Äidiksi 44-vuotiaana, kokemuksia!

Down vauva tulee,

En suosittele :(

Niin no, mä olin 46 kun sain ensimmäisen ja ainoan lapseni. Minä en tosin pyrkinyt tarkoituksella raskaaksi, vaan olin jo jättänyt ehkäisyn pois, kun ei ollut parisuhdettakaan, ja vaihdevuosioireita oli ollut jo jostain 42-vuotiaasta alkaen, joten ajattelin että hyvin epätodennäköistä on tulla raskaaksi jos joskus harvoin yhden illan seksiä harrastankin. 

Niin siinä vaan kävi, että tulin lomaromanssista raskaaksi. Sitä ennen oli vieläpä ollut 7 kk menkkatauko, ja uskoin menopaussin jo tapahtuneen. Mutta ilmeisesti juuri silloin irtosi munasolu vielä, ja sitten mentiin. Olin ollut ikäni tieten tahtoen vela, mutta jostain syystä kun nyt raskaaksi tulin, ja vielä niin epätodennäköisellä tavalla, ajattelin että kyllä minä haluan sitä, en harkinnut edes aborttia. Raskaus meni hyvin, samoin synnytys, ja nyt 50-vuotiaana olen nelivuotiaan ihanan pikkupojan äiti.

Mitään jaksamisongelmia ei ole ollut, vaikkei minulla ole mitään tukiverkkoja eikä parisuhdetta edes. En minä muutenkaan ymmärrä sellaista, että miten muka joku 50-60-vuotias olisi liian fyysisesti väsynyt lapseen, eihän sne ikäinen ole yleensä ollenkaan väsynyt ellei ole jotain väsymystä aiheuttavaa sairautta. Työelämässäkin pitää vielä olla, monen ruumiillisissa töissäkin. Enkä mä mitään omia jaksamisia murehdi, kun näen kahdeksankymppisten vanhempienkin vielä jaksavan vaikka mitä, vähän väliä painavat maailmalla tai on jotain rakenteluprojekteja. Sitä paitsi, saavatpa lapset sitten perinnön iässä jossa heillä on sille iso tarve, eikä vasta joskus itsekin jo eläkkeellä, sellainen hyöty vanhana lapsen saamisesta.

Itse olen 43vuotias ja odotan kolmatta.Hyvin onnistu,onneksi kun oli toivottu.Itseni kohdalla ei ole ollut mistään iästä kyse vaan pikemmin oikeasta ajasta.Vanhimmat nyt 8 ja 10vuotiaita.

Keskustelusta huomaa taas, että oikea ikä tulla äidiksi on melko kapea. Ei saa olla liian nuori, eikä liian vanha. 

Ap:lle vastaan, että vain kokeilemalla se selviää. 

Vierailija kirjoitti:

Down vauva tulee,

En suosittele :(

Se riski on kuitenkin varsin pieni, vaikkakin nuoruudenajasta kohonnut. Ei tuollaisia pelätä kannata. Ja noitahan voidaan tutkia sikiöaikana, ja keskeyttää raskaus jos näyttäisi ettei ole terve lapsi tulossa.

Luontohan tuon päättää vieläkö ehtii 😁 Itse sain viidennen 45-vuotiaana ja nyt olen 56-vuotias.Ihan hyvin tässä on jaksellut toistaiseksi.Fyysisesti raskasta hoitoalan työtä paiskinut samalla 3 eri vuorossa.

Oikeasti melkein kaikilla tulee noita epämodostumia, jopa nuorillakin, mutta yleensä tulee keskenmeno. Luonto hoitaa asian. Tosiaan aina voi tutkituttaa, onko down-lapsi. Nykyäänhän tehdään kaikille myös ultraääni, jossa näkee sitten, onko down. 

Kuka viitsii aina näitä samoja aloituksia tehdä kerta toisensa jälkeen.  

Vierailija kirjoitti:

Niin no, mä olin 46 kun sain ensimmäisen ja ainoan lapseni. Minä en tosin pyrkinyt tarkoituksella raskaaksi, vaan olin jo jättänyt ehkäisyn pois, kun ei ollut parisuhdettakaan, ja vaihdevuosioireita oli ollut jo jostain 42-vuotiaasta alkaen, joten ajattelin että hyvin epätodennäköistä on tulla raskaaksi jos joskus harvoin yhden illan seksiä harrastankin. 

Niin siinä vaan kävi, että tulin lomaromanssista raskaaksi. Sitä ennen oli vieläpä ollut 7 kk menkkatauko, ja uskoin menopaussin jo tapahtuneen. Mutta ilmeisesti juuri silloin irtosi munasolu vielä, ja sitten mentiin. Olin ollut ikäni tieten tahtoen vela, mutta jostain syystä kun nyt raskaaksi tulin, ja vielä niin epätodennäköisellä tavalla, ajattelin että kyllä minä haluan sitä, en harkinnut edes aborttia. Raskaus meni hyvin, samoin synnytys, ja nyt 50-vuotiaana olen nelivuotiaan ihanan pikkupojan äiti.

Mitään jaksamisongelmia ei ole ollut, vaikkei minulla ole mitään tuki

Lomaromanssin kanssa ilman kondomia?? 

Ap, on yksilöllistä jos tuossa iässä tulee enää raskaaksi omilla munasoluilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jösses. Itse olen 12 v nuorempi ja nytkin arveluttaisi lisääntyä. Ei enää kroppa palaudu mistään pienemmästäkään kuten nuorempana.

Oi voi, mistäs päin maaseutua sinä kirjoittelet? Tällaisilla kommenteilla paljastaa heti alkuunsa, ettei ainakaan kuulu kaupunkilaisiin korkeakoulutettuihin 😄

Mitä ihmettä nyt taas. Mä olen 45v ja kyllä mä ihmettelen jos 32-vuotiaalla on jo kroppa noin huonossa kunnossa. Itsellä ollut vakavia sairauksia ja sydänvikakin todettu vuosi sitten, mutta silti tulen, menen ja kuljen kuten ennenkin. Niin ja asun pienessä maaseutukunnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Jösses. Itse olen 12 v nuorempi ja nytkin arveluttaisi lisääntyä. Ei enää kroppa palaudu mistään pienemmästäkään kuten nuorempana.

Biologinen ikäsi voi hyvinkin olla häntä vanhempi, jopa 50 vuotta! 

Mä olen 45v ja tämä ikä oli mun takaraja lapsen saamiselle. Parisuhde päättyi viime vuonna. Raskaaksi en tullut vaikka ei ollut ehkäisyä. Toive toisesta lapsesta on mennyttä. Itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45v ja tämä ikä oli mun takaraja lapsen saamiselle. Parisuhde päättyi viime vuonna. Raskaaksi en tullut vaikka ei ollut ehkäisyä. Toive toisesta lapsesta on mennyttä. Itkettää.

Iloitse ainoasta lapsestasi. Moni nainen jää kokonaan lapsettomaksi, kun ei löydä kumppania ennen kun on liian myöhäistä.

Kyseessä biologinen ilmiö, viime hetken paniikki ennenkuin on taatusti liian myöhäistä. Luonnon surua. Itsekin koin ihmeellisen "pikavauvakuumeen" samassa iässä. Oikeasti en ole koskaan halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45v ja tämä ikä oli mun takaraja lapsen saamiselle. Parisuhde päättyi viime vuonna. Raskaaksi en tullut vaikka ei ollut ehkäisyä. Toive toisesta lapsesta on mennyttä. Itkettää.

 

 

Iloitse ainoasta lapsestasi. Moni nainen jää kokonaan lapsettomaksi, kun ei löydä kumppania ennen kun on liian myöhäistä.

Huoh. Taas tätä. Totta kai mä iloitsen lapsestani, mutta ei se poista silti sitä surua, että olisin halunnut enemmän lapsia! Mua sitten suoraan sanottuna vituttaa kun tätä ei saisi surra ja ilmeisesti kuvitellaan, että ei olla onnellisia siitä ainoasta lapsesta. Luuletko, että tuo sun kommentointi jotenkin helpottaa mun oloa?! No ei helpota vaan ärsyttää tuollainen viisastelu! Tuon vertaa tilannetajua kun toinen kertoo kipeästä asiasta, niin siihen tullaan viisastelemaan. Ei, älä vastaa enää mitään. Ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 45v ja tämä ikä oli mun takaraja lapsen saamiselle. Parisuhde päättyi viime vuonna. Raskaaksi en tullut vaikka ei ollut ehkäisyä. Toive toisesta lapsesta on mennyttä. Itkettää.

 

 

Iloitse ainoasta lapsestasi. Moni nainen jää kokonaan lapsettomaksi, kun ei löydä kumppania ennen kun on liian myöhäistä.

Huoh. Taas tätä. Totta kai mä iloitsen lapsestani, mutta ei se poista silti sitä surua, että olisin halunnut enemmän lapsia! Mua sitten suoraan sanottuna vituttaa kun tätä ei saisi surra ja ilmeisesti kuvitellaan, että ei olla onnellisia siitä ainoasta lapsesta. Luuletko, että tuo sun kommentointi jotenkin helpottaa mun oloa?! No ei helpota vaan ärsyttää tuollainen viisastelu! Tuon vertaa tilannetajua kun toinen kertoo kipeästä asiasta, niin siihen tullaan viisast

Anteeksi, jos pahoitin mieltäsi, ei ollut tarkoitus! Halusin itse asiassa vain avata toisen näkökulman asiasta. Tottakai saat surra tilannettasi.

Kaikkea hyvää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jösses. Itse olen 12 v nuorempi ja nytkin arveluttaisi lisääntyä. Ei enää kroppa palaudu mistään pienemmästäkään kuten nuorempana.

Oi voi, mistäs päin maaseutua sinä kirjoittelet? Tällaisilla kommenteilla paljastaa heti alkuunsa, ettei ainakaan kuulu kaupunkilaisiin korkeakoulutettuihin 😄

Mitä ihmettä nyt taas. Mä olen 45v ja kyllä mä ihmettelen jos 32-vuotiaalla on jo kroppa noin huonossa kunnossa. Itsellä ollut vakavia sairauksia ja sydänvikakin todettu vuosi sitten, mutta silti tulen, menen ja kuljen kuten ennenkin. Niin ja asun pienessä maaseutukunnassa. 

Ei mulla ole kroppa ollenkaan huonossa kunnossa. Niin se vain kuitenkin on, että nykyään sekä krapula että haavojen paraneminen kestää kauemmin kuin parikymppisenä. En ottaisi riskiä että jotain repeäisi eikä tulisikaan enää täysin kuntoon. Niin voi toki käydä nuorempanakin, ei sen puoleen.

Oma äitini sai minut 45-vuotiaana. Kolme isovanhempaani ehtivät kuolla ennen kuin täytin kaksitoista, ja nyt kolmekymppisenä minua surettaa jo valmiiksi, että sairaat vanhempani eivät ehkä koskaan ehdi nähdä omaa jälkikasvuani, jos sellaista saan. Tai ainakin lasten ja isovanhempien viettämät yhteiset vuodet jäävät suurella todennäköisyydellä kovin vähäisiksi. Muutamallakin vuodella on muistojen kannalta väliä kun on kyse pienistä lapsista. Kaikkein raskaimmalta tuntuu seurata oman isän muistisairauden etenemistä kun itse vielä vasta haaveilee omasta lapsesta. Tilanne olisi tietenkin eri, jos vanhempani sattuisivat olemaan vielä terveitä tai itse olisin ruvennut hankkimaan lapsia nuorempana. 

Anteeksi, jos olen turhan pessimistinen, mutta halusin tuoda vaihteluksi lapsen näkökulmaa. Positiivisena puolena vanhoissa vanhemmissa on kuitenkin ollut nyt omassa aikuisuudessani se, että eläkeläisillä ole mihinkään kiire! 

Vierailija kirjoitti:

Down vauva tulee,

En suosittele :(

En ihmettele, miksi ihmisten keskimääräinen älykkyys laskee kun lapset tehdään yli 40-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai minut 45-vuotiaana. Kolme isovanhempaani ehtivät kuolla ennen kuin täytin kaksitoista, ja nyt kolmekymppisenä minua surettaa jo valmiiksi, että sairaat vanhempani eivät ehkä koskaan ehdi nähdä omaa jälkikasvuani, jos sellaista saan. Tai ainakin lasten ja isovanhempien viettämät yhteiset vuodet jäävät suurella todennäköisyydellä kovin vähäisiksi. Muutamallakin vuodella on muistojen kannalta väliä kun on kyse pienistä lapsista. Kaikkein raskaimmalta tuntuu seurata oman isän muistisairauden etenemistä kun itse vielä vasta haaveilee omasta lapsesta. Tilanne olisi tietenkin eri, jos vanhempani sattuisivat olemaan vielä terveitä tai itse olisin ruvennut hankkimaan lapsia nuorempana. 

Anteeksi, jos olen turhan pessimistinen, mutta halusin tuoda vaihteluksi lapsen näkökulmaa. Positiivisena puolena vanhoissa vanhemmissa on kuitenkin ollut nyt omassa aikuisuudessani se, että eläkeläisillä ole mihinkään kiire! 

No ei se aina auta, vaikka saisi kuinka nuorena lapset. Minulla ei isäni nähnyt lastani lainkaan, koska kuoli hyvissä ajoin tapaturmaisesti. Äitini ehti kyllä nähdä, mutta lapseni oli paljon alle 10, kun äitini siis kuoli. Äitinikin siis kuoli tapaturmaisesti.