Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riittääkö tyydyttävä parisuhde?
03.11.2024 |
Olen kahden lapsen yh-äiti. Elämä on kovaa, terveyteni ei ole kovin hyvä ja kamppailen saadakseni pidettyä lapsilla kohtalaisen elintason.
Elämä on mennyt kaikkea muuta kuin miten olin nuorempana ajatellut. Minulla aidosti oli lahjoja, vielä lukiossa pärjäsin hyvin, olisin voinut menestyä. Mutta tapahtui asioita, joille en voi mitään: tuli terveysongelmia ja putosin opiskeluputkesta, oli perhetragedioita, jäin yksin lasten kanssa.
Kuulun köyhään työläiseen alaluokkaan. Aidot kiinnostuksen kohteeni ovat kuitenkin akateemisia ja taiteellisia, minulla vain ei ole mahdollisuuksia elää sellaista elämää todeksi. Minulla ei ole elämässäni tilaa lukea, pohtia, tutkia ja ajatella. Raadan töissä lasten eteen, ja koska en ole terve, kaikki töiltä ja lapsilta liikenevä aika menee itsensä keräilyyn.
Koen, että kanssani samalla tasolla ajattelevat miehet eivät kiinnostu minusta. Ymmärrän sen ihan täysin. Jotkut työläismiehet kiinnostuvat, mutta he eivät useinkaan ole kiinnostuneita tieteistä ja taiteista kuten itse olen. Varmasti poikkeuksia on, mutta sellaista en ole itse tavannut.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa erästä miestä. Hän on mukava, kunnollinen, tavallinen työläismies. Minulla on hirveän helppo ja mukava olla hänen kanssaan. Häntä eivät tiede ja taide kiinnosta. Yleensäkään hän ei paljoa ajattele, hän on korkean työmoraalin omaava laumasielu.
Minun terveysongelmani eivät haittaa miestä. Ei haittaa, että minulla on jo lapsia enkä terveyteni puolesta pysty enempää tekemään. Mies on valmis ottamaan minut ja lapseni siipiensä suojaan, voisimme muuttaa hänen taloonsa. Minun ei tarvitsisi raataa enää terveyteni kustannuksella.
Ajatus tuntuu niin uskomattoman ihanalta. Suoraan sanottuna pelkään välillä niin kovasti, kuinka meidän lasteni kanssa käy. Työskentelen kaiken aikaa terveyteni kustannuksella, ja stoppi kaiken järjen mukaan tulee jossain kohtaa.
Lisäksi pelottaa maailman tilanne. Mitä jos tulee sota? Syvä lama? Kuka meistä pitää sitten huolta, minusta ja lapsistani?
Ei ainakaan valtio, se on tullut selväksi.
Mietin välillä, olenko omaksunut jonkin valheellisen käsityksen siitä, mitä parisuhteen pitäisi olla, mitä se voi olla. Vaadimmeko me nykymaailmassa kumppaneiltamme liikoja.
Riittäisikö, jos tunnen miestä kohtaan syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta siitä, mitä hän minun ja lasteni eteen tekee? Tarvitaanko lisäksi samaa älykkyyden tasoa ja sielujen yhteyttä?
Jos elämä on kovaa keskenään lasten kanssa ja tulee sota ja kurjuus ja muutakin, ja pidän kiinni ihanteestani akateemisesti sivistyneestä miehestä niin onko se parempi vaihtoehto kuin se että voi elää turvassa toisen kanssa vaikka jokin tarve suhteessa jääkin tyydyttymättä?
Viestini on varmaan vähän sekava, koska myös ajatukseni ovat tällä hetkellä sekavat. En tietenkään oleta että täällä palstalaiset sanovat mitä minun tulee tehdä. Olisi mielenkiintoista kuulla vain ajatuksianne.
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan akateeminen nainen ei kutsu akateemisia ihmisiä nimellä akateemikko, koska tietää, mitä se tarkoittaa. Huono provo ap!
Tämä ei pidä paikkaansa, itse olen 6 v yliopistokoulutuksen jälkeen oppinut tämän termin vasta valmistumisen jälkeen joltain sinun kaltaiseltasi keskustelupalstan vänkääjältä. Tai siis sen, ettei akateemisen koulutuksen käynyt henkilö ole sama kuin akateemikko. En kyllä vieläkään tiedä mitä akateemikko tarkalleen ottaen tarkoittaa eikä voisi kyllä vähempää kiinnostaakaan. Minä menin yliopistoon opiskellakseni minua kiinnostavaa alaa, en päteäkseni kaiken maailman pelleilyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ikionnellinen tyydyttävästäkin parisuhteesta.
