Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäni muuttui SSRI-lääkkeen puhkaisemien pysyvien seksuaalihäiriöiden jälkeen?
04.11.2024 |
Olin parisuhteessa, kun minulle puhkesivat SSRI-lääkkeen jälkeen jatkuvat seksuaalihäiriöt. Käytännössä minulla ei ollut suhteessani vuosiin seksiä ennen sen loppumista. Se vaikutti parisuhdetta heikentäen. Meillä oli ex kumppanin kanssa ennen hyvä seksielämä ennen lääkeharmia. En tuntenut enää itseäni naiseksi, olin kuin joku sukupuoleton olento, joka hengasi kumppaninsa kanssa. Joskus halasimme. Läheisyyskin ja kaikenlainen kipinä oli kuollut.
Seksistä tuli minulle täysin merkityksetön asia. Miksi harrastaa seksiä jos ei kiihotu eikä genitaaleissakaan tunnu miltään ja ne tuntuvat puudutetuilta? Eron jälkeen kävin baarissa. Lopetin alkoholin koska sekin lakkasi vaikuttamasta pssd:n jälkeen. Kuin joku aivojen mielihyväkeskus olisi tuhoutunut noiden lääkkeiden myötä.
Saatoin pukeutua naisellisesti ja mennä baariin silti. Joku saattoi tulla iskemään. Tunsin kantavani salaisuutta jossa toinen ei tiedä että olen täysin ilman seksuaalisuutta. Ei ole yhtään enää kipinää, kihelmöivää jännitystä toisen seurassa. On vain turra olo. Esitin vain mutta esittäminekin on yhä hankalampaa. Olen aseksuaali lääkkeiden myötä. Totesin että on helpompi olla yksin vaikka onkin yksinäinen.
Jos näen esim TV:ssä seksikohtauksen se on täysin tylsä. Voisin katsoa vaikka uutisia. En enää ymmärrä miksi ihmiset jaksavat harrastaa seksiä. Katson ihmisyyttä kuin ulkopuolelta. Ikääntyminen on helppoa näin, senkin että vanhentuvat naiset ei kelpaa, ymmärtää koska kaikki on vain lisääntymistä ja vaistoja. Minä menetin seksuaalisuuteni aikana jolloin ei biologisesti pitäisi. Olin vielä nuorehko nainen, nyt jo vuosia vanhempi. Perhettä tuskin hankin, olisin varmaan hankkinut ilman näitä lääkkeitä joita en enää edes käytä.
Harmi vaan että mieli muistaa sen. Pitkään etsin sitä palkitsevuutta saamatta sitä kokien aina oloni turhautuneeksi. Yritin mutta tajusin että turhaan. Seksihän oli yksi parhaita asioita mitä olin kokenut. Pitkään yritin harrastaa seksiä ja sain siitä lähinnä ahdistuksen siitä kuinka kehoni on tuhoutunut lääkkeiden myötä.tunnen itseni friikiksi.
Käyn nykyään töissä ja olen sisältä kuollut. Voin olla iloinen hetken ja repiä iloa jostain saavutuksista mutta tajuan kuinka tyhjää kaikki elämässä on. Liikunnasta saan jotain iloa joskus, myös syömisestä. Millään ei ole enää merkitystä. Mieleni on raiskattu koska Jokin osa ihmisyydessäni kuoli näiden lääkkeiden myötä.
Pitää vaan vissiin vuosien aikana oppia elämään tällaisena friikkinä vaikka mieli ihmisellä on evoluution takia rakennettu eri lailla. Sehän tästä tekeekin tuskaista.
Kiitokset lääkeyhtiöille! Kyllä kannatti. Ennen niitä lääkkeitä olin vielä ihminen.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Kai ihmisyys nyt muutakin on kuin seksiä sentään.
No ainakin ihmisyydestä tulee hyvin erilainen kokemus kun luonnollinen osa siitä riistetään väkisin. Mietipä vaikka eläimiä jotka kokoajan suoltavat poikasia suvunjatkamiseen. Ihmiset on biologisesti rakennettu tähän suuntaan. Pelkkä viihdeteollisuus on yhtä seksiseksiseksi, viehättäviä ihmisiä. Seksiseksiseksi.
Toki voi alkaa tehdä jaloja asioita pssd:n ulkopuolella. En kiellä. Mutta ei se silti sulje sitä pois etteikö pssd voisi viedä elämässä jonkun draivin pois näin muutenkin, aiheuttaa hämmennystä, tuskaa. Koska elämä hieroo sitä muistutuksena silmillesi kokoajan jo keskusteluista alkaen ihmisten kanssa ja tv:tä aukaistessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap käyttää lääkkeitä tekosyynä. Hän on oikein tyytyväinen tilanteeseen
Oikeasti ihmisten kuuluisi saada korvauksia näistä. Ei kukaan aloittaisi lääkitystä, jos tietäisi mitä siitä seuraa.
