Omat lastensuojelun asiakirjat
Saattaa olla huono hetki tehdä aloitus joka ei katoaisi kaiken Trump-spämmin sekaan, mutta yritetään.
Kiinnostaisi onko kellään täällä kokemuksia omien lastensuojeluasiakirjojen tilaamisesta? Millaisia asioita niihin on kirjattu ja oliko lukemisesta mitään "iloa"? Etenkin entisten laitoslasten/nuorten kokemukset kiinnostaisivat.
Toki myös muiden asiasta tietävien vastaukset ovat tervetulleita.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Mun lasten isä on narsisti ja lasu tullut tutuksi. Toivottavasti omat lapset eivät ikinä halua papereita lukea. Niissä on helvetisti vääriä kirjauksia mitä eksä on väittänyt ja lasu uskonut niin täydellistä ja mukavaa isää. Meni vuosia ennen kuin lasu tuli lasten ja mun puolelle, sekin pitkinhampain ja edelleen asenteella että vika olidi minussa. Onneksi lapset kyllä tietää ettei heidän isä ole normaali eivätkä enää tapaa isäänsä (13, 15v ja 16v). Mutta kirjaukset ovat ihan päin vittua, lasten ja mun sanomisia on vääristetty, meidän hätää on vähätelty ja vääristetty. Ihan uskomatonta sontaa niissä papereissa on. Ollaan käyty helvetti läpi eikä se tule sellaisenaan papereissa ilmi, vaan ihan jotain muuta.
Tietty jokaisella on se oma tarina miksi lasupapereita on ja varmasti niissä on ihan asiallisiakin keissejä.
Täysin sama kokemus. Sossut uskoivat varauksetta lirkuttelevaa ja uhriutuvaa miestä, joka itkun tuhruisin silmin (sori oli pakko) kehitti tarinaa pahasta vieraannuttaja äidistä. Itse otin sen taktiikan, etten lähde yhtään leikkiin mukaan. En hauku lasten isää sossuille, pidän kiinni minuutilleen aikatauluista ja tapaamisista ja pyrin tukemaan lapsen ja isän suhdetta. Kun lapsi täytti 12 ja sai päättää tapaamisistaan itse, ei halunnut mennä isän luokse. Tapaamiset loppuivat kuin seinään, kuten olin aavistanut. Hetken aikaa meni ennen kuin sossut uskoivat, ettei lapsen tapaamishaluttomuus johdu minun aiheuttamasta vieraannuttamisesta, mutta tulivat lopulta järkiinsä.
Nykyään lapsen isä on ihan deekiksellä ja häneltä tulee silloin tällöin lapselle viestejä ja minulle jotain katkeria avautumisia. Jos lapsi haluaa tilata joskus omat asiakirjansa, niin näkee sieltä isänsä valheet ja sen, että minä en pahaa sanaa sanonut koskaan.
Tulipa jokseenkin surullinen olo tätä ketjua lukiessa kun taas tajusi kuinka yleisiä lasten väkivaltakokemukset ovat.
Luin, että Suomessa kuolee edelleen muutama lapsi vuosittain väkivallan seurauksena ja tuhansia joutuu uhreiksi, vaikka jälkimmäinen arvio on alakanttiin, koska ilmeisesti suurin osa tapauksista ei tule tietoon. Tekijöinä pääsääntöisesti omat vanhemmat tai vanhemman roolissa olevat aikuiset.
Jutussa mainittiin myös, että lasten väkivaltaiset kuolemat ovat kuitenkin vähentyneet ja yhtenä merkittävänä tekijänä ovat ehkäisyn saamisen helpottaminen, aborttilainsäädäntö ja ihmisten elintason nousu. Eli taas kaikkien abortin vastustajien on hyvä miettiä omia moraalikäsityksiään kerta abortti on pahempi kuin viattoman lapsen väkivaltainen kuolema omien vanhemipien toimesta.
Itse kyllä haluan tietää omani tietoni.
Pitääkö tämä paikkansa? Eli minut on pyyhitty historian kirjoista?
Ihmiset kysyvät myös
Kauanko lastensuojelun asiakirjoja säilytetään?
Lastensuojeluilmoitukset säilytetään 30 vuotta. Kaikki muut asiakasasiakirjat säilytetään 120 vuotta lapsen syntymästä. Pysyvästi säilytetään päätökset, suunnitelmat ja asiakaskertomukset. Asiakasasiakirjat säilytetään 30 vuotta palvelun päättymisestä tai 12 vuotta asiakkaan kuolemasta.29.8.2022
Kiitos tästä kattavasta vastauksesta. Ja kiitos muistakin asiallisista vastauksista. Yllättävän vaikea tämäkin asia nyt pohtia mitä pitäisi noiden papereiden kanssa tehdä.
Se täytyy kyllä sanoa, että tältä palstalta löytyy näkemyksiä ja kokemuksia (siis järkeviä) ihan joka asiaan millä keksii omaa mieltä vaivata. Toki täytyy varautua kahlaamaan sitä kuraakin ja kaikenlaista spämmiä saa väistellä, mutta asiallisiin kysymyksiin täältä saa kyllä asiallisia vastauksia.
Ap