Yksinäinen mies
Jos ymmärsin oikein niin sinulla olisi tarjolla hyvä työläismies, mutta haaveilet korkeammin koulutetusta miehestä. Mikä saa sinut ajattelemaan, että akateemisesti koulutettu mies kiinnostuisi sinusta, kun et ole opinnoissasi menestynyt?
Onko ajatuksissasi kouluttautua lisää jotta kelpaisit akateemisille miehille, vai mikä tämä kuvio on? Olet lasten yh tällä hetkellä, onnistuuko työn ohella opiskelu? Kiinnostuksen kohteesi ovat akateemisia ja taiteellisia, mutta työllistyisikö niiden avulla sikäli kouluttautuisit lisää? Akateeminen koulutus vie sen 3-5 vuotta, oletko valmis siihen?
Sinuna keskittyisin lapsiisi. Yhteenmuutto työläismiehen kanssa toisi ehkä (taloudellista) turvaa, mutta jos et ole onnellinen tuon miehen kanssa noin muuten niin se ei kannata. Päästä hyvä mies vapaille markkinoille ja mieti mitä elämältäsi haluat.
Olen viisikymppinen nainen, jolla nyt jo muutaman vuoden ajan ollut suhde juuri hyvin turvalliselta tuntuvan miehen kanssa. Olen kotona -tunne on hyvin vahva hänen kanssaan. Emme ehkä ole myöskään älyllisesti aivan samalla tasolla, mutta hän arvostaa minun älykkyyttäni ja tykkää kun haastan ja inspiroin häntä. Meillä on tosin ollut alusta asti ollut todella vahva seksuaalinen vetovoima ja aidosti rakastan häntä. Arvostamme toisiamme juuri sellaisina kuin olemme.
Aikaisemmin rakastuin aina vahvasti sellaisiin älykkömiehiin, mutta jokaisessa oli myös joku jonkinasteinen persoonallisuushäiriö ja joku ihmeellinen negatiivinen pohjavire, jonka olin ilmeisesti assosioinut älykkyydeksi. Nykyinen on aivan ihanan tasapainoinen ja positiivinen, osaan arvostaa tätä piirrettä nyt erityisen paljon.
En nyt tiedä mitä tässä ap:lle varsinaisesti yritän sanoa, mutta voisitko ap antaa itsellesi mahdollisuuden rakastua? Uskallatko olla haavoittuvainen? Uskallatko ottaa miehen rakkauden kiitollisuudella vastaan? Näytä aito itsesi hänelle. Ehkä se uskallus mahdollistaa sinun rakastumisesi. Ja syvä kiintymys on oikein hyvä lähtökohta rakkaudelle. Sinulla on selvästi aarre, anna sille mahdollisuus olisi minun neuvoni. Ehkä tämä suhde on juuri sitä mitä tarvitset, että voit eheytyä ja kasvaa taas hieman enemmän omaksi itseksesi.
Viisautta ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et puhu aloituksessa mitään siitä että olisit rakastunut mieheen, jos et ole rakastunut, älä ryhdy parisuhteeseen, koska se on se joka tulee sinua puremaan takapuoleen jossain vaiheessa.
Ihan se ja sama mitä ne muut tunteet on, jos ei ole rakkautta ja seksuaalista kipinää, eli hyvää seksiä, ei sillä parisuhteella ole tulevaisuutta, se on vain ystävyyssuhde, ei muuta. Sama kuin veljesi kanssa muuttaisit yhteen.
Tässä kohtaa pakko sanoa. Mulla on vakava traumatausta. Minulle rakastumisen tunne tulee vaarallisista miehistä. Koen kipinöitä ja sähköä kun tapaan miehen joka haluaa alistaa ja pahoinpidellä minua, näin kärjistettynä.
En voi aivoilleni mitään. En voi mitään sille, millaisiksi aivoni ovat pitkäkestoisen traumatisoitumisen yhteydessä muodostuneet.
