Omat lastensuojelun asiakirjat

Ei niitä vanhoja asioita ole järkeä alkaa kaivelemaan. Yhdellä sun toisella on ollut rankka lapsuus, mutta ei se märehtiminen mitään auta.

Tuli vaan pahempi olo.

Kirjaukset oli väärällään virheitä sellasia että ihan valehdeltu.

Ei niistä selvinnyt kun se jonka tiesin, lastensuojeluun ei voi luottaa.

Sijaritkin puhuneet puuta heinää.

Osa kuulema "hukkunut" ne mitkä minua eniten kiinnosti.

🙀 

Oli niistä itselleni se ilo, että sai jonkinlaisen aikajanan omaan elämään. Missä on asunut milloinkin ja missä järjestyksessä asioita on tapahtunut.

Ne kirjaukset eivät sitten ole luotettava lähde yhtään mihinkään, paitsi osoittamaan lasun korruptoitunut toiminta, jos nyt sellaista joku joskus alkaa tutkia.

Turha repiä haavoja auki, ja ne kirjaukset on nimenomaan kyseisen työntekijän näkemys asiasta, ja hänen sen päiväiseen näkemykseen on voinut vaikuttaa ulkopuolinen taho, esim.. vanhemmat/sijaisvanhemmat/muut sosiaalityöntekijät tai ihan vain sinun vireystilasi.

Konkreettisestihan ne kirjaukset ovat tehty palvelemaan viranomaisia. Eli siellä on kirjauksia niistä eri tahojen kautta esiintyneistä huolenaiheista ja sitten toimenpiteistä.

Muista, että ne asiakirjat koskevat paitsi sinua, myös vanhempiasi. Ne kuvaavat aikaa jolloin vanhemmillasi on ollut vaikeaa ja on epäreilua jos alat käyttämään esiin kaivamiasi vanhoja dokumentaatioita aseena vanhempiasi vastaan. Ne ovat syystä menneisyyttä.

Luin. Ainakin nyt kunnioitan sijaisperhettä siitä, että eivät ikinä puhuneet pahaa bioperheestäni, joka oli niin helvetin sekaisin. Ja onhan se pysäyttävää lukea niistä asioista, jotka ovat päässäni ikään kuin muistoja painajaisista. Ainakin tiedän, että en ole kuvitellut niitä juttuja. 

Kirjallisesti pyydät asiakirjat sen aikaisen kotikuntasi lastensuojelusta, hyvinvointialueen kirjaamoon tietopyyntö.

Vierailija kirjoitti:

Oli niistä itselleni se ilo, että sai jonkinlaisen aikajanan omaan elämään. Missä on asunut milloinkin ja missä järjestyksessä asioita on tapahtunut.

Tämä on se mihin itsekin kaipaan vastauksia. Omat muistikuvat ovat niin hatarat ja välillä tulee sellainen epäusko, että mikä on totta ja mikä ei. Halausin jonkinlaisen lineaarisen tavan hahmottaa menneisyyttäni. Sitten toisaalta tulee mieleen se, että jos ne asiakirjat sisältävät jollain tapaa tarkkoja kuvauksia tapahtumista tai minusta, haluanko lukea niitä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisestihan ne kirjaukset ovat tehty palvelemaan viranomaisia. Eli siellä on kirjauksia niistä eri tahojen kautta esiintyneistä huolenaiheista ja sitten toimenpiteistä.

Silloinhan olisi ensisijaista todenperäisyys.

Sitä ei kauheasti ollut.

Esim. Isäni kuolema on kirjattu syyksi ettei muuta voi tehdä kun tuupata laitokseen.

Isäni elää edelleen,  velipuolien ja uuden vaimonsa kanssa. Oli jopa kysellyt perääni mutta ei lasussa suostuneet.

Vierailija kirjoitti:

Muista, että ne asiakirjat koskevat paitsi sinua, myös vanhempiasi. Ne kuvaavat aikaa jolloin vanhemmillasi on ollut vaikeaa ja on epäreilua jos alat käyttämään esiin kaivamiasi vanhoja dokumentaatioita aseena vanhempiasi vastaan. Ne ovat syystä menneisyyttä.

Yhteyteni vanhempiini ovat katkenneet vuosia sitten, pohdin tätä asiaa vain omasta näkökulmasta. Ja minua koskevia asiakirjojahan ne ensisijaisesti ovatkin, eivät vanhempiani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan pahempi olo.

Kirjaukset oli väärällään virheitä sellasia että ihan valehdeltu.

Ei niistä selvinnyt kun se jonka tiesin, lastensuojeluun ei voi luottaa.

Sijaritkin puhuneet puuta heinää.

Osa kuulema "hukkunut" ne mitkä minua eniten kiinnosti.

Klassikko!

