Lue keskustelun säännöt.
Sankarihautoja hautausmaalla katsellessani iskostui mieleen vasta nyt
03.11.2024 |
jotain joka järkytti.
Kun olin lapsi, sotaveteraanit olivat silloinkin jo tosi vanhoja, ja nähdessäni sodassa kuolleiden hautoja, ajattelin tietysti silloin päässäni, että näissä haudoissa makaa vanhoja miehiä.
En tiedä miten olen onnistunut elämään nelikymppiseksi päivittämättä mielikuvaani. Vasta nyt aivoihini iskostui, että näissä haudoissahan makaa nuoria miehiä, suorastaan poikia!
Toki olen siis _tiennyt_ että ovat olleet nuoria, mutta mielikuvani vanhoista sotaveteraaneista on jotenkin sumentanut asian päässäni, enkä ole koskaan ennen tätä oikeasti ajatellut, että kuinka nuoret miehet/pojat henkensä uhrasivatkaan.
Aina on sankarihaudat liikuttaneet, mutta nyt koskettaa vielä enemmän. Varsinkin kun omat poikani ovat sen ikäisiä mitä osa näistä sodassa kuolleista aikoinaan...
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa on myös se, että siellä vastapuolella on myös nuoria miehiä, joiden on vaan ollut pakko lähteä sotimaan.
Sodat on kamalia, mutta Suomi ei sentään ole sellainen maa, joka lähtisi valloitussotaan. Suomi vain puolustautuu.
Kyllä Jatkosodan alussa lähdettiin hyvinkin valloittamaan. "Vienanlahdesta Laatokaan me piirrämme miekalla rajan."
Tavallaan hyväkin, oli sitten -44 tilaa vetäytyä ja kuluttaa vihulaisen resursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oulussa oli kerran koskettava tapahtuma, kun sankarihaudoille tuli jokaisen haudan viereen seisomaan samanikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan.
Niitä oli Suomen satavuotispäivänä. Minä olin katsomassa mieheni suvun kotikirkon pihalla, ja se oli kyllä mielettömän koskettavaa. Siellä oli miehen vanhempien veljet, mieheni isäkin oli ollut sodassa. Paljon nuoria poikia siellä hautuumaalla seisoi...
Kerran katseltiin hautausmaalla näitä ja mies huomasi jonkun haudan, jossa kuolinpäivä oli ihan sodan viimeisiä päiviä :-(
Hyvin monet ellei lähes suurin osa vanhan kaartin pultsareista olivat juuri sotaveteraaneja, jotka eivät henkisesti koskaan palautuneet entiselleen sodan jälkeen. Hukuttivat kaameasta kokemuksensa viinalla pois mielestä. Siksi he eivät tehneet ohikulkijoille pahaa, ainoastaan pyysivät rahaa seuraavaa känniään varten. Heitä ei tarvinnut naistenkaan pelätä, että kävisivät käsiksi vaikka heitä kohtasi kaupunkimetsissä lenkillä ollessa.
Toista se on nyt, kun he ovat kuolleet. Kaikkia miehiä joutuu pelkäämään, jotka ovat jonkun aineen alaisia ja tuontitavaraa saa varoa vaikka he ovat selvinpäin, koska heille yksin kulkeva nainen on heidän kulttuurin mukaan huono ja siten vapaasti hyväksi käytettävä nainen.
Tämä saa ikävöimään metsien miehiä, sillä miehiä he olivat juoppoudestaan huolimatta eivätkä vapaiden naisten halveksijoita.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tämä sama, kunnioitin aina sankarivainajia, mutta en nuorena ymmärtänyt, miten nuoria heistä moni oli. Kun esikoiseni meni armeijaan, tajusin asian. Samalla tajusin, että nuo sodassa kuolleet nuoret olivat tavallisia ihmisiä, jotka pelkäsivät vammautumista ja kuolemaa. Olin ennen luullut, että he olivat sankareita juuri siksi, että eivät pelänneet. Näin ymmärtämätön olin. Mutta joka tapauksessa, olen aina heitä kunnioittanut ja tulen aina kunnioittamaan. Ja Ukrainan sota koskettaa kovasti, sielläkin tulee koko ajan sankarivainajia.
