Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Minun paras ystävä menehtyi koronaan.

Kyllä. Olen hoitaja ja jouduimme hoitamaan koronapotilaita ilman kunnon suojavaatteita aluksi. Altistuimme ja sairastuimme. Teimme pitkää päivää. Työnantaja muisti meitä sisuaskilla. Hurraa!

Hyvä työyhteisö hajosi ja sen jälkeen ei ole enää ikinä ollut hyvää porukkaa jossa tekijät osaisi suomea. 

Krista Kiurun vika, kyllä! 😁

Olin juuri päässyt unelmieni työpaikkaan. Se meni siinä kaaoksessa alta, lopullisesti. Oikeastaan koko urani unelma-alani suhteen meni sitten siinä samassa. Myös lomamatka meni pieleen ja siitä tuli kustannuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Oletpa lapsellinen. No me muut käytämme juurikin näiden yrittäjien tuottamia palveluita, jotka vaativat koronapassin. Laitamme konkurssiin ne leväperäiset, jotka eivät noudattaneet rajoituksia.

Heh! Eihän koronapassia vaadita enää missäään eikä sitä oikeastaan missään vaiheessa vaaditukkaan. Koronapassi oli yksi tapa testata kuinka höynäytettäviä ihmiset ovat.

Oli hyvää aikaa, ei tarvinnut leikkiä sosiaalista. Huomasin, että sitä parempi, mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä. Huvitti seurata ekstroverttien hajoilua. Laajan maskien käytön ansiosta ei tullut sairastettua yhtäkään flunssaa.

Ei pilannut. Meni ihmissuhteita poikki, mutta se oli vain hyvä. Tuli näkyväksi ihmisten todellinen luonne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ihmisiä, joiden läheisiä menehtyi koronaan? Jotenkin jännää, ettei kukaan koko ketjussa ole tätä maininnut.

Tänä vuonna on kaksi tuttua 8-kymppistä kuollut koronaan.

Tuon ikäiselle tavallinen flunssakin voi olla kohtalokas. Koronahan on lieventynyt jo todella rajusti eikä se ole enää vaarallinen kuin heikoille.

Omat fiilkset on kaksijakoiset: aluksi oli tosi kivaa olla  kotona lapsen kanssa etäilemässä mutta vuosi - pari riitti sitä oikein hyvin ja never again. Sosiaaliset suhteet ovat vähentyneet todella paljon, puolin ja toisin, korren myötä. Tämä rassaa ja isosti. Oma aktiivisuuskaan ei riitä, kun kaikille muille ystäville näyttää käyneen about samoin. Haluaisin pre 2020 kuviot takaisin vaan minkäs teet, kun kaikki vaan ovat verkkareissa kotona. Varhais-keski-ikäisistä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvää aikaa, ei tarvinnut leikkiä sosiaalista. Huomasin, että sitä parempi, mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä. Huvitti seurata ekstroverttien hajoilua. Laajan maskien käytön ansiosta ei tullut sairastettua yhtäkään flunssaa.

Olen introvertti eikä kotona oleilu ollut mullekaan ongelma, mutta en kyllä erikseen huvitu toisenlaisten ihmisten hajoilusta. Enempi kävi sääliksi. Introvertti ei onneksi ole = epäempaattinen kuspää.

Ei. Päinvastoin. Muutimme äitini lapsuudenkotiin. Kotona alkoi putkiremontti ja sitä varten olimme vuoden verran karsineet ja löysin työpaikan kellarista parikin komeroa, jotka sain täyttää mm huonekaluilla. 

Muutimme viikko 8 sinne ja lasten oli tarkoitus mennä kevääksi kyläkouluun. Ei mennyt kovinkaan pitkåä aikaa, kun alkoi etäily ja lapset palasivat etänä omaan kouluun.

Me tyhjennettiin kokonainen omakotitalo, iso aitta, navetta. Maalattiin talo, laitettiin piha kuntoon ja lopuksi myytiin hyvään hintaan.

