistanut, että työtakkini alla oli maailman noloin t-paita. T-paidassa luki I <3 SEX. Toki hammaslääkäri oli komea mies. Yritin vaan peittää käsilläni tekstiä. Älkää kysykö, miksi minulla oli kyseinen t-paita.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2011 klo 23:10"]Kerran parkkipaikalla katselin kauhuissani, kuinka eteeni pysäköity auto peruutti hitaasti nokkaani ja tööttäsin kuuluvasti. Kohta tajusin, ettei autossa ollut ketään ja että oma autoni oli vapaalla liukunut toisen takapuskuriin...
Olin menossa työpaikkahaastatteluun, ja aulaan saapui henkilö, joka kätteli minua ja sanoi: "Maija Meikäläinen". Jännityksessä ja jossain mielenhäiriössä käsitin sen kysymykseksi ja vastasin: "En ole." Nainen vastasi: "Siis minä olen." Ihan pikkuisen tunsin itseni idiootiksi.
[/quote]
En kestä :'D
Omissa rippijuhlissani setäni kätteli minua ja sanoi "paljon onnea!", minä siihen että "onneksi olkoon". Setäni lähti hämmentyneenä pois ja minä halusin vajota maan alle.
Avomiehenii kysyi kaupasaa haluanko valkoista vai tummaata suklaata.
Samainen herra myös joku talvi sanoi että "mun välikenkä on märkä". Tarkoitti siis sukkaa mutta ei tullut se sana ulos suusta.
Näitä om varmasti muitakin :D
Äitini on lääkäri, ja osui kerran ensimmäisenä paikalle onnettomuustilanteeseen, jossa pikkupoika jäi auton alle, ja lapsen jalka meni irtipoikki. Ambulanssi kutsuttiin tietenkin paikalle, ja äitini lähti sitten lapsen kanssa sairaalaan, kun lapsen vanhemmista ei ollut tietoa siinä vaiheessa.
Sairaalassa hoitajilla oli mennyt ilmeisesti vähän pasmat sekaisin, kun ensimmäinen kommentti oli ollut, että "no mihin me toi jalka laitetaan, ei meiän jääkaappiin ainakaan kun siellä on meiän eväät!" Ja sitten olivat kysyneet äidiltäni, että "oletkos sä ton lapsen äiti vai isä?"
siskoni on myös esitellyt itsensä minun nimelläni minun esiteltyä ensin itseni.
Miehen sukujuhlissa kerroin esikoisemme syntymäpainon olleen 3400 kiloa, mieheni korjasi puheen olevan grammoista...
Mä tulin illalla myöhään jumpasta. Seisoin rappukäytävässä oven takana ja yritin avata sitä auton kaukosäätimellä...
Onhan olemassa myös patologisia valehtelijoita, ihminen ei vain pysty puhumaan muuta, kuin "kuunneltua totuutta".
Olin ottamassa uutta passia joskus nuorempana, ja poliisilaitoksella kyseltiin kaikenlaisia tunnistamistietoja. Kun kysyttiin isäni nimeä, sanoin jostain käsittämättömästä syystä jonkin aivan oudon nimen. En voi ymmärtää miksi tein niin. Tiedän varsin hyvin isäni nimen.
Serkkuni vastasi pienenä mummolassa puhelimeen: "Mummun luona minä puhelimessa!"
Olin kerran parikymppisenä ulkomailla bussissa jonne tuli lipuntarkastaja. Jostain syystä tarkastaja kysyi ikääni ja siinä kohtaa pääni tyhjeni ihan täysin, en oikeasti muistanut ikääni ankaran miettimisenkään jälkeen. Samalla hetkellä kun sanoin tarkastajalle olevani 19, muistin, että minähän olenkin 21. Joten korjasin asian ja sanoin, että sori ei kun olenkin 21. Tarkastaja katsoi hiukan pitkää ja jatkoi matkaansa. Jokusen minuutin jälkeen tajusin, että olenkin 25-vuotias :D Olin siis oikeasti 25, en vaan ymmärrä, että miten sen noin unohdin. Ja miten olin niin varma, että olin 21.
