Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riittääkö tyydyttävä parisuhde?
03.11.2024 |
Olen kahden lapsen yh-äiti. Elämä on kovaa, terveyteni ei ole kovin hyvä ja kamppailen saadakseni pidettyä lapsilla kohtalaisen elintason.
Elämä on mennyt kaikkea muuta kuin miten olin nuorempana ajatellut. Minulla aidosti oli lahjoja, vielä lukiossa pärjäsin hyvin, olisin voinut menestyä. Mutta tapahtui asioita, joille en voi mitään: tuli terveysongelmia ja putosin opiskeluputkesta, oli perhetragedioita, jäin yksin lasten kanssa.
Kuulun köyhään työläiseen alaluokkaan. Aidot kiinnostuksen kohteeni ovat kuitenkin akateemisia ja taiteellisia, minulla vain ei ole mahdollisuuksia elää sellaista elämää todeksi. Minulla ei ole elämässäni tilaa lukea, pohtia, tutkia ja ajatella. Raadan töissä lasten eteen, ja koska en ole terve, kaikki töiltä ja lapsilta liikenevä aika menee itsensä keräilyyn.
Koen, että kanssani samalla tasolla ajattelevat miehet eivät kiinnostu minusta. Ymmärrän sen ihan täysin. Jotkut työläismiehet kiinnostuvat, mutta he eivät useinkaan ole kiinnostuneita tieteistä ja taiteista kuten itse olen. Varmasti poikkeuksia on, mutta sellaista en ole itse tavannut.
Olen nyt tapaillut jonkin aikaa erästä miestä. Hän on mukava, kunnollinen, tavallinen työläismies. Minulla on hirveän helppo ja mukava olla hänen kanssaan. Häntä eivät tiede ja taide kiinnosta. Yleensäkään hän ei paljoa ajattele, hän on korkean työmoraalin omaava laumasielu.
Minun terveysongelmani eivät haittaa miestä. Ei haittaa, että minulla on jo lapsia enkä terveyteni puolesta pysty enempää tekemään. Mies on valmis ottamaan minut ja lapseni siipiensä suojaan, voisimme muuttaa hänen taloonsa. Minun ei tarvitsisi raataa enää terveyteni kustannuksella.
Ajatus tuntuu niin uskomattoman ihanalta. Suoraan sanottuna pelkään välillä niin kovasti, kuinka meidän lasteni kanssa käy. Työskentelen kaiken aikaa terveyteni kustannuksella, ja stoppi kaiken järjen mukaan tulee jossain kohtaa.
Lisäksi pelottaa maailman tilanne. Mitä jos tulee sota? Syvä lama? Kuka meistä pitää sitten huolta, minusta ja lapsistani?
Ei ainakaan valtio, se on tullut selväksi.
Mietin välillä, olenko omaksunut jonkin valheellisen käsityksen siitä, mitä parisuhteen pitäisi olla, mitä se voi olla. Vaadimmeko me nykymaailmassa kumppaneiltamme liikoja.
Riittäisikö, jos tunnen miestä kohtaan syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta siitä, mitä hän minun ja lasteni eteen tekee? Tarvitaanko lisäksi samaa älykkyyden tasoa ja sielujen yhteyttä?
Jos elämä on kovaa keskenään lasten kanssa ja tulee sota ja kurjuus ja muutakin, ja pidän kiinni ihanteestani akateemisesti sivistyneestä miehestä niin onko se parempi vaihtoehto kuin se että voi elää turvassa toisen kanssa vaikka jokin tarve suhteessa jääkin tyydyttymättä?
Viestini on varmaan vähän sekava, koska myös ajatukseni ovat tällä hetkellä sekavat. En tietenkään oleta että täällä palstalaiset sanovat mitä minun tulee tehdä. Olisi mielenkiintoista kuulla vain ajatuksianne.
Kommentit (79)
Mikään parisuhde ei ole täydellinen. Sillä akateemikollakin on omat ongelmansa. Kaikki päättävät itse, mikä on dealbreaker ja mikä ei.
Näin 40+ akateemisena naisena näkisikin paljon positiivista siinä, jos kyseessä on aidosti hyväsydäminen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, en jaksanut lukea aloitusta, vaikka yleensä olen kova lukemaan.