Ne on aina tahallaan kirjattu väärin, lastensuojelu näyttää enkeleiltä ja asiakas pelkkää pahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Muista, että ne asiakirjat koskevat paitsi sinua, myös vanhempiasi. Ne kuvaavat aikaa jolloin vanhemmillasi on ollut vaikeaa ja on epäreilua jos alat käyttämään esiin kaivamiasi vanhoja dokumentaatioita aseena vanhempiasi vastaan. Ne ovat syystä menneisyyttä.

Tämä! Veikkaanpa, että aloittaja on taas yksi näistä terapeuttien sairastuttamista ihmisistä, joka hakee aseita katkaistakseen suhteensa vanhempiinsa mitä mielikuvituksellisemmilla syillä ja uhriutua. Mistään ei tarvitse ottaa omassa elämässä vastuuta, kun voi syyttää kaikesta omia vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä vanhoja asioita ole järkeä alkaa kaivelemaan. Yhdellä sun toisella on ollut rankka lapsuus, mutta ei se märehtiminen mitään auta.

Onpas erikoinen asenne. Ainakin itselleni nimenomaan toipumisen kannalta se "märehtiminen" oli erittäin arvokasta. Eli terapiassa käynti. 

Ja AP, olen itse tilannut paperit. Juuri tuon takia, että halusin myös mustaa valkoiselle, koska helposti sitä alkaa kuvittelemaan, että onkin keksinyt itse ne asiat. Mutta varoituksen sanana, tilaa ne jos olet valmis ne lukemaan. Itse olin siinä vaiheessa jo käynyt lapsuuttani hyvin pitkälle läpi, mutta siitä huolimatta tunnemyrsky oli valtava. 

Jos asia vaivaa, niin pyydät ne tiedot. Oma äitini pyysi omansa ja niitä olikin sitten useampi sivu 50- luvulta lähtien.

Ja sieltä tosiaan löytyi kuvailuja vanhemmista ja heidän keskinäisestä suhteesta sekä olosihteista perheessä ja äitini persoonasta yms. Ei se välttämättä helpotusta tuo, mutta kuulemma selvitti monta asiaa äitini lapsuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä vanhoja asioita ole järkeä alkaa kaivelemaan. Yhdellä sun toisella on ollut rankka lapsuus, mutta ei se märehtiminen mitään auta.

 

Onpas erikoinen asenne. Ainakin itselleni nimenomaan toipumisen kannalta se "märehtiminen" oli erittäin arvokasta. Eli terapiassa käynti. 

Ja AP, olen itse tilannut paperit. Juuri tuon takia, että halusin myös mustaa valkoiselle, koska helposti sitä alkaa kuvittelemaan, että onkin keksinyt itse ne asiat. Mutta varoituksen sanana, tilaa ne jos olet valmis ne lukemaan. Itse olin siinä vaiheessa jo käynyt lapsuuttani hyvin pitkälle läpi, mutta siitä huolimatta tunnemyrsky oli valtava. 

No kai sitä voi märehtiä ilman, että siihen hankkii oikein työkalut. Oikeasti vaan kannattaisi mennä eteen päin ja unohtaa menneet. Aloittaja itsekin sanoo, ettei muista kunnolla, niin onko järkeä alkaa väkisin muistella sen sijasta että keskittyisi elämäänsä?

Tää lapsuuden pilalle meneminen taantuvasti on taas yksi tämän päivän muotijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä vanhoja asioita ole järkeä alkaa kaivelemaan. Yhdellä sun toisella on ollut rankka lapsuus, mutta ei se märehtiminen mitään auta.

 

Onpas erikoinen asenne. Ainakin itselleni nimenomaan toipumisen kannalta se "märehtiminen" oli erittäin arvokasta. Eli terapiassa käynti. 

Ja AP, olen itse tilannut paperit. Juuri tuon takia, että halusin myös mustaa valkoiselle, koska helposti sitä alkaa kuvittelemaan, että onkin keksinyt itse ne asiat. Mutta varoituksen sanana, tilaa ne jos olet valmis ne lukemaan. Itse olin siinä vaiheessa jo käynyt lapsuuttani hyvin pitkälle läpi, mutta siitä huolimatta tunnemyrsky oli valtava. 

Kiitos tästä vastauksesta. 

Juuri tämän takia kiinnostaa millaisia asioita noihin konkreettisesti kirjataan, kun en tiedä kuinka paljon sitten kuitenkaan haluan lukea menneisyydestäni. Haluaisin sen aikajanan tapahtuneista ja jonkun varmuuden siihen mikä on totta ja mikä ei. Ehkä eniten arveluttaa se, että jos noista löytyy jotain vanhempieni sanomisia minusta itsestäni. Olen sen hyväksynyt, etteivät he pitäneet minusta, mutta en nyt tiedä haluanko lukea sitä kuinka alleviivaavat asiaa.

Ap