Itselleni piti aloittaa myös tällainen lääkitys. Mutta onneksi keho hylki muuten niin pahasti kyseistä myrkkyä, että lääkärikin päätti lopettaa kokeilun parin päivän jälkeen.
Siinä oli seksuaalisuuteni hiuskarvan varassa.
Treffit pssd:tä kokevana:
"En sitten tosiaan harrasta seksiä laisinkaan, enkä edes vain mieliksesi".
Mikä siinä on kun toinen ei enää vastaa 🙄
Oikeasti bentso on hyvä lääke ahdistukseen. Auttaa sen hetken kuin pitää, eikä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytin masennuslääkkeitä parikymppisenä ja oli seksitön kausi. Kun lopetin käytön, palasivat seksihalutkin. On ollut seksittömiä kausia muulloinkin, mutta niiden taustalla on ollut huono parisuhde (äijä, joka haukkui kuinka olen sängyssä huono, vaikka vika oli toisessa asiassa, mitä en tässä kehtaa sanoa) leikkaukset tai hormonivaihtelut.
Ehdottomasti suosittelen omahoidoksi, että hankit apuvälineitä, millä voit stimuloida ja herätellä seksuaalisuuttasi. Niiden kautta voit siirtyä kumppanin kanssa itse asiaan.
Vierailija kirjoitti:
ap käyttää lääkkeitä tekosyynä. Hän on oikein tyytyväinen tilanteeseen
Vuodatan avoimesti sydän verellä kuinka tilanne aiheuttaa tuskaa, hämmennystä ja identiteettikriisiä mutta olenkin oikein tyytyväinen tilanteeseen. Ei kannata ainakaan psykologin opintoja aloittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syökää sinkkiä se buustaa naisenkin testosteronia, keho muuttaa muotoaan ja karvat kasvaa.. helokkiöljy saa herkistymään, mm. pms oireet vahvistuu. Eiköhän noilla härnäämällä keho vähän herää.
Et tiedäkään mitä pssd-palstoilla olevat ovat valmiita kokeilemaan ja kokeilleet mitä olen vähän lukenut niitä. Jos se sinkillä kohentuisi niin tuskin niitä palstoja olisi. Syön yrittänyt syödä hyvin terveellisesti, olen käynyt tutkimassa veriarvoja. Ei tässä kuule siitä ole kyse. Kyseiseen tilaan ei ole todistettua parannuskeinoa vielä.
Ok. Odottelette että markkinoille tulee joku uusi lääke joka parantaa ongelman kuten masennuslääkkeetkin tekivät. Entä niiden sivuvaikutukset jotka tulevat ilmi vasta vuoden päästä. Voivat osua vaikka suolistoon tai silmiin tai minne vaan. Kannattaisi vaan kokeilla kaikkea harmittomampaa, eihän sitä tiedä mikä itselle toimii ja ei varmasti kaikkea ole kokeilleet nuokaan. Alkakaa vaikka hölkkäämään tai mitä vaan. Periksi ei kannata antaa!
Vierailija kirjoitti:
Käytin masennuslääkkeitä parikymppisenä ja oli seksitön kausi. Kun lopetin käytön, palasivat seksihalutkin. On ollut seksittömiä kausia muulloinkin, mutta niiden taustalla on ollut huono parisuhde (äijä, joka haukkui kuinka olen sängyssä huono, vaikka vika oli toisessa asiassa, mitä en tässä kehtaa sanoa) leikkaukset tai hormonivaihtelut.
Ehdottomasti suosittelen omahoidoksi, että hankit apuvälineitä, millä voit stimuloida ja herätellä seksuaalisuuttasi. Niiden kautta voit siirtyä kumppanin kanssa itse asiaan.
Lisäksi kannattaa hankkia kunnon liukuvoide. Lääke kuivattaa limakalvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuuko kukaan muuten koskaan näiden lääkkeiden aiheuttamasta tunne-elämän hämmennyksestä? Kun aloitin lääkkeet, luonteeni muuttui hieman rohkeammaksi ja hiljalleen välinpitämättömämmäksi. Olin tunnelamassa ymmärtämättäni sitä yhä pahemmin mitä isompi lääkeannos oli. Kun nyt mietin jälkikäteen niin minulla on ihan siis kuin joku kytköksen puute/hämmennystila tunne-elämääni lääkittynä ja olen jatkanut prosessointia siitä kuka olin lääkitsemättömänä kun jotenkin lääke sotki tunne-elämää. Koska samaistun ja ymmärrän ihmistä kuka olin ennen lääkkeitä enemmän, tuntuu kuin jatkaisin melkein siitä prosessointia kuin se olisi jotenkin pysähtynyt se itseymmärryksen kasvu lääkkeiden käytön aloitukseen. Lääkkeiden aikana olin itselleni vieraampi.