Teksti polki paikoillaan, eikä tempaissut minua mukaansa.
Saat anteeksi:DD
Vierailija kirjoitti:
Jos ihastus ja turvattomuus kuuluu sinulla yhteen kantsii lukea tai katsoa youtube-videoita aiheesta traumabond!
Nämä jutut mulla tiedossa, traumaterapia käytynä mutta valitettavasti aivot toimii mulla edelleen miten toimii.
Tämä traumataustakin haastaa parisuhteen muodostamista ja sen miettimistä, mikä on hyvä suhde ja mikä ei.
Näin 5-kymppisenä arvostan turvallisuudentunnetta. Mutta en tiedä osasinko nuorempana arvostaa sitä. Takana hyvin rankka suhde kun toinen sairastui psyykkisesti ja muuttui aggressiiviseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihastunut? Onko fyysistä vetovoimaa? Tuntuuko hän turvalliselta, siltä kuin tulisi kotiin?
Tuntuu to-del-la turvalliselta ja ihanalta. Mutta en ole erityisen ihastunut enkä koe erityisesti vetovoimaa.
Minusta nuo itse asiassa kumoavat toisensa: harvoin tunnen oloani turvalliseksi, jos olen johonkuhun hyvin ihastunut. Päin vastoin silloin jännittää ja on vähän epävarma itsestään.
Tämän miehen kanssa en jännitän enkä ole epävarma. Tiedän että hän hyväksyy minut ja ihailee minua sellaisena kuin olen.
Olen ollut samanlainen ja suosittelen lämpimästi terapiaa, jos turvallisuus ja vetovoima tuntuvat toisensa poissulkevilta asioilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan akateeminen nainen ei kutsu akateemisia ihmisiä nimellä akateemikko, koska tietää, mitä se tarkoittaa. Huono provo ap!
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei riittäisi, enkä ikinä alkaisi suhteeseen, missä isompana tekijänä on kiitollisuus toista kohtaan kuin aito kiinnostus toista kohtaan.
Ymmärrän, että tilanteesi on haastava, mutta ehkä miettisin oletko vaihtamassa vankilan vain toisenlaiseen? Mitä sitten kun olette olleet vaikka viisi vuotta yhdessä, etkä saa mieheltä edelleenkään mitään henkisiin tarpeisiisi. Istutte samassa aamiaispöydässä ja haluaisit keskustella jostain ajankohtaisesta uutisesta, mutta miehen kapasiteetti ei vain riitä siihen? Haluat mennä taidenäyttelyyn ja tiedät, että mies tulee mukaasi vain mieliksesi ja saat hänestä yhtä paljon reflektioseuraa kuin olalla kantamastasi laukusta.
Jokainen yhteinen ilta toisensa jälkeen alat kaipaamaan vain enemmän ja enemmän mielenkiintoisia keskusteluja. Toivot, että mies ehdottaisi johonkin sellaiseen aiheeseen tutustumista minkä sinä kokisit mielenkiintoiseksi, mutta tällaista ei tule. Päivä toisensa jälk
Tämä on hyvä ja ajattelemisen aihetta antava vastaus, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tekoälyn kirjoittamaa?
Mielenkiinnosta, mikä tekstissä sai ajattelemaan että se olisi tekoälyn kirjoittamaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse päätät, mikä riittää.
Pelkään eniten sitä, että jos koen nyt että jokin riittää, niin koenko niin myös tulevaisuudessa?
En halua missään tapauksessa käyttää miestä hyväkseni.
En tiedä voinko mennä takuuseen siitä millainen olen tulevaisuudessa ja miten ajattelen silloin. Ehkä minun on siksi varmuuden vuoksi jättäydyttävä pois tästä suhteesta.
Kysymyksessä ei ole hyväksikäyttö jos miehen odotukset ja toiveet täyttyvät suhteessa myös. Eihän hänkään voi mennä takuuseen tulevaisuudesta. Ei kyllä kuulosta siltä että välittäisit tästä miehestä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan akateeminen nainen ei kutsu akateemisia ihmisiä nimellä akateemikko, koska tietää, mitä se tarkoittaa. Huono provo ap!