Putkirempan jälkeen muutettiin kotiin, haettiin omaisuus ja karsinta jatkoi. Lähetin satoja ärräpaketteja. Paikkakunnan ärrä yrittäjä sanoi olen lähettänyt enemmän paketteja, kun muut yhteensä.

Äitini tänään viimeksi sanoi kuinka iso työ tehtiin, kun talosta päästiin eroon

Ei ollut mitään vaikutuksia. Paitsi se, että lähimetsiin tunki kaupunkilaisia ekstrovertteja ahdistuspäissään samoilemaan. Kun niillä oli se pakkomielle olla yhdessä mutta ei saanut olla baarissa tai muualla, niin ne tunki lähimetsiin kävelemään ja toivat mukanaan mölysaasteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Oletpa lapsellinen. No me muut käytämme juurikin näiden yrittäjien tuottamia palveluita, jotka vaativat koronapassin. Laitamme konkurssiin ne leväperäiset, jotka eivät noudattaneet rajoituksia.

Sinä se tässä lapsellinen olet. "Me muut" ymmärsimme pysyä poissa sisätilojen väentungoksista niissäkin paikoissa, joissa rajoitusten kiertäminen oli laillistettu digitaalisella taudintartuttamisluvalla eli sosiaalisen pisteytyksen kenraaliharjoituksella. Konkurssiin joutuivat ne, joiden palvelut eivät sittenkään ole välttämättömyyshyödykkeitä - poikkeuksena tietysti ne, joilla oli riittävän terävät kyynärpäät yritystukia jaettaessa.

Eri

Oli ihan parasta aikaa. Nauroin päivät vauhkoille pelkopersuille ja muka-asiantuntijoille. Kaikki olivat väärässä pelon valtaamina. Oli mahtavaa kun kaupunki oli tyhjä ja kaikki kiinni. Tulisipa täsmäkorona ja veisi persut! 

Kouluttautumassa uuteen ammattiin, ikää 40+ koronan alkaessa.Ei harjoittelupaikkoja, ei työpaikkoja kun valmistuin.En ole ammattia vastaavassa työssä, töissä kuitenkin.

Olen introvertti joten etäopiskelu ei ollut vaikeaa, käytännön labrat etänä olivat vaikeaa. Itse olisin halunnut tehdä ja testata.

Ihmissuhteet karsiutuivat, vain hyvät ystävät jäi jäljelle. Jotain hyvääkin siis.

Olin juuri vaihtamassa alaa ja sain uudelta alalta 100% etätyön, jossa olen edelleen. Eikä haitannut kotona olo, oikeastaan elämä ei ollut niin totaalisen erilaista kuin normaalistikaan, mitä nyt tapahtumiin yms ei päässyt.

Eli omalta osalta jäi plussan puolelle.

En huomannut kummempia vaikutuksia.

Digiloikka oli kiva ja se että etätöistä tuli uusi normi, oli jees.

Ravintoloissa, tapahtumissa tms yleisöjutuissa en käy muutenkaan eikä minulla ole ystäviä ollut ennen koronaa.

Äkkiseltään en keksi omaa elämää koskettavia negatiivisia asioita.

M42

Vierailija kirjoitti:

Korona oli paras asia aikuiselämässäni! Työt loppui, mutta oppi tulemaan toimeen vähemmällä. Nyt en edes halua enää töihin tuhlaamaan ainutta elämääni.

Täysin samaa mieltä, joka sanasta.

Puolisolta loppui työt, harrastukset tauolle, matkustelu jäi, läheisiä ei päässyt tapaamaan koska matkustusrajoitus kotimaassakin jonkin aikaa ja ehkä vielä voisi mainita paniikkitunnelman työpaikalla alkuaikoina. Osalle jäänyt vieläkin tosin päälle kun kuulevat jonkun koronaan sairastuneen. 

Ei tuonut mitään huonoa. Päinvastoin, vaihdoin juuri 3/2020 työpaikkaa, jossa siirryttiin heti etätöihin ja edelleen saan tehdä 100% etätyötä. Edellisessä työpaikassa olisi pakollisia toimistopäiviä 3 per vk.