Lue keskustelun säännöt.
Sankarihautoja hautausmaalla katsellessani iskostui mieleen vasta nyt
03.11.2024 |
jotain joka järkytti.
Kun olin lapsi, sotaveteraanit olivat silloinkin jo tosi vanhoja, ja nähdessäni sodassa kuolleiden hautoja, ajattelin tietysti silloin päässäni, että näissä haudoissa makaa vanhoja miehiä.
En tiedä miten olen onnistunut elämään nelikymppiseksi päivittämättä mielikuvaani. Vasta nyt aivoihini iskostui, että näissä haudoissahan makaa nuoria miehiä, suorastaan poikia!
Toki olen siis _tiennyt_ että ovat olleet nuoria, mutta mielikuvani vanhoista sotaveteraaneista on jotenkin sumentanut asian päässäni, enkä ole koskaan ennen tätä oikeasti ajatellut, että kuinka nuoret miehet/pojat henkensä uhrasivatkaan.
Aina on sankarihaudat liikuttaneet, mutta nyt koskettaa vielä enemmän. Varsinkin kun omat poikani ovat sen ikäisiä mitä osa näistä sodassa kuolleista aikoinaan...
Kommentit (59)
Oulussa oli kerran koskettava tapahtuma, kun sankarihaudoille tuli jokaisen haudan viereen seisomaan samanikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oulussa oli kerran koskettava tapahtuma, kun sankarihaudoille tuli jokaisen haudan viereen seisomaan samanikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan.
Tampereella myös on ollut tuo!
Mun isä ja hänen 2 veljeään on olleet sodassa.
Vasta oman lapseni tullessa samaan ikään, kuin he menivät sotaan, tajusin, että todella nuoria he olivat. Vaikea oli käsittää.
Ja he olivat vielä alaikäisiä, sillä sotakirjeistä selvisi, että vanhempien oli hoidettava esim pankkiasiat alaikisyyden vuoksi.
Heidän isänsä kuoli sinä aikana, kun pojat oli sodassa. Isäni ei saanut lomaa sodasta, jotta olisi päässyt kuolinvuoteelle. Tiedettiin, että kuolee ja olisi hyvin ehtinyt, jos olisi saanut lomaa. Hautajaisiin sai lomaa.
Isäni on pienehköltä paikkakunnalta kotoisin ja tunsi lähes kaikki sankarivainajat. Luetteli aina tyyliin: tässä on minun matematiikan opettajansa. Kuoli ihan sodan alussa, kun nosti päätään juoksuhaudasta ja tässä taas kunnanlääkärin (ja sanoo nimen) kasvattipoika jne.
Mullakin oli tämä sama, kunnioitin aina sankarivainajia, mutta en nuorena ymmärtänyt, miten nuoria heistä moni oli. Kun esikoiseni meni armeijaan, tajusin asian. Samalla tajusin, että nuo sodassa kuolleet nuoret olivat tavallisia ihmisiä, jotka pelkäsivät vammautumista ja kuolemaa. Olin ennen luullut, että he olivat sankareita juuri siksi, että eivät pelänneet. Näin ymmärtämätön olin. Mutta joka tapauksessa, olen aina heitä kunnioittanut ja tulen aina kunnioittamaan. Ja Ukrainan sota koskettaa kovasti, sielläkin tulee koko ajan sankarivainajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tampereen Messukylän kirkon hautausmaalla on koskettava muistomerkki sankarivainajille.
Näköispatsas, jossa sotilas kannattelee vainajaa ja nostaa kättään.
Nuoriahan he olivat. Niin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli tämä sama, kunnioitin aina sankarivainajia, mutta en nuorena ymmärtänyt, miten nuoria heistä moni oli. Kun esikoiseni meni armeijaan, tajusin asian. Samalla tajusin, että nuo sodassa kuolleet nuoret olivat tavallisia ihmisiä, jotka pelkäsivät vammautumista ja kuolemaa. Olin ennen luullut, että he olivat sankareita juuri siksi, että eivät pelänneet. Näin ymmärtämätön olin. Mutta joka tapauksessa, olen aina heitä kunnioittanut ja tulen aina kunnioittamaan. Ja Ukrainan sota koskettaa kovasti, sielläkin tulee koko ajan sankarivainajia.
Jotain tuohon tyyliin itsekin ajattelin. Oikeasti he olivat ihan tavallisia ihmisiä, joiden vaan oli mentävä rintamalle.
Nykyään on suomalaisilla niin vähän lapsia, että monelta lähtee tarvittaessa ainoa poika sotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni vanhempi veli kuoli sodassa, minulle oli sitä kautta ollut aina selvää, että nuoria poikia siellä kaatui. Ja kun sankarihaudoilla kävin synnnyin ja kuolinajan myös kertovat iän.
Suurin osa niistä on nuoria, n. 20-25-vuotiaita. 60-luvulla ja vielä 70-luvun alussa sankarihaudoilla kävi ihan viikoittain paljon porukkaa, kun siellä kävi sankarivainajien vanhempia. Sittemmin he ovat olleet jo sen verran vanhoja ja osa muuttanut toiselle paikkakunnalle että tämä ilmiö vähitellen vähentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oulussa oli kerran koskettava tapahtuma, kun sankarihaudoille tuli jokaisen haudan viereen seisomaan samanikäinen henkilö, kuin vainaja oli kuollessaan.
Näitä on ollut monella paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on suomalaisilla niin vähän lapsia, että monelta lähtee tarvittaessa ainoa poika sotaan.
Tai tytär.
terv kasvatamme kolmatta polvea naisia reserviin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isoisäni oli reilun 20 vuoden iässä tappanut jo n. 20 ry sss ää.
Ajatelkaa sitäkin, että jokainen sodassa kuollut on joskus ollut jonkun pieni vauva tai lapsi. Sitten hädin tuskin aikuiseksi kasvaneena lähetetty sotimaan näitä päättömiä, turhia ja julmia sotia... Todella surullista.
Kamalaa on myös se, että siellä vastapuolella on myös nuoria miehiä, joiden on vaan ollut pakko lähteä sotimaan.
Sodat on kamalia, mutta Suomi ei sentään ole sellainen maa, joka lähtisi valloitussotaan. Suomi vain puolustautuu.
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa sitäkin, että jokainen sodassa kuollut on joskus ollut jonkun pieni vauva tai lapsi. Sitten hädin tuskin aikuiseksi kasvaneena lähetetty sotimaan näitä päättömiä, turhia ja julmia sotia... Todella surullista.
Tai sitten ne on jonkin perheen isiä myös.
Mitä sankarillista on kuolemisessa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä sankarillista on kuolemisessa?
On kuollut puolustaessaan Suomen itsenäisyyttä. Vaarantanut henkensä sen edestä.
Voi sitä äitien ja isien tuskaa.