En voi alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa johon rakastun - he eivät ole tur
Näköjään sitten. Joku jo ehdotti terapiaa. Tai sitten kerrot miehelle että et rakasta häntä, etkä tule koskaan rakastamaan, mutta suostut ylläpidettäväksi lastesi kanssa jos hän siihen suostuu tyytymään, ja että lähdet pois jos mies rakastuu naiseen joka rakastaa häntä takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihana mies niin en osaa sanoa.
Kiva tulla kotiin ja etenkin olla kotona
Itse et sitten niin ihana olekaan.
Tässä on nyt boyfriend inflation tilanne kyseessä 😀
Eli nyt kun tilanteesi on aika tiukka, kelpaa kehnompikin mies. Tiedät että kun elämäsi helpottaa, huomaat että miehen arvo on kärsinyt inflaatiosta ja ero/uskottomuus on hyvin mahdollista. Ei se kiitollisuus enää siinä vaiheessa pitkälle kanna.
Ei kuulosta reilulta keissiltä miehelle. Ehkä sinun kannattaisi hommata vaikka jonkun toisen yh:n kanssa kimppakämppä, säästyisi rahaa ja sitä kautta elämä helpottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et puhu aloituksessa mitään siitä että olisit rakastunut mieheen, jos et ole rakastunut, älä ryhdy parisuhteeseen, koska se on se joka tulee sinua puremaan takapuoleen jossain vaiheessa.
Ihan se ja sama mitä ne muut tunteet on, jos ei ole rakkautta ja seksuaalista kipinää, eli hyvää seksiä, ei sillä parisuhteella ole tulevaisuutta, se on vain ystävyyssuhde, ei muuta. Sama kuin veljesi kanssa muuttaisit yhteen.
Tässä kohtaa pakko sanoa. Mulla on vakava traumatausta. Minulle rakastumisen tunne tulee vaarallisista miehistä. Koen kipinöitä ja sähköä kun tapaan miehen joka haluaa alistaa ja pahoinpidellä minua, näin kärjistettynä.
En voi aivoilleni mitään. En voi mitään sille, millaisiksi aivoni ovat pitkäkestoisen traumatisoitumisen yhteydessä muodostuneet.
En voi alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa johon rakastun - he eivät ole tur
Minullakin on traumatausta, mutta olen oppinut erottamaan hullaantumistyyppisen rakastumisentunteen rakkauden tunteesta (tai alkuvaiheessa rakkauden mahdollisuuden tunteesta) ja se on helpottanut sitä, etten ajattele enää, että vain se joka saa minut suunilleen katseellaan pyörtymään (yleensä myöhemmin ei-turvalliseksi osoittautuva) on vain jotenkin "totta" ja "aitoa".
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen, kaikilla ihmisillä on huonoja puolia, ja kun jonkun puolisokseen huolii, joutuu aina jossain asiassa vähän tinkimään ja tyytymään. Jos ei halua sietää mitään epätäydellisyyttä, saa olla yksin. Samoin on aina myös mahdollista, että maailmassa onkin joku muu joka on parempi. Sitoutuminen tarkoittaa nimenomaan sitoutumista elämään sen tietyn henkilön kanssa siinäkin tapauksessa, että joskus tulevaisuudessa tapaakin jonkun joka on parempi. Eihän siihen mitään sitoutumista edes tarvita, että jatkaa elämää sen maailman parhaan ja täydellisimmän kumppanin kanssa.
Toki silti pitää olla myös sitä tunnetta, ja aidosti halua viettää aikaansa tämän tietyn henkilön kanssa. En ihan saa ap:n kirjoituksesta kiinni, mistä tässä on kysymys. Toisaalta on kiintymystä ja turvallisuuden tunnetta, jotka voivat olla jopa parempi pohja kestävälle suhteelle kuin intensiivinen hullaantuminen, mutta toisaalta syyt elää tämä
Tämäkin hyvä vastaus, kiitos.
Totta kai ihan kaikesta olen miehelle rehellinen.
Pohjimmainen ongelmani taitaa olla se, että koen oikeastaan aina olevani hädässä, minulla ei ole perusturvallisuudentunnetta. Olen taistele tai pakene -tilassa oikeastaan aina, ja siinä tilassa ihminen ei etene moraalistaan tai korkeimmasta itsestään käsin vaan selviytyminen ensisijaisesti mielessä.
