Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäni muuttui SSRI-lääkkeen puhkaisemien pysyvien seksuaalihäiriöiden jälkeen?
04.11.2024 |
Olin parisuhteessa, kun minulle puhkesivat SSRI-lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt. Käytännössä minulla ei ollut suhteessani vuosiin seksiä ennen sen loppumista. Se vaikutti parisuhdetta heikentäen. Meillä oli ex kumppanin kanssa ennen hyvä seksielämä ennen lääkeharmia. En tuntenut enää itseäni naiseksi, olin kuin joku sukupuoleton olento, joka hengasi kumppaninsa kanssa. Joskus halasimme. Läheisyyskin ja kaikenlainen kipinä oli kuollut.
Seksistä tuli minulle täysin merkityksetön asia. Miksi harrastaa seksiä jos ei kiihotu eikä genitaaleissakaan tunnu miltään ja ne tuntuvat puudutetuilta? Eron jälkeen kävin baarissa. Lopetin alkoholin koska sekin lakkasi vaikuttamasta pssd:n jälkeen. Kuin joku aivojen mielihyväkeskus olisi tuhoutunut noiden lääkkeiden myötä.
Saatoin pukeutua naisellisesti ja mennä baariin silti. Joku saattoi tulla iskemään. Tunsin kantavani salaisuutta jossa toinen ei tiedä että olen täysin ilman seksuaalisuutta. Ei ole yhtään enää kipinää, kihelmöivää jännitystä toisen seurassa. On vain turra olo. Esitin vain mutta esittäminekin on yhä hankalampaa. Olen aseksuaali lääkkeiden myötä. Totesin että on helpompi olla yksin vaikka onkin yksinäinen.
Jos näen esim TV:ssä seksikohtauksen se on täysin tylsä. Voisin katsoa vaikka uutisia. En enää ymmärrä miksi ihmiset jaksavat harrastaa seksiä. Katson ihmisyyttä kuin ulkopuolelta. Ikääntyminen on helppoa näin, senkin että vanhentuvat naiset ei kelpaa, ymmärtää koska kaikki on vain lisääntymistä ja vaistoja. Minä menetin seksuaalisuuteni aikana jolloin ei biologisesti pitäisi. Olin vielä nuorehko nainen, nyt jo vuosia vanhempi. Perhettä tuskin hankin, olisin varmaan hankkinut ilman näitä lääkkeitä joita en enää edes käytä.
Harmi vaan että mieli muistaa sen. Pitkään etsin sitä palkitsevuutta saamatta sitä kokien aina oloni turhautuneeksi. Yritin mutta tajusin että turhaan. Seksihän oli yksi parhaita asioita mitä olin kokenut. Pitkään yritin harrastaa seksiä ja sain siitä lähinnä ahdistuksen siitä kuinka kehoni on tuhoutunut lääkkeiden myötä.tunnen itseni friikiksi.
Käyn nykyään töissä ja olen sisältä kuollut. Voin olla iloinen hetken ja repiä iloa jostain saavutuksista mutta tajuan kuinka tyhjää kaikki elämässä on. Liikunnasta saan jotain iloa joskus, myös syömisestä. Millään ei ole enää merkitystä. Mieleni on raiskattu koska Jokin osa ihmisyydessäni kuoli näiden lääkkeiden myötä.
Pitää vaan vissiin vuosien aikana oppia elämään tällaisena friikkinä vaikka mieli ihmisellä on evoluution takia rakennettu eri lailla. Sehän tästä tekeekin tuskaista.
Kiitokset lääkeyhtiöille! Kyllä kannatti. Ennen niitä lääkkeitä olin vielä ihminen.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni samanlaisia kokemuksia, mutta kun yritin viritellä keskustelua aiheesta täällä muutama vuosi sitten, viestit poistettiin välittömästi. Nykyisin ne näemmä saavat jopa pysyä täällä, mutta nuo ensimmäiset viestit on aina laatua "terveisiä porvoosta", "ei ihanan ja aina turvallisen big pharman tuotteet voisi tuollaista aiheuttaa" ja vihjailuja kuinka kaikki on korvien välissä ja "jokin lääkitys olisi selvästi tarpeen". Yritä kestää nuo kommentit, et ole yksin ja olisi tärkeää että mahdollisimman moni saisi tietää tästä SSRI-lääkkeiden puolesta ennen lääkkeiden aloittamista. Ne seksuaalipuolen ongelmat eivät nimittäin välttämättä katoa, vaikka lääkkeiden käytön lopettaakin. En ole itse kyennyt saamaan orgasmia lääkkeiden aloittamisen jälkeen (lopetin vuosia sitten), vaikka jon
Sillä, että ihastutaan toiseen ja ollaan kiinnostuneita toisistaan. Se, että haluaa läheisyyttä toiselta. Se, että ystävystytään ja kiinnytään. Lopulta rakastetaan. Eiköhän se rakkaus hitsaa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ihmisyys nyt muutakin on kuin seksiä sentään.