Luepa aloitus uusiksi: minä en ole akateeminen, en ole opiskellut kovinkaan pitkälle. Vain haaveilin aikoinani akateemisesta koulutuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Näin 5-kymppisenä arvostan turvallisuudentunnetta. Mutta en tiedä osasinko nuorempana arvostaa sitä. Takana hyvin rankka suhde kun toinen sairastui psyykkisesti ja muuttui aggressiiviseksi.
Minäkin arvostan suuresti sitä turvallisuudentunnetta jota tämä mies minulle tarjoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse päätät, mikä riittää.
Pelkään eniten sitä, että jos koen nyt että jokin riittää, niin koenko niin myös tulevaisuudessa?
En halua missään tapauksessa käyttää miestä hyväkseni.
En tiedä voinko mennä takuuseen siitä millainen olen tulevaisuudessa ja miten ajattelen silloin. Ehkä minun on siksi varmuuden vuoksi jättäydyttävä pois tästä suhteesta.
Kysymyksessä ei ole hyväksikäyttö jos miehen odotukset ja toiveet täyttyvät suhteessa myös. Eihän hänkään voi mennä takuuseen tulevaisuudesta. Ei kyllä kuulosta siltä että välittäisit tästä miehestä yhtään.
Ok.
Et puhu aloituksessa mitään siitä että olisit rakastunut mieheen, jos et ole rakastunut, älä ryhdy parisuhteeseen, koska se on se joka tulee sinua puremaan takapuoleen jossain vaiheessa.
Ihan se ja sama mitä ne muut tunteet on, jos ei ole rakkautta ja seksuaalista kipinää, eli hyvää seksiä, ei sillä parisuhteella ole tulevaisuutta, se on vain ystävyyssuhde, ei muuta. Sama kuin veljesi kanssa muuttaisit yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakkautta ja kiintymystä ei ole, haaskaat molempien aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Et puhu aloituksessa mitään siitä että olisit rakastunut mieheen, jos et ole rakastunut, älä ryhdy parisuhteeseen, koska se on se joka tulee sinua puremaan takapuoleen jossain vaiheessa.
Ihan se ja sama mitä ne muut tunteet on, jos ei ole rakkautta ja seksuaalista kipinää, eli hyvää seksiä, ei sillä parisuhteella ole tulevaisuutta, se on vain ystävyyssuhde, ei muuta. Sama kuin veljesi kanssa muuttaisit yhteen.
Tässä kohtaa pakko sanoa. Mulla on vakava traumatausta. Minulle rakastumisen tunne tulee vaarallisista miehistä. Koen kipinöitä ja sähköä kun tapaan miehen joka haluaa alistaa ja pahoinpidellä minua, näin kärjistettynä.
En voi aivoilleni mitään. En voi mitään sille, millaisiksi aivoni ovat pitkäkestoisen traumatisoitumisen yhteydessä muodostuneet.
En voi alkaa suhteeseen sellaisen miehen kanssa johon rakastun - he eivät ole turvallisia. En (ilmeisesti) voi ryhtyä suhteeseen sellaisen kanssa jonka koen turvalliseksi - heihin en rakastu.
Onko siis niin, että minut on tuomittu olemaan yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse päätät, mikä riittää.
Pelkään eniten sitä, että jos koen nyt että jokin riittää, niin koenko niin myös tulevaisuudessa?
En halua missään tapauksessa käyttää miestä hyväkseni.
En tiedä voinko mennä takuuseen siitä millainen olen tulevaisuudessa ja miten ajattelen silloin. Ehkä minun on siksi varmuuden vuoksi jättäydyttävä pois tästä suhteesta.
Kysymyksessä ei ole hyväksikäyttö jos miehen odotukset ja toiveet täyttyvät suhteessa myös. Eihän hänkään voi mennä takuuseen tulevaisuudesta. Ei kyllä kuulosta siltä että välittäisit tästä miehestä yhtään.
Minusta kyseessä on hyväksikäyttö, jos mies ei tiedä, että Ap:lla ei ole häntä kohtaan sen kummempia tunteita kuin kiitollisuus ja mukavuus. Jos mies tämän tietää ja hyväksyy, mitä on vaikea uskoa, niin sitten eri.
Kukaan ei ole täydellinen, kaikilla ihmisillä on huonoja puolia, ja kun jonkun puolisokseen huolii, joutuu aina jossain asiassa vähän tinkimään ja tyytymään. Jos ei halua sietää mitään epätäydellisyyttä, saa olla yksin. Samoin on aina myös mahdollista, että maailmassa onkin joku muu joka on parempi. Sitoutuminen tarkoittaa nimenomaan sitoutumista elämään sen tietyn henkilön kanssa siinäkin tapauksessa, että joskus tulevaisuudessa tapaakin jonkun joka on parempi. Eihän siihen mitään sitoutumista edes tarvita, että jatkaa elämää sen maailman parhaan ja täydellisimmän kumppanin kanssa.
Toki silti pitää olla myös sitä tunnetta, ja aidosti halua viettää aikaansa tämän tietyn henkilön kanssa. En ihan saa ap:n kirjoituksesta kiinni, mistä tässä on kysymys. Toisaalta on kiintymystä ja turvallisuuden tunnetta, jotka voivat olla jopa parempi pohja kestävälle suhteelle kuin intensiivinen hullaantuminen, mutta toisaalta syyt elää tämän miehen kanssa vaikuttavat kuitenkin olevan lähinnä taloudellisia ja käytännöllisiä?
Eli mun mielestä kannattaisi miettiä juuri tätä näkökantaa: haluanko tulevaisuudeltani juuri tämän ihmisen seuraa, vai hänen tarjoamiaan käytännöllisiä hyötyjä? Jos kyse on jälkimmäisestä, niin ehkä suhde voi silti jatkua, mutta toiselle pitää olla rehellinen omista motiiveistaan.
Sinun teksti puhutteli paljon.
Itse akateemisena yh äitinä lähdin huumaantuneena akaateemisen miehen mukaan, joka lupasi kaiken maan ja kuun väliltä. Seksi oli ilmiömäistä, mutta niin oli loppulaskukin. 5 oikeudenkäyntiä, väkivaltaa ja lähestymiskieltoja. Maksuja maksan vieläkin.
Otin tietoisesti kiltin miehen. Vetovoimaa oli aina, mutta hän on rehellinen duunari. Sitä mitä lapsena päätin etten ota. Isä oli puukko, kirves ja viinamiehiä.
Kas kummaa, ikinä en ole tuntenut tälläistä yhteenkuuluvuutta, puhumme kaikesta.
Ei se koulutus tee ihmisestä fiksua, vaan sydämen sivistys ja aito kiinnostus oppia ja olla utelias elämää kohtaan.
Itse akateemisena ja koulutettuna ärsyttää ihmisten lokerointi ja luokkaerottelu, joka on vain jokaisen päässä!
Minä nautin mun ei akateemisen miehen kanssa loppuelämän älyllisistä ja mieltä stimuloivisista keskusteluista!
Tule ulos kuplastasi, äläkä laita ihmisiä lokeroihin tai paremmuusjärjestykseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä itse päätät, mikä riittää.
Pelkään eniten sitä, että jos koen nyt että jokin riittää, niin koenko niin myös tulevaisuudessa?
En halua missään tapauksessa käyttää miestä hyväkseni.
En tiedä voinko mennä takuuseen siitä millainen olen tulevaisuudessa ja miten ajattelen silloin. Ehkä minun on siksi varmuuden vuoksi jättäydyttävä pois tästä suhteesta.
Kysymyksessä ei ole hyväksikäyttö jos miehen odotukset ja toiveet täyttyvät suhteessa myös. Eihän hänkään voi mennä takuuseen tulevaisuudesta. Ei kyllä kuulosta siltä että välittäisit tästä miehestä yhtään.
Minusta kyseessä on hyväksikäyttö, jos mies ei tiedä, että Ap:lla ei ole häntä kohtaan sen kummemp
Olen samaa mieltä.
-sama
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ihana mies niin en osaa sanoa.
Kiva tulla kotiin ja etenkin olla kotona