Tiedän tuon, ja siksi kyseenalaistan päätöksentekokykyni. Mitä jos menen liskoaivoillani suhteeseen tämän miehen kanssa ollakseni turvassa, sitten kun pääsen turvaan liskoaivot sammuu ja "huomaan" tehneeni virheen?
Olen nimittäin sellaisia valintoja tehnyt elämässäni ennen, muuten kuin parisuhdemielessä.
No, kaikki tuomitsijat, ei hätää. Mitä todennäköisimmin en lopulta mene tähän suhteeseen. Tähänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää ikinä ruvetko elämään toisen siivellä.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et puhu aloituksessa mitään siitä että olisit rakastunut mieheen, jos et ole rakastunut, älä ryhdy parisuhteeseen, koska se on se joka tulee sinua puremaan takapuoleen jossain vaiheessa.
Ihan se ja sama mitä ne muut tunteet on, jos ei ole rakkautta ja seksuaalista kipinää, eli hyvää seksiä, ei sillä parisuhteella ole tulevaisuutta, se on vain ystävyyssuhde, ei muuta. Sama kuin veljesi kanssa muuttaisit yhteen.
Tässä kohtaa pakko sanoa. Mulla on vakava traumatausta. Minulle rakastumisen tunne tulee vaarallisista miehistä. Koen kipinöitä ja sähköä kun tapaan miehen joka haluaa alistaa ja pahoinpidellä minua, näin kärjistettynä.
En voi aivoilleni mitään. En voi mitään sille, millaisiksi aivoni ovat pitkäkestoisen traumatisoitumisen yhteydessä muodostuneet.
En voi alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa johon rakastun - he eivät ole tur
Olen eri, mutta minä toivoisin ettet vielä luovuttaisi traumasta toipumisen kanssa. Minulla oli todella pitkään samoja ongelmia, ja itse olen vasta nyt 40++ iässä alkanut vähitellen näkemään valoa tunnelin päässä ja saamaan niitä kuplivia ja kutkuttavia fiiliksiä siitä, että ihmissuhteet pohjautuu molemminpuoliseen kiinnostukseen ja välittämiseen. En usko, että terve rakastuminen tulee ikinä tuntumaan samalta kuin se traumabondin huuma, mutta ei sen terveen suhteen tarvitse olla myöskään pelkkää intohimotonta turvallisuutta ja järkisuhdetta. Kyllä siinäkin voi toisen katse saada perhosia vatsaan ja kosketus tuntua siltä kuin iho syttyisi tuleen. Elämä on opettelua ja joillekin meistä se terveen rakastumisen ja rakastamisen opettelu on valitettavasti kivisempi tie kuin toisille. Mutta haluan uskoa, että se on mahdollista ja vaivan arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ymmärsin oikein niin sinulla olisi tarjolla hyvä työläismies, mutta haaveilet korkeammin koulutetusta miehestä. Mikä saa sinut ajattelemaan, että akateemisesti koulutettu mies kiinnostuisi sinusta, kun et ole opinnoissasi menestynyt?
Onko ajatuksissasi kouluttautua lisää jotta kelpaisit akateemisille miehille, vai mikä tämä kuvio on? Olet lasten yh tällä hetkellä, onnistuuko työn ohella opiskelu? Kiinnostuksen kohteesi ovat akateemisia ja taiteellisia, mutta työllistyisikö niiden avulla sikäli kouluttautuisit lisää? Akateeminen koulutus vie sen 3-5 vuotta, oletko valmis siihen?
Sinuna keskittyisin lapsiisi. Yhteenmuutto työläismiehen kanssa toisi ehkä (taloudellista) turvaa, mutta jos et ole onnellinen tuon miehen kanssa noin muuten niin se ei kannata. Päästä hyvä mies vapaille markkinoille ja mieti mitä elämältäsi haluat.
Palstan luetun ymmärtämisen taso hämmästyttää toisinaan niin kovin. En jaksa selittää sen enempää, mutta minähän en tosiaan ole missään vaiheessa väittänyt uskovani akateemisen miehen kiinnostuvan minusta.
"Näköjään sitten. Joku jo ehdotti terapiaa. Tai sitten kerrot miehelle että et rakasta häntä, etkä tule koskaan rakastamaan, mutta suostut ylläpidettäväksi lastesi kanssa jos hän siihen suostuu tyytymään, ja että lähdet pois jos mies rakastuu naiseen joka rakastaa häntä takaisin."
