Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Vierailija kirjoitti:

Koronakusetus on suurin rikos ihmiskuntaa kohtaan koskaan. Koronapiikit tekevät tuhoaan etenevästi. Ylikuolleisuus jatkuu.......

Sua on raasu vedetty höplästä ihan kunnolla. Lahjoitan sulle mun koko koronakiintiön. sairastele rauhassa.

Muutama sukulainen kuoli, tuttuja ehkä kymmenkunta. Suurin osa ennen rokotuksia. 

Välit meni kavereihin, jotka sekosivat rokotusvastaisuuksiin, mutta se nyt ei haittaa, koska eivät selkeästi elä tässä todellisuudessa. 

Korona-aika oli se ensimmäinen merkki, että osalla ihmisistä viiraa se folihattu päässä liikaa. Kaiken maailman biolaboratoriot Ukrainassa ja jne. Muutti aika paljon käsitystä ihmisistä ja kuinka toiset ovat herkempiä aivopesulle. 

En ollut tyyliin kipeänä kun kerran vuodessa jos sitäkään. Koronan jälkeen oon sairastanut monta kertaa vuodessa, varmaan sitä koronaa itseään. Tuntuu siis että hyvä vastustuskyky meni. :(

Kokoontumisrajoitusten myötä eräs sosiaalinen rutiini jäi pois. Se oli yllättäen iso helpotus, joten emme ole siihen palanneet enää koronarajoitusten jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin vaikutus oli koronatoimista lähtenyt inflaatio ja hintojen nousu. Se ei tasaannu vielä pitkiin aikoihin. 

Lähti kyllä Ukrainan sodasta ja Venäjän pakotteista nämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin vaikutus oli koronatoimista lähtenyt inflaatio ja hintojen nousu. Se ei tasaannu vielä pitkiin aikoihin. 

Lähti kyllä Ukrainan sodasta ja Venäjän pakotteista nämä.

Taidat olla vähän yksinkertaisempi sankari sinä vai mitä?

Mulla loppui terveelliset elämäntavat. En tiedä mitä tapahtui. Säännöllinen lenkkeily jäi, aloin pitämään kotivaraa, jonka herkut söin aina saman tien ja lihoin 10 kg. En jotenkin jaksa enää tsempata. :(

upupup

Vierailija kirjoitti:

Korona oli paras asia aikuiselämässäni! Työt loppui, mutta oppi tulemaan toimeen vähemmällä. Nyt en edes halua enää töihin tuhlaamaan ainutta elämääni.

Millä elät? Perinnöllä? Säästöillä?

Ei suoraan. Työilmapiiri huononi ja liikenteessä on enemmän minä minä minä kuljettajia. 

Olin vuoden käymättä kaupassa, kun herkustyin niin pahasti käsidesien höyryille (ilmassa). 

Onneksi nykyään harva enää pumppaa tuota kaupassa.

upupup

Pilasi, koko uran toistaiseksi. Koronan aikana piti olla yksi tosi merkittävä projekti uran kannalta. No, se peruuntui, kiitos kulttuurin rajoitusten. Sen jälkeen on ollut ihan hirveän vaikeaa käynnistää uraa uudelleen.

Sukulaisten näkeminen tuntui vähenevän pysyvästi samalle tasolle, jota se oli kun piti vältellä ihmiskontakteja. 

Koiranpennun sosiaalistaminen. Tosin puolivuotiaana paljastui sairaaksi joten tuskis olisi eläjää tullut millään määrällä sosiaalistamista.

Vierailija kirjoitti:

upupup

Oujee 👴🏻🤝

Ei mitään noista. Tuntuu ettei minun elämässä ollut noina aikoina muuta poikkeavaa, kuin työpaikalla maskin pito.

Vierailija kirjoitti:

Koronakusetus on suurin rikos ihmiskuntaa kohtaan koskaan. Koronapiikit tekevät tuhoaan etenevästi. Ylikuolleisuus jatkuu.......

Annatko tilastoja, minkä mukaan Suomessa on ylikuolleisuutta? Oletko katsonut minkä ikäisiä ihmisiä Suomessa kuolee? 

Päinvastoin. Etätöistä kokemusta 10/15v joten ei mitään uutta. Omat työt loppui ja jäin eläkkeelle koronan loppuvsiheessa.

Tapasimme edelleenkin perhettä ja ystäviä, harvemmin mutta yhteys säilyi.

Jopa lukionsa päättäneellä ja opiskelunsa aloittaneella kuopuksella asiat järjestyivät, kaverit muodostivat tiiviin wa ryhmän joka huolehti toisistaan, ulkoilivat lähes päivittäin yhdessä, katsoivat leffaa kukin omassa kodissaan mutta videoyhteydessä jne. Rajaton kekseliäisyys! 

Päätimme myös lopettaa "sitku" elämän ja ostimme perheen käyttöön talon etelästä. Koskaan kun ei tiedä kauanko ehtii nauttimaan kaikesta oli korona tai ei! 

Terveys meni ja melkein henkikin. Sairastin koronan silloin ensimmäisenä syksynä  "lievänä"  ja keuhkoihin jäi nähtävästi pysyvästi sen verran runsaasti fibroosia etteivät toimi kunnolla.Pieni toivo on että ajan kanssa vielä vähän paranevat, mutta tuskin koskaan täysin ennalleen. Tällä hetkellä toimivat kuitenkin sen verran hyvin että ongelmia tulee vain kovassa rasituksessa. Eli happi loppuu ja yskii "keuhkonsa pihalle" jos liikaa innostuu.Vähän on ottanut nupin päälle kun aiemmin tuli jonkinverran harrastelijatasolla kilpailtuakin kaikenlaisissa kestävyyslajeissa (suunnistus, hiihto, juoksu, thriathlon jne) mutta näillä mennään. 

Puolitoista kuukautta koronasta sain myös keuhkoveritulpan joka todennäköisesti johtui siitä, mutta siitä kuitenkin selvisin säikähdyksellä.