Minäkin olen nämä asiat käsittänyt syvästi ja koskettavasti vasta kun omat poikani tulivat täysi-ikäiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän kaiken vuoksi halveksin vasemmistoa, joka halveksi sotaveteraaneja. Ptyi. Muistan ajan.
Ei ykskään joulukuussa 1926 syntyny taistellu kesän 1944 torjuntataisteluissa etulinjassa.
Ei kukaan ole mitään etulinjasta puhunutkaan. Puhuttiin ihan vain sotaan menemisestä. Suosittelen lukutaidon opettelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä voi esimerkiksi abiturientteja katsellessa miettiä, että sotaan lähteneet nuoret olivat heidän ikäisiään tai jopa nuorempia. Ihan lapsia vielä.
No ei kyllä voi olla nuorempia ku abiturientti. 1925 syntyneet oli nuorin ikäluokka jotka oli jatkosodas. Lapin sodas saatto olla 1926
No kyllä ne vaan oli. 17-vuotiaat olivat nuorimpia sotilaita. Abiturientit ovat tyypillisesti 18-19v.
Vuonna 1926 syntyneet olivat nuorin ikäluokka, jonka edustajia joutui taistelemaan jatkosodassa. Koko ikäluokka kutsuttiin palvelukseen vuoden 1944 aikana. Sotatoimialueella heitä palveli lähinnä tykistössä. Suurin osa vuoden 1926 ikäluokasta pysyi koulutuskeskuksissa kotiuttami
Niin no siirretään maalitolppia sit et on ihan yhtä traumatisoivaa ja fyysistä ja psyykkistä resilienssiä vaativaa olla ilmavalvonta- tai suojelutehtävissä Helsingissä ku konekivääriampujana tai kaukopartiomiehenä Kannaksella.
Mutta ku se ei vaan oo niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sitä voi esimerkiksi abiturientteja katsellessa miettiä, että sotaan lähteneet nuoret olivat heidän ikäisiään tai jopa nuorempia. Ihan lapsia vielä.
No ei kyllä voi olla nuorempia ku abiturientti. 1925 syntyneet oli nuorin ikäluokka jotka oli jatkosodas. Lapin sodas saatto olla 1926
No kyllä ne vaan oli. 17-vuotiaat olivat nuorimpia sotilaita. Abiturientit ovat tyypillisesti 18-19v.
Vuonna 1926 syntyneet olivat nuorin ikäluokka, jonka edustajia joutui taistelemaan jatkosodassa. Koko ikäluokka kutsuttiin palvelukseen vuoden 1944 aikana. Sotatoimialueella heitä palveli lähinnä tykistössä. Suurin osa vuoden 19
Saiko liian nuoret vapaaehtoiset luvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolet joskus kuitenkin. On kunniakkaampi kuolla taistelussa kuin palvelutalossa.
Vierailija kirjoitti:
Oulussa oli kerran koskettava tapahtuma, kun sankarihaudoille tuli jokaisen haudan viereen seisomaan samanikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan.
Se oli 6.12. 2017 kun Suomi täytti 100v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no siirretään maalitolppia sit et on ihan yhtä traumatisoivaa ja fyysistä ja psyykkistä resilienssiä vaativaa olla ilmavalvonta- tai suojelutehtävissä Helsingissä ku konekivääriampujana tai kaukopartiomiehenä Kannaksella.
Mutta ku se ei vaan oo niin.
---
Ei tarvitse siirrellä mitään tolppia, kun ymmärtää, mistä puhutaan. Nyt ei puhuta mistään traumojen vertailusta (sota on traumaattinen kokemus riippumatta siitä, missä fyysisesti sitä käyt). Nyt ei myöskään puhuta mistään etulinjoista, vaan sotilaiden iästä. Sotilas on sotilas riippumatta missä hän palveli,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on suomalaisilla niin vähän lapsia, että monelta lähtee tarvittaessa ainoa poika sotaan.
Monilta lähti talvisotaan/jatkosotaankin ainoa poika. Ei kaikilla tuohonkaan aikaan ollut liutaa lapsia. Tai jos oli, saattoivat olla enimmäkseen tyttöjä. Esimerkiksi minun papallani, joka olisi vuotta aiemmin syntyneenä päätynyt sotaan, ei ollut yhtään veljeä. Vain 5 sisarta.
Kuollu vauvana sit ne muut pojat perheestä. Mut ei 1910-luvulla ollu semmosta perhesuunnittelua kaupunkilaisillakaan et tehdään vaan yks lapsi ja käytetään ehkäsyä muutoin.
Kalliossa 40 neliön kaksiossaki saatto asua työläisperhe jossa on 8 lasta. Ne laitto yöks aina vaan hetekoita riviin
No eipä ollut yksikään pappani sisaruksista kuol
Kirjailija Anni Swanin (s. 1875) lapsuudenperheessä oli yhdeksän tyttöä, eikä yhtään poikaa. Tietääkseni perheeseen ei koskaan ollut edes syntynyt poikaa.
Omasta suvustani löytyy vähän yli sata
vuotta sitten perustettu perhe, johon syntyi
seitsemän lasta ja kaikki olivat samaa
sukupuolta. Myös vauvana kuolleet. Kaverini suvusta löytyy aivan vastaava tapaus noin sadan vuoden takaa, seitsemän lasta ja kaikki samaa sukupuolta, myös vauvana kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa edelliseen viestiini outo kappalejako. Sori siitä!
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tämä sama, kunnioitin aina sankarivainajia, mutta en nuorena ymmärtänyt, miten nuoria heistä moni oli. Kun esikoiseni meni armeijaan, tajusin asian. Samalla tajusin, että nuo sodassa kuolleet nuoret olivat tavallisia ihmisiä, jotka pelkäsivät vammautumista ja kuolemaa. Olin ennen luullut, että he olivat sankareita juuri siksi, että eivät pelänneet. Näin ymmärtämätön olin. Mutta joka tapauksessa, olen aina heitä kunnioittanut ja tulen aina kunnioittamaan. Ja Ukrainan sota koskettaa kovasti, sielläkin tulee koko ajan sankarivainajia.
Oikeastaan tuo pelko tekee heidän uhrauksestaan vielä suuremman. He eivät olleet mitään robotteja, jotka sen kummemmin ajattelematta kävelivät pystyssä päin kohti vihollista. Heillä oli unelmia ja läheisiä, joista he halusivat nauttia, ja jotka jäivät sitten monelta pysyvästi taakse. Siitä huolimatta he tottelivat käskyjä ja lähtivät puolustamaan kaikkea heille rakasta. Se on sankaruutta, jonka edessä ei voi kuin kumartaa ja yrittää parhaansa mukaan elää niin, ettei heidän uhrinsa ollut turha.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on suomalaisilla niin vähän lapsia, että monelta lähtee tarvittaessa ainoa poika sotaan.
Olen hakenut tietoa, oliko totta että jos perheestä kaatui sodassa neljä poikaa äidin ei tarvinnut laittaa enää poikaa rintamalle?
Appivanhempani olivat 17-vuotiaita. Vapaaehtoisena menivät. Toinen rintamalle, toinen sotasairaalaan hoitamaan haavoittuneita.
Omat vanhempani olivat 8-vuotiaita kun sota alkoi. Isät rintamalla.. Äitini neuloi sotavuosina lukemattomia villasukkia rintamalla oleville.
Ainoa kerta kun vaarini puhui sodasta oli kun hän oli jo lähellä kuolemaa.ja sekava.hän purskahti itkuun ja luetteli oman kylän poikia jotka hän hyvin tunsi ,heidän nimiään.
Sotaa käytiin muuallakin kuin etulinjassa, jos et vielä tiennyt. Ja 1926 syntyneet olivat jatkosodan päättyessä 17-vuotiaita, jos olivat syntyneet loppuvuodsta. Jatkosota päätyi 19.9.1944. Isoisäni täytti juuri tuona sodan päättymispäivänä 18v ja oli ollut sodassa jo useamman kuukauden ennen sitä. Lähti heti kun oli mahdollista vapaaehtoisena. 17v ikä oli siihen rajana.
t. eri