Terapiassa käyty.
Ei, en aio sanoa hänelle etten rakasta enkä tule rakastamaan kun taidan jo rakastaa.
Mukavaa iltaa sinulle.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt boyfriend inflation tilanne kyseessä 😀
Eli nyt kun tilanteesi on aika tiukka, kelpaa kehnompikin mies. Tiedät että kun elämäsi helpottaa, huomaat että miehen arvo on kärsinyt inflaatiosta ja ero/uskottomuus on hyvin mahdollista. Ei se kiitollisuus enää siinä vaiheessa pitkälle kanna.
Ei kuulosta reilulta keissiltä miehelle. Ehkä sinun kannattaisi hommata vaikka jonkun toisen yh:n kanssa kimppakämppä, säästyisi rahaa ja sitä kautta elämä helpottaisi.
Tuo kimppakämppä juttu on ihan validi ajatus.
Kyllä aion miettiä homman niin että menen suhteeseen vain jos koen että haluan ja aion olla siinä myös jos oma tilanteeni muuttuu.
Taide syntyy siitä että elää ja kokee elämää. Epäonnistumiset ja vastoinkäymiset ovat suurinta taidetta ja tunnetta. Se mikä resonoi toisessa on kyse myötätuntoisesta lähestymistavasta mikä naisille on luontaista, toisin sanoen olet ehkä kadottanut itsesi naisena ja koet sielusi tyhjäksi. Haahuilet elämässäsi etsien palkintoa, palkinto seisoo tien päässä mikä tarkoittaa että saat arvostusta osaksesi. Duunarit on yleensä kaikki niin loppu että arvostusta on vaikea antaa sellaisen joka itsekin tuntee ja kokee elämän raskaaksi. Eli kaikki on samassa veneessä. Älä vajoa synkkyyteen vaan anna oman naiseutesi tulla esiin, etsi hengenheimolaisia ja anna mielikuvituksesi lentää. Harrastuksia on joissa pääsee ilmaisemaan itseään ja löytää kaltaisiaan. Tarinat kiinnostavat meitä ihmisiä ja koskettavat, ne tekee meistä vahvempia ja ehyempiä. Aitoa rakkautta on että ymmärtää kuka itse on omine vikoineen ja osaa rakastaa ympärillä olevia. Me olemme kehittyviä yksilöitä jos annamme tilaisuuden.
"Minullakin on traumatausta, mutta olen oppinut erottamaan hullaantumistyyppisen rakastumisentunteen rakkauden tunteesta (tai alkuvaiheessa rakkauden mahdollisuuden tunteesta) ja se on helpottanut sitä, etten ajattele enää, että vain se joka saa minut suunilleen katseellaan pyörtymään (yleensä myöhemmin ei-turvalliseksi osoittautuva) on vain jotenkin "totta" ja "aitoa"."
No tämä minullakin, arvostan nyt huolenpitoa ja turvallisuutta enemmän kuin kipinöitä ja salamoita.
Ihan sama vaikka palstamammojen mukaan oikeaa rakkautta on vain juuri nuo kipinät ja salamat.
En nyt ymmärrä: miksi suhde pitää katkaista, jos ette muuta yhteen ennen kuin olet varma tunteistasi?
Muista, että huono parisuhde on henkisesti hyvin kuormittava. Ei siis kannata ryhtyä parisuhteeseen vain parisuhteen itsensä vuoksi, vaan syy parisuhteen muodostamiseen pitää olla molemmille osapuolille se kumppani, jonka kanssa pariutuu.
Mutta tapailemasi mies saattaa pidemmän tuttavuuden jälkeen osoittautua sinulle sopivaksi. Älä siis luovuta, mutta älä myöskään kiirehdi asioiden edelle. Tutustukaa rauhassa. Sinun ei tarvitse nyt tehdä mitään isoja päätöksiä. Älä siis lupaa miehelle mitään suuntaan äläkä toiseen. Sano, että tutustutaan rauhassa ja katsotaan, tuleeko tästä jotain.
Jaarittelusta ja aiheesta päätellen Jorma Juustomunan satu.
Alue: Aihe vapaa
Älkää ikinä ruvetko elämään toisen siivellä.