Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Eiköhän ne ole mennyt jo sitä aiemmin. Koska ihmiset erilaisia ja resonoi eri asiat. Ja on parempi että ei olekaan samasta kiinnostunut, ihmiset menevät omiin suuntiinsa. Siellä on joku muu samansuuntainen.

Korona oli mulle siunaus. Sain olla etätöissä, vaikka normaalisti niin alallani ei voi tehdä. Lisäksi lapseni pääsi asumaan paikkaan, joka ilman koronaa olisi ollut mahdotonta, ja johon hän kovasti halusi.

Kauan haaveilevamme pidempi ulkomaanreissu jäi väliin. Muutoin korona-aika oli kivan rentoa aikaa. Paljon kotihengailua, parasta.

Vierailija kirjoitti:

Usko ihmiskuntaa meni. Ei sillä, että se olisi ennen ollut korkea. Osalle - ja valitettavasti tämä on hyvin suuri osa - selvästi oli kovin vaikeaa ymmärtää esimerkiksi tartuntataudin tartuntalogiikkaa (esimerkiksi että tiivis ffp2 tai ffp3 suojaa tartunnalta molempiin suuntiin). Pandemia hoidettiin huonosti koko maailmassa. Toisaalta oli liian lepsuja ja toisaalta liian tiukkoja sääntöjä ja niiden noudattaminenkin oli mitä oli. Lähinnä toistui järjettömyys niin, että sitä oli vaikeaa kestää. Omassa elämässäni ei onneksi sentään ollut tätä porukkaa miltään osin.

Hyvä pointti. Mullekkin selvisi vasta koronan myötä kuinka paljon hörhöjä maassa on. Siis ihmisiä joiden luulin olevan ihan normaaleja ja yhtäkkiä niiltä tippui joku mutteri päästä ja meni ihan trallalaa koko homma.

Suurin osa kansasta on onneksi tolkun sakkia ja tajuaa että 1+1=2 mutta tuo pieni äänekäs hörhöjoukko pelotti. Että mitä ne vielä keksii.

Ei pilannut.

Ollaan miehen kanssa samassa firmassa ja pidimme kotikonttoria jota pidämme edelleen.

Pelkkää plussaa kun aamulla voi venyä sängyssä ja tehdä töitä vaikka yöpaidassa. Paitsi kun oli kokouksia ja palvereja netissä. 

Polttoaine kustannukset pieneni rutkasti, meillä on konttorille tunnin ajo kotoa ja takaisin sama.  Ruuhkissa istuminen jäi pois. 

En kyllä voi sanoa että pilasi yhtikäs mitään.  Kavereita nähtiin kun huolehdittiin  paikasta  ja siitä että liikaa porukkaa ei yhtä aikaa.  Ulkoilua  ei mikäään estänyt, olemme molemmat ahkeria luonnossa liikkujia.

Edelleen jatkamme kotikonttoria paitsi ehkä kerran kuussa kokoonnutaan konttorille. Kukaan ei halua palata vanhaan, työt sujuu, firma pyörii (ruotsalainen firma joka tekee hommi kansainvälisesti). 

Kapakoissa emme muutenkaan hyppää joten se ei ollut katastrofi ettei niihin päässyt.

Omassa elämässäni korona-aika oli lopulta hyvää aikaa. Etätyö oli mukavaa ja kesällä reissasin kotimaassa, jollain tavalla tykkäsin siitä kun hetkellisesti olikin vähemmän vaihtoehtoja siitä miten olla ja mitä tehdä. Vaihdoin myös parempaan työpaikkaan korona-aikana, en tiedä olisinko normiaikana onnistunut saamaan kyseistä työpaikkaa.

Pääsin pelaamisesta.Kun korona-aika alkoi pelikoneet laitettiin kiinni enkä ole sen jälkeen pelannut sentilläkään vaikka pelikoneet ovat tulleet takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Omassa elämässäni ei, mutta se että vanhuksia suojeltiin, aiheutti sen että vanhempieni tilanne jäi minulta huomaamatta. En päässyt katsomaan heidän asuntoaan ja kun taas pääsin, huomasin että dementia oli jo pitkällä ja avuntarve akuutti. Tapasin siis vanhempiani ulkona ja etäisyyden päästä. Huoli-ilmoituksen tein heti kun näin että ruokaa ei oltu tehty, ei siivottu, laskut maksamatta, lääkkeet ottamatta jne. Sitten tuli palveluntarjoaja ja pääsivät avun piiriin.

Mitä mä luin. 

Se että itse jätit vanhempasi heitteille jonkun poliitikon ailahtelevan mielen takia ei ole kyllä kenenkään muun kuin sinun vika. Olit varmasti onnellinen täristessäsi kotisohvalla kun ei tarvinut käydä hyvän syyn varjolla ja noin tuli avuntarvekin sitten sysättyä muille.