No ainakin ihmisyydestä tulee hyvin erilainen kokemus kun luonnollinen osa siitä riistetään väkisin. Mietipä vaikka eläimiä jotka kokoajan suoltavat poikasia suvunjatkamiseen. Ihmiset on biologisesti rakennettu tähän suuntaan. Pelkkä viihdeteollisuus on yhtä seksiseksiseksi, viehättäviä ihmisiä. Seksiseksiseksi.
Toki voi alkaa tehdä jaloja asioita pssd:n ulkopuolella. En kiellä. Mutta ei se silti sulje sitä pois etteikö pssd voisi viedä elämässä jonkun draivin pois näin muutenkin, aiheuttaa hämmennystä, tuskaa. Koska elämä hieroo sitä muistutuksena silmillesi kokoajan jo keskusteluista alkaen ihmisten kanssa ja tv:tä aukaistessa.
Ihmiselämä voi olla täyttä ilman seksiäkin. Ihmi
Läheisyyttä voi hyvin olla ilman seksiäkin. Halailun ja pussailun ei tarvitse liittyä millään tavalla seksiin. Rakkaan lähellä olo on ihanaa ja myös elämänsä jakaminen hänen kanssaan. Se voi olla paljon läheisempää kuin mihin seksillä voi päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullakin noin
t. mies
Miksi haluaisit menettää seksuaalisuutesi?
Koska se on naisten mukaan aina pahuutta. Vain naisten tarpeilla on merkitystä nyky-yhteiskunnassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullakin noin
t. mies
Miksi haluaisit menettää seksuaalisuutesi?
Koska se on naisten mukaan aina pahuutta. Vain naisten tarpeilla on merkitystä nyky-yhteiskunnassa
No mene hakemaan psyykelääkeresepti. Sen saa jokainen halutessaan tässä maassa. Sitten ei tarvitse enää seksistä murehtia.
Joo, mulla katosi orgasmi kiitos venlafaksiinin. Lopettamisen jälkeen se on palannut heikohkona. Oon iloinen siitäkin. Vaikka vituttaahan tämä,ei sitä voi kieltää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan tilanne on tosi kurja, voimia.
Mutta SSRI-lääkkeet voi myös pelastaa seksielämän tai elämän ylipäätään. Minulla seksihalut ja elämänmyönteisyys nousivat ns. normaalille tasolle, kun aloitin lääkkeen. Tavallaan löysin seksuaalisuuteni, kun se sai hakeutumaan itselle sopivampien miesten pariin, kuin tikanpojan puuhun. Kuin olisi painajaisesta herännyt. Nyt tiedän, mikä on oikea orgasmi eikä vain hailakka aavistus, jonka kanssa elin läpi ensimmäisen pitkän parisuhteeni, jopa itsetyydyttäessä.
On hyvä, että hoidon riskeistä on alettu puhua enemmän niin lääkärit ja potilaat voisivat päättää, mitä haluaa riskeerata. Mutta pidän tärkeänä pitää esillä, että monille tämä lääke on oikeasti tuonut avun.