Olen siis hyvin hämilläni tunne-elämästäni lääkejakson vuoksi millä on sekaannuttava vaikutus tunne-elämään.
Tästä seuraa depersonalisaatio/derealisaatio-oireita eli vierauden tunnetta omaan elämään ja itseensä kun mietin aikaani esim lääkittynä.
Nyt tunnen olevani aidommin minä, miinus tietysti seksuaalisuus mikä on poissa.
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko kukaan muuten koskaan näiden lääkkeiden aiheuttamasta tunne-elämän hämmennyksestä? Kun aloitin lääkkeet, luonteeni muuttui hieman rohkeammaksi ja hiljalleen välinpitämättömämmäksi. Olin tunnelamassa ymmärtämättäni sitä yhä pahemmin mitä isompi lääkeannos oli. Kun nyt mietin jälkikäteen niin minulla on ihan siis kuin joku kytköksen puute/hämmennystila tunne-elämääni lääkittynä ja olen jatkanut prosessointia siitä kuka olin lääkitsemättömänä kun jotenkin lääke sotki tunne-elämää. Koska samaistun ja ymmärrän ihmistä kuka olin ennen lääkkeitä enemmän, tuntuu kuin jatkaisin melkein siitä prosessointia kuin se olisi jotenkin pysähtynyt se itseymmärryksen kasvu lääkkeiden käytön aloitukseen. Lääkkeiden aikana olin itselleni vieraampi.
Olen siis hyvin hämilläni tunne-elämästäni lääkejakson vuoksi millä on sekaannuttava vaikutus tunne-elämään.
Tästä seuraa depersonalisaatio/dere
Tietysti se myös vaikutti, että tulkitsin että minussa on joku aivokemiallinen häiriö masennus johon syön lääkkeitä ja nykyään tulkitsen että olen vain ihminen joka on kokenut kärsimystä kun on ollut semmoisia kokemuksia elämässä joka on vetäneet mielialan matalalle ja tiedän paljon selviytymiskeinoja millä parantaa oloansa. Ja eivätpä nuo lääkkeet mitään aivokemioita korjanneet mitkä oli viturallaan, eli päinvastoin. Eli jotenkin on enemmän tunnetta että pystyy tekemään asioille jotain jos on vaikeampaa. Ongelma on tämä kuorma siitä pssd:stä mikä lisää hajaannusta ja identiteetin ongelmia ja on kuin kivireppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskasi. Tosin itselläni ei vienyt masennuslääke vaan hormoniehkäisy. Niin järjettömältä kuin se tuntuukin. Mutta kaikki tuo puutuneisuus, en tunne omaa kehoani enää, on niin tuttua. Kun ensin ollut seksuaalinen olento ja yhtäkkiä ei enää olekaan, niin se mielettömän hirveä tunne.
Eikä kyse edes ole pelkästään seksistä. Siihen liittyy kaikki tunteet. Innostus, ilo yms. Olet vain suorittava kone, päässä pelkkää harmaata mössöä.
Oma tilanteeni tuskin jää pysyväksi. Mutta tulipa tällainenkin tila koettua.
Olet totta. Seksuaalisuuden menetys jotenkin on tehnyt robottioloa. Siihen liittyy sitten kaikki tunteet. Toimin mutta elämältä puuttuu jotain. Ihanaa kuulla että sinulla tämä todennäköisesti poistuu, en toivo kenellekään tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytin masennuslääkkeitä parikymppisenä ja oli seksitön kausi. Kun lopetin käytön, palasivat seksihalutkin. On ollut seksittömiä kausia muulloinkin, mutta niiden taustalla on ollut huono parisuhde (äijä, joka haukkui kuinka olen sängyssä huono, vaikka vika oli toisessa asiassa, mitä en tässä kehtaa sanoa) leikkaukset tai hormonivaihtelut.
Ehdottomasti suosittelen omahoidoksi, että hankit apuvälineitä, millä voit stimuloida ja herätellä seksuaalisuuttasi. Niiden kautta voit siirtyä kumppanin kanssa itse asiaan.
Lisäksi kannattaa hankkia kunnon liukuvoide. Lääke kuivattaa limakalvoja.
