Näin jälkikäteen taakepäin katsottuna, pilasiko korona-aika mitään elämässänne? Menikö parisuhde, kaverisuhteita, työpaikka, opiskelupaikka?

Avioero '22, mutta koronalla ei ollut osuutta tapahtumiin. Työpaikka ja asunto säilyi samana.

nostellaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin loukkuun toimimattomaan parisuhteeseen. Kun kaikki olivat sulkeutuneina koteihinsa, ero pelotti normaalia enemmän. 

Tämä oli hyvä testi parisuhteiden kestävyyteen. Moni huomasi kuinka vieraan ihmisen kanssa todellisuudessa olikaan.

 

Ehkä testi niille, jotka aiemmin menivät suuna päänä koko ajan.

Meillä ei arki muuttunut, miehen oli pakko käydä fyysisesti töissä ja mä olin kotona kuten ennenkin. Vietettiin paljon aikaa yhdessä töiden jälkeen, kuten aina ennenkin. Silti korona aiheutti ahdistusta jne. ja pitkä liitto päättyi sitten miehen halusta. Mielestäni korona vaikutti kyllä mielialaan ja siten suhteeseen.

Korona ei pilannut mitään, vaikka sairastuinkin siihen, tässä yhteydessä löydettiin toinen sairaus ja kukaan ei ole ollut muhun missään yhteydessä sen alettua, eli olen täysin yksin ja yksinäinen. Nämä asiat vain sattuivat tuolle ajankohdalle.

Pilasi vain ja ainoastaan terveyden ja tappoi sukulaisia. Kaikki muu on nykyään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko sanoa että sain vahvistuksen päätelmilleni. Omasta puolestani eristykset olisivat saaneet jatkua maailman tappiin.

Niin minustakin. Mutta ymmärrän kyllä, että joskus maailmankin pitää aueta. Ihmisten pitää tavata muita ihmisiä, ettei aivot rappeudu ja joskus on ihan terveellistä joku räkätautikin sairastaa, että vastuskyky pysyy yllä. 

Niin perseestä kuin ihmiset ja räkätaudit ovatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö ei kai influenssoihin kuolleille vanhuksille/ylipainoisille muutenkaan järjestetä mitään muistojuhlia. Normaalin elämän realiteetteja, jos olet vanha, heikko ja sairas, niin on isompi riski siihen, että mikä vaan tauti koituu kohtaloksi. Kannattaa siis elää terveellistä elämää.

No kuitenkin näiden "vanhusten ja ylipainoisten" takia laitettiin yhteiskunta säppiin ja ihmisten elämä ihan uusiksi. Tätä juuri tarkoitan sillä ristiriidalla.

Ranskassa ensimmäinen koronaan kuollut oli perusterve, normaalipainoinen 16-vuotias tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Jäin pysyvästi karttamaan niitä palveluja ja esim. ravintoloita, jotka vaativat syrjivän koronapassin. Koska en hyväksy syrjintää en edelleenkään kannata näitä palveluja tai osta tuotteitaan. Säästyypä samalla rahaa, minua ei juuri kiinnosta vaikka menisivät nurin. 

Oletpa lapsellinen. No me muut käytämme juurikin näiden yrittäjien tuottamia palveluita, jotka vaativat koronapassin. Laitamme konkurssiin ne leväperäiset, jotka eivät noudattaneet rajoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te korona-ajan rauhallisuutta ihastelevat odotitte 'lupaa' pandemialta elää tiivimässä suhteessa perheeseenne ja läheisiinne, viettää koti-aikaa, ulkoilla? Kuinka ohjelmoituja oikein olette olleet? 

Työnantajan ohjelmoimia? Ainakin omalla työpaikallani oli ennen koronaa oletus, että aamulla tullaan paikalle ja pois sopi lähteä siinä kuuden maissa, jos ei työt pakottaneet jäämään pitempään. Kyllä semmoinen syö juuri nuo asiat. Aamulla piti tälläytyä töihin ja illalla just ehti pakolliset kotityöt ja joskus vähän liikuntaharrastusta. 

Koronan ansiosta nyt voi olla etätöissä. Aloittaa työt aamulla vaikka ihan pyjamassa ja käydä lounasaikaan kävelyllä. Illalla on sitten aikaa perheellekin.

Henkisesti koin sen ajan vaikeaksi. Tuntui, että varsinkin alussa meitä ikäihmisiä syyllistettiin joka suunnalta. Aivan kuin me olisimme olleet taudin levittäjiä, siis suorastaan saastaisia, vaikka monella paikkakunnalla ei vielä ollut todettu ainuttakaan tautitapausta. Me emme olisi saaneet liikkua missään, ei edes ulkona luonnossa, kuten eräs ystävä kertoi. Hän oli lähtenyt illalla kävelylenkille pururadalle. Vastaan oli tullut muutama nuori mies. Jos katse voisi tappaa, niin ystäväni olisi nyt vainaja. Kaupoissa ja kauppakeskuksissa me muka tungeksimme levittämässä tautia, vaikka olimme täysin terveitä. Emmekä todellakaan tungeksineet mainituissa paikoissa. Opimme käymään pikaisesti ruokaostoksilla sellaiseen aikaan, jolloin liikkeissä oli vain vähän asiakkaita. Vieläkin seuraan, missä on vähiten autoja parkkipaikalla, ja menen sinne ostoksille. Tapa jäi pysyväksi. 