Halusin sohvalla lojuessani, että mies heittää peiton päälleni, oli viileää. Sanoin hänelle: " Heitätkö vettä mun päälle". En yhtään tajua mistä tuo tuli:). Jotenkin todella väsyneenä ei aivot enää toimi?
Itse olen kerran pienessä putiikissa leveästi hymyillen tervehtinyt ystävällisen ja jotenkin tutun näköistä naista, kunnes myyjän ja hänen seurassaan olleen asiakkaan ällistyneet ilmeet nähtyäni tajusin tervehtineeni iloisesti omaa peilikuvaani...
Työkaverini kertoi luottamuksella, kyyneleet silmissä, että hänen vaimollaan oli ollut tuhkamunaraskaus.
Siinä tilanteessa tietenkin lohdutin ja tuin, mutta jälkikäteen oli pakko itsekseen nauraa sanavirheelle.
Tv-visailussa kysyttiin sanaa ja mä huusin tietäväni, se on hallivauta! Siis vallihautahan se oli oikeasti, yritin olla niin nopea että sanat meni sekaisin.... Mies on kuittaillut tuosta sen jälkeenkin!
muistan myös joskus koululaisena kutsuneeni opea äidiksi ja sanoneeni bussikuskille kiitos kyydistä, kun nousin kyytiin!
puhelun johonkin virastoon ja kysyi erästä henkilöä puhelimeen. Hänen piti sanoa Sanna Nurminen niin mies menikin sanoissa sekaisin ja pyysi puhelimeen Nunna Sarmista... Olin miehen vieressä puhelun aikana ja ihan tahattomasti repesin huutonauruun ja miehen oli pakko laittaa luuri kiinni :D
vaarini hautajaisissa, kun serkkuni sanoi vilpittömän myötätuntoisella äänellä: "nyt mummusta tuli sitten lesbo" ,kun piti sanoa leski.
Mieheni mummi on avannut jokaiselle lapselle oman säästötilin johon laittaa aina syntymäpäivä ynms. Rahaa. Syksy oli pitkällä ja haaveilin ostavani lapsille kunnolliset talvikengät, ajattelin mielessäni, että voi kunpa mummi olisi antanut rahaa kenkiin, eikä tilille ja sanoin miehelleni vahingossa: " pääsispä käsiksi niihin mummin rahoihin". Repesin nauruun ja yritin selittää mitä olin ajatellut, se vaan tuli vähän lyhennettynä suusta ulos :D
Heräsin bussissa siihen, että suustani pääsi kuuluvalla äänellä "pillu." En tiedä miksi, ei kuulu edes normaaliin sanavarastooni. En ollut varma olinko ihan oikeasti puhunut ääneen, joten selvittelin kurkkua ja sitten toistin vähän hiljempaa unenpöpperöisesti "pillu..." Tajutessani tilanteen vedin pipon silmille ja yritin esittää nukkuvaa loppumatkan.
Opettaja joskus kertoi "suojaamattoman ehkäisyn" vaaroista.
"Rakas ihana kissa" tuli kerran suusta muodossa "rikas ihana kassa" ja sisko ehti olettaa, että puhuin isästämme.
Sairaanhoitajan huoneeseen kutsuttuna istuin vahingossa siihen hoitajan penkille kun hän oli vielä sulkemassa ovea ja kehotti istumaan. Ihmettelin, kun oli niin lämmin ja omituisen mallinen penkki ja tajusin virheeni kun hän kääntyi minua päin ja alkoi selitellä "ei ei, kun siis..."
Sitten istuin paperilakanalla päällystetylle sängylle, joka sekin oli väärä paikka. Tähän mennessä olin ehtinyt jo aloittaa kertomustani kolme kertaa ja jatkaa kahdesti. Hävetti niin, että ajattelin vain sanoa loppuun seisten ja poistua, mutta kun olin päässyt ovelle asti niin hoitaja tyrkytti jotain paperia ja pyysi täyttämään.
Oikea tuoli löytyi lopulta ja lähdin paperihommien jälkeen aika vilkkaasti takaisin odotushuoneeseen.