Kiitos. Olet apua todella taitava kuvaamaan näitä ongelmia. En osaisi itse selittää noin osuvasti ja oikein. Olen käyttänyt lääkkeitä kipuun kuutisen vuotta. Yritin lopettaa, mutta vieroitusoireet oli jotain niin järkyttävää, että en pystynyt. Lääkäri ja hoitajat vähettelivät "lopetat vaan". Olisikin ollut niin helppoa. Aloin mm. Saamaan lähes raivokohtauksia (lähinnä päässääni, onneksi!), joka ei ole tyypillistä. Olen siis jatkanut pienellä annoksella. Erosin lääkityksen aloitettuani ja vaikea kuvitella, että löytäisin uutta suhdetta. Kipinä on poissa. Enkä edes muista, koska olisin nauranut niin, että poskeni sattuu! Ennen näin kävi usein. Kaikki tunteet on latistuneet. Kipuihin eivät ole nämä lääkkeet auttaneet eli turhaan pilasin elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketipinor vei seksihalut ja jos masturboin, en saa orgasmia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos. Olet apua todella taitava kuvaamaan näitä ongelmia. En osaisi itse selittää noin osuvasti ja oikein. Olen käyttänyt lääkkeitä kipuun kuutisen vuotta. Yritin lopettaa, mutta vieroitusoireet oli jotain niin järkyttävää, että en pystynyt. Lääkäri ja hoitajat vähettelivät "lopetat vaan". Olisikin ollut niin helppoa. Aloin mm. Saamaan lähes raivokohtauksia (lähinnä päässääni, onneksi!), joka ei ole tyypillistä. Olen siis jatkanut pienellä annoksella. Erosin lääkityksen aloitettuani ja vaikea kuvitella, että löytäisin uutta suhdetta. Kipinä on poissa. Enkä edes muista, koska olisin nauranut niin, että poskeni sattuu! Ennen näin kävi usein. Kaikki tunteet on latistuneet. Kipuihin eivät ole nämä lääkkeet auttaneet eli turhaan pilasin elämäni.
Niiden lääkkeiden pointti onkin tylsistyttää tunnehuiput, että elämää jaksaisi ja/tai voisi terapiassa käsitellä ikäviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketipinor vei seksihalut ja jos masturboin, en saa orgasmia.
Minulla ei taas vaikuttanut tämä zombilääke seksihaluihin mitenkään. Yhtä halukas olin kuin ennenkin, jota ihmettelen. Tosin ei ollut annoskaan iso ja kai se vain yön ajan lähinnä vaikutti. Silloin taas nukuin.
Kuinka pitkään ja mitä lääkettä te olette käyttäneet?
Mä söin muutaman vuoden Seronilia. Ei se tappanut seksiä ja haluja ihan kokonaan, mutta libido ja tunto on murto-osaa aiemmasta. Ennen sitä saatoin tyydyttää itseni/ haluta seksiä useampaan kertaan päivässä. Lopetin tämän vuoden alussa, eikä juuri kiinnosta ikinä. Ennen menkkoja on se yksi päivä kun himottaa.
Nyt syönyt kolme viikkoa sertraliinia eikä tee mieli senkään vertaa. Taidan lopettaa tämän kokonaan.
On vaan vaikea, kun sitten lääkäri leimaa hoitovastaiseksi ja olen vaikea hoidettava, bentsoja en saa vaikka mulla on vahvat indikaatiot niihin.
Voxran aloitin Seronilia lopettaessa ja se hieman toi alkuun draivia. Luontaistuotteista maca ja l-argiini antaa pientä potkua myös mutta en mä ole yhtään se, mikä olin. Ei itketä, mutta eipä nauratakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä puhutaankin lääkkeiden aikuisiällä aiheuttamasta aseksuaalisuudesta, joka on moniulotteisempi asia kuin synnynnäinen aseksuaalisuus. Ja synnynnäistäkin taitaa olla yhtä monta erilaista kokemusta ja versiota kuin on ihmisiä. Masennuslääkkeet vaurioittavat monilta seksuaalisuuden lisäksi myös laajemmin tunne-elämää, läheisyyden tuntoa ja persoonallisuutta. (Ei onneksi kuitenkaan jokaiselta). Kun tilanteeseen yrittää vuosien myötä sopeutua ja selittää tilannettaan edes jotenkin ymmärrettävästi muille ihmisille paljastamatta koko kipeää lääketraumaa, voi sana aseksuaali olla ymmärrettävin tapa kuvata tilannetta vaikkapa itsestä romanttisesti kiinnostuneelle ihmiselle.
Ei, sä vain selittelet ja valehtelet silmät päästäsi.
Hymyilet samalla leveästi. Seksi ei ole koskaan naisille mikään elinehto, palstalla on kerrottu näin.