No siis. En tiedä mihin tarvin liukuvoidetta koska minulla on kumppaninsaantiongelma ja ainut kenen kanssa kykenisin edes yrittämään enää mitään olisi ymmärtäväinen kumppani, ei mikään säätö. Tosiasiallisesti uskon että näille ei ole tarvetta koska en vain yksinkertaisesti koe enää seksiä kättelyä eroottisempana asiana eli jos ei ole palkitsevuutta, miksi kokeilla. Vibraattorit löytyy ja en niistä saa mitään. Ei tämä ole ratkottavissa kuin joku seksuaaliterapiaa vaativa pulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä mennyt miehenä tunto elimestä ssri-lääkityksen myötä. Jos joku ottaa multa suihin, niin tuntuu kuin olis joku tunnoton kumilelu jalkojen välissä ja usein vähän kivuliaskin.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullakin noin
t. mies
Miksi haluaisit menettää seksuaalisuutesi?
Täällä mies ja sama juttu, ei tunnu oikein missään. Toki ujous ja ahdistus helpottuivat lääkkeen myötä sekä paniikkikohtaukset loppuivat lähes täysin. Makuuhuoneessa saan suurimman tyydytyksen siitä kun vaimolle saa tehtyä hyvän olon. Konstit on monet jos vaan haluaa toisen parasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen mies. SSR ja/tai SNRI-lääkkeet olivat kuin kemiallinen kastraatio. En kiihottunut mistään, myös tunto oli poissa genitaaleista. Erektiovaikeudet sekä orgasmin saamisen mahdottomuus vaikka joskus olisikin saanut eretktion. Masennus oli poissa, mieli virkeä, joten yhdistän lääkkeisiin, ei muita lääkityksiä. Asia lieveni kahden vuoden jälkeen lääkkeiden käytön lopettamisesta, mutta normaaliksi se ei ole palautunut. Aikaa on kulunut noin 15 vuotta. Jotain peruuttamatonta tuntui tapahtuneen.
Nykyajan "normaali" on hyperseksuaalinen. Normaali seksuaalisuus on se, kun elimet toimivat, mutta elämä ei pyöri niiden ympärillä
Vierailija kirjoitti:
Itsellä mennyt miehenä tunto elimestä ssri-lääkityksen myötä. Jos joku ottaa multa suihin, niin tuntuu kuin olis joku tunnoton kumilelu jalkojen välissä ja usein vähän kivuliaskin.
Aivan identtinen homma on naisena. Kuin yhteys katkeaisi pään ja genitaalialueen tunnon väliltä kuin ei ymmärtäisi että genitaalit on osa itseä koska ne eivät tuota tuntoaistimuksia aivoihin. Kuin joku kumilelu. Tai lidokaiinia ruiskutettu puuduttaakseen tuntoaistimukset. Siitä seuraa semmoinen tunnoton, vähän kipuileva tuntoaisti ja jopa vähän kivulias mielihyvätön orgasmi. Tavallaan joka on enemmän lihasnykäys kuin se kokonaisvaltainen kokemus mitä se oli ennen.
Pystyin harrastamaan seksiä myös vähän heikommalla tuntoaistilla. Nykyään en saa niitä henkisiäkään kiihottumisen ja kiksien tunnetta ja olen ymmärtänyt kuinka heikon palkinnon kaikesta saa joten mikä pointti? Ei kai ilman palkintoa huvita hakea huippua.
Pitkään vielä hankaamalla lujaa viitsin masturboida saadakseni sen vaimean nykäyksen. Kiihotusvaihe ja asteittainen olon kiihottuminen poistui. Loppuakohden oli pieni vaimea kiihottumisen tuntemus ja kiinnitin huomiota kokoajan tunnottomuuden kokemukseen. Oli vain tunne kuin hieroisi kumilelua siinä missä ennen kevyt sivelykin aloitti jo sen pienen lämpimän tuntemuksen josta asteittain kiihottuminen kasvoi. Myös tunsi henkisiä kiksejä. En muista mitä ne oli enää vuosien päästä, kai aivonikin on jo unohtaneet ja aivoni on muovautuneet muuhun. Se on normaali tuntoaisti, tämä on jotain muuta.
Et tiedäkään mitä pssd-palstoilla olevat ovat valmiita kokeilemaan ja kokeilleet mitä olen vähän lukenut niitä. Jos se sinkillä kohentuisi niin tuskin niitä palstoja olisi. Syön yrittänyt syödä hyvin terveellisesti, olen käynyt tutkimassa veriarvoja. Ei tässä kuule siitä ole kyse. Kyseiseen tilaan ei ole todistettua parannuskeinoa vielä.