Että ihmiset on itsekkäitä ja typeriä.

Sinun terveytesi takia.

Olin sen koko ekan covid-kevään 2020(?) vähän leuan/posken tulehdusten ja hampaanpoiston komplikaatioiden kanssa opiskelu- ja työkyvyttömänä n. 6kk..

Niin, sitten kun koulu siirtyi etäopetukseen ja kaikki oli about vaan kotona, en kokenut että jään niin paljosta paitsi.. hehe.. sori, olin onnellinen kun en ollut vain minä joka pakotettu olemaan kotona😆🙏🏼 vaan kaikki muutkin pakotettiin jäämään sohvalle, toki terveenä ois ollut mukavempaa..

Ei kai se muuten vaikuttanut..

lisää

Vierailija kirjoitti:

Mulle myös korona-aika avasi silmät, millainen media on.

Vaikka olen jo yli nelikymppinen, niin nyt tajusin.

Jännä juttu oli myös se, että kaksi vuotta rummutettiin mediassa kuolleiden määrää, mutta kun sota tuli, nämä otsikot katosivat kuin taikaiskusta.

 

Kuolleitahan alkoi tulla vasta 2021 ja siitä eteenpäin kiihtyvällä tahdilla. 

 

Kaikki rajoitukset, passit, kiristämiset toimeentulon uhalla oli vain poliittista teatteria.

Itse olin kuolla kun jätettiin tutkimatta koska lääkäri halusi vain koronatestejä. Negatiivisia. Siitä tulikin isompi toipuminen sitten mutta onneksi kaikkeen muuhun sai kuolla kunhan ei ole koronaa.

Vieläköhän hoitsut tanssii?

Kyllä. Pahensi ahdistuneisuushäiriötä, ja ocd oireet räjähti myös. Toki myös muuta ikävää tapahtui, joka lisäsi oireitani.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ihmisiä, joiden läheisiä menehtyi koronaan? Jotenkin jännää, ettei kukaan koko ketjussa ole tätä maininnut.

Tänä vuonna on kaksi tuttua 8-kymppistä kuollut koronaan.

Vierailija kirjoitti:

Long covid vaivannut ja rajoittanut elämää melkein kolme vuotta, ei kyllä ole erityisen kivaa.

Tuskinpa vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Long covid vaivannut ja rajoittanut elämää melkein kolme vuotta, ei kyllä ole erityisen kivaa.

Tarkoitat siis piikkihaittoja

Niin. "Long covid" on vain niillä jotka ovat ottaneet koronapiikin tai piikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona oli paras asia aikuiselämässäni! Työt loppui, mutta oppi tulemaan toimeen vähemmällä. Nyt en edes halua enää töihin tuhlaamaan ainutta elämääni.

Joten muut työssä käyvät saavat sinut elättää?

Jää sinäkin rohkeasti työttömäksi sillä työ selvästikin ahdistaa sinua valtavasti. Tämä viesti muuten saa veresi kiehumaan sillä se on totta :)

Meni usko lääketieteeseen.

Kyllä. Yhden sisarukseni mielenterveys romahti ja ajautui psykoosiin. Akuutti vaihe on mennyt ohi, mutta psykooseilla on taipumusta uusiutua. Siitä asiasta jäi pysyvä huoli.

Meidän lapset oli aika pieniä silloin, joten elämä pyöri paljon muutenkin koti-päiväkoti-työt välillä. Olin aika vasta aloittanut uudessa työpaikassa ja vähän se lähes kokonaan etäilyyn siirtyminen sotki kuvioita, mutta ei liikaa. Elämä oli oikeastaan aika helppoa, kun ei tarvinnut ajatella mihinkään menevänsä. Pysyvästi jäi tavaksi käydä kerran viikossa kaupassa (tai tilata ostokset valmiiksi keräiltynä) se todettiin käytännölliseksi tavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa oli seurata yrittäjien kamppailua mielivaltaisten rajoitussekoilujen kanssa. Sehän ei tekopyhiä liikuttanut yhtään, kun monelta perheeltä meni säästöt ja aika vaikuttaa perheen talouteen vieläkin. Mutta kiva kun pääsi downsiftaamaan ikiomassa kuntosalissa.

Todennäköisesti koronan avulla haluttiin pienituloisilta säästöt pois jotta heitä on helpompi kyykyttää kaikenlaisilla leikkauksilla ja "säästöillä" joita on tehty jo vuosikausien ajan. Hyvätuloiset ja rikkaat saavat vastikkeettomasti suuria summia rahaa vähän joka puolelta, oli tilanne mikä hyvänsä, eikä heidän rahoihinsa haluta muutenkaan koskea.