Aloin seurustella, samalla kaverisuhteissa tapahtui muutoksia. Etäisyys auttoi näkemään erot arvoissa.

Rajoituksista oli jotain haittaa mutta muuten korona-aika ei vaikuttanut elämääni mitenkään.

Usko ihmiskuntaa meni. Ei sillä, että se olisi ennen ollut korkea. Osalle - ja valitettavasti tämä on hyvin suuri osa - selvästi oli kovin vaikeaa ymmärtää esimerkiksi tartuntataudin tartuntalogiikkaa (esimerkiksi että tiivis ffp2 tai ffp3 suojaa tartunnalta molempiin suuntiin). Pandemia hoidettiin huonosti koko maailmassa. Toisaalta oli liian lepsuja ja toisaalta liian tiukkoja sääntöjä ja niiden noudattaminenkin oli mitä oli. Lähinnä toistui järjettömyys niin, että sitä oli vaikeaa kestää. Omassa elämässäni ei onneksi sentään ollut tätä porukkaa miltään osin.

Pilasi vanhempieni vanhuuden. Vanhempani eivät edes olleet "hirveän vanhoja" vielä vaan juuri täyttäneet 70 vuotta. Mutta kumpikin vanheni korona-aikana parissa vuodessa noin kymmenen vuotta. Isältä meni fyysinen kunto pohjamutiin, äidiltä meni liikuntakyky kokonaan, kun sai sairaalahoidossa koronan ja joutui pariksi viikoksi eristyksiin - missä häntä makuutettiin. Sen jälkeen kun jalat eivät enää toimineet, oli alamäki nopeaa ja hän kuoli muutaman kuukauden päästä.

Olen erityisen surullinen ja katkera siitä, että äitini viimeiset vuodet menivät ihan pilalle. Hän ei voinut perussairautensa takia käydä enää missään, eikä uskaltanut kyseisen sairauden takia ottaa koronarokotettakaan, koska tuttava jolla oli sama perussairaus kuoli kolme päivää koronarokotteen jälkeen. Hänen elämänsä kutistui periaatteessa kahteen huoneeseen kotona.

Ei vaikutusta. 

Lapsen koulunkäynti, kaveri suhteiden muodostaminen ja mm. uintitaidon kehittyminen kärsivät. Itselläni jäivät opintojen aloittamiset silleensä, koska yhtäkään tutkittua ja turvallista emme ottaneet emmekä ota. Tässä vain pari asiaa, muitakin on.

Ei vaikuttanut mitenkään, en edes Koronaa ole sairastanut (tietääkseni).

Vuonna 2020 lakkasin seuraamasta valtamediaa, koska en uskonut koronan olevan itselleni ja lähipiirilleni minkäänlainen uhka. Jätin rokotukset ottamatta ja maskit käyttämättä vastoin valtiollisia poliittisia ohjeistuksia. Olen tänään täysin terve.

Vuonna 2022 tajusin että media ja globalistit ovat syöttäneet meille täyttä sontaa viimeiset 20 vuotta. Maailma ajettu vaaralliseen tilaan näillä valheilla. USA:sta alkamassa nyt muutos parempaan. Viikon päästä selviää, onko USA:n vaalit rehelliset.

USA:n kommunistiglobalistit tekevät kaikkensa ettei Trump pääse valtaan. Globalistien korruptio, pahuus ja tuhoisuus on paljastumassa. Maailman rahaeliitti pitää tuhota ennen kun se tuhoaa ihmiset.

Suomen ämpäripäälammaskansa uskoo edelleen kaikkiin ulkoa päin annettuihin valheisiin mitä meidän poliittiset päättäjät ja media syöttää.

Toivottavasti Suomi saa vielä itsenäisyytensä takaisin. Alamme huolehtimaan ihmisistä, omavaraisuudesta, terveydestä, maanpuolustuksesta, turvallisuudesta, omasta kulttuurista ja maan infrastruktuurista. Lopetamme rahojen lähettämisen ulkomaille.

Korona pilasi unelmien lomamatkan silloin uuden mieheni kanssa, viimeinen viikko meni yrittäessä järjestää uusia lentoja ja stressatessa päästäänkö enää kotiin. Mutta toisaalta se osoitti miten hyvin toimitaan tiiminä yhteen ja miten toinen käyttäytyy kriisitilanteessa. Ehkä sen tuoman luottamuksen turvin ollaan nykyäänkin niin onnellisesti yhdessä, joten sinänsä vähät yhdestä vähän vähemmän onnistuneesta lomasta.

Itselleni se oli hyvää aikaa, kun tulivat etätyötä. Tunnin istuminen autossa muuttui siihen, että kävin aamulla ja työpäivän päättyessä tunnin lenkillä. Hyvinvointini lisääntyi. Lapsilleni kävi huonommin. Kuopukselle ei etäopiskelu ollut se oma juttu ja kirjoitukset menivät todella huonosti. Käytti pari vuotta arvosanojen korotteluun ja sai tänä syksynä opiskelupaikan. Yksi lapsistani halusi kerätä rahaa opintoja varten, mutta ravintola-alan työpaikka peruttiin kokonaan.