Oletko katunut, että teit lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Kadun. Minut huijattiin isäksi kun olin 18. Mental nuts mimmi halusi elättäjän ja huijasi minut isäksi ja elättämään itsensä. parhaani yritin mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen lokkeilee ja on henkisesti häiriintynyt. Kun se ero tuli, olin monta kertaa saanut kuulla etten tule lastani enää ikinä tapaamaan, ja pitää huolen että lapsi inhoaa sinua yhtä paljon kun minä. Onneksi en ollut niin ilkeä, etteikö ruokkomaksut kelvannut. mental nuts haki yksinhuoltajuutta, ja kerroin sossun tädeille että mulle on aivan sama mitä päätätte, kunhan tajuatte tilanteen, äiti haluaa vieraannuttaa lapseen isästään. Äiti siis esti tapaamiset täysin, kertoi lapselle etten halua nähdä enää ikinä, ja mulle kertoi ettei lapsi todellakaan halua sinua tavata. 

Otin sossuun yhteyttä toimintaohjeiden saamikseksi, mutta kuulin että mental nuts hakee yksinhuoltajuutta. 

Ei ollut aikaa ja energiaa tapella. Kyllä lapsi jossain kohtaa

Ei sinua ole kukaan huijannut. Ihan itse olet tuon naisen kanssa harrastanut seksiä huolehtimatta omasta ehkäisystäsi. Suotta olet katkera, sinun munasi se on, mitä et hallinnut. Olisit myös voinut olla lapsesi elämässä, luulenpa, ettet ihan koko totuutta kertonut. Ainakaan viestisi perusteella et mikään miellyttävä luonne ole. 

Jos et halua että nainen tulee raskaaksi, a) käytä kondomia b) pidä muna housuissasi. 

No tässä sinulle ihan oikean tosielämän tarina eikä fiktio; mummoni. Joutui piiaksi sukulaisille 6-vuotiaana ja teki siitä lähtien töitä maatalossa, jotta sai syödäkseen. Naimisiin, halusi tai ei. Lapsia 12, tosin yksi kuoli vauvana. Pelkkää raatamista leivän eteen, asuntona 25m neliön koppi jossa nämä kaikki 12 lasta + 2 aikuista. Ihan 1960-luvusta puhutaan.

Itsekin asuin lapsena useamman kerran asunnossa, jossa ei ollut sisävessaa. Näin maaseudulla kasarilla.

Olihan hyväosaisten elämä oikein mukavaa keskiajallakin ja talonpoikien jutut ihan hassuja masentavia romaaneja. Samaa näkee nytkin, vaikka meidän nykyhallitus, että menkää nyt vaan sinne töihin kaikki, kun minäkin olen päässyt yhden kesätyön työkokemuksella hallitukseen töihin.

Jep, meidänkään toisessa mummolassa ei ollut sisävessaa vielä 80-luvullakaan. Ja mummo oli siinä vaiheessa ollut jo 20 vuotta leski, niiden pakosta saatujen lapsien kanssa. Maataloa hoiti ja ties mitä muuta joutui tekemään leivän eteen. Toisella oli tosiaan sisävessa mutta ei sänkyä vaan nukkui keittiön penkillä jonkun pehmusteen päällä. Olen niin ylpeä heistä ja samalla myös itsestäni että minä valitsin oikeasti vapaasti lapsettomuuden. Koska nykyään se on mahdollista. T. tuo jonka mummot olivat vuosimallia 1914 ja 1925.

Lastenteko on niitä harvoja asioita mitä en ole ikinä katunut. 

 

Minulla on lapseton ystävä (ei ole löytänyt miestä) ja tunnen surua häntä kohtaan, koska olemme kolmekymppisiä ja mietin miten tylsää ja merkityksetöntä voi olla. Ei olla enää bile iässä vaan juurikin perhe on monille se juttu. Monet hyvät miehet jo varattuja ja varmaan ahdistaa löytääkö ketään sopivaa.

Kyllä kadun, mutta samalla surettaa että sain vain yhden. Tällä ainokaisella niin monta diagnoosia, eikä hänen kanssaan aina helppoa ole. Ristiriitaiset ovat tunteeni. Rakastan lastani silti yli kaiken ja teen hänen vuoksi mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Sano sille siskolle että hän voi omasta tussustaan puskea niitä kakaroita, on varmaan kateellinen sinulle kun itsellään on rupsahtanut toosa ja riippahinkit ja koko elämä pyörii kakrujen ympärillä. 

TÄMÄ OLI NIIN PARAS😀

Femcelien copelanka.

Sulla on vaan ilkeä sisko. Ota välimatkaa?

Ja ei, ei ole kaduttanut. 

Katumus on hetkittäistä, ja tapahtuu yleensä erittäin kuormittavisss tilanteissa. Katuisin lapsettomuutta enemmän. 

En.

En helvetissä. Paras asia koskaan

Minulla on kaksi aikuista lasta, ja kadun heidän hankkimistaan lähes joka päivä. Ei olisi maailmanloppu, jos en näkisi heitä enää koskaan. Kaikista suloisista lapsista ei tule suloisia aikuisia. 

En kadu. Sain lapset hyvin nuorena ja nyt on jo lapsenlapsiakin. Rakastan heitä yli kaiken.

Tämä aika vaan pelottaa ja surettaa, että mitä he vielä joutuvatkaan kokemaan.

Ymmärrän täysin niitä, jotka eivät halua lapsia tällaiseen maailmaan. Tuskin itsekään haluaisin, jos olisin nyt alta parikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaksi aikuista lasta, ja kadun heidän hankkimistaan lähes joka päivä. Ei olisi maailmanloppu, jos en näkisi heitä enää koskaan. Kaikista suloisista lapsista ei tule suloisia aikuisia. 

No avaa asiaa nyt vähän tarkemmin. Mitä niin pahaa ovat tehneet että vanhemmalla on noin kovaa vihaa? 

Oikeastaan kaikkea muuta olen joskus katunut, mutta lapsiani en. Lapset on ehdottomasti parasta elämässäni ja paras saavutus. Se on mieletön tunne kun on oma perhe. Vanhin jo kolmekymppinen, ja tuskin maltan odottaa että saisin lapsenlapsia, voisi ne hemmotella sitten pilalle.

Usein vanhemmat sanovat, että lapsien saaminen teki heistä vähemmän itsekkäitä. Samaan aikaan usein huomaan, miten monet vanhemmat laittavat omat lapsensa etusijalle ja saattavat sillä perusteella kohdella muita ihmisiä huonosti. Eikö sekin ole itsekkyyttä?

Lapset on paras mita ma olen saanu aika.

Vierailija kirjoitti:

Usein vanhemmat sanovat, että lapsien saaminen teki heistä vähemmän itsekkäitä. Samaan aikaan usein huomaan, miten monet vanhemmat laittavat omat lapsensa etusijalle ja saattavat sillä perusteella kohdella muita ihmisiä huonosti. Eikö sekin ole itsekkyyttä?

Ei ole mitään itsekkäämpää kuin lisääntyminen.

Mieluummin lasten kärsimys siitä että emänsä lisääntyi kuin emän kärsimys siitä ettei lisääntynyt.

3 lasta, en kadu. Nuorena ehti juhlia ja matkustaa mutta näin kohta nelikymppisenä elämä perheen kans on parhautta. 

Kukaan ei pyytänyt syntyä maailmaan, silti täällä ollaan :(

Syntymä on